Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harrastaako kaikki oikeasti säännöllisesti liikuntaa?
Tunnen olevani ystäväporukastani ainut kuka ei harrasta joko ohjattua tai itsetoimista hikiliikuntaa ainakin pari kertaa viikossa. Olen harrastanut joukkuelajeja pienestä asti täysikäiseksi ja sen jälkeen säännöllinen liikunta jäi osaltani siihen. Nyt jo nelikymppinen.
Kommentit (384)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42-vuotias ja it-alalla. Käytännössä istun koko työpäivän tietokoneen edessä. Alallani ylipainoisuus on todella yleistä. Itse olen tässä vastarannan kiiski. Käyn viikossa 3 kertaa potkunyrkkeilytreeneissä. Vertautuu raskaaseen HIIT-treeniin. Sen lisäksi 3 kertaa kuntosalilla lihasvoimatreenit. Salipäivinä teen myös erilliset venyttelytreenit kotona. Lepopäivänä teen kevyen 8km juoksulenkin tai käyn uimassa. Valitettavasti vähempi ei riitä. Muuten istumatyö tappaa. Sen näen vanhemmista työkavereistani.
Se keski ikä ei vaikuta kehittymiseen millään lailla se riippuu miten pystyy ja haluaa reenata eikä siihen tarvita edes mitään ylimääräisiä lääkkeitä se on tekosyy vaan löysäillä.
Koronan jälkeen liikuntani on karsuitunut kävelyyn. Keväällä olin, 3 kuukauden ajan, kerran viikossa pilateksessa. Kesällä yritän päästä puisto jumppaan kerran viikossa. Aiemmin jumppa oli 2 kertaa viikossa, joka jo piti kunnon hyvänä. Nyt toinen jumppa lopetettiin. Syytä en tiedä. Mutta minulle se on iso menetys.
Askeleita oli talvella 5500 ja nyt vähän enemmin. Tavoiteeni on nyt kesäsikaan 7000, mutta se tavoite ei ole juuri nyt toteutunut. Yritän silti saada vajeet kiinni.
Kotijumppa ei ole minulle koskaan onnistunut.
Talvella hiihtäisin mielelläni joka päivä, mutta nykyään en saa kuljetusta ladulle, niin sekin ihanuus on jäänyt pois.
Pitkään voimaillut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salilla käynti on kyllä tylsintä puuhaa ikinä. Onko laskettu kuinka paljon ikä pitenee siinä kun tuhlaat elämääsi salilla? Toisinsanoen piteneekö elämä suhteessa vähemmän mitä menetät salilla?
En tuhlaa, päinvastoin kerään henkistä ja fyysistä pääomaa salilla - ja niistä taas on ollut suuri hyöty työelämässäkin pärjäämiseen. Enkä menetä siellä mitään, vaan olen monella tapaa saamapuolella.
Omituinen ajatus yleensäkin, että ihminen "menettäisi" jotain harrastuksissaan, kuten salilla. Menettääkö filatelisti ainutkertaista aikaansa, kun tutkii kokoelmiaan? Tai pienoismallien väsääjä istuessaan liimapuikko vierellään uutta malliaan kokoamassa? Mitä heidän pitäisi tehdä sen sijaan, etteivät menettäisi mitään?
Hyvä pointti. Liikuntaharrastuksen väheksymisessä on kaikuja keho/mieli-dikotomiasta, jossa ne mielletään erillisiksi ja mieli kehoa ylempiarvoiseksi. Siten myös mielen kehittämistä arvostetaan korkeammalle. Ihminen on kuitenkin psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Salilla käynti on kyllä tylsintä puuhaa ikinä. Onko laskettu kuinka paljon ikä pitenee siinä kun tuhlaat elämääsi salilla? Toisinsanoen piteneekö elämä suhteessa vähemmän mitä menetät salilla?
Kenelle on tylsää, kenelle ei. Onhan se tylsää jos sielä käy heilumassa vaan mutta jos ottaa oikeat tavoitteet niin yhtäkkiä siitä tulee mukavaa ja lopulta se muodostuu rutiiniksi jolloin se on osa elämää ja tuntuisi enemmänkin oudolta olla käymättä. Joillekin on täysin ok elää heikkona ja huonokuntoisena, jotkut taas haluaa olla hyväkuntoisia ja vahvoja. Ja ei se salikaan pakollista ole mutta vaikea on lihaskuntoa mitenkään lajinomaisesta harjoittaa yhtä tehokkaasti ja tästä todisteena toimii myös se että jokainen huippu-urheilija lajista riippumatta treenaa voimaa salilla oheisharjoitteluna.
Vierailija kirjoitti:
Olen 42-vuotias ja it-alalla. Käytännössä istun koko työpäivän tietokoneen edessä. Alallani ylipainoisuus on todella yleistä. Itse olen tässä vastarannan kiiski. Käyn viikossa 3 kertaa potkunyrkkeilytreeneissä. Vertautuu raskaaseen HIIT-treeniin. Sen lisäksi 3 kertaa kuntosalilla lihasvoimatreenit. Salipäivinä teen myös erilliset venyttelytreenit kotona. Lepopäivänä teen kevyen 8km juoksulenkin tai käyn uimassa. Valitettavasti vähempi ei riitä. Muuten istumatyö tappaa. Sen näen vanhemmista työkavereistani.
Miten ihmeessä pystyt palautumaan tuosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itekin mietin joskus että en harrasta liikuntaa, mutta käyn kyllä kävelemässä luonnossa paljon noin 30-60min lenkkejä eli tämä on kyllä liikuntaa :D Hassua miten sitä miettii että liikunnan täytyy olla joku älytön suoritus tai pitää olla varusteet ja mennä jonnekin harrastamaan sitä.
Sama että tykkään tehdä kotona youtubesta tansseja. Sekin on liikuntaa vaikka ei sitä isossa ryhmässä tee. Eli voiko olla että et nyt laske liikunnaksi asioita, jotka oikeasti sitä ovat? Tuntuu itse että kyllä kaikki lähimmät jotain tekevät eli ei ole ketään joka vaan istuisi sohvalla päivät pitkät. Muutenkin Suomessa kävellään paljon (ihan jo jos on lemmikki niin tulee pakosti liikuttua, tai sitten kävellään kauppaan yms.)
Niin ja kyllä arkiliikuntakin on liikuntaa! Lumityöt yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 42-vuotias ja it-alalla. Käytännössä istun koko työpäivän tietokoneen edessä. Alallani ylipainoisuus on todella yleistä. Itse olen tässä vastarannan kiiski. Käyn viikossa 3 kertaa potkunyrkkeilytreeneissä. Vertautuu raskaaseen HIIT-treeniin. Sen lisäksi 3 kertaa kuntosalilla lihasvoimatreenit. Salipäivinä teen myös erilliset venyttelytreenit kotona. Lepopäivänä teen kevyen 8km juoksulenkin tai käyn uimassa. Valitettavasti vähempi ei riitä. Muuten istumatyö tappaa. Sen näen vanhemmista työkavereistani.
Miten ihmeessä pystyt palautumaan tuosta?
Itse treenaan ainakin saman verran, tunneissa varmaan enemmän, mutta todennäköisesti vähän matalammilla sykkeillä ihan vain lajien nimistä päätellen. Esim. viime viikolla tuli 4 h juoksua 6,5 h pyöräilyä ja 3 h lihaskunta ja kiipeilyä.
Palautumiseen vaikuttaa moni tekijä, joista tärkein on, että tuohon treenimäärään ei ole hypätty sohvan pohjalta suoraan vaan määriä on kasvatettu vähän kerrassa kunnolla rakennettujen pohjien päälle. Lisäksi täytyy huolehtia riittävästä ravinnon saannista sekä määrällisesti että laadullisesti sekä riittävästä unesta.
Lisäksi treenaus pitää suunnitella niin, että se tukee suuria treenimääriä. Ei esimerkiksi kannata pelkästään juosta valtavasti vaan pitää myös huolta riittävästä lihaskunnosta ja voimatasosta, koska se auttaa pitämään kropan ehjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä harrastan ja myös hyvinvoivat saman ikäiset tuttavani harrastavat. Ne jotka eivät harrasta ovat joko ylipainoisia tai heillä on haasteita mielenterveyden kanssa, esim. masennusta. Kumpi sitten mahtaa olla syy ja kumpi seuraus...?
Harrastan liikuntaa päivittäin. Pyöräilen työmatkat ja lisäksi käyn salilla. Juoksu on viime kuukausina jäänyt jalkavamman vuoksi, mutta nyt voisi taas aloittaa. Ainoat päivät kun en liiku aktiivisesti on/päivystys päivät, jolloin olen 24-26 h töissä tai jos on sovittua a menoa kavereiden/puolison kanssa suoraan töistä. Jos näitä on jotenki useammin, niin pyrin käydä treenaamassa ennen töitä.
Vaikea kuvitella, etten liikkuisi. Tiedän, että siihen tottuu ja uudelleen aloitus on haastavaa. Selkäkivun ja - leikkauksen jälkeen meni yllättävän kauan, että pääsin normaaliin rytmiin takaisin.
Enemmän ihmettelen, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät liiku yhtään. Tuntuu todella hirveeltä.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastan liikuntaa päivittäin. Pyöräilen työmatkat ja lisäksi käyn salilla. Juoksu on viime kuukausina jäänyt jalkavamman vuoksi, mutta nyt voisi taas aloittaa. Ainoat päivät kun en liiku aktiivisesti on/päivystys päivät, jolloin olen 24-26 h töissä tai jos on sovittua a menoa kavereiden/puolison kanssa suoraan töistä. Jos näitä on jotenki useammin, niin pyrin käydä treenaamassa ennen töitä.
Vaikea kuvitella, etten liikkuisi. Tiedän, että siihen tottuu ja uudelleen aloitus on haastavaa. Selkäkivun ja - leikkauksen jälkeen meni yllättävän kauan, että pääsin normaaliin rytmiin takaisin.
Enemmän ihmettelen, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät liiku yhtään. Tuntuu todella hirveeltä.
.
Miksi se tuntuu hirveeltä? Ei vaan kiinnosta. Kävelen työmatkat 2 km suuntaansa ja töissäkin teen aika paljon seisaaltaan hommia. Ei kiinnosta muuten mitkään jumpat, pumpat ja salit... Ja lihava en ole, päin vastoin. Lapsenakaan en mitään harrastanut, mutta paljon tuli leikittyä ulkona...
Vähän käy sääliksi noita ihmisiä, jotka eivät työs ja muitten olosuhteiden vuoksi saa tarpeeksi liikuntaa ilman, että sitä pitää varta vasten harrastaa. Mutta heitä lienee paljon nykyään. Itse en käy kuntosaleilla tai muissa jumpissa tai liikuntakerhoissa. Välillä tulee lähdetyksi kävelylle jos on muutoin istunut koko päivän, muttei tuota voi harrastukseksi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se keski ikä ei vaikuta kehittymiseen millään lailla se riippuu miten pystyy ja haluaa reenata eikä siihen tarvita edes mitään ylimääräisiä lääkkeitä se on tekosyy vaan löysäillä.
Meinaat että parikymppisenä ei kehity paremmin kuin keski-ikäisenä älä nyt kumminkaan fysiologisia tosi asioita rupea kieltämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan liikuntaa viitenä päivänä viikossa, mutta en kyllä ymmärrä ihmisiä jotka sanovat että liikunnasta tulisi jotenkin erityisen hyvä olo. Itse harrastan sitä koska en tahdo olla sairas ja lihava. Ja siksi että kun liikkuu reilusti niin saa myös syödä reilusti.
Kakkupala on hyvä motivaattori!
Siltikin saatat sairastua ja lihoa. Minä liikuin paljon enemmän kuin sinä enkä todellakaan syönyt mitään kakkupaloja. Silti sairastuin useampaan vaikeaan sairauteen joiden myötä lihoin runsaasti.
Kyllästytti kuunnella kun kaikki ihmettelivät miten minun elämäntavoillani minä sairastuin, olen tunnettu lähipiirissäni nipona joka ei juo edes alkoholia ja minun elämäntapaani pidetään askeettisena ja itserankaisevana. Vaikka ihan oikeasti rakastan liikuntaa ja terveellistä ruokaa.
Kyllähän se itselläkin tulee välillä mieleen että miksi juuri minä, muut elävät paljon epäterveemmin, lipitteelevät alkoholiakin joka viikonloppu.
Joskus voi sairastua elämäntavoista huolimatta. Minäkin sairastuin ja jouduin leikkaukseen, jossa usein tulee komplikaatio. Minulle ei tullut. Kun olin sairaalassa leikkauksen jälkeen, olin leikkauksen jälkeen hyvävointinen ja pirteä ja pari muuta potilasta olivat aivan raatoja. Lääkäri sanoi, että toivuin hämmästyttävän nopeasti. Sairastumisesta huolimatta kannatti varmasti harrastaa liikuntaa.
No ei. Kunhan liioittelevat jne. Kun joskus harvoin käväisevät lenkillä, niin kertovat sen levan säännöllistä. Liikunta on vaate- ja lenkkikenkäfirmojen salajuoni.
ei kaikki, valitettavasti. Pitäisi kyllä. Läski kuormittaa. Muutakin kuin kantajaansa.
Kävelen, patikoin ja retkeilen.
Ulkona liikkuvilla on mm; paremmat rauta-arvot kuin sisällä nyhjäävillä.
En harrasta. Eikä työpäivien jälkeen enää jaksaisikaan. Teen fyysisesti raskasta työtä niin ajattelen että se liikunta tulee jo siinä työpäivän aikana.
Alue: Aihe vapaa
Mulla myös näin. Pätkissä menee liikkuminen. Koronan jälkeen on ollut hiljaiseloa jo puoli vuotta, nyt alkaa jo harmittamaan kun ei jaksa liikkua. Ehkä tästä pikkuhiljaa.