Lapset + minä sairaana, vaadinko liikaa mieheltä ?

Mulla OLI samanlainen mies. Hoidin sairaita pikkulapsia 40-asteen kuumeessa ja mies lähti viikonlopuksi vanhempiensa luokse tekemään jotain tuiki tärkeää askaretta. Hänen tärkein perheensä oli siis tuo lapsuudenperhe ja siellä hän edelleenkin päivittäin nysvää.

Mies piti jouluna tasan yhden vapaapäivän josta nukkui yli puolet.  Olen yrittänyt sanoa että haluaisin ihan vaan viettää aikaa, oikeasti tykkään mieheni seurasta kovasti, viihdyn hänen kanssaan ja haluaisin olla hänen kanssaan enemmän. Lapset kyselevät usein isää, aina joudun sanomaan etten tiedä milloin isä tulee. Mies ei näe tilannetta näin vaan kokee että olen naislapsi joka ei pärjää yksin ja tarvitse kumppanin "pitämään kädestä kiinni." Todellisuudessa olen jo niin tottunut olemaan yksin, etten edes kysy miestä mukaan menoihimme tai kommentoi hänen töissäoloaan esim. juhlapyhinä. Ja harvoin kun kommentoin tai pyydän että pitäisi päivän lyhyenä, suuttuu. Eli enpä tiedä olenko vain naiivi, tunne ei taida olla molemminpuolinen. Ei ehkä halua viettää kanssamme aikaa vaan pakenee töihin ? 

ap 

Muita ajatuksia tähän ?

Mies menee töihin, käy kaupassa kotimatkalla ja loppuillan hoitaa kotona perhettään. Piste. Kaikki muu tekeminen, vitkuttelu on kusipäisyyttä. Eroa.

Kysy mieheltä millainen isä hän haluaa oikein olla? Jos eroatte, viettäisikö hän silloin enemmän aikaa lastensa kanssa?

No, yritä nyt parantua lasten kanssa, jotta jaksatte hoitaa ja passata miestä, jahka tauti iskee häneenkin. Kuten tulee tapahtumaan tuon liian vähäisen unen + kotoisen pöpökuormituksen seurauksena.

Omistaako mies firman? Jos ei, kuulostaa järjettömältä. Tai selitykseltä, ja mies elää kaksoiselämää. Joka tapauksessa, mies toimii väärin. Eikä vain sinua vaan myös lapsiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

No, yritä nyt parantua lasten kanssa, jotta jaksatte hoitaa ja passata miestä, jahka tauti iskee häneenkin. Kuten tulee tapahtumaan tuon liian vähäisen unen + kotoisen pöpökuormituksen seurauksena.

Totta. Ap muista jättää se pärjäämään yksinään.

Taitaa olla kiireinen yrittäjämies? Kun noin paljon on töissä. Ja normaalistihan tuo on ihan ok, tosiaan hän tuo rahaa perheeseen. Mutta odottaisin kyllä itsekin hieman apua, jos kipeänä olisin lasten kanssa kotona. Että hoitaisi edes kauppareissut ja lumityöt puolestani, ruuan tekisin sitten kipeänäkin (joku helppo kiusaus tms). Mun isä oli vähän samanlainen, harvoin näkyi kotona ja oltiin paljon äidin kanssa. Se näkyy aikuisuudessakin niin, että isä on etäisempi tyyppi, jolle harvemmin juttelen asioitani. Ja johtuu ihan siitä, kun ei ollut paikalla lapsuudessa.

Opetelkaa ottamaan ero ensi rikkeistä. Miehet tekee tätä laajasti koska ne tietää että sikamaisesta ja laiminlyövästä käytöksestä ei seuraa mitään. Koittakaa opettaa miehet pelkäämään sitä että jos ei toimi niin kuin pitää niin ne on kadulla.

No kyllä olisi kohtuullista tulla huolehtimaan omista lapsista ja osallistumaan kotitöihin, mutta tuo itku aikuisseuran kaipuusta on vähän lapsellista. Kai nyt normaali aikuinen ihminen selviää ilman seuraa ja viihdytystä?Muutama päivä ei ole mitenkään kohtuuton aika. 🙄

En osaa sanoa onko kohtuuton tuntematta millaista työtä mies tekee ja kuinka uuvuttavaksi hän sen kokee.

Tilatkaa vaikka lastenvahti leikkimään lasten kanssa jos kummallakaan ei voimat riitä.

Kun se mies sitten sairastuu siihen miesflunssaan ja kituu sohvan pohjalla, tee sinä vuorostasi pitkiä päiviä, että rahaa tulee perheeseen.

Oletko sinä nyt ihan tolkuissasi? Sairastuminen on tainnut verottaa älyäsi pahemman kerran, jos tällä palstalla kysyt sitä, onko omasta perheestä huolehtiminen liikaa vaadittu.

Vierailija kirjoitti:

Kun se mies sitten sairastuu siihen miesflunssaan ja kituu sohvan pohjalla, tee sinä vuorostasi pitkiä päiviä, että rahaa tulee perheeseen.

Aloittaja käy töissä, ja siis saa sairaanakin ollessaan palkkaa, joten mitään ylimääräistä ponnistusta mieheltä ei vaadita.

Eroa. Ei tuo tuosta tule muuksi muuttumaan. Kokemusta on.

Meillä minä hoidin lapset, juuri kuten sinäkin, töiden ohessa; kuiskasin hoitoon, kouluun, harrastuksiin, hoidin kipeänä ollen pois töistä - mies sen kuin porskutti tehden pitkää työpäivää. Puhuin hänelle, kuinka lapset kaipaavat isäänsä, varsinkin pojat, niin aina vastaus oli: jonkun täytyy leipä pöytään tuoda. Aivan, minäkin käyn töissä, kiitos vaan. Myöhemmin kuulin, että hän mieluusti venytti työpäivään, koska ei kestänyt lastensa ääniä ja kinastelutilanteita. Ei_kestä_omia_lapsiaan?!

Siunattu ero.

Lapset eivät halua olla isänsä kanssa tekemisissä kuin mahdollisimman vähän. Pojat ovat useasti sanoneet, että isä ei mikään mies ole vaan omahyväinen narsisti.

Voimia, ap. Tiedät, että pärjäät lastesi kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Miten mahtaa olla miehesi laita? Voithan tuota jutella ja kysyä, minkälaisen kuvan itsestään maalaa lapsilleen poissaolollaan. Työhön on aina hyvä/paskamaista vedota. Lapset muistavat sen aikuisen, joka on läsnä, puhaltaa pipejä pois ja kuuntelee ilon ja riemun aiheet. Voithan myös täkynä heittää, että miten aikoo hoitaa eroisänä lapset? Sinä kyllä pärjäät, ei huolta.

Sanoisin, että jos sinulla on ap paljon valittamista miehesi tavasta elää ja toimia, niin sinulla on itselläsi muutoksen avaimet kädessäsi. Käytä niitä ja lopeta valittaminen. Jos mies tekee toistuvasti noin, ei ole perheensä kanssa ja jos keskustelukaan ei onnistu, niin voit oikein hyvin pistää sen yhden paperin eteenpäin.

Jos haluat jatkaa ikuisuusvalittamistasi, niin kyllä se sinulta onnistuu hyvin myös. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös sinä teet lastesi lapsuuden ja jos jäät märisemään ja uhriutumaan parisuhteeseen, niin se on lapsille ainakin yhtä huono esimerkki kuin miehenkin esimerkki.

Vauva palstalla jaksaa ja ehtii kuitenkin maata?

Kieltämättä minulle on tullut mieleen, ettei mies halua tulla alkuillasta kotiin, joten keksii jotain mukatärkeää pikkuhommaa, jota voi lähteä vielä varsinaisten töiden jälkeen touhuamaan. Tietää, että kotona ei voi mennä heti lepäämään, vaan lapset odottavat häntä.

Joten ajelee mieluummin autolla ja hoitaa asioita jotka ovat aika turhia ja joista ei tilipussi enää siltä päivältä juuri kasva. Toissa päivänä soitti seitsemän aikaan illalla ja kysyi, täytyykö jo tulla kotiin. Vastasin että päättää asiasta ihan itse, tietää kyllä että olen kipeä ja voi miettiä siltä kantilta. Ei tullut kotiin ennen kello 9.

Toinen mieleen tullut asia on, että on veloissa eikä ole kertonut minulle siitä.

Kotona mies ajattelee ja puhuu jatkuvasti työstä. Vapaapäivinä (joita on ehkä kerran kuussa), istuu tuli perseen alla pohtien, pitäisikö kuitenkin käydä tekemässä se ja se työhomma. Minä retkeilen lasten kanssa, käymme paikoissa, olen ainoa joka pitää kesälomaa.

Ap