Onko erityisherkkyys todellista?

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt omaa herkkyyttäni ja tapaa reagoida ympärillä oleviin tapahtumiin.

Omassa kehossa tapahtuvat muutokset, kuten nälkä, lämpötilojen vaihtelut tai hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat todella voimakkaasti. Kofeiinia aiheuttaa voimakkaita oireita.

Olen oppinut, että pukeudun vain sopiviin ja mukaviin vaatteisiin ja kenkiin.

En halua mennä elokuviin, teatteriin tai konsertteihin, koska tunnen, että esityksen tunnetilat imeytyvät olooni pitkäksi aikaa. Saatan myös alkaa helposti itkemään, jos liikutun jostakin. Saatan olla yli tai alivirittynyt hyvin pitkään, jos olen osallistunut johonkin tapahtumaan.

Tykkään olla pienissä määrin ihmisten kanssa, mutta tarvitsen vastapainoksi paljon yksinoloa.

Aivan tavallisia persoonallisuuden piirteitä, ilman että niissä olisi jotakin aivan erityistä.... Miksi kaikelle pitää aina keksiä joku määrittävä termi, eikö riitä, että tunnistaa nämä piirteet itsessään ilman että täytyy itsensä ajatella jotenkin oikein erityiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt omaa herkkyyttäni ja tapaa reagoida ympärillä oleviin tapahtumiin.

Omassa kehossa tapahtuvat muutokset, kuten nälkä, lämpötilojen vaihtelut tai hormonaaliset vaihtelut vaikuttavat todella voimakkaasti. Kofeiinia aiheuttaa voimakkaita oireita.

Olen oppinut, että pukeudun vain sopiviin ja mukaviin vaatteisiin ja kenkiin.

En halua mennä elokuviin, teatteriin tai konsertteihin, koska tunnen, että esityksen tunnetilat imeytyvät olooni pitkäksi aikaa. Saatan myös alkaa helposti itkemään, jos liikutun jostakin. Saatan olla yli tai alivirittynyt hyvin pitkään, jos olen osallistunut johonkin tapahtumaan.

Tykkään olla pienissä määrin ihmisten kanssa, mutta tarvitsen vastapainoksi paljon yksinoloa.

Aivan tavallisia persoonallisuuden piirteitä, ilman että niissä olisi jotakin aivan erityistä.... Miksi kaikelle pitää aina keksiä joku määrittävä termi, eikö riitä, että tunnistaa nämä piirteet itsessään ilman että täytyy itsensä ajatella jotenkin oikein erityiseksi.

No ei kyllä ole. Osa noista piirteistä on pienemmissä määrin ihan tavallisia, mutta erityisherkkyydessä on kyse muusta. Ole hyvä ja mene lukemaan tutkimukset aiheesta niin ymmärrät kyseessä olevan ihan aito ilmiö.

Jos ei englanti väänny, niin tuosta voi kääntää pitempiä tekstejä:

https://www.deepl.com/translator

Aika epämääräinen kysymys. Yhtä hyvin voisi kysyä, onko tyhmyys todellinen ilmiö. Kai se nyt vähän riippuu näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko nyt mahdollista, että kirjoittajilla olisi ns. litteän maan syndrooma. Kun ei tiedosteta asioita tarpeeksi ja ymmärretä niiden välttämättömyyttä, aletaan mölistä ja haukkua.

Sekä kristalliolennot että erityisherkät ovat varsinkin työpaikoilla valtava voimavara, ja tuntuu niin väärältä, että yksinkertaisilla teoilla tavalliset tallaajat kuluttavat heidän energiaansa ja altistavat heitä pahalle ololle. Jos oikeasti sen 45 min ruokatunnin saisi olla rauhassa, voisi sen jälkeen olla enemmän läsnä, tuntea ja olla tietoisempi. Mutta ei, koska kommentoijan nilkka on perusteltu syy (siksi, että se on negatiivinen asia), mutta erityisyys ei (se on positiivinen, haluttu asia, josta muut ovat kateellisia) .

Itse ratkaisisin asian korvatulpilla ja vaatimalla vaatimasta päästyäni, että pääsen maadoittumaan hetkeksi. Ihmiset ovat erilaisia, yritä ottaa ainutlaatuisuus huomioon, se ei ole sinulta pois.

No pitäisikö sopeutua tai mennä sinne ruokatauolle sitten kun muut on käyneet. Jännää että pitää tehdä itse diagnoosi vain sille ettei sopeudu normaaliin elämään, no diagnoosinsa avulla voi olla ikuinen lapsi jonka ei edes pidä yrittää sopeutua kun on niin herkkä. Ja nämä väitteet "aistin muiden tunnetilat paremmin kuin muut", paitsi että on täysin väärässä väitteessään kyllä jokainen aistii ja jokainen reagoi omalla tavallaan, nämä erityisherkät eivät vaan sitä aisti.

Kyllä näitä on ihan aivokuvantamisislla tutkittu, erityisherkkyyden kriteereihin sopivilla aivot aktivoituvat laajemmin ja voimakkaammin esim. muiden tunnetiloja tulkitessa. 

Ja sen normaalin elämänhän määrittää enemmistö. Ei se ole mikään laatuluokitus. Tuskin oltaisiin edes kehitytty mihinkään vaiheeseen, jossa yhteiskunta kannattelee valtavaa määrää juntteja sellaisissa olosuhteissa, joiden rakentamiseen heillä ei olisi ollut mitään edellytystä itse, jos ei joidenkin aivot olisivat olleet vähän poikkeavat. 

Ja tässäpä pähkinänkuoressa se, mitä erityismulk- siis erityisherkiksi itsensä julistaneet ajattelevat kanssaihmisistään. Todella empaattista, kaunista ja herkkää, eikö?

En vastusta herkkyyttä. Vastustan ylimielisyyttä.

En puhunut kauneudesta tai herkkyydestä mitään, enkä julistanut itseäni yhtään miksikään. Poikkeavilla aivoilla tarkoitin lisäksi muutakin. Kaikki poikkeauvuudet tuntuvat herättävän valtaväestössä närää, vaikka nautimme kaikki niiden poikkeavuuksien hedelmistä. Ja vielä; suurin osa ihmisistä on juntteja. 

Enkä päivystä palstalla 24/7.

Eli ihmisvihaa ja ylemmyydentunnetta. Wau.

Outoja kommentteja täällä. Erityisherkkyys on persoonan piirre, ei mikään diagnoosi tai sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Outoja kommentteja täällä. Erityisherkkyys on persoonan piirre, ei mikään diagnoosi tai sairaus.

Oikeammin satunnaisesti yhteen niputettu joukko erilaisia erityispiirteitä , niputuksen motiivina myydä kirjaa.

Itsekin sain korkeat pisteet noista hsp Suomen sivuille linkitetyistä testeistä. Se ei vain muuta elämääni mitenkään eikä tee kenestäkään muusta epäherkempää.

Hömppää.

Selkeästi sotkeutuu aistisäätelyvaikeudet, neurokirjon ongelmat ja erityisherkkyys keskenään. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi vaan ominaisuus. Jos herkkyydet vaikuttavat elämää niin paljon, että suorastaan vammauttavat ihmistä ja siihen tarvitaan tukea ja varsinkin jos on ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä on rutiineihin sidoksissa jne niin kannatta tarkistaa, että jos kyse on kuitenkin autisminkirjosta

Aloittajalla ainakin on mielenterveysongelmia.

Olen pahoillani puolestasi. Ehkä sinäkin paranet joskus.

erityisherkät ovat rasittavia valittajia. kyllä ne ovat ihan todellisia ja niitä on paljon

Eli erityisherkkyys ei ole diagnoosi vaan ja *vain * ominaisuus. Ainakin 20% porukasta on etityiherkkiä. Etityisherkkyyden ei kuulu vammauttaa ihmistä.

Olen saanut erityisherkkyystestissä tuloksen, mikä puoltaisi sitä, että olen erityisherkkä. Se ei kerro muuta. Voihan minulla on aistisäätelynongelmia tai ehkäpä olen autisminkirjoilla. Nepsy olen ainakin.

En kestä kirkkaita valoja (kaupat), melua, karheita materiaaleja, itken liikutuksesta kun tunnen sympatiaa kärsineitä ihmisiä tai eläimiä kohtaan. Olen hyvä havannoimaan ja näkemään kokonaisuuksia, ja huomaan yksityiskohdat. Tiedostan aiemmin tulevien tapahtumien kulun kuin muut yleensä, koska havainnoin ympäristöäni herkemmin. En kestä voimakkaita tuoksuja ja muutenkin minulla on hyvä hajuaisti. Myötäelän helposti, mutta tykkään keskustella asioista, enkä tunteista. En jaksa small talkkia. Olen looginen, älykäs, oikeudenmukainen ja luova. Minua ärsyttää ihmisten hölmöys, mutta en toimi aina itsekään viisaasti, mutta tiedostan omat hölmöyteni.

Erityisherkkyys on vain yksi ominaisuus kuten se, että joku on puhelias tai toinen hiljainen.

Uskon että erityisherkkiä on olemassa, mutta tuota termiä hyvin usein väärinkäytetään. Suvussammekin on tällaisia erityisherkiksi ilmoittautuneita joilla on oikeus oikutella ja loukkaantua milloin mistäkin erityisherkkyyteen vedoten. Muilla ei ole koskaan oikeutta loukkaantua erityisherkäksi julistautuneen käytöksestä vaan aina pitäisi jaksaa ymmärtää ja tukea ehdoitta.

Rasittavaa muille pidemmän päälle kun aina saa varoa ettei ko henkilöt loukkaannu tai rasitu jostain mitä joku muu tekee tai sanoo tai ei tee tai sano.

Onko kristallityypit todellisia?

Miten tämä erityisherkkyys asettuu mukavuusalueen ja rajatuntemusten maailmaan? Mietin, että meillä kaikillahan on oma mukavuusalueemme, jolta poistuminen, eli jonkun uuden asian tekeminen, uusien ihmisten tapaaminen, uudet ympäristöt, aiheuttaa ikäviä rajatuntemuksia. Näitä on meillä kaikilla, ja niiden olemassaolo on hyvä tiedostaa. Eli näillä selittyy se, miksi hyppy johonkin uuteen, ei tunnu kivalta. 

Ratkaisu tuohon ei ole se, että pysyttelisi ikuisesti omalla mukavuusalueellaan, vaan se, että pyrkisi kasvattamaan reviiriään. Näkisin, että itsensä erityisherkäksi syystä tai toisesta diagnosoinut ihminen, ei ymmärrä, että muistakin uudet jutut ovat hankalia. Mutta se, mikä kenellekin on hankalaa, on yksilöllistä. Eli ei ruokiaan yksin syövä erityisherkkä tee oikein eikä toisaalta tee oikein hänen kollegansakaan. Tuosta pitää opetella järjestelmällisesti eroon ja laajentaa reviiriä. Vähän ajan kuluttua muiden kanssa syöminen ei niin hirveää olekaan. Jos taas käpertyy itseensä, välttelee ikäviä tilanteita ym., mukavuusalue vain supistuu ja reunatuntemukset ovat sitten sitä kamalammat.

Erityisherkkyys on aika uusi termi ja sen esilletuonnissa oli jenkkilähtöisen diagnoosien ja määritelmien uutuustehtailun piirteitä. Ympäripyöreää ilmaisua käytetään aika laajasti ja vapaasti. Uskon, että erityisherkkyyttään laajasti julistava ei useinkaan kuulu tähän ryhmään. Moni yrittää pitää piirteen piilossa.

Nykyaikana olen tunnistanut itseni piirrettä kuvaavista kirjoista. No, sanotaan, että jos lukee lääkärikirjojakin pitkään, löytää sopivia diagnooseja.

Lapsena minua sanottiin herkäksi. Alaluokilla minä olin se, joka alkoi itkeä, jos opettaja komensi jotakuta enemmän. Niinpä minua käytettiin sen ajan kasvatusneuvolassa, mutta kummempaa diagnoosia en silloisesta valikoimasta saanut.

Niin tai näin, iän mukana kasvatin ympärilleni kuoren, joten päällisin puolin minusta ei huomaa sen kummallisempaa. Olen työssä kieltäytynyt esimiesasemasta, koska ajattelen sen olevan liian rasittavaa. Toisaalta minua on sanottu liian luovaksi tehtävääni. Luova työ taas tuntuu liian epävarmalta, jos aikoo myös elättää itsensä.

Nykyinen työ sujuu mukavasti rutiinilla, mutta voin toteuttaa itseäni vapaalla. Olen aika herkkä aistimaan, missä mennään, mutta olen huomannut, ettei kannata paljoa omaa julistaa näkemystään, ennen kuin joku muu on päätynyt samansuuntaisiin ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Outoja kommentteja täällä. Erityisherkkyys on persoonan piirre, ei mikään diagnoosi tai sairaus.

Pointtisi?

Persoonaan piirteestä voi kertoa. Ei täällä kai kukaan ole puhunut sairaudesta.

Kyseinen persoonan piirre aiheuttaa monenlaisia haasteita useille ihmisille itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä erityisherkkyys asettuu mukavuusalueen ja rajatuntemusten maailmaan? Mietin, että meillä kaikillahan on oma mukavuusalueemme, jolta poistuminen, eli jonkun uuden asian tekeminen, uusien ihmisten tapaaminen, uudet ympäristöt, aiheuttaa ikäviä rajatuntemuksia. Näitä on meillä kaikilla, ja niiden olemassaolo on hyvä tiedostaa. Eli näillä selittyy se, miksi hyppy johonkin uuteen, ei tunnu kivalta. 

Ratkaisu tuohon ei ole se, että pysyttelisi ikuisesti omalla mukavuusalueellaan, vaan se, että pyrkisi kasvattamaan reviiriään. Näkisin, että itsensä erityisherkäksi syystä tai toisesta diagnosoinut ihminen, ei ymmärrä, että muistakin uudet jutut ovat hankalia. Mutta se, mikä kenellekin on hankalaa, on yksilöllistä. Eli ei ruokiaan yksin syövä erityisherkkä tee oikein eikä toisaalta tee oikein hänen kollegansakaan. Tuosta pitää opetella järjestelmällisesti eroon ja laajentaa reviiriä. Vähän ajan kuluttua muiden kanssa syöminen ei niin hirveää olekaan. Jos taas käpertyy itseensä, välttelee ikäviä tilanteita ym., mukavuusalue vain supistuu ja reunatuntemukset ovat sitten sitä kamalammat.

Täällä erityisen herkkä, joka on ollut poissa mukavuudesta erittäin usein ja paljon.

Epämukavuutta on ollut siedettävä. Se ei poista erityistä herkkyyttäni eikä tuo sitä lisää. Samana ihmisenä joudun epämukavuudet kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut erityisherkkyystestissä tuloksen, mikä puoltaisi sitä, että olen erityisherkkä. Se ei kerro muuta. Voihan minulla on aistisäätelynongelmia tai ehkäpä olen autisminkirjoilla. Nepsy olen ainakin.

En kestä kirkkaita valoja (kaupat), melua, karheita materiaaleja, itken liikutuksesta kun tunnen sympatiaa kärsineitä ihmisiä tai eläimiä kohtaan. Olen hyvä havannoimaan ja näkemään kokonaisuuksia, ja huomaan yksityiskohdat. Tiedostan aiemmin tulevien tapahtumien kulun kuin muut yleensä, koska havainnoin ympäristöäni herkemmin. En kestä voimakkaita tuoksuja ja muutenkin minulla on hyvä hajuaisti. Myötäelän helposti, mutta tykkään keskustella asioista, enkä tunteista. En jaksa small talkkia. Olen looginen, älykäs, oikeudenmukainen ja luova. Minua ärsyttää ihmisten hölmöys, mutta en toimi aina itsekään viisaasti, mutta tiedostan omat hölmöyteni.

Erityisherkkyys on vain yksi ominaisuus kuten se, että joku on puhelias tai toinen hiljainen.

Hyvin puettu sanoiksi, tuollainen löytyy täältäkin ruudun takaa! Aistin ilmapiiriä niin voimakkaasti että jopa parisuhde ei taida tulla koskaan onnistumaan kun imen kaikki toisenkin tuntemukset ja mielialat itseeni ja sitten uuvun itse lopulta :( onneksi iän myötä oppinut sen läksyn että tarvitsen omaa, pään nollaus aikaa paljon jolloin saa ihan vaan olla ilman mitään ärsykkeitä, joskus jopa laitan tvstä äänet pois, sekin auttaa, varmaan on autismiakin

Ottakaa oikeasti selvää mitä erityisherkkyys on. Se ei oli mielenterveysongelma eikä se ole tahallista kiukuttelua tai niuhottamista. Voi miten mielelläni luopuisin rasittavista ja elämän hetkittäin helvetiksi tekevistä piirteistä. En haluaisi kuormittua niin helposti metelistä, kovista äänistä tai ihmisjoukosta. En haluaisi nähdä/havaita toisen ihmisen tunnetiloja liian tarkkaan tai vaistota tapahtuneita ilman että minulle niistä kerrotaan. En tosiaankaan haluaisi näitä…