17 - vuotias ei meinaa millään hyväksyä että jatkuvasti ei voi syödä enää mieluisia ruokia vaan nyt on rahat tiukoilla
Kauhea valitus että miksi en mene kauppaan ostamaan sitä ja tätä.
Juustoakin nyrhii paljaaltaan.
Ärsyttävää. Olen aiemmin voinut siis ostaa mitä vaan kaupasta, nyt on toinen tilanne, mutta teini ei tajua.
Kommentit (40)
Laita teinille auki teidän tilit ja maksamaan laskut ja rmnakoimaan tulevat. Sitten jaa jäljelle jäävä 30:llä ja laita ostoksille sillä summalla vaikka kahdeksi viikoksi muutama päivä kerrallaan.
Ihmeellisiä vastauksia.. ilmeisesti joillakin on jo korkki auennut.
Omasta puolestani voin vastata että minulla on myös kaksi poikaa, 18v toimii samalla tavalla kuin sinun 17v.
Minulla vanhempi poika käy jo töissä ja olen sanonutkin hänelle, että saa tuoda tullessaan mieleisiään asioita kaupasta ihan meille kaikille jaettavaksi, jos meidän kaapista ei kaikkea tarpeellista löydy.
Autonsa saa alkaa maksamaan itse myös muidenkin kuin polttoaineiden osalta kun mies tienaa itse jo enemmän kuin isänsä.
Vuokraa en ole kotona asumisesta ajatellut ottaa, mutta saa luvan myös ymmärtää sen, että hän kykenee yhtälailla osallistumaan ruokakuluihin jos ei meidän pöperöt riitä.
Nuorempi on vaatimattomampi vielä toistaiseksi, mutta ei todellakaan jää siksi huonommalle kuin vanhempikaan.
Kaikkien kustannusten noustua, se näkyy meidänkin taloudessa. Ostamme ruokaa ja vaatteita sen mukaisesti. Matkustelusta puhumattakaan..
Laitoin tänne aiemmin keskustelua nousseista kustannuksista ja sain samanlaista päänaukomista osakseni. Jännä et jollain on aikaa käydä tällaisella palstalla purkamassa pahaa oloaan. Onko ne niitä syrjäytyneitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita lehdenjakajaksi. Muutama kymppi kuussa tekee terää. Ajokortin saatua voi laajentaa jakopiiriä.
Ajokorttiko vain saadaan? Tipahtaako se kortti taivaasta? Jos ei ole ruokaan rahaa, tuskin korttiinkaan.
No eiköhän siihen korttiin ole alettu säästämään jo ajoissa ja ne ovat budjetoitu omalle osalleen? Ruoka on ylipäätään sellainen, että siitä on helppo vähentää jos tulee ylimääräisiä menoja.
Tai ainakin itse omaa talouttani hoidan niin, että ensin laskut ja säästöt ja lopuilla katsotaan mitä saadaan. Säästöön on saatava rahaa. Jos on kuukausia, että tulee vähemmän rahaa niin sitten ruoka on ensimmäinen, josta lähdetään karsimaan.
Jos et kiikuttaisi kaikkia ansioitasi kirppiksille, voisit tarjota ilman narinoita sille teinille mieluista ja terveellistä ruokaa.
Elämä on valintoja, ahne laittaa itsensä etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita lehdenjakajaksi. Muutama kymppi kuussa tekee terää. Ajokortin saatua voi laajentaa jakopiiriä.
Ajokorttiko vain saadaan? Tipahtaako se kortti taivaasta? Jos ei ole ruokaan rahaa, tuskin korttiinkaan.
voi voi
sitten siitä teinistä tulee se uusavuton kortiton aikuinen 😂😂😂😂😂
Onko kyseessä tyttö vai poika? Jos tyttö, niin sen ei tarvitse syödä joka päivä, koska naiset eivät joka päivä tarvitse ruokaa kuten miehet, jotka tarvitsevat joka päivä paljon ravitsevaa ruokaa, kuten lihaa, maitoon keitettyä kaurapuuroa, voita, perunaa ja ruisleipää monta kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita lehdenjakajaksi. Muutama kymppi kuussa tekee terää. Ajokortin saatua voi laajentaa jakopiiriä.
Ajokorttiko vain saadaan? Tipahtaako se kortti taivaasta? Jos ei ole ruokaan rahaa, tuskin korttiinkaan.
Kortti hankitaan omalla työnteolla.
Eri
17-vuotiaana lukiolaisena olin Citymarketin kassalla viikonloppuisin ja parina kolmena iltana arkenakin koulun jälkeen. Pystyin vasta silloin ostamaan ensimmäiset oikeat farkkuni, sitä ennen oltiin saatu kulkea vain tuttavaperheen kauan sitten muodista pois jääneissä farkuissa tai äidin itse tekemissä (ne oli merkkifarkut, kun takataskuun ompeli jonkun merkin - äidin mukaan siis). Muutenkin pitkälle murrosikään lähes kaikki vaatteet oli äidin itse tekemiä.
Kyllä 17-vuotiaalle, lapsellenne?, pitää tarjota, mitä hän haluaa. Alaikäinen, joten hän ei itse pysty ostamaan sitä mitä hän haluaa.
Joten olette vastuussa. Ja olette vastuussa myös siitä, että alaikäinen lapsenne saa kunnon syötävää.
Naurettavaa kiukutella täällä Vauva av:lla.
Ryhtymää vanhemmiksi ja lopettakaa kiukuttelu!!!!
Maria O. kirjoitti:
Kyllä 17-vuotiaalle, lapsellenne?, pitää tarjota, mitä hän haluaa. Alaikäinen, joten hän ei itse pysty ostamaan sitä mitä hän haluaa.
Joten olette vastuussa. Ja olette vastuussa myös siitä, että alaikäinen lapsenne saa kunnon syötävää.
Naurettavaa kiukutella täällä Vauva av:lla.
Ryhtymää vanhemmiksi ja lopettakaa kiukuttelu!!!!
P.o. Ryhtymää.
Vierailija kirjoitti:
Oletko keskustellut asiasta? Laita teini joskus kauppaan ruokaostoksille. Anna raha mukaan, ja kerro, mihin sen on riitettävä.
Juuri näin. Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää, kun selittää rauhallisesti ettei rahaa voi nyt mitenkään venyttää ja pitää käyttää mielikuvitusta, että saa ylipäänsä rahan riittämään johonkin ruokaan.
Maria O. kirjoitti:
Maria O. kirjoitti:
Kyllä 17-vuotiaalle, lapsellenne?, pitää tarjota, mitä hän haluaa. Alaikäinen, joten hän ei itse pysty ostamaan sitä mitä hän haluaa.
Joten olette vastuussa. Ja olette vastuussa myös siitä, että alaikäinen lapsenne saa kunnon syötävää.
Naurettavaa kiukutella täällä Vauva av:lla.
Ryhtymää vanhemmiksi ja lopettakaa kiukuttelu!!!!P.o. Ryhtymää.
Taas väärin. Ryhtykää.
Pyydän anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita lehdenjakajaksi. Muutama kymppi kuussa tekee terää. Ajokortin saatua voi laajentaa jakopiiriä.
Tuskinpa saa tarpeeksi rahaa saastutuskorttiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos et kiikuttaisi kaikkia ansioitasi kirppiksille, voisit tarjota ilman narinoita sille teinille mieluista ja terveellistä ruokaa.
Elämä on valintoja, ahne laittaa itsensä etusijalle.
Siis aivan kauheeta. Kasvava lapsi tarvitsee ruokaa, kyllä silloin vanhempi voi jättää sen kirppistelyn pois, ja ostaa maistuvaa ravintoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita lehdenjakajaksi. Muutama kymppi kuussa tekee terää. Ajokortin saatua voi laajentaa jakopiiriä.
Tuskinpa saa tarpeeksi rahaa saastutuskorttiin.
Tämä. Elämiseen se meni ja nyt olen kolmekymppisenäkin vielä kortiton.
Kerro esimerkki, mitä ruokaa lapsi vaatii.
Naapurin muija sijoitti ylimääräiset lapsellisuuslisänsä taas kirppikselle.
Selkä vääränä kantaa rätei ja lumpui vuokramurjuunsa.
Kyl maar se on niin, ettei raha viihdy tyhmän kukkarossa.
Lapset eivät ole etusijalla, kun ikääntyvä rouva taas työttömäksi jäi.
Hepeneillä täyttää tyhjyyttään, eivätkä lapset saa ravintorikasta ruokaa.
Olisi varmaan hyvä pitää lapselle oppitunteja rahankäytöstä.
Jos ei ole mitään käsitystä niin sitten rautalangasta vääntäen - mikä on sinun palkkasi kuukaudessa, tuntipalkka, mitä verot vievät, mitä vie kulut esim. vuokrat, mahd. lainat, bensa, sähkölasku yms.
Kerrot mitä sillä tuntipalkalla tai päivän palkalla voi ostaa, mitä ruokaa sinä kaupasta ostat, miten hinnat ovat nousseet ja kuinka paljon.
Onneksi omat vanhemmat veivät pienestä pitäen kauppaan mukaan ja antoivat aina kuitit tutkittavaksi. Uteliaana lapsena kysyin mikä se asuntolaina on, kuinka paljon se on ja vanhemmat kertoivat sitten: palkkansa, kuinka kauan siinä menee maksaa pois. Vaikkei sitä pienenä niin valtavia summia ymmärtänyt niin jää siitä ainakin ajatus.
Lauantaina kun sai ostaa karkkia niin saatiin veljen kanssa X määrä euroja mukaan ja käskettiin siellä kaupassa laskea omat ostokset. Välillä oli vaikka tehtävä että ostakaa niin monta erilaista suklaapatukkaa kuin pystyy, siinä sitten kaksi mukulaa laskee miten maksimoida määrä annetulla summalla.
Jos ei asioista kerrota niin miten ne nyt sitä tietäis? En ihmettele jos monella lapsella ja teinillä on ideana että sitä rahaa vaan "on" vanhemmilla, ei hajuakaan mitä sen eteen tehdään, mihin sitä kuluu yms.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden päästä omillaan, syököön mihin varaa. Lama-ajan lapsena olin kiitollinen ylipäänsä ruoasta, kouluateriat tärkeä osa.
Aika harva muuttaa omilleen just 18-vuotiaana, kesken lukion / ammattikoulun.
17-vuotias voi mennä töihin, jolla rahoittaa herkkuruokansa.
Sinun tarvitsee ostaa vain normaalia ravitsevaa ruokaa, josta riittää tarpeeksi syötävää joka päivälle. Mahdollisesti pari kertaa kuukaudessa jotain parempaa, ei joka päivä.