Onko turn off jos mies ei halua mennä kahvilaan, jossa kahvi maksaa 6€?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kerran kun tapaan jonkun kahvin merkeissä, en katso hintoja. Olen työtön, mutta yksi kahvilakäynti ei vie minuakaan vararikkoon. Koen että jos tapailuasteella oltaessa mies rupeaa valittamaan rahasta, se ikäänkuin pilaa tunnelman. Silloin se tapaaminen jää ikäänkuin kakkossijalle, ja puitteet ovat tärkeämmät- toisekseen, enkö ole sen arvoinen että mies voi maksaa vähän ylihintaa kahvistaan?

Suurin osa sinkkunaisista on ollut vuosikausia sinkkuna ja heille ei meinaa juuri kukaan mies kelvata. Oletko ajatellut kuinka miehellä menee pitkällä aikavälillä rahaa Molokin kitaan kun tapailee ikisinkkunaisia ja aina mies joutuu maksamaan? Jotenkin sitä laskua pitää saada pienemmäksi ja yrittää järjestää mahdollisimman halvat ensitreffit.

Eli sinä viet deiteille kalliisiin paikkoihin omaa tasoasi huomattavasti tasokkaampia naisia? Tai sitten olet yksinkertaisesti vaan vttumainen pzka, kun vuosikausia vaan deittailet. Kumpi?

Sinkkunaiset on niitä, joille ei kelpaa juuri kukaan mies. Miehet voisivat alkaa seurustella kauniin naisen kanssa ilman treffejäkin. Jos suhde ei toimi jostain syystä, silloin voi erota.

Miten seurustelu voi alkaa ilman treffejä?

Joskus mies ja nainen tapavaat toisensa, ihastuvat ensisilmäyksellä ja alkavat seurustella.

Nyt alkoi kiinnostaa. Kerropa, miten se seurustelu tuossa tapauksessa alkaa ja mitä se tarkoittaa, että he alkavat seurustella. Omalla kohdallani kun seurustelu on aina alkanut siitä, että on sovittu tapaamisia ja tavattu eli treffattu. Riippumatta siitä, onko tutustuttu netissä vai kohdattu livenä ja kiinnostuttu ensisilmäyksellä. Myös jälkimmäisessä tapauksessa jompikumpi on pyytänyt toisen yhteystietoja ja/tai on saman tien sovittu seuraavat treffit jonnekin.

Fiksu mies kun ei tuhlaa rahaa kuutta euroa kahviin jos sen voi maksaa vain kaksi euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kerran kun tapaan jonkun kahvin merkeissä, en katso hintoja. Olen työtön, mutta yksi kahvilakäynti ei vie minuakaan vararikkoon. Koen että jos tapailuasteella oltaessa mies rupeaa valittamaan rahasta, se ikäänkuin pilaa tunnelman. Silloin se tapaaminen jää ikäänkuin kakkossijalle, ja puitteet ovat tärkeämmät- toisekseen, enkö ole sen arvoinen että mies voi maksaa vähän ylihintaa kahvistaan?

Suurin osa sinkkunaisista on ollut vuosikausia sinkkuna ja heille ei meinaa juuri kukaan mies kelvata. Oletko ajatellut kuinka miehellä menee pitkällä aikavälillä rahaa Molokin kitaan kun tapailee ikisinkkunaisia ja aina mies joutuu maksamaan? Jotenkin sitä laskua pitää saada pienemmäksi ja yrittää järjestää mahdollisimman halvat ensitreffit.

Eli sinä viet deiteille kalliisiin paikkoihin omaa tasoasi huomattavasti tasokkaampia naisia? Tai sitten olet yksinkertaisesti vaan vttumainen pzka, kun vuosikausia vaan deittailet. Kumpi?

Sinkkunaiset on niitä, joille ei kelpaa juuri kukaan mies. Miehet voisivat alkaa seurustella kauniin naisen kanssa ilman treffejäkin. Jos suhde ei toimi jostain syystä, silloin voi erota.

Miten seurustelu voi alkaa ilman treffejä?

Joskus mies ja nainen tapavaat toisensa, ihastuvat ensisilmäyksellä ja alkavat seurustella.

Joulu meni hömppäleffojen äärellä?

Christiiina kirjoitti:

Kerran Tinderissä ehdotin eräälle lääkärimiehelle, että käytäisiinkö treffeillä ravintolassa, jolloin hän vastasi, että en tunne oloani kotoisaksi ravintolassa, mutta voinko viedä sinut kävelylle tai kahville?. Mietin vaan, että miten jollekin voi tuntua niin ahdistavalta käydä ravintolassa ? Eikö se rajoita elämää sikäli, jos matkustelee paljon, että aina pitää syödä hotellihuoneessa tai ihan vaan kahvilassa ostaa jotain salaattia jne,

Miestä on varmasti alkanut jurppimaan nämä kalliit ja aikaa vievät ravintolatreffit ja siitä syystä ehdottanut vaihtoehtoisia treffejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kerran kun tapaan jonkun kahvin merkeissä, en katso hintoja. Olen työtön, mutta yksi kahvilakäynti ei vie minuakaan vararikkoon. Koen että jos tapailuasteella oltaessa mies rupeaa valittamaan rahasta, se ikäänkuin pilaa tunnelman. Silloin se tapaaminen jää ikäänkuin kakkossijalle, ja puitteet ovat tärkeämmät- toisekseen, enkö ole sen arvoinen että mies voi maksaa vähän ylihintaa kahvistaan?

Suurin osa sinkkunaisista on ollut vuosikausia sinkkuna ja heille ei meinaa juuri kukaan mies kelvata. Oletko ajatellut kuinka miehellä menee pitkällä aikavälillä rahaa Molokin kitaan kun tapailee ikisinkkunaisia ja aina mies joutuu maksamaan? Jotenkin sitä laskua pitää saada pienemmäksi ja yrittää järjestää mahdollisimman halvat ensitreffit.

Eli sinä viet deiteille kalliisiin paikkoihin omaa tasoasi huomattavasti tasokkaampia naisia? Tai sitten olet yksinkertaisesti vaan vttumainen pzka, kun vuosikausia vaan deittailet. Kumpi?

Sinkkunaiset on niitä, joille ei kelpaa juuri kukaan mies. Miehet voisivat alkaa seurustella kauniin naisen kanssa ilman treffejäkin. Jos suhde ei toimi jostain syystä, silloin voi erota.

Miten seurustelu voi alkaa ilman treffejä?

Joskus mies ja nainen tapavaat toisensa, ihastuvat ensisilmäyksellä ja alkavat seurustella.

Huutonaurua! Joo, ihan varmasti noin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on aina äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en juo kahvi. Syön ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä, ankerias. Mullo, kiiski toutain. Juomaksi raikas vesi. Grillaan, keitän, paistan, graavaan. Kaikki on hyvä. Nam ! Maiskis !

Vaimo syö ihan muuta. Tarjoan aina vsimon kahvin, maksoi mitä maksoi.

Tässä on asennetta. Kahvi saa maksaa mitä maksaa, mutta kiiskikeitto on kuitenkin parasta, mitä kukaan voi tarjota.

Olet oikeassa. Kiiskikeitto on keittojen keitto.

Minä en kyllä ikinä lähtisi ensitreffeillä kenenkään kotiin syömään jotain kiiskikeittoa. Ap:lla on treffipaikkaideat ihan hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kerran kun tapaan jonkun kahvin merkeissä, en katso hintoja. Olen työtön, mutta yksi kahvilakäynti ei vie minuakaan vararikkoon. Koen että jos tapailuasteella oltaessa mies rupeaa valittamaan rahasta, se ikäänkuin pilaa tunnelman. Silloin se tapaaminen jää ikäänkuin kakkossijalle, ja puitteet ovat tärkeämmät- toisekseen, enkö ole sen arvoinen että mies voi maksaa vähän ylihintaa kahvistaan?

Suurin osa sinkkunaisista on ollut vuosikausia sinkkuna ja heille ei meinaa juuri kukaan mies kelvata. Oletko ajatellut kuinka miehellä menee pitkällä aikavälillä rahaa Molokin kitaan kun tapailee ikisinkkunaisia ja aina mies joutuu maksamaan? Jotenkin sitä laskua pitää saada pienemmäksi ja yrittää järjestää mahdollisimman halvat ensitreffit.

Eli sinä viet deiteille kalliisiin paikkoihin omaa tasoasi huomattavasti tasokkaampia naisia? Tai sitten olet yksinkertaisesti vaan vttumainen pzka, kun vuosikausia vaan deittailet. Kumpi?

Sinkkunaiset on niitä, joille ei kelpaa juuri kukaan mies. Miehet voisivat alkaa seurustella kauniin naisen kanssa ilman treffejäkin. Jos suhde ei toimi jostain syystä, silloin voi erota.

Miten seurustelu voi alkaa ilman treffejä?

Joskus mies ja nainen tapavaat toisensa, ihastuvat ensisilmäyksellä ja alkavat seurustella.

Nyt alkoi kiinnostaa. Kerropa, miten se seurustelu tuossa tapauksessa alkaa ja mitä se tarkoittaa, että he alkavat seurustella. Omalla kohdallani kun seurustelu on aina alkanut siitä, että on sovittu tapaamisia ja tavattu eli treffattu. Riippumatta siitä, onko tutustuttu netissä vai kohdattu livenä ja kiinnostuttu ensisilmäyksellä. Myös jälkimmäisessä tapauksessa jompikumpi on pyytänyt toisen yhteystietoja ja/tai on saman tien sovittu seuraavat treffit jonnekin.

Minulle tapahtui nuorempana sellainen tilanne, jossa nainen oli tarkkaillut minua ravintolassa ja tuli ravintolan suljettua juttelemaan ja suuteli yhtäkkiä. Seurustelu alkoi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kerran kun tapaan jonkun kahvin merkeissä, en katso hintoja. Olen työtön, mutta yksi kahvilakäynti ei vie minuakaan vararikkoon. Koen että jos tapailuasteella oltaessa mies rupeaa valittamaan rahasta, se ikäänkuin pilaa tunnelman. Silloin se tapaaminen jää ikäänkuin kakkossijalle, ja puitteet ovat tärkeämmät- toisekseen, enkö ole sen arvoinen että mies voi maksaa vähän ylihintaa kahvistaan?

Suurin osa sinkkunaisista on ollut vuosikausia sinkkuna ja heille ei meinaa juuri kukaan mies kelvata. Oletko ajatellut kuinka miehellä menee pitkällä aikavälillä rahaa Molokin kitaan kun tapailee ikisinkkunaisia ja aina mies joutuu maksamaan? Jotenkin sitä laskua pitää saada pienemmäksi ja yrittää järjestää mahdollisimman halvat ensitreffit.

Eli sinä viet deiteille kalliisiin paikkoihin omaa tasoasi huomattavasti tasokkaampia naisia? Tai sitten olet yksinkertaisesti vaan vttumainen pzka, kun vuosikausia vaan deittailet. Kumpi?

Sinkkunaiset on niitä, joille ei kelpaa juuri kukaan mies. Miehet voisivat alkaa seurustella kauniin naisen kanssa ilman treffejäkin. Jos suhde ei toimi jostain syystä, silloin voi erota.

Miten seurustelu voi alkaa ilman treffejä?

Joskus mies ja nainen tapavaat toisensa, ihastuvat ensisilmäyksellä ja alkavat seurustella.

Nyt alkoi kiinnostaa. Kerropa, miten se seurustelu tuossa tapauksessa alkaa ja mitä se tarkoittaa, että he alkavat seurustella. Omalla kohdallani kun seurustelu on aina alkanut siitä, että on sovittu tapaamisia ja tavattu eli treffattu. Riippumatta siitä, onko tutustuttu netissä vai kohdattu livenä ja kiinnostuttu ensisilmäyksellä. Myös jälkimmäisessä tapauksessa jompikumpi on pyytänyt toisen yhteystietoja ja/tai on saman tien sovittu seuraavat treffit jonnekin.

Minulle tapahtui nuorempana sellainen tilanne, jossa nainen oli tarkkaillut minua ravintolassa ja tuli ravintolan suljettua juttelemaan ja suuteli yhtäkkiä. Seurustelu alkoi siitä.

Älä yllytä tonttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on aina äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en juo kahvi. Syön ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä, ankerias. Mullo, kiiski toutain. Juomaksi raikas vesi. Grillaan, keitän, paistan, graavaan. Kaikki on hyvä. Nam ! Maiskis !

Vaimo syö ihan muuta. Tarjoan aina vsimon kahvin, maksoi mitä maksoi.

Tässä on asennetta. Kahvi saa maksaa mitä maksaa, mutta kiiskikeitto on kuitenkin parasta, mitä kukaan voi tarjota.

Olet oikeassa. Kiiskikeitto on keittojen keitto.

Minä en kyllä ikinä lähtisi ensitreffeillä kenenkään kotiin syömään jotain kiiskikeittoa. Ap:lla on treffipaikkaideat ihan hukassa.

Ap voisi hiukan selittää tätä kiiskikeittoideaansa. En usko siihen yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kerran kun tapaan jonkun kahvin merkeissä, en katso hintoja. Olen työtön, mutta yksi kahvilakäynti ei vie minuakaan vararikkoon. Koen että jos tapailuasteella oltaessa mies rupeaa valittamaan rahasta, se ikäänkuin pilaa tunnelman. Silloin se tapaaminen jää ikäänkuin kakkossijalle, ja puitteet ovat tärkeämmät- toisekseen, enkö ole sen arvoinen että mies voi maksaa vähän ylihintaa kahvistaan?

Suurin osa sinkkunaisista on ollut vuosikausia sinkkuna ja heille ei meinaa juuri kukaan mies kelvata. Oletko ajatellut kuinka miehellä menee pitkällä aikavälillä rahaa Molokin kitaan kun tapailee ikisinkkunaisia ja aina mies joutuu maksamaan? Jotenkin sitä laskua pitää saada pienemmäksi ja yrittää järjestää mahdollisimman halvat ensitreffit.

Eli sinä viet deiteille kalliisiin paikkoihin omaa tasoasi huomattavasti tasokkaampia naisia? Tai sitten olet yksinkertaisesti vaan vttumainen pzka, kun vuosikausia vaan deittailet. Kumpi?

Sinkkunaiset on niitä, joille ei kelpaa juuri kukaan mies. Miehet voisivat alkaa seurustella kauniin naisen kanssa ilman treffejäkin. Jos suhde ei toimi jostain syystä, silloin voi erota.

Miten seurustelu voi alkaa ilman treffejä?

Joskus mies ja nainen tapavaat toisensa, ihastuvat ensisilmäyksellä ja alkavat seurustella.

Nyt alkoi kiinnostaa. Kerropa, miten se seurustelu tuossa tapauksessa alkaa ja mitä se tarkoittaa, että he alkavat seurustella. Omalla kohdallani kun seurustelu on aina alkanut siitä, että on sovittu tapaamisia ja tavattu eli treffattu. Riippumatta siitä, onko tutustuttu netissä vai kohdattu livenä ja kiinnostuttu ensisilmäyksellä. Myös jälkimmäisessä tapauksessa jompikumpi on pyytänyt toisen yhteystietoja ja/tai on saman tien sovittu seuraavat treffit jonnekin.

Minulle tapahtui nuorempana sellainen tilanne, jossa nainen oli tarkkaillut minua ravintolassa ja tuli ravintolan suljettua juttelemaan ja suuteli yhtäkkiä. Seurustelu alkoi siitä.

Mutta te ette koskaan enää sen jälkeen treffanneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kerran kun tapaan jonkun kahvin merkeissä, en katso hintoja. Olen työtön, mutta yksi kahvilakäynti ei vie minuakaan vararikkoon. Koen että jos tapailuasteella oltaessa mies rupeaa valittamaan rahasta, se ikäänkuin pilaa tunnelman. Silloin se tapaaminen jää ikäänkuin kakkossijalle, ja puitteet ovat tärkeämmät- toisekseen, enkö ole sen arvoinen että mies voi maksaa vähän ylihintaa kahvistaan?

Suurin osa sinkkunaisista on ollut vuosikausia sinkkuna ja heille ei meinaa juuri kukaan mies kelvata. Oletko ajatellut kuinka miehellä menee pitkällä aikavälillä rahaa Molokin kitaan kun tapailee ikisinkkunaisia ja aina mies joutuu maksamaan? Jotenkin sitä laskua pitää saada pienemmäksi ja yrittää järjestää mahdollisimman halvat ensitreffit.

Eli sinä viet deiteille kalliisiin paikkoihin omaa tasoasi huomattavasti tasokkaampia naisia? Tai sitten olet yksinkertaisesti vaan vttumainen pzka, kun vuosikausia vaan deittailet. Kumpi?

Sinkkunaiset on niitä, joille ei kelpaa juuri kukaan mies. Miehet voisivat alkaa seurustella kauniin naisen kanssa ilman treffejäkin. Jos suhde ei toimi jostain syystä, silloin voi erota.

Miten seurustelu voi alkaa ilman treffejä?

Joskus mies ja nainen tapavaat toisensa, ihastuvat ensisilmäyksellä ja alkavat seurustella.

Nyt alkoi kiinnostaa. Kerropa, miten se seurustelu tuossa tapauksessa alkaa ja mitä se tarkoittaa, että he alkavat seurustella. Omalla kohdallani kun seurustelu on aina alkanut siitä, että on sovittu tapaamisia ja tavattu eli treffattu. Riippumatta siitä, onko tutustuttu netissä vai kohdattu livenä ja kiinnostuttu ensisilmäyksellä. Myös jälkimmäisessä tapauksessa jompikumpi on pyytänyt toisen yhteystietoja ja/tai on saman tien sovittu seuraavat treffit jonnekin.

Minulle tapahtui nuorempana sellainen tilanne, jossa nainen oli tarkkaillut minua ravintolassa ja tuli ravintolan suljettua juttelemaan ja suuteli yhtäkkiä. Seurustelu alkoi siitä.

Mutta te ette koskaan enää sen jälkeen treffanneet?

Ei kun ne muutti samoin tein yhteen. Baari-illan jälkeen mies meni naisen mukana tämän asuntoon eikä koskaan sieltä enää poistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan on niin elämässä että jotain on pakko panostaa että jotain saavuttaa. Vaikka sitten se kuusi euroa omasta kahvikupista treffeillä, jos ei ole kyennyt ehdottamaan toista kahvilaa. Täällä kirjoittelevilla miehillä on koko elämän mittaisena teemana miksi en saa mitään vaikka en panosta mitään.

Jos pitää mennä kahvilaan treffeille naisen vaatimuksesta, silloin täytyy etukäteen selvittää edullinen kahvila ja ehdottaa sinne treffejä :)

Vaatimuksesta, really? Jos ehdotus mennä järkevimpään ja edullisimpaan mahdolliseen syömäpaikkaan treffeille on sun mielestä "vaatimus", niin parisuhteet on sulle liian vaikea laji.

Pitää muistaa, että ensitreffeillä tapaa kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä ja se jää usein viimeiseksi tapaamiseksi. Siksi on syytä pitää ensitreffit mahdollisimman halpoina.

Niin? Ja kun nainen ehdottaa kustannustehokkainta mahdollista vaihtoehtoa jossa on kuitenkin fyysisesti mukavat olosuhteet, sinä koet että sulle on esitetty vaatimuksia. Tuolla asenteella ei synny parisuhdetta, niin kuin olet jo huomannutkin.

Ei nainen sitä huomaa, että minusta ei ole mukavaa viettää aikaa kahvilassa.

Mutta nainen huomaa kyllä ennen pitkää asenteesi elämään joka on se että sinulle tehdään vääryyttä ihan tavallisilla asioilla jos et itse pidä niistä. Nainen yrittää tehdä sinulle asiat mahdollisimman helpoiksi mutta uhriudut silti.

Mielestäni ei ole normaalia jos yli 30-vuotias nainen viettää aikaansa kahviloissa. Reilu parikymppisen naisen pyörimisen kahviloissa vielä ymmärtää.

Joskus kuullut että baariin on liian vanha. mutta että kahvilaankin!?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan on niin elämässä että jotain on pakko panostaa että jotain saavuttaa. Vaikka sitten se kuusi euroa omasta kahvikupista treffeillä, jos ei ole kyennyt ehdottamaan toista kahvilaa. Täällä kirjoittelevilla miehillä on koko elämän mittaisena teemana miksi en saa mitään vaikka en panosta mitään.

Jos pitää mennä kahvilaan treffeille naisen vaatimuksesta, silloin täytyy etukäteen selvittää edullinen kahvila ja ehdottaa sinne treffejä :)

Vaatimuksesta, really? Jos ehdotus mennä järkevimpään ja edullisimpaan mahdolliseen syömäpaikkaan treffeille on sun mielestä "vaatimus", niin parisuhteet on sulle liian vaikea laji.

Pitää muistaa, että ensitreffeillä tapaa kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä ja se jää usein viimeiseksi tapaamiseksi. Siksi on syytä pitää ensitreffit mahdollisimman halpoina.

Niin? Ja kun nainen ehdottaa kustannustehokkainta mahdollista vaihtoehtoa jossa on kuitenkin fyysisesti mukavat olosuhteet, sinä koet että sulle on esitetty vaatimuksia. Tuolla asenteella ei synny parisuhdetta, niin kuin olet jo huomannutkin.

Ei nainen sitä huomaa, että minusta ei ole mukavaa viettää aikaa kahvilassa.

Mutta nainen huomaa kyllä ennen pitkää asenteesi elämään joka on se että sinulle tehdään vääryyttä ihan tavallisilla asioilla jos et itse pidä niistä. Nainen yrittää tehdä sinulle asiat mahdollisimman helpoiksi mutta uhriudut silti.

Mielestäni ei ole normaalia jos yli 30-vuotias nainen viettää aikaansa kahviloissa. Reilu parikymppisen naisen pyörimisen kahviloissa vielä ymmärtää.

Missä yli kolmekymppisten naisten on soveliasta käydä?

Apua, olen yli 60-vuotias nainen ja käyn kahviloissa.

Olenpas ollut huomaamaton miehiä kohtaan. Nasse-setä on varmaan nyt hyvin, hyvin vihainen.

Mikähän olisi sopiva ikäraja?

Täytän kohta 50v ja aloittelen vasta kahvila-uraani. Kun olin nuorempi, en pitänyt kahviloita nuorten paikkoina ollenkaan. Enkä oikeastaan vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on aina äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en juo kahvi. Syön ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä, ankerias. Mullo, kiiski toutain. Juomaksi raikas vesi. Grillaan, keitän, paistan, graavaan. Kaikki on hyvä. Nam ! Maiskis !

Vaimo syö ihan muuta. Tarjoan aina vsimon kahvin, maksoi mitä maksoi.

Tässä on asennetta. Kahvi saa maksaa mitä maksaa, mutta kiiskikeitto on kuitenkin parasta, mitä kukaan voi tarjota.

Olet oikeassa. Kiiskikeitto on keittojen keitto.

Minä en kyllä ikinä lähtisi ensitreffeillä kenenkään kotiin syömään jotain kiiskikeittoa. Ap:lla on treffipaikkaideat ihan hukassa.

Ap voisi hiukan selittää tätä kiiskikeittoideaansa. En usko siihen yhtään.

Tuo kiiskikeitto on jonkun muun idea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan on niin elämässä että jotain on pakko panostaa että jotain saavuttaa. Vaikka sitten se kuusi euroa omasta kahvikupista treffeillä, jos ei ole kyennyt ehdottamaan toista kahvilaa. Täällä kirjoittelevilla miehillä on koko elämän mittaisena teemana miksi en saa mitään vaikka en panosta mitään.

Jos pitää mennä kahvilaan treffeille naisen vaatimuksesta, silloin täytyy etukäteen selvittää edullinen kahvila ja ehdottaa sinne treffejä :)

Vaatimuksesta, really? Jos ehdotus mennä järkevimpään ja edullisimpaan mahdolliseen syömäpaikkaan treffeille on sun mielestä "vaatimus", niin parisuhteet on sulle liian vaikea laji.

Pitää muistaa, että ensitreffeillä tapaa kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä ja se jää usein viimeiseksi tapaamiseksi. Siksi on syytä pitää ensitreffit mahdollisimman halpoina.

Niin? Ja kun nainen ehdottaa kustannustehokkainta mahdollista vaihtoehtoa jossa on kuitenkin fyysisesti mukavat olosuhteet, sinä koet että sulle on esitetty vaatimuksia. Tuolla asenteella ei synny parisuhdetta, niin kuin olet jo huomannutkin.

Ei nainen sitä huomaa, että minusta ei ole mukavaa viettää aikaa kahvilassa.

Mutta nainen huomaa kyllä ennen pitkää asenteesi elämään joka on se että sinulle tehdään vääryyttä ihan tavallisilla asioilla jos et itse pidä niistä. Nainen yrittää tehdä sinulle asiat mahdollisimman helpoiksi mutta uhriudut silti.

Mielestäni ei ole normaalia jos yli 30-vuotias nainen viettää aikaansa kahviloissa. Reilu parikymppisen naisen pyörimisen kahviloissa vielä ymmärtää.

Joskus kuullut että baariin on liian vanha. mutta että kahvilaankin!?!?

Tulee väkisinkin mieleen onko nainen henkisesti kypsynyt lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan on niin elämässä että jotain on pakko panostaa että jotain saavuttaa. Vaikka sitten se kuusi euroa omasta kahvikupista treffeillä, jos ei ole kyennyt ehdottamaan toista kahvilaa. Täällä kirjoittelevilla miehillä on koko elämän mittaisena teemana miksi en saa mitään vaikka en panosta mitään.

Jos pitää mennä kahvilaan treffeille naisen vaatimuksesta, silloin täytyy etukäteen selvittää edullinen kahvila ja ehdottaa sinne treffejä :)

Vaatimuksesta, really? Jos ehdotus mennä järkevimpään ja edullisimpaan mahdolliseen syömäpaikkaan treffeille on sun mielestä "vaatimus", niin parisuhteet on sulle liian vaikea laji.

Pitää muistaa, että ensitreffeillä tapaa kaksi täysin toisilleen tuntematonta ihmistä ja se jää usein viimeiseksi tapaamiseksi. Siksi on syytä pitää ensitreffit mahdollisimman halpoina.

Niin? Ja kun nainen ehdottaa kustannustehokkainta mahdollista vaihtoehtoa jossa on kuitenkin fyysisesti mukavat olosuhteet, sinä koet että sulle on esitetty vaatimuksia. Tuolla asenteella ei synny parisuhdetta, niin kuin olet jo huomannutkin.

Ei nainen sitä huomaa, että minusta ei ole mukavaa viettää aikaa kahvilassa.

Mutta nainen huomaa kyllä ennen pitkää asenteesi elämään joka on se että sinulle tehdään vääryyttä ihan tavallisilla asioilla jos et itse pidä niistä. Nainen yrittää tehdä sinulle asiat mahdollisimman helpoiksi mutta uhriudut silti.

Mielestäni ei ole normaalia jos yli 30-vuotias nainen viettää aikaansa kahviloissa. Reilu parikymppisen naisen pyörimisen kahviloissa vielä ymmärtää.

Joskus kuullut että baariin on liian vanha. mutta että kahvilaankin!?!?

Tulee väkisinkin mieleen onko nainen henkisesti kypsynyt lainkaan?

Ööööööö....??

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran Tinderissä ehdotin eräälle lääkärimiehelle, että käytäisiinkö treffeillä ravintolassa, jolloin hän vastasi, että en tunne oloani kotoisaksi ravintolassa, mutta voinko viedä sinut kävelylle tai kahville?. Mietin vaan, että miten jollekin voi tuntua niin ahdistavalta käydä ravintolassa ? Eikö se rajoita elämää sikäli, jos matkustelee paljon, että aina pitää syödä hotellihuoneessa tai ihan vaan kahvilassa ostaa jotain salaattia jne,

Miestä on varmasti alkanut jurppimaan nämä kalliit ja aikaa vievät ravintolatreffit ja siitä syystä ehdottanut vaihtoehtoisia treffejä.

Tilaa ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

Ämmä joka haluaa mennä juomaan ylihintaista kahvia on turn off. Ja ämmä joka kitisee asiasta vielä tälle palstalle on suorastaan kuvottava.

Mies ,joka kutsuu naisia ämmiksi on ei poikaystävämatakua. Mies ,joka valittaa av palstalla ei ole edes mies, sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on hyvä, ja maksaa miehenkin kahvin. Se on sitä itkemäänne tasa-arvoa. Sama muille ketjun naisille

Minä näen tässä laajemman kysymyksen kuin tuon iänikuisen jankutuksen ensitreffeillä maksamisen. Minusta tässä on kyse rahankäytöstä yleisemminkin. Jos toinen viihtyy kahviloissa, syö mielellään ulkona, Wolttaa jne ja toinen haluaa elää säästeliäästi, niin toki suhde voi toimia, mutta iso osa yhteisestä ilosta jää kokematta.

Ensitreffeillä maksaminen ei kerro mitään tulevasta. Miehen pitää olla ensin täysin varma, että nainen haluaa olla juuri hänen kanssaan, jotta voi käyttää rahaa naiseen. Ei ole lainkaan varmaa, että tuntematon nainen ensitreffeillä haluaa jatkossa olla miehen kanssa. Siksi ei voi maksaa tuntemattoman naisen laskuja.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitäs voimme todeta tästä ketjusta?

Sen että suhteesta ei tule mitään, jos mies tienaa vähemmän kuin nainen.

Sittenhän sinun kannattaa treffailla vain yritysjohtajia.