Lapset + minä sairaana, vaadinko liikaa mieheltä ?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset? Hyvin olet ilmeisesti pärjännyt, kun perhekin on ruokittu. Mies on huomannut sen myös ja jättänyt teille rauhan sairastaa.

Sitä paitsi eiköhän elämänne ollut tuollaista jo ennen sairastumista. Jos olisin miehesi, niin en välttämättä viihtyisi alati natkuttavan vaimon luona. Jos hänellä on firma, niin vuoden lopussa valitettavasti on joitakin juttuja, jotka pitää tehdä. Lumitöitäkin on tässä saanut tehdä vähän jokainen, tuli siitä rahaa tai ei, mutta jos on jonnekin luvannut tehdä ne, niin työ on työtä, välillä työtä ei tehdä vain raha mielessä, vaan siksi, että ne pitää tehdä. Itse olin aamulla jo hiekoittamassa pihaa, sillä se on ihan umpijäässä. Se työ oli pakko tehdä ennen kuin joku kaatuu.

Tämä se on, eli joskus pitää tehdä töitä, halusi vaimo tai ei.

Olen yrittäjä ja teen leipätyöni kodin ulkopuolella, mutta paperityöt teen kotitoimistossa. Mieheni ymmärtää kyllä paperityöt, mutta joskus hänen mielestään teen niitä "liian" usein ja joskus hänen mielestään on kiva, että kun siinä kerran istun, niin silloin voin hyvin kuunnella hänen juttujaan. En tee paperitöitä liian usein, mutta alvikuitit ja laskut teen, tarkastan maksut, maksan omat laskuni ja seuraan työhön liittyviä asioita luonnollisesti muutenkin. Joskus pidin kirjaa, että tein kuukauden aikana noin kolme tuntia paperihommia ja pari tuntia muita työhön liittyviä asioita.

Teen työni kodin ulkopuolella klo 8-17 välissä, normaali aika on 8-15 ja sen lisäksi tietenkin ne muutaman tunnin paperityöt kuukaudessa, joten sanoin miehelle, että hän valittaa nyt liikaa ja kohtuuttomasti. Välillä hän tajuaa, välillä ei.

Ss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tällainen "mies" hoitaa itse sairaana ne sairaat lapset? Vai tuleeko miesflunssa, ettei kykene mihinkään? 😂

Tulee, juuri vuosisadan kamalin manflue. Ja apuun soitetaan välittömästi oma äiti! Kokemusta tällaisestakin kuviosta, kun exäni "teki kuolemaa" ja sattui nuorimmaiset olemaan samaa aikaan kipeinä. Yllätys oman työpäivän jälkeen melkoinen, kun kotiuduttuani huomasin talossa anoppini olevan lastenhoitajana ja "tappavan taudin kurimuksessa" oleva potilas itse hoiteli työ- sun muita puheluita rennosti sohvalla röhnöttäen ja palvelun pelaten, koska oma äiti hoitaa, iästä ja hänen omasta tilanteesta viis!

Sille ei kannata nauraa. Toiset sairastavat tauteja kovemmin. On ihan tutkittua että mies sairastaa kovemmin saman taudin kuin nainen.

Ja on ihan empiirisesti tutkittu myös, että miehet kusettavat mennen tullen ja palatessa, mitä tulee nuhakuumeen tai flunssan sairastamiseen. Oireet ovat aina kuolemaan johtavia eli palvelun pitää pelata mieluusti 24/7 ja lasten oltava äänettömiä, näkymättömiä ja olemattomia mutta halleluja, ihmeparantuminen tulee aina kun tulee työpuhelu tai kaverit soittavat - silloin on virtaa kuin duracell-pupussa, puhutaan pitkään ja hartaasti ja " käyn pikaisesti tossa yhdellä kaljalla kun tuntuu siltä et tää vois mennä ohi ja en oo aikoihin Maken kans jutellut ni sähän voit noita lapsia sitte kattoo ja laita iltapala valmiiks johan, mieluusti jotain paahtopaistia.. Ja hae pari kaljaa kaappiin, kun kylmä juoma tuntuu tekevän hyvää".

Että kova on tauti, joo.

Av ei petä koskaan, nytkin jotkut mammat täällä kilpaa kertovat kuinka paljon kipeämpiä he ovat kuin heidän miehensä ja kuinka miesten kipeänä olemista pidetään vain miesflunssana. Mammat kiehuvat kuinka HE hoitavat aina kaiken ja kuinka miehet eivät tee koskaan mitään ja blaablaablaa, mutta käyttävät mielellään miehen rahoja ja asuvat herroiksi kodissaan. Missä on arvostus ja kunnioitus? Onko joidenkin mammojen pakko kilpailla kaikesta ja päästä olemaan aina se kipein, säälittävin ja raukoin?

Olen nainen itsekin ja aina vain ihmetyttää tuo asia täällä. Aikuistumaan naiset, opetelkaa keskustelemaan ja jakamaan työnne ennen kuin alatte kaakattamisen ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Kysy mieheltä millainen isä hän haluaa oikein olla? Jos eroatte, viettäisikö hän silloin enemmän aikaa lastensa kanssa?

Luultavasti olisi kaikille hyvä, että ero tulisi. Ap pääsisi ihan itse käyttämään rahansa elämiseen ja laskuihin, sairastamaan vapaa-ajallaan ihan rauhassa ja tilaamaan sapuskansa vaikka joka päivä kotiovelle. Sitten voisi valittaa kaikille kuinka pahapahapaha mies on ja varsinkin lapsille hän varmasti räkyttäisi kuinka kamala isä heillä on. Eiköhän hän tee sitä nytkin...

Eron jälkeen hän voisi etsiä itselleen täsmälleen sopivan miehen, tehdä vaikka uusia lapsikaisia ja aloittaa taas aikanaan uuden miehen haukkumisen heti kun tämä kehtaa tehdä jotain mistä ap ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Ei tuo tuosta tule muuksi muuttumaan. Kokemusta on.

Meillä minä hoidin lapset, juuri kuten sinäkin, töiden ohessa; kuiskasin hoitoon, kouluun, harrastuksiin, hoidin kipeänä ollen pois töistä - mies sen kuin porskutti tehden pitkää työpäivää. Puhuin hänelle, kuinka lapset kaipaavat isäänsä, varsinkin pojat, niin aina vastaus oli: jonkun täytyy leipä pöytään tuoda. Aivan, minäkin käyn töissä, kiitos vaan. Myöhemmin kuulin, että hän mieluusti venytti työpäivään, koska ei kestänyt lastensa ääniä ja kinastelutilanteita. Ei_kestä_omia_lapsiaan?!

Siunattu ero.

Lapset eivät halua olla isänsä kanssa tekemisissä kuin mahdollisimman vähän. Pojat ovat useasti sanoneet, että isä ei mikään mies ole vaan omahyväinen narsisti.

Voimia, ap. Tiedät, että pärjäät lastesi kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Miten mahtaa olla miehesi laita? Voithan tuota jutella ja kysyä, minkälaisen kuvan itsestään maalaa lapsilleen poissaolollaan. Työhön on aina hyvä/paskamaista vedota. Lapset muistavat sen aikuisen, joka on läsnä, puhaltaa pipejä pois ja kuuntelee ilon ja riemun aiheet. Voithan myös täkynä heittää, että miten aikoo hoitaa eroisänä lapset? Sinä kyllä pärjäät, ei huolta.

Anna kun arvaan: Mies kitisee nyt, että exä vieraannuttaa lapsia isästään ja kinuaa mieheltä kohtuuttomia elatusmaksuja. 

Lapsuudenperheessäni isi hoiti kipeät lapset ja kävi totta kai kaupassa ja teki ruoat, jos koko muu perhe oli kipeänä. Käytiin iskän kanssa yhdessä katsomassa kaikki Disneyn leffat ilman äitiä. Äiti ja isä kävivät, ja käyvät edelleen, kaksin teatterissa. Miksi on puoliso ja lapset, jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa? Oman mieheni kanssa käydään viikonloppuisin yhdessä jossakin tekemässä jotakin. En osaa sanoa millainen isä hänestä tulee, esikoinen syntyy helmikuun alussa niin sen näkee sitten. Jos tulee yhtään omaan isäänsä niin tulee viettämään aikansa minun ja lapsen kanssa. Miehesi käytös ei minun kokemusmaailmallani kuulosta kyllä yhtään hyvältä enkä haluaisi tuollaista miestä itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla OLI samanlainen mies. Hoidin sairaita pikkulapsia 40-asteen kuumeessa ja mies lähti viikonlopuksi vanhempiensa luokse tekemään jotain tuiki tärkeää askaretta. Hänen tärkein perheensä oli siis tuo lapsuudenperhe ja siellä hän edelleenkin päivittäin nysvää.

Tuohan nyt on aivan erinasia. AP: n mies tekee töitä, joilla tienaa elantoa perheelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mies piti jouluna tasan yhden vapaapäivän josta nukkui yli puolet.  Olen yrittänyt sanoa että haluaisin ihan vaan viettää aikaa, oikeasti tykkään mieheni seurasta kovasti, viihdyn hänen kanssaan ja haluaisin olla hänen kanssaan enemmän. Lapset kyselevät usein isää, aina joudun sanomaan etten tiedä milloin isä tulee. Mies ei näe tilannetta näin vaan kokee että olen naislapsi joka ei pärjää yksin ja tarvitse kumppanin "pitämään kädestä kiinni." Todellisuudessa olen jo niin tottunut olemaan yksin, etten edes kysy miestä mukaan menoihimme tai kommentoi hänen töissäoloaan esim. juhlapyhinä. Ja harvoin kun kommentoin tai pyydän että pitäisi päivän lyhyenä, suuttuu. Eli enpä tiedä olenko vain naiivi, tunne ei taida olla molemminpuolinen. Ei ehkä halua viettää kanssamme aikaa vaan pakenee töihin ? 

ap 

Anna lasten soittaa isälle ja pyytää kotiin!

Mies haluaa rusinat pullasta, ei niitä velvollisuuksia. Olet naimisissa itsekeskeisen lapsen kanssa.

Nyt VAADIT, ETTÄ MIES TULEE KOTIIN HETI TÖISTÄ JA PYSYY MYÖS SIELLÄ. RUOKAKAUPASSA SAA KÄYDÄ. JOS EI SUOSTU, NIIN SITTEN KÄYT VAKAVAN KESKUSTELUN MIEHEDI KANSSA. JOS EI MUUTI, NIIN EROA.