Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuuden tabu: jotkut lapset on persoonaltaan vaikeita, miksi tästä ei puhuta enemmän?
30.12.2022 |
Heti alkuun: nyt en tarkoita vaikealla persoonalla sitä, että kyseessä on esim. nepsy-lapsi tai muuten haastava tilanne. Tarkoitan sitä, että lapsilla on oma persoonansa ja temperamenttinsa. On lapsia, jotka ovat hyväntuulisia, mukavia ja helppoja. Näiden lasten kanssa moni pärjää ja arki sujuu. Sitten on lapsia, jotka ovat perusluonteeltaan esim. tyytymättömiä, usein huonotuulisia tai muuten vaikeita persoonia. Näiden lasten kanssa suurin osa vanhemmista on helisemässä ja hermoja koetellaan usein.
Mielestäni vanhemmuudesta ja siihen liittyvistä asioista keskusteltaessa ei kovinkaan usein huomioida sitä, että persoonaltaan vaikean lapsen vanhempana oleminen on aivan eri tavalla rankkaa kuin "helpon lapsen". Persoonaltaan vaikean lapsen kanssa arki saattaa olla jatkuvaa vääntämistä. Asiat, jotka helpon lapsen kanssa toisivat iloa, menevätkin persoonaltaan vaikean lapsen kanssa vääntämiseksi.
Usein vanhemmuuskeskusteluissa syyllistetään vanhempaa siitä, jos vanhempi kokee lapsiarjen raskaana/lapsen kanssa hermot ovat usein koetuksella. Miksi näissä tilanteissa ei puhuta siitä, että osa lapsista on yksinkertaisesti persoonaltaan kuluttavampia kuin toiset?
Ja jos joku kommentoi: vaikeita persoonia on aikuisissakin ja persoona on aika pysyvä ominaisuus. Eiköhän jokainen tiedä aikuisista vaikeita ihmisiä, jotka ovat huonotuulisia, tyytymättömiä ja joiden kanssa muiden on vaikea olla. Näitä tapauksia on lapsissakin.
Kommentit (143)
Työssä tulee huomattua tätä, työskentelen nuorten kanssa.
Suurin osa nuorista on melko neutraaleja, joukossa on paljon myös oikein mukavia, ystävällisiä ja helppoja nuoria. Sitten on pieni osa todella vaikeita nuoria. Osa on vaikeita myös ikätoverien mielestä, eivätkä kaikki nuoret juuri viihdy heidän kanssaan. Saattavat olla esim. besserwisseröintiin tai hyvin ehdottomiin tapoihin taipuvaisia. Yleensä nämä kuitenkin löytävät jonkun kaltaisensa kaveriksi ja hyvä niin.
Voin itsekin myöntää, että en minäkään jaksa näiden persoonaltaan vaikeiden nuorten kanssa viettää ylimääräisiä hetkiä, vaan kiertelen tasaisemmin nuorten joukossa. Sen verran kuluttavia nuo jotkut nuoret ovat, että en jaksa jatkuvaa keskustelua heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierail juuija kirjoitti:
Vaikea persoona = erilainen persoona kuin ap:lla
Sisarukset eivät ole välttämättä toistensa kopioita tai edes vanhempiensa kopioita. Eivätkä välttämättä vaikeita vaan erilaisia temperamentiltaan.
En ole äitini BFF ikinä.Erilaisuutta tai ei, mutta kuka nauttii vaikka seuraavista piirteistä, joita on niin vaikeilla lapsilla kuin aikuisilla?
-Jostain asiasta jankkaaminen sen sata kertaa, vaikka on sanottu, että asia on näin ja piste.
-Jatkuva valittaminen kaikesta (miksi ei ole jauhelihakastiketta/on huono sää/en tykkää tuosta/en halua jne).
-Joku mitättömän pieni asia pilaa koko päivän ja loppupäivä menee kurjalla mielellä, joka tarttuu myös muihin
-Yrität keskittyä tekemään rauhassa töitä ja toinen puhuu jatkuvasti. Ei lopeta puhumista, vaikka sanot ihan suoraan, että nyt tarvitset hiljaisuutta keskittymiseen.
-Menette yhdessä mukavaan paikkaan, vaikka jäätelökioskille. Toinen nurisee koko ajan, kuinka jäätelövalikoima on huono/pallot liian pieniä ja miksi ei menty syömään vohveleita. Sinä haluaisit nauttia hyvillä mielin jäätelöstä, mutta kiva hetki menee "pilalle" jatkuvan nurinan vuoksi.
Kuulostaa itse hankalalle ja joustamattomalle tyypille. Ja piste.
Jäätelökioskilla voi alkaa pohtia, että totta, täällä on hyvin suppea valikoima, ja paljon suklaajäätelöitä mistä et tykkää. Olisiko joku jätski mitä ei olla ennen nähty? Otetaanko riski ja kokeillaan sitä? Mikä olisi sellainen jäätelömaku minkä itse keksit?
Jos vänkää vastaa asiasta x sata kertaa vaikka toteat aina että piste, kannattaa miettiä omaa retoriikkaa. Useimmiten lapsia on aika helppo harhauttaa ja manipuloida.
Saattaa olla myös, että lapsi ei ymmärrä mitä haluat ja miksi. Piste ja raivo on pitkään kokeiltu ratkaisu.
En saisi varmaan kirjoittaa näin mutta lapseni on luonteeltaan ja piirteiltään juuri sellainen joita aikuisissakin välttelen... päällepäsmäri, näsäviisas, vaativa, negatiivinen (näkee asioissa enemmän huonoja puolia kuin hyviä), ajoittain tunnekylmä, hitaasti lämpenevä mutta toisaalta 0-100 kiihtyvä.. olen yrittänyt kestää näitä ominaisuuksia hänessä mutta haastavaa on ollut... Sehän se siinä onkin että en kestäisi hetkeäkään olla tällaisen ihmisen kanssa mutta on kestettävä koska olenhan hänen äitinsä ja vietän hänen kanssaan suurimman osan päivästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierail juuija kirjoitti:
Vaikea persoona = erilainen persoona kuin ap:lla
Sisarukset eivät ole välttämättä toistensa kopioita tai edes vanhempiensa kopioita. Eivätkä välttämättä vaikeita vaan erilaisia temperamentiltaan.
En ole äitini BFF ikinä.Erilaisuutta tai ei, mutta kuka nauttii vaikka seuraavista piirteistä, joita on niin vaikeilla lapsilla kuin aikuisilla?
-Jostain asiasta jankkaaminen sen sata kertaa, vaikka on sanottu, että asia on näin ja piste.
-Jatkuva valittaminen kaikesta (miksi ei ole jauhelihakastiketta/on huono sää/en tykkää tuosta/en halua jne).
-Joku mitättömän pieni asia pilaa koko päivän ja loppupäivä menee kurjalla mielellä, joka tarttuu myös muihin
-Yrität keskittyä tekemään rauhassa töitä ja toinen puhuu jatkuvasti. Ei lopeta puhumista, vaikka sanot ihan suoraan, että nyt tarvitset hiljaisuutta keskittymiseen.
-Menette yhdessä mukavaan paikkaan, vaikka jäätelökioskille. Toinen nurisee koko ajan, kuinka jäätelövalikoima on huono/pallot liian pieniä ja miksi ei menty syömään vohveleita. Sinä haluaisit nauttia hyvillä mielin jäätelöstä, mutta kiva hetki menee "pilalle" jatkuvan nurinan vuoksi.
Kuulostaa itse hankalalle ja joustamattomalle tyypille. Ja piste.
Jäätelökioskilla voi alkaa pohtia, että totta, täällä on hyvin suppea valikoima, ja paljon suklaajäätelöitä mistä et tykkää. Olisiko joku jätski mitä ei olla ennen nähty? Otetaanko riski ja kokeillaan sitä? Mikä olisi sellainen jäätelömaku minkä itse keksit?
Jos vänkää vastaa asiasta x sata kertaa vaikka toteat aina että piste, kannattaa miettiä omaa retoriikkaa. Useimmiten lapsia on aika helppo harhauttaa ja manipuloida.
Saattaa olla myös, että lapsi ei ymmärrä mitä haluat ja miksi. Piste ja raivo on pitkään kokeiltu ratkaisu.
Sitten on niitäkin vaativia lapsia, jotka valitsevat kioskilla jotain makua ja suuttuvat, jos maku ei olekaan mieleen ja toista jäätelöä ei saa...Jotkut on vaan oikeasti vaikeita, eikä kyse ole mistään neuvottelutaidoista.
Vierailija kirjoitti:
En saisi varmaan kirjoittaa näin mutta lapseni on luonteeltaan ja piirteiltään juuri sellainen joita aikuisissakin välttelen... päällepäsmäri, näsäviisas, vaativa, negatiivinen (näkee asioissa enemmän huonoja puolia kuin hyviä), ajoittain tunnekylmä, hitaasti lämpenevä mutta toisaalta 0-100 kiihtyvä.. olen yrittänyt kestää näitä ominaisuuksia hänessä mutta haastavaa on ollut... Sehän se siinä onkin että en kestäisi hetkeäkään olla tällaisen ihmisen kanssa mutta on kestettävä koska olenhan hänen äitinsä ja vietän hänen kanssaan suurimman osan päivästä.
Miten jaksat tuollaista?
Nimimerkillä en osaa kuvitellakaan, miten itse jaksaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se siinä mielessä tabu, että esimerkiksi huonoa käytöstä voi muuttaa mutta persoonaa ei voi vaihtaa toiseksi.
Usein mietin, miten vaikka varhaiskasvatuksessa tai koulussa opettajat jaksaa näitä vaikeita tapauksia, kun joutuvat katsomaan niitä viitenä päivänä viikossa ja pahimmillaan vuosien ajan...
Vierailija kirjoitti:
Työssä tulee huomattua tätä, työskentelen nuorten kanssa.
Suurin osa nuorista on melko neutraaleja, joukossa on paljon myös oikein mukavia, ystävällisiä ja helppoja nuoria. Sitten on pieni osa todella vaikeita nuoria. Osa on vaikeita myös ikätoverien mielestä, eivätkä kaikki nuoret juuri viihdy heidän kanssaan. Saattavat olla esim. besserwisseröintiin tai hyvin ehdottomiin tapoihin taipuvaisia. Yleensä nämä kuitenkin löytävät jonkun kaltaisensa kaveriksi ja hyvä niin.
Voin itsekin myöntää, että en minäkään jaksa näiden persoonaltaan vaikeiden nuorten kanssa viettää ylimääräisiä hetkiä, vaan kiertelen tasaisemmin nuorten joukossa. Sen verran kuluttavia nuo jotkut nuoret ovat, että en jaksa jatkuvaa keskustelua heidän kanssaan.
Nuo kuluttavat nuoret ovat usein niitä älykkäimpiä. Harva heitä jaksaakaan, ellei ole samalla tasolla. Besserwisseröinti menee kyllä ohi.
Näitäkin nuoria tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi on aina rakas, vaikka ärsyttäviä piirteitä olisikin. Toki vanhemmuus on työläämpää kuin sellaisen lapsen kanssa, jonka kanssa osuu ns. paremmin yksiin ja persoona on helpompi.
Harva sen sijaan sietäisi noita ikäviä piirteitä ystäviltään tai nauttii suunnattomasti työkaverista, joka on luonteeltaan vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan puhuttu tästä aiheesta mieheni kanssa. Molemmat ollaan kilttejä, joustavia ja empaattisia ja niin on toinen lapsistamme myös. Toinen sitten taas on toisenlainen. Esim. kun ollaan matkustettu johonkin ihanaan paikkaan ja kolme meistä ihastelee ja nauttii, yksi saattaa heittää että no oon nähnyt hienompaakin ja alkaa valittamaan jostain turhanpäiväisestä. Nämä kommentit tulee ihan puskista yllättäen, vaikka kaikki on ihan hyvin ja hänenkin toiveitaan kuullaan. Lapsi on siis alle teini-ikäinen vielä, joten ei mene sen piikkiin.
Eikä me häntä syyllistetä negatiivisuudesta, koitetaan kuitenkin selittää hänelle miksi myönteisyyttä kannattaa vahvistaa. Hän ei myöskään ole osoittanut valtavaa myötätuntoa muita kohtaan vaan usein koittaa tavoitella omaa hyötyään. Hän saattaa myös yhtäkkiä saada raivarin jostain, huutaa ja sanoo tylysti, esim. kun asetamme hänelle normaaleja rajoja. Sitten aina selitämme miksi rajoja pitää olla.
Täytyy sanoa että on kyllä välillä raskas tapaus ja tunnelma saattaa mennä hänen mökötyksensä vuoksi. Mutta toivon että kasvatuksella hän saisi vaihtoehtoisia eväitä elämäänsä jotta aikuisena ei olisi niin hankala.
Suomessa on ylikorostunut kuri ja tottelevaisuus. Ihmisillä on tarve kasvattaa lapsista robotteja, hiljaisia, hajuttomia palvelioita. Kaikki muu nähdään kurittomuutena ja kasvatuksen puutteena.
Minä rakastan lapsia ja työskentelen nuorten aikuisten kanssa. Silti tälläkin hetkellä kahta lasta en koe jaksavani yhtään pidempää kuin pakko. He ovat niitä kädet ristissä istuvia hiljaisia möykkyjä. Tällainen lapsi on paitsi tylsä myös äärettömän ärsyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Persoonaltaan vaikea" tarkoittanee että kyseinen mukula on ttumainen ja perkeleellinen. Miksi kaunistelet sanojasi?
No ei.
Omalla kohdalla vaikein lapsi on ollut kiltti, hiljainen ja arvoituksellinen. Ihana mutta en ole koskaan ollut samalla aaltopituudella hänen kanssaan
Niiden vilkkaitten rämäpäitten kanssa on ollut helppoa kun itse olin lapsena samanlainen. Heistä sai vastusta, heidän kanssaan saattoi puhua asiasta kuin asiasta ja aina tiesi oliko asiat hyvin vai huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöntäisi tätä julkisesti ääneen, mutta miehen kanssa on tästä keskusteltu.
Lapsilukumme jää monesta syystä yhteen. Yksin syy on se, että ainoa lapsemme on helppo luonteeltaan. Ei ole mitään takeita, että toinen lapsi olisi myös. Ei kiinnosta ottaa riskiä, että toinen lapsi olisi hyvin haastava luonne.
Ennen lapsen saamista en täysin käsittänyt, miten iso merkitys lapsen luonteella on.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ylikorostunut kuri ja tottelevaisuus. Ihmisillä on tarve kasvattaa lapsista robotteja, hiljaisia, hajuttomia palvelioita. Kaikki muu nähdään kurittomuutena ja kasvatuksen puutteena.
Minä rakastan lapsia ja työskentelen nuorten aikuisten kanssa. Silti tälläkin hetkellä kahta lasta en koe jaksavani yhtään pidempää kuin pakko. He ovat niitä kädet ristissä istuvia hiljaisia möykkyjä. Tällainen lapsi on paitsi tylsä myös äärettömän ärsyttävä.
Kyllä. Iloinen, pulpahteleva, kovaääninen riehaantuessaan, paljon puhuva ja elämää syleilevä lapsi on Suomessa rajaton ADHD ja vanhemmat ovat epäonnistuneet. Muualla tämä lapsi on iloinen lapsi.
Meillä tuo ratkaistiin niin että helppo luonne hoitaa vaikeata luonnetta sillä välin kun emä tekee lisää liikakansoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ylikorostunut kuri ja tottelevaisuus. Ihmisillä on tarve kasvattaa lapsista robotteja, hiljaisia, hajuttomia palvelioita. Kaikki muu nähdään kurittomuutena ja kasvatuksen puutteena.
Minä rakastan lapsia ja työskentelen nuorten aikuisten kanssa. Silti tälläkin hetkellä kahta lasta en koe jaksavani yhtään pidempää kuin pakko. He ovat niitä kädet ristissä istuvia hiljaisia möykkyjä. Tällainen lapsi on paitsi tylsä myös äärettömän ärsyttävä.
Kyllä. Iloinen, pulpahteleva, kovaääninen riehaantuessaan, paljon puhuva ja elämää syleilevä lapsi on Suomessa rajaton ADHD ja vanhemmat ovat epäonnistuneet. Muualla tämä lapsi on iloinen lapsi.
En minä näe kuvailemaasi lasta "vaikeana". Vaikea persoona on mielestäni eri asia. Pulpahteleva, äänekäs ja paljon puhuva lapsi voi olla oikein ihana ja muita ilonpitoon innostava. Sen sijaan on ihan eri asia, jos lapsi on luonteeltaan vaativa, valittaa kaikesta ja lapsi on jatkuvasti huonotuulinen.
Itselläni on rakas ja raskas lapsi, ja joskus tulee olo että tekee mieli lähteä vaan kävelemään.
Toissapäivänä aloin laittamaan yhtä lapsen lempiruokaa, mutta tarvittava kuiva-aine oli mennyt pilalle. Se haisi jne., ja lapsikin sitä kävi haistamassa sekä yökkimässä. Selitin, että nyt ei voida tehdä lempiruokaasi, mutta tehdään x (yksi maistuva laji sekin). Lapsi harmistui, mutta luulin että hyväksyi asian. Vähän ajan päästä alkoi sellaisella pienellä äänellä marisemaan itsekseen, jolloin kehoitin toistamaan asiansa kuuluvalla äänellä. "..kun äiti lupasi...sitä ruokaa", oli vastaus.
En yleensä hermostu ihan pienistä, mutta tällä kertaa oli pakko todeta kovaan ääneen että voi luoja, et kai rakas lapsi luule että syötän meille homeista lisuketta?? Jotain siinä mutisi vielä, en kuunnellut. Loppupäivä meni ihan ok, mutta sitten tämä koettu vääryys muistui jälleen mieleen...
Kyseessä 10-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ylikorostunut kuri ja tottelevaisuus. Ihmisillä on tarve kasvattaa lapsista robotteja, hiljaisia, hajuttomia palvelioita. Kaikki muu nähdään kurittomuutena ja kasvatuksen puutteena.
Minä rakastan lapsia ja työskentelen nuorten aikuisten kanssa. Silti tälläkin hetkellä kahta lasta en koe jaksavani yhtään pidempää kuin pakko. He ovat niitä kädet ristissä istuvia hiljaisia möykkyjä. Tällainen lapsi on paitsi tylsä myös äärettömän ärsyttävä.
Kyllä. Iloinen, pulpahteleva, kovaääninen riehaantuessaan, paljon puhuva ja elämää syleilevä lapsi on Suomessa rajaton ADHD ja vanhemmat ovat epäonnistuneet. Muualla tämä lapsi on iloinen lapsi.
En minä näe kuvailemaasi lasta "vaikeana". Vaikea persoona on mielestäni eri asia. Pulpahteleva, äänekäs ja paljon puhuva lapsi voi olla oikein ihana ja muita ilonpitoon innostava. Sen sijaan on ihan eri asia, jos lapsi on luonteeltaan vaativa, valittaa kaikesta ja lapsi on jatkuvasti huonotuulinen.
Tuollainen lapsi uiden mielestä on huonosti kasvatettu ja vaikea, ei vanhempien mielestä. Vaativaa lasta muut pitävät vain ärsyttävänä, useinkaan vanhemmuuden puutteesta tai kasvatuksesta ei puhuta juurikaan heidän kohdallaan. Jossain vaiheessa sit toki traumataustaa kaivetaan ehkä esiin.
Minä olin vaikea lapsi vanhemmilleni. Kiukuttelin jatkuvasti enkä halunnut totella ja kanssani sai jatkuvasti vääntää ja vanhemmilla meni hermot minuun. Koulussa olin kuitenkin aina kiltti ja vieraiden aikuisten kanssa. Teini-iässä asiat muuttui ja minusta tuli paremmin käyttäytyvä kotona.