Onko erityisherkkyys todellista?

Erityisherkkyys ei ole sairaus vaan ominaisuus. 20% meistä on erityisherkkiä eli ei ole edes harvinainen ominaisuus vaan yleistä. Erityisherkkyys ja mielenterveysdiagnoosi ei mitenkään liity toisiinsa. Tosin moni voi luulla olevansa erityisherkkä ja kärsiä toimintakykyrajoitteista, mutta kyse onkin autisminkirjosta ja jos sen osalta ei saa mitään tukitoimia, kuntoutusta saati ymmärrä, mistä haasteet johtuvat, niin masennus on luonnollinen seuraus.

Korvien välissä on vikaa jos aikuinen parkuu kuin sylivauva tai hakee huomiota samalla tavalla kuin yläaste ikäinen

Sen voi ajatella vaikka näin: jotkut ovat pyöreitä palikoita, joita on koko elämänsä yritetty tunkea neliönmuotoiseen reikään. Myös heidän itsensä taholta, koska ovat halunneet olla "normaaleja". En ymmärrä miksi se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia herättää niin suurta vastustusta. 

Siinä on tutkitusti eroa kuinka ihmisen hermosto suhtautuu ulkoisiin ärsykkeisiin. Jotkut sietävät ärsykkeitä enemmän ja jotkut vähemmän, jotkut suorastaan tarvitsevat niitä. 

Vierailija wrote:

Erityisherkkien mielestä vastakohta erityisherkkyydelle on julmuus, karuus ja juntteus? 

Ei tietenkään. Vastakohta ovat varmaankin erittäin ekstrovertit ihmiset, jotka tarvitsevat elämäänsä paljon ärsykkeitä. Nauttivat olostaan ihmisjoukon keskellä esimerkiksi. Haluavat tapahtumia, juhlia ja toimintaa. 

Vierailija wrote:

Siinä on tutkitusti eroa kuinka ihmisen hermosto suhtautuu ulkoisiin ärsykkeisiin. Jotkut sietävät ärsykkeitä enemmän ja jotkut vähemmän, jotkut suorastaan tarvitsevat niitä. 

Ihminen myös itse kouluttaa hermostoaan. On hyvä ruokkia sekä sympaattista että parasympaattista hermostoa sopivassa suhteessa. Jos sulkeutuu hämärään, äänettömän kotiin ja välttelee aistiärsykkeitä parhaansa mukaan, hermosto herkistyy eikä niitä pian enää siedä ollenkaan. Olen nähnyt näin tapahtuvan ihmisille jotka ovat innostuneet pitämään itseään erityisherkkinä ja alkaneet muokata kaikkia tilanteita mahdollisimman ärsykkeettömiksi. Toki näin saa tehdä, mutta elämä rajoittuu aika paljon.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Siinä on tutkitusti eroa kuinka ihmisen hermosto suhtautuu ulkoisiin ärsykkeisiin. Jotkut sietävät ärsykkeitä enemmän ja jotkut vähemmän, jotkut suorastaan tarvitsevat niitä. 

Ihminen myös itse kouluttaa hermostoaan. On hyvä ruokkia sekä sympaattista että parasympaattista hermostoa sopivassa suhteessa. Jos sulkeutuu hämärään, äänettömän kotiin ja välttelee aistiärsykkeitä parhaansa mukaan, hermosto herkistyy eikä niitä pian enää siedä ollenkaan. Olen nähnyt näin tapahtuvan ihmisille jotka ovat innostuneet pitämään itseään erityisherkkinä ja alkaneet muokata kaikkia tilanteita mahdollisimman ärsykkeettömiksi. Toki näin saa tehdä, mutta elämä rajoittuu aika paljon.

Kaikella kunnioituksella et voi tehdä maallikkona tällaista analyysia toisesta ihmisestä tarkkailemalla häntä vain ulkoapäin. 

Erityisherkkyys on huuhaata. Todellisuudessa on kyseessä nepsypiirteet, enimmäkseen autismin kirjo. Sekaan mahtuu myös kaikenlaista MT-ongelmaa. Suurin osa on varmaan sen verran lieviä tapauksia etteivät täytä oikeiden diagnoosien kriteerejä.

Paljon kuvaavampaa olis jos nämä nimittäisi itseään erityisrasittaviksi.

Mä oletan, että erityisherkkyys on oikeasti vain autismin kirjon oireita.