Lue keskustelun säännöt.
Harrastaako kaikki oikeasti säännöllisesti liikuntaa?
Tunnen olevani ystäväporukastani ainut kuka ei harrasta joko ohjattua tai itsetoimista hikiliikuntaa ainakin pari kertaa viikossa. Olen harrastanut joukkuelajeja pienestä asti täysikäiseksi ja sen jälkeen säännöllinen liikunta jäi osaltani siihen. Nyt jo nelikymppinen.
Kommentit (384)
Flunssaputken aikana ehdin aina unohtaa koko asian. Kun flunssat ovat ohi, lopulta muistan, että niin, liikuntaa voi harrastaa, ja lähden taas liikkumaan. En kuitenkaan ehdi saada kuntoa juurikaan ylös ennenkuin seuraava flunssa iskee. Eli lyhyinä pätkinä harrastan liikuntaa. Ei siinä oikein pysty pitämään mitään rutiineja yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoksu, kävely ja punttisali. Pitää depression aisoissa. Muuten masennus iskee syvänä ja voin kaikella tavalla huonosti.
Harvempi harrastaa varsinaisesti liikuntaa, mutta useampi kyllä ulkoilee ja käy kävelyllä. Ja hyvähän sekin on ja parempi kuin ei mitään, mutta ei tuollaista varsinaisesti kuntoa kohottavaksi tai edes ylläpitäväksi liikunnaksi voi laskea vaan se enemmänkin hoitaa mielenterveyttä.
Sitä pitäisi oikeasti rasittaa itseään/lihaksiaan ja hengästyä useamman kerran viikossa.
Yleensä kolme kertaa viikossa, kesäkuukausina vähemmän jos on liian kuuma :/ Tykkään itse liikkua enemmän syksyllä ja kun kelit hitusen viileämmät. Juoksut paussilla kun toisessa jalassa plantaarifaskiitti :(
Liikkuminen painonhallinnassa, onko merkitystä vaiko ei.
Minulla on pääsääntöisesti ollut joku liikunnallinen harrastus tai ihan työ. Kun lopetin liikuntatyöt, huomasin kauhukseni että vuoden päästä minulla oli tullut vatsalihasten tilalle mahamakkara, ja sitten aloitin säännöllisen liikunnan taas ja olin pian parhaassa kunnossa ikinä. Kun oli käsi kantositeessä ja muutamaan kuukauteen en päässyt mieleiseen harrastukseen, silloin taasen päin vastoin paino putosi kun lihaksista lähti nesteet ja ruokahalu katosi ja rasvaprosenttikin laski. Eli minulla kokemusta molempiin suuntiin.
Puhutaan, että liikuntaa merkittävämpi painonhallinnan kannalta on liikuskelu. Jos kävelee töihin tai koiran kanssa ja käy fillarilla kaupassa jne., kuluttaa loppujen lopuksi enemmän energiaa kuin muutaman kerran viikossa harrastamalla harrastava. Yleisaktiivinen ihminen "saa" sitten syödä enemmän ja ei ole kotona syömässä niin paljon, vaikka sinänsä eihän se ole mikään vakio mitä ihminen syö, vaan jokaisen pitäisi syödä kulutuksensa mukaisesti.
On myös eroja ns. mikroliikunnassa. Vaikka kirjoitan tätä sohvalla maaten, huomaan että hermostuneesti vispaan jalkaa muutaman sekunnin välein. Olen yleisesti rauhaton ja ällinäinen henkilö, ja ihan tavalliseen olemassa olemiseen minulla menee enemmän energiaa.
Tosiasia on myös lihasmassan määrä, rasva ei vaadi aineenvaihdunnalta kummoista eforttia. Lihasten olemassaolo vie koko ajan energiaa esim. tehokkaamman verenkierron vuoksi. Jälleen, sitähän tulisi syödä kulutuksensa mukaan parin omenan tjsp. verran vähemmän kuin vähemmän lihaksikas, mutta on se helpompaa elämä kun syöminen on rennompaa.
Vielä, säännöllinen liikunta auttaa yöuniin sekä stressihormoneihin, jotka taas vaikuttavat kehonkoostumukseen.
Ääripää on sitten raskaampi urheilu, jossa voi olla jopa haasteita saada syötyä kehityksen ja jaksamisen kannalta riittävästi. Silloin kenelläkään tuskin käy mielessä sanoa, että liikunnalla ei ole merkitystä painonhallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salilla käynti on kyllä tylsintä puuhaa ikinä. Onko laskettu kuinka paljon ikä pitenee siinä kun tuhlaat elämääsi salilla? Toisinsanoen piteneekö elämä suhteessa vähemmän mitä menetät salilla?
Vierailija kirjoitti:
Salilla käynti on kyllä tylsintä puuhaa ikinä. Onko laskettu kuinka paljon ikä pitenee siinä kun tuhlaat elämääsi salilla? Toisinsanoen piteneekö elämä suhteessa vähemmän mitä menetät salilla?
En tuhlaa, päinvastoin kerään henkistä ja fyysistä pääomaa salilla - ja niistä taas on ollut suuri hyöty työelämässäkin pärjäämiseen. Enkä menetä siellä mitään, vaan olen monella tapaa saamapuolella.
Omituinen ajatus yleensäkin, että ihminen "menettäisi" jotain harrastuksissaan, kuten salilla. Menettääkö filatelisti ainutkertaista aikaansa, kun tutkii kokoelmiaan? Tai pienoismallien väsääjä istuessaan liimapuikko vierellään uutta malliaan kokoamassa? Mitä heidän pitäisi tehdä sen sijaan, etteivät menettäisi mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävelen jonkun verran, semmoisen 45 min lenkin lähes päivittäin. Lisäksi asumme 3 kerroksessa, joten ravaan päivän mittaan portaita koko ajan, sillä kämppä on epäkäytännöllisyyden ilmentymä, kylppäri alimmassa kerroksessa, vaatekaapit ylimmässä, jotain tavaraa viet ja tuot kahden kerroksen väliä koko ajan. Puutarhassa puuhastelen keväällä/kesällä/syksyllä, tänä vuonna tehdään isompaa hommaa, johon liittyy painavienkin kanniskelua.
Muuta en tee, mutta siitä huolimatta kaveripiirissäni olen ainut, joka ei valita selkä/niskakipuja, vaikka on toimistotyö, sairastaa flunssaa äärimmäisen harvoin, pääsee kyykkyyn ja istuu risti-istunnassa lattialla ja pääsee sieltä itse tukea ottamatta ylös.
Olen oletuksessa, että tämäkin on enemmän geenissä kuin treenissä.
N57
Pakko käydä jumpassa, koska:
1. Ristiselkä kipeytyy muuten
2. Paino lähtee nousuun
3. Tulee tunkkainen olo
4. Univaikeudet alkavat kiusata
Salilla en käy, koska en tiedä, mitä siellä pitäisi tehdä.
Ohjatussa ryhmäliikunnassa on ideaa. Korona-aika oli kauhistus etätunteineen.
Aloitin nelikymppisenä, lähikoulujen tunneille kävelen tai pyöräilen, kiitos pikkukaupungin lyhyiden välimatkojen. Paikallisen jumppaseuran jäsen-ja kausimaksu on n. 200 euroa per vuosi, ei ole kallista. Ja jumpata saa niin paljon kuin jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Salilla käynti on kyllä tylsintä puuhaa ikinä. Onko laskettu kuinka paljon ikä pitenee siinä kun tuhlaat elämääsi salilla? Toisinsanoen piteneekö elämä suhteessa vähemmän mitä menetät salilla?
Aika outo ajatusmalli. Kyllä minusta tuntuu, että elämä menee enemmän hukkaan sohvalla Simpsonit -uusintoja tuijottaessa kuin treenatessa.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan liikuntaa viitenä päivänä viikossa, mutta en kyllä ymmärrä ihmisiä jotka sanovat että liikunnasta tulisi jotenkin erityisen hyvä olo. Itse harrastan sitä koska en tahdo olla sairas ja lihava. Ja siksi että kun liikkuu reilusti niin saa myös syödä reilusti.
Kakkupala on hyvä motivaattori!
Siltikin saatat sairastua ja lihoa. Minä liikuin paljon enemmän kuin sinä enkä todellakaan syönyt mitään kakkupaloja. Silti sairastuin useampaan vaikeaan sairauteen joiden myötä lihoin runsaasti.
Kyllästytti kuunnella kun kaikki ihmettelivät miten minun elämäntavoillani minä sairastuin, olen tunnettu lähipiirissäni nipona joka ei juo edes alkoholia ja minun elämäntapaani pidetään askeettisena ja itserankaisevana. Vaikka ihan oikeasti rakastan liikuntaa ja terveellistä ruokaa.
Kyllähän se itselläkin tulee välillä mieleen että miksi juuri minä, muut elävät paljon epäterveemmin, lipitteelevät alkoholiakin joka viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäätävä määrä alapeukkuja ihrakasoilta kaikille jotka harrastavat liikuntaa xD
Vielä enemmän alapeukkuja saa ihrakasa joka harrastaa liikuntaa. Itse kerroin taannoin liikkuvani 15 h viikossa BMi:ssä 35.
Oma lajini on erikoislaji jota opettaa 8 ihmistä suomessa, ja minä olen yksi heistä. Opetan muutamana iltana viikossa, lisäksi treenaan omat treenit ja opiskelen jatkuvasti ulkomailla kehittäen taitojani ja opiskellen uutta. Lajin alalajia opettaa 1 henkilö minun lisäkseni Euroopassa. Tämä on oikeastaan elämäntapa tämä laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissäni on sekä urheiluhulluja että sohvaperunoita. Itse harrastan korkeasykkeistä hikiliikuntaa 3krt viikkoon. Kävelyllä pitäisi käydä päivittäin ja tehdä liikkuvuusharjoittelua. En vaan saa aikaiseksi ja olenkin nykyisin uskomattoman kankea. Lisäksi pienesti ylipainoa. Unettomuuden ja siitä seuranneen väsymyksen takia tulee syötyä karkkia tai vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jäätävä määrä alapeukkuja ihrakasoilta kaikille jotka harrastavat liikuntaa xD
No kun AV-mamman liikuntaharrastukset on 28 tuntia vuorokaudessa ja 9 päivänä viikossa.
En taida nyt uskaltaa ostaa autoa entisen tilalle, kun tuli liikuttua vain sillä. Jopa alle kilometrin päähän työpaikalle. Maaseudulla näin kerran, kun nuoret ajoi kesäpaikassa 50m huussiin peltoautolla.
En ole koskaan harrastanut mutta aloitin. Käyn joka päivä puolen tunnin-tunnin lenkillä. Olo parani kolmannen lenkin jälkeen. Jalat vahvistuvat, mieliala kohoaa. Ikinä en ole aiemmin tuntenut minkäänlaista liikunnan iloa, nyt tunnen. Aika oli kypsä.
Käyn joka päivä siksi, että siitä pitää tulla tapa ja rutiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet ohittaneena käyn Liikuntasalilla: 3 kertaa viikossa ohjattua liikuntaa. Joka päivä johonkin aikaan päivästä 10-12 km kävelylenkin,kauppa matkat erikseen.Lisäksi 2x3 viikossa käyn ureilupuistojen ulkona olevissa kuntolaiteissa , kehoani vahvistaa.Laiteissa ohjeet miten käytetään,Mihin kohtaan kehoa kukin laite toimii.Parasta ilmasta,ei todella maksa mitään kuin vaivan lähteä Ureilupuistoon.
Pikkasen liioittelun makua :)
Valtaosa liioittelee kirjoituksissaan!
Vierailija kirjoitti:
Salilla käynti on kyllä tylsintä puuhaa ikinä. Onko laskettu kuinka paljon ikä pitenee siinä kun tuhlaat elämääsi salilla? Toisinsanoen piteneekö elämä suhteessa vähemmän mitä menetät salilla?
Ei se ikä välttämättä pitene,mut se on"laadukkaampaa" elää,kun vähän treenailee. Liika tavoitteellisuus tappaa liikunnan ilon.
Työpaikallani otos keski-ikäisiä naisia, noin 15 naisesta 2 harrastaa aktiivista liikuntaa.