Lue keskustelun säännöt.
Kirjan kirjoittajat - oma kirja valmiiksi vuonna 2023
Perustan tämän ketjun vertaistueksi kaikille, joilla on mielessään jotain, mistä voisi tulla kirja tai muu kokonainen teos. Se voi olla vasta ajatus tai melkein valmis, ei väliä. Omaan käyttöön tai julkaistavaksi. Gradun, opinnäytetyön ja väitöskirjan kirjoittajat myös tervetulleita. Jos kirjoitat mitä vaan ja haluat nähdä sen valmiina vuonna 2023, tervetuloa mukaan.
Omasta projektista saa kertoa niin paljon tai vähän kuin haluaa. Jaetaan haasteet ja onnistumiset ja annetaan vinkkejä toisillemme.
Kommentit (636)
Vierailija kirjoitti:
Käykö kenellekään niin, että omassa tekstissä ei enää huomaa ilmiselviä virheitä?
Jatkuvasti. Omalle tekstille on sokea.
Siksi luonnos- ja uudelleenkirjoitusvaiheiden väliin suositellaan pitkää tekstin lepuuttamista, jotta siihen saa etäisyyttä. Jos työhön lähtee heti ensimmäisen luonnoksen valmistumisen jälkeen, juuri tuo sokeus estää näkemästä olennaisia ongelmia.
Minulla on alkanut olla sellaista ongelmaa, että viikkojenkaan lepuutus ei tunnu enää toimivan siihen, että voisin lukea omaa tekstiäni kuin toisen kirjoittamaa. Tarvitsen kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko muille turhia neuvoja? Mun mies käy häiritsemässä kirjoittamista ja antaa aina jotain neuvoja. Tällä viikolla on opettanut, että oikolukeminen pitää tehdä lopusta alkuun lause kerrallaan (kirjoitan kokopitkää romaania) ja on ehdottanut kahta eri sovellusta muistiinpanojeni jäsentämiseen (minun pitää nähdä juonen kaari paperilla, käsin kirjoitetuilla PostIt-lapuilla.
Vierailija kirjoitti:
Käykö kenellekään niin, että omassa tekstissä ei enää huomaa ilmiselviä virheitä?
Käy, siksi minulla on monta esilukijaa ja kielen tarkistajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö kenellekään niin, että omassa tekstissä ei enää huomaa ilmiselviä virheitä?
Jatkuvasti. Omalle tekstille on sokea.
Siksi luonnos- ja uudelleenkirjoitusvaiheiden väliin suositellaan pitkää tekstin lepuuttamista, jotta siihen saa etäisyyttä. Jos työhön lähtee heti ensimmäisen luonnoksen valmistumisen jälkeen, juuri tuo sokeus estää näkemästä olennaisia ongelmia.
Minulla on alkanut olla sellaista ongelmaa, että viikkojenkaan lepuutus ei tunnu enää toimivan siihen, että voisin lukea omaa tekstiäni kuin toisen kirjoittamaa. Tarvitsen kuukausia.
Mulla auttoi se, että oikoluin pdf- muodossa. Teksti on leveämpää ja huomasin virheitä mitä en huomannut tekstinkäsittelyohjelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette kokemuslukijoista?
"Johtaako sensitiivisyyslukeminen sensuuriin?
Tontti kavahtaa ajatusta siitä, että vanhoja romaaneita ajanmukaistetaan siivoamalla tekstistä pois nykykäsityksen mukaan ongelmallisia ilmaisuja, kuten englanninkielisissä kustantamoissa on tehty Ian Flemingin James Bondien ja Agatha Christien vanhojen kirjojen suhteen.
– Kirjat ovat oman aikakautensa maailman kuvia. Ei pidä aliarvioida lukijoita, eivät he ole tyhmiä. Kukaan ei muutu rasistiksi vain lukemalla 60 vuotta vanhoja teoksia.
Jos vanhoja kirjoja ajanmukaistetaan, myös uusien teoksia sopivuutta tarkkaillaan. Monet kustantamot ovat ottaneet käyttöön sensitiivisyyslukijat. Heidän tehtävänään on lukea tekstejä kuin piru raamattua ja osoittaa, mitä ongelmallisia kohtia kirjassa voi olla heidän edustamansa vähemmistön kannalta.
Tontti pelkää tulevaisuutta, jossa sensitiivisyyslukijan käytöstä päättää kustantaja eikä kirjailija itse.
– Se olisi se shokeeraavaa puuttumista kirjailijan vapauteen. Jos kirjailija haluaa kuvata joitakin ihmisiä jollakin lailla, se on hänen päätöksensä. Joku lukija saattaa olla eri mieltä ja jopa loukkaantua, hyvä, sitten aloitetaan keskustelu. Kiukkuiseen vastineen jälkeen joku ehkä kirjoittaa paremman kirjan, ja näin maailma menee eteenpäin.
Erityisen ongelmalliseksi Tontti näkee sen, että Tammi on käyttänyt sensitiivisyyslukijana vihreiden kansanedustajaa Bella Forsgrenia. Forsgren oli yksi kolmesta tarkastajasta, jotka lukivat Joe Bidenin virkaanastujaisjuhlassa yleisön hurmanneen nuoren afroamerikkalaisen Amanda Gormanin runoteoksen Kukkula jolle kiipeämme. The Hill We Climb -runon käänsivät suomeksi runoilijat Aura Nurmi ja Laura Eklund Nhaga.
– Olisiko tälle toiminnalle oikeampi nimitys poliittinen ennakkosensuuri? Mitä muuta se on, että poliitikko lukee käsikirjoitusta ja antaa painavan mielipiteensä, että miten saa kirjoittaa? Luulisi, että taiteilijat olisivat tällaista vallankäyttöä vastaan riippumatta omasta poliittisesta kannastaan.
Toive asiantuntijasta tulee kuitenkin yleensä kirjailijalta, Tammen kanssa samaa konsernia olevan WSOY:n lasten ja nuortenkirjaosaston kustantaja Paula Halkola kertoo. Niitä tilataan harkinnanvaraisesti, ja ”suhteellisen harvoin”. WSOY:ssa asiantuntija-arviot tilataan yleensä asiantuntijaorganisaatioilta kuten Setalta."
https://yle.fi/a/74-20027723?fbclid=IwAR3S3AjD-6ytzerLBSp9iP3pzeQcg0niS…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/a/74-20027723?fbclid=IwAR3S3AjD-6ytzerLBSp9iP3pzeQcg0niS…
"Nyt kalliolaiset kangaskassin heiluttelijat kirjoittavat kirjoja toisilleen" :DDDDD
Oletko kalliolainen kangaskassin heiluttelija tai jopa Kånken repun käyttäjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö kenellekään niin, että omassa tekstissä ei enää huomaa ilmiselviä virheitä?
Joka kerta!
Loputtomiin... 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 60 000 sanaa. Editointi on loputon suo.
Mulla yli 70 000 ja loppusilausta vailla. Kuvien kanssa hieman ongelmaa nyt. Oli pakko hieman relata nyt, pää alkoi jo savuamaan. Ajattelin kyllä viimeistellä homman vklopun aikana.
Onko tämä siis valmiin teoksen sanamäärä, noin suurin piirtein? Aloittelija kyselee. Kuinka monta kertaa käytte koko teoksen läpi editointitarkoituksessa ennen kuin lähetätte sen eteenpäin?
Joo, reilusti yli 70 000 sanaa, yli 100 000 merkkiä ja 170 sivua. Nyt on toinen editointikierros menossa. Löysin niin paljon virheitä, että editoin vieläkin. Nyt tauolla kun kone tallentaa hienoa teostani. Lopputulos on jotain sellaista, että olen enemmän kuin tyytyväinen ottaen vielä huomioon, että 0 euron projekti, vain henkisen pääoman varassa raapustettu.😅 Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette kokemuslukijoista?
"Johtaako sensitiivisyyslukeminen sensuuriin?
Tontti kavahtaa ajatusta siitä, että vanhoja romaaneita ajanmukaistetaan siivoamalla tekstistä pois nykykäsityksen mukaan ongelmallisia ilmaisuja, kuten englanninkielisissä kustantamoissa on tehty Ian Flemingin James Bondien ja Agatha Christien vanhojen kirjojen suhteen.
– Kirjat ovat oman aikakautensa maailman kuvia. Ei pidä aliarvioida lukijoita, eivät he ole tyhmiä. Kukaan ei muutu rasistiksi vain lukemalla 60 vuotta vanhoja teoksia.
Jos vanhoja kirjoja ajanmukaistetaan, myös uusien teoksia sopivuutta tarkkaillaan. Monet kustantamot ovat ottaneet käyttöön sensitiivisyyslukijat. Heidän tehtävänään on lukea tekstejä kuin piru raamattua ja osoittaa, mitä ongelmallisia kohtia kirjassa voi olla heidän edustamansa vähemmistön kannalta.
Tontti pelkää tulevaisuutta, jossa sensitiivisyyslukijan käytöstä päättää kustantaja eikä kirjailija itse.
– Se olisi se shokeeraavaa puuttumista kirjailijan vapauteen. Jos kirjailija haluaa kuvata joitakin ihmisiä jollakin lailla, se on hänen päätöksensä. Joku lukija saattaa olla eri mieltä ja jopa loukkaantua, hyvä, sitten aloitetaan keskustelu. Kiukkuiseen vastineen jälkeen joku ehkä kirjoittaa paremman kirjan, ja näin maailma menee eteenpäin.
Erityisen ongelmalliseksi Tontti näkee sen, että Tammi on käyttänyt sensitiivisyyslukijana vihreiden kansanedustajaa Bella Forsgrenia. Forsgren oli yksi kolmesta tarkastajasta, jotka lukivat Joe Bidenin virkaanastujaisjuhlassa yleisön hurmanneen nuoren afroamerikkalaisen Amanda Gormanin runoteoksen Kukkula jolle kiipeämme. The Hill We Climb -runon käänsivät suomeksi runoilijat Aura Nurmi ja Laura Eklund Nhaga.
– Olisiko tälle toiminnalle oikeampi nimitys poliittinen ennakkosensuuri? Mitä muuta se on, että poliitikko lukee käsikirjoitusta ja antaa painavan mielipiteensä, että miten saa kirjoittaa? Luulisi, että taiteilijat olisivat tällaista vallankäyttöä vastaan riippumatta omasta poliittisesta kannastaan.
Toive asiantuntijasta tulee kuitenkin yleensä kirjailijalta, Tammen kanssa samaa konsernia olevan WSOY:n lasten ja nuortenkirjaosaston kustantaja Paula Halkola kertoo. Niitä tilataan harkinnanvaraisesti, ja ”suhteellisen harvoin”. WSOY:ssa asiantuntija-arviot tilataan yleensä asiantuntijaorganisaatioilta kuten Setalta."
https://yle.fi/a/74-20027723?fbclid=IwAR3S3AjD-6ytzerLBSp9iP3pzeQcg0niS…
Kiitos linkistä.
Mutta millä tavalla Seta on asiantuntija, eikö se ole joku ideologia-ryhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/a/74-20027723?fbclid=IwAR3S3AjD-6ytzerLBSp9iP3pzeQcg0niS…
"Nyt kalliolaiset kangaskassin heiluttelijat kirjoittavat kirjoja toisilleen" :DDDDD
Oletko kalliolainen kangaskassin heiluttelija tai jopa Kånken repun käyttäjä?
En :D Olen pohjoisesta kotoisin ja nykyään ulkosuomalainen. Mihin lokeroon kuulun? Saanko enää kirjoittaa kantasuomalaisista ilman, että loukkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/a/74-20027723?fbclid=IwAR3S3AjD-6ytzerLBSp9iP3pzeQcg0niS…
"Nyt kalliolaiset kangaskassin heiluttelijat kirjoittavat kirjoja toisilleen" :DDDDD
Oletko kalliolainen kangaskassin heiluttelija tai jopa Kånken repun käyttäjä?
En kumpikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Flunssa, flunssaisen töihin paluu ja kamala allergiakevät tulivat täällä kirjan editoinnin eteen. Nyt vierähtänyt jo 10 viikkoa ensiversion valmistumisesta, enkä edelleenkään ole päässyt aloittamaan editointiprosessia (kirjoitin tänne joskus kuukausi sitten, että olisin aloittamassa sillä viikolla :D). Yllättäen asia ei kuitenkaan stressaa lainkaan. Olen lukenut jokusen kirjan ja vasta nyt viimeisen parin viikon aikana huomaan saaneeni niin paljon etäisyyttä, että pystyn suunnittelemaan kirjaa uusiksi toden teolla. Sillä ensiversio on kovin lattea ja huonosti kirjoitettu.
Innolla odotan edelleen pääseväni hommiin. Olo on alkanut kohentua, mutta lääkäri määräsi viikon sairaslomalle, joten uskoisin että tässä lähipäivinä on viimein aika aloittaa editointi. Aikaa olen varannut tälle projektille vuoden loppuun saakka, joten ei ole vielä kiirekään... Voi hyvin olla, että kirjoitan todella monta versiota, sillä ensimmäiset varmaan menee jo ihan vain editoinnin opetteluun. Lisäksi jossain vaiheessa pitäisi kääntää teksti suomeksi.
Mielenkiintoista myös seurailla miten oma mieli suhtautuu tuohon käsikirjoitukseen tässä tauon aikana. Nyt muita kirjoja lukiessa on ehtinyt niin monesti pyörittelemään mielessä omaa tekstiä näihin muihin vertaillen, ja alkaa hahmottua missä on hyvää ja missä täytyy muokata raskaasti. Mutta alunperin ajatus editoinnista ahdisti jonkin verran, vaikka odotin sitä innolla. Nyt tuo ahdistus on kokonaan väistynyt, vaikka iso työmaa on kyllä edessä.
Ostin iPhonen, jotta voin tarvittaessa kirjoitella Scriveneriin vaikka bussissa. Matkanäppis on kulkenut mukana jo muutenkin, mutta aiemmin piti kirjoitella google docsiin... :D Tekisi mieli alkaa jo kirjoittelemaan jotain uutta.
Olen oman tekeleeni jo saattanut valmiiksi ja editoinut kuukausien tauon jälkeen kerran. Edellistä kirjaa editoin muistaakseni viisi tai kuusi kierrosta, nyt en siihen ryhtynyt kun oli erityyppistä tekstiä. Pitäisi varmaan aloittaa uusi projekti, mutta en osaa aloittaa työtä. Haluaisin todella julkaista jonkin kirjan, ja mietin että mitä voitaisiin julkaista suurella todennäköisyydellä, eli mitä minun kannattaisi kirjoittaa... Ei varmaan mitään ja siksi en ole saanut työtä aloitettua. Huomaan, että paineet alkavat hiipiä ja en teekkään tätä enää vain omaksi ilokseni. Jostain pitäisi löytää se riemu uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö kenellekään niin, että omassa tekstissä ei enää huomaa ilmiselviä virheitä?
Joka kerta!
Loputtomiin... 😅
Olin tosi varma, että yksi kappale on huolella kirjoitettu. Tänään palasin siihen, pitkästä aikaa, sillä halusin tehdä siihen pienen lisäyksen... Samalla luin ensimmäisen kappaleen, varmistaakseni, että teksti toimii yhä - ja kylläpä yllätyin!
Juttu on erinomainen, sen tiedän. Mutta _missä on kappaleen suurin anti_? PÄÄSSÄNI! Miten voi olla mahdollista, että mielessäni niin selkeä idea jää kirjoittamatta?! Olen aloittanut kertomisen... mutta se on jäänyt kesken!! 😹Olenkohan ollut niin tohkeissani, että hallusinoin lukijan näkemässä saman, kuin minä vasta yrittäessäni kertoa asiasta. 😆🥲 Pitäisikö olla huolissaan? 🤔
Olen ruvennut miettimään, mitä keinoäly merkitsee kirjoittajien työlle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö kenellekään niin, että omassa tekstissä ei enää huomaa ilmiselviä virheitä?
Joka kerta!
Loputtomiin... 😅
Olin tosi varma, että yksi kappale on huolella kirjoitettu. Tänään palasin siihen, pitkästä aikaa, sillä halusin tehdä siihen pienen lisäyksen... Samalla luin ensimmäisen kappaleen, varmistaakseni, että teksti toimii yhä - ja kylläpä yllätyin!
Juttu on erinomainen, sen tiedän. Mutta _missä on kappaleen suurin anti_? PÄÄSSÄNI! Miten voi olla mahdollista, että mielessäni niin selkeä idea jää kirjoittamatta?! Olen aloittanut kertomisen... mutta se on jäänyt kesken!! 😹Olenkohan ollut niin tohkeissani, että hallusinoin lukijan näkemässä saman, kuin minä vasta yrittäessäni kertoa asiasta. 😆🥲 Pitäisikö olla huolissaan? 🤔
Olinkin kirjoittanut aiheesta edellisessä kappaleessa, mutta en siinäkään niin tarkasti, kun mielestäni nyt oli tarpeen.
Lisäänkin viittaukseen edeltävään kappaleeseen.
Tässä perusasioita... viittomakielellä:
Rewriting (Wendy K r a m)
Joka kerta!