Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuuden tabu: jotkut lapset on persoonaltaan vaikeita, miksi tästä ei puhuta enemmän?
30.12.2022 |
Heti alkuun: nyt en tarkoita vaikealla persoonalla sitä, että kyseessä on esim. nepsy-lapsi tai muuten haastava tilanne. Tarkoitan sitä, että lapsilla on oma persoonansa ja temperamenttinsa. On lapsia, jotka ovat hyväntuulisia, mukavia ja helppoja. Näiden lasten kanssa moni pärjää ja arki sujuu. Sitten on lapsia, jotka ovat perusluonteeltaan esim. tyytymättömiä, usein huonotuulisia tai muuten vaikeita persoonia. Näiden lasten kanssa suurin osa vanhemmista on helisemässä ja hermoja koetellaan usein.
Mielestäni vanhemmuudesta ja siihen liittyvistä asioista keskusteltaessa ei kovinkaan usein huomioida sitä, että persoonaltaan vaikean lapsen vanhempana oleminen on aivan eri tavalla rankkaa kuin "helpon lapsen". Persoonaltaan vaikean lapsen kanssa arki saattaa olla jatkuvaa vääntämistä. Asiat, jotka helpon lapsen kanssa toisivat iloa, menevätkin persoonaltaan vaikean lapsen kanssa vääntämiseksi.
Usein vanhemmuuskeskusteluissa syyllistetään vanhempaa siitä, jos vanhempi kokee lapsiarjen raskaana/lapsen kanssa hermot ovat usein koetuksella. Miksi näissä tilanteissa ei puhuta siitä, että osa lapsista on yksinkertaisesti persoonaltaan kuluttavampia kuin toiset?
Ja jos joku kommentoi: vaikeita persoonia on aikuisissakin ja persoona on aika pysyvä ominaisuus. Eiköhän jokainen tiedä aikuisista vaikeita ihmisiä, jotka ovat huonotuulisia, tyytymättömiä ja joiden kanssa muiden on vaikea olla. Näitä tapauksia on lapsissakin.
Kommentit (143)
persoonalle ei mitään voi. eiköhän tuo koettaisi lasta syytteleväksi, jos persoonaa ruodittaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä asia on joskus suhteellista. Meillä on lapsi, joka on meistä vanhemmista "täydellinen": utelias ihmisiä kohtaan, kiltti ja reipas, mutta viihtyy hyvin yksin leikkien ja ei kaipaa jatkuvaa hälinää. Ei ole uhkarohkea, vaan harkitsevainen. Molemmat meistä vanhemmista tarvitsee melko paljon omaa aikaa, viihdytään kotona ja ollaan "tasaisia ja rauhallisia". Lapsen persoona sopii meidän vanhempien persooniin. Joku toinen taas voisi kokea lapsemme liian rauhallisena ja kaivata ulospäinsuuntautuneempaa, räiskyvämpää ja menevämpää lasta. Minullekin olisi varmasti haastavampaa, jos lapsi olisi seikkailunhaluinen rämäpää, kun en itse ole.
Aikuisena voi jonkun verran vältellä vaikeiden ihmisten seuraa. Lapsena on pakko olla samoissa ryhmissä vaikeiden tapausten kanssa, halusi tai ei. Lapset ei myöskään sensuroi itseään kuten aikuiset, joten se ärsyttävä persoona voi olla _todella_ ärsyttävä.
Kuka haluaisi kuulla olevansa vaikea persoona?
Jos joku on vaikka huono matikassa/pelaamaan koripalloa/kirjoittamaan runoja, niin mitä sitten? Se on vain yksi osa-alue elämää. Persoona kuitenkin värittää kaikkea ja sitä ei voi muuttaa täysin toisenlaiseksi.
Monista "vaikeista" lapsista kuoriutuu tavallisia kilttejä kansalaisia, kun aikuiset lopettavat määräilyn ja käskemisen ja juttelevat normaalisti niin kuin työkaverille, jonka kanssa pitää saada asiat hoidettua joka päivä, vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä.
Väittäisin, että näitä vaikeita lapsia on eniten perheissä, joissa on joko todella jyrkät vanhemmat tai täydet lapaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on täyttä asiaa. Minulla on tämmöinen vaativa persoonainen lapsi. Aina on ollut jotain, miksi on pitänyt vääntää. Ja toisaalta on hyvin herkkä, ja kaipaa paljon halauksia ja juttelua mieltä painavista asioista.
Oikeasti on monesti todella raskas.
Isänsä on hyvin vaativa persoonaltaan. Liekkö sukuvika? Toki toivoisin lapsen oppivan, ja olevan aikuisena helpompi ihminen mitä isänsä on.
Minua ainakin ärsyttää, kun sanotaan, että KaiKki on kasvatuksesta kiinni. No ei ole. Toiset on luonnostaan vaikeampia kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea persoona = erilainen persoona kuin ap:lla
Sisarukset eivät ole välttämättä toistensa kopioita tai edes vanhempiensa kopioita. Eivätkä välttämättä vaikeita vaan erilaisia temperamentiltaan.
En ole äitini BFF ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin ärsyttää, kun sanotaan, että KaiKki on kasvatuksesta kiinni. No ei ole. Toiset on luonnostaan vaikeampia kuin toiset.
Tämä! Ei "vaikeiden" aikuistenkaan kanssa asiat suju yhtä helposti kuin mukavien aikuisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Persoonaltaan vaikea" tarkoittanee että kyseinen mukula on ttumainen ja perkeleellinen. Miksi kaunistelet sanojasi?
No se lapsi on tullut joko äitiinsä tai isäänsä tai sekoitus molempia. Että kyllähän se käypä vanhemmuus kaivetaan siitä ymmärryksestä ja vastuullisuudesta kaikista kivuttomimmin.
Vaikeaa tai helppoa, välttämätöntä kuitenkin ja lopussa kiitos seisoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin ärsyttää, kun sanotaan, että KaiKki on kasvatuksesta kiinni. No ei ole. Toiset on luonnostaan vaikeampia kuin toiset.
Tämä! Ei "vaikeiden" aikuistenkaan kanssa asiat suju yhtä helposti kuin mukavien aikuisten.
Se on totta. On olemassa niin perseestä reväistyjä ihmisiä että ne ei usko kun niille sanoo että menevät muualle häiriköimään. Eivät tottele kuin nyrkkiä ja sitten ovat inisemässä itselleen sääliä kun peilistä tuijottaa petteri punakuono.
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin ärsyttää, kun sanotaan, että KaiKki on kasvatuksesta kiinni. No ei ole. Toiset on luonnostaan vaikeampia kuin toiset.
Ei, ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni, vaan geeneillä on myös suuri merkitys.
Useimmiten lapset ovat hyvin paljon saman luonteisia kuin toinen tai molemmat vanhemmat, sekä mallin, mutta myös geenien ansiosta.
Lapset oppivat kaiken matkimalla aikuisia tai isompia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monista "vaikeista" lapsista kuoriutuu tavallisia kilttejä kansalaisia, kun aikuiset lopettavat määräilyn ja käskemisen ja juttelevat normaalisti niin kuin työkaverille, jonka kanssa pitää saada asiat hoidettua joka päivä, vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä.
Väittäisin, että näitä vaikeita lapsia on eniten perheissä, joissa on joko todella jyrkät vanhemmat tai täydet lapaset.
Tämä muuten pitää paikkansa. Meidän vaikea, on aina paljon vaikeampi, kun on ollut isänsä kanssa. Joka siis on joustamaton ja ehdoton lähes kaikessa. Kun tämä vaikea lapsi poistuu isänsä vaikutuspiiristä, on pari päivää sen jälkeen ihan kamala. Kunnes tasaantuu. Haastaa kyllä muutenkin tasaisesti, mutta monesti keskustelemalla, perustelemalla, kuuntelemalla selviää hyvin. Ymmärtää kyllä, jos mokaa ja syystä hermostutaan.
Mun mielestä tosta aiheesta kyllä puhutaan ihan avoimesti. Tietenkin jotkut lapset on helpompia kuin toiset.
Mullakin on lapsi joka on kuin ihmisen mieli. Tottelevainen, oppivainen, rauhallinen, aktiivinen.
Ja mulla on myös lapsi joka on tulta ja tappuraa. On omaa tahtoa, kuohahtelua, äärimmäiseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon pyrkimistä.
Molemmat rakkaita mutta kyllä helppoudessa on eroa.
Lue Kelttikangas-Järvisen Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys
Meillä toinen lapsista on tavallaan vaikea, jos toive on täydellisen totteleva lapsi.
Hänestä tulee kasvamaan näkökulmia ja mielipiteitä haastava, ei mihin tahansa tyytyvä aikuinen, jonka yli ei kävellä ja joka osaa pitää kiinni rajoistaan sekä siitä mikä on oikein ja väärin.
Olen aikuisena ja vanhempana oppinut häneltä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea persoona = erilainen persoona kuin ap:lla
Sisarukset eivät ole välttämättä toistensa kopioita tai edes vanhempiensa kopioita. Eivätkä välttämättä vaikeita vaan erilaisia temperamentiltaan.
En ole äitini BFF ikinä.
Erilaisuutta tai ei, mutta kuka nauttii vaikka seuraavista piirteistä, joita on niin vaikeilla lapsilla kuin aikuisilla?
-Jostain asiasta jankkaaminen sen sata kertaa, vaikka on sanottu, että asia on näin ja piste.
-Jatkuva valittaminen kaikesta (miksi ei ole jauhelihakastiketta/on huono sää/en tykkää tuosta/en halua jne).
-Joku mitättömän pieni asia pilaa koko päivän ja loppupäivä menee kurjalla mielellä, joka tarttuu myös muihin
-Yrität keskittyä tekemään rauhassa töitä ja toinen puhuu jatkuvasti. Ei lopeta puhumista, vaikka sanot ihan suoraan, että nyt tarvitset hiljaisuutta keskittymiseen.
-Menette yhdessä mukavaan paikkaan, vaikka jäätelökioskille. Toinen nurisee koko ajan, kuinka jäätelövalikoima on huono/pallot liian pieniä ja miksi ei menty syömään vohveleita. Sinä haluaisit nauttia hyvillä mielin jäätelöstä, mutta kiva hetki menee "pilalle" jatkuvan nurinan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen lapsista on tavallaan vaikea, jos toive on täydellisen totteleva lapsi.
Hänestä tulee kasvamaan näkökulmia ja mielipiteitä haastava, ei mihin tahansa tyytyvä aikuinen, jonka yli ei kävellä ja joka osaa pitää kiinni rajoistaan sekä siitä mikä on oikein ja väärin.
Olen aikuisena ja vanhempana oppinut häneltä paljon.
Varmasti tällaiselta lapselta oppii. Vanhemmuus on kuitenkin varmasti raskaampaa tällaisen tapauksen kohdalla.
No näinhän se on.