Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023

Vierailija kirjoitti:

Mut onhan tää hullua miten kauan ollaan "juteltu näin ja oltu ihan lähekkäin. Vähän kun ois valtion raja välissä mitä ei oo voinu ylittää.

Joo voi ymmärtää miltä Berliinin muurin eri puolille joutuneista pareista on tuntunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Oletko hyvä ihminen? Vaativa? Ilkiä välillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut varmaan omat kämpät ideaali, vierekkäin toki.

?

Siis mietin vaan itteeni, en tiedä onko tässä maailmassa sellasta ihmistä jonka kanssa jaksaisin asua koko ajan. Toki jos ois vaikka terveyshuolia toisella tms et tarttis niin sitten, mut jos molemmat terveitä jne. Kun tuntuu et tarttee omaa rauhaa niin paljon. Ja tuleeko sit konflikteja kaikesta turhasta.

Ymmärrän

Öitä gossi.

Oon ollu metrin päässä Berliinin muurista. Mut ei tässä meidän välissä ole kyllä edes risuaitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen latteita ihmisiä taas täällä jaappaamassa, varmaan nuo ajatuksenne joihinkin epävarmoihin yksilöihin puree.

Jotkuthan on sellaisia, että ne bondaa keskenään puhumalla muista pahaa. Ei kovin kutsuvaa, iloista, kepeää tai mielenkiintoista.

Nyt on jumalaut taitosaa manipulaatiota?

Voihan sen noinkin kiertää, ettei tarvitse peiliin katsella.

Ei kukaan vähänkään hyväluontoinen ihminen jaksa tuollaisia juttuja kauaa kuunnella, kannattaa siis miettiä millaisia ihmisiä vetää puoleensa.

Tai kenelle puhuu? Ei me muut kaikki olla samanlaisia. Onko sellainen yhtään tuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Oletko hyvä ihminen? Vaativa? Ilkiä välillä?

On tosi hyvä ihminen, hänhän löysi syypään parittomuuteensa naisista, ei itsestään. Sivusta

En mä kuulu tänne ainakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Aina positiivinen cv, kun listaa ettei ole kroonisia sairauksia.

Mä jäin miettimään tuota, että tuon listan perusteella en oo kyllä mikään catch, silti kuitenkin tunnun olevan monelle.

Vierailija kirjoitti:

En mä kuulu tänne ainakaan

Mä en kuulu minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Vaikka olis kuinka catch, se ei takaa rakkautta ja toisaalta ihan tavallinen pulliainen voi löytää rakkauden. Ihminen ei ole ikään kuin esine, että kun täyttää tietyt kriteerit, niin kemiat heti kohtaavat. Voi täyttää kaikki toiveet ja silti ei vaan herätä mitään ja joku toinen herättää palavan roihun, vaikka olisi toiveiden suhteen aivan eri paria.

Vierailija kirjoitti:

Oon ollu metrin päässä Berliinin muurista. Mut ei tässä meidän välissä ole kyllä edes risuaitaa.

Ei niin. Paitsi se näkymätön este

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Aina positiivinen cv, kun listaa ettei ole kroonisia sairauksia.

Mä jäin miettimään tuota, että tuon listan perusteella en oo kyllä mikään catch, silti kuitenkin tunnun olevan monelle.

Niinpä. Mä olen kaikkea muuta kuin mallikansalaisen, mutta seuraa on aina riittänyt, kun osaan puhua ja pussata. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat sellaselta jolla on 2000 seuraajaa instassa. Mulla ei edes oo profiilia. Ei varmaan toimis.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Oon ollu metrin päässä Berliinin muurista. Mut ei tässä meidän välissä ole kyllä edes risuaitaa.

Henkiset muurit on korkeet. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Nainen menee naimisiin toivoen, että mies muuttuu, mutta hän ei muutu.

Mies menee naimisiin toivoen, että nainen ei muutu, mutta kyllä hän muuttuu.

Miksi kukaan menisi naimisiin ihmisen kanssa, jonka toivoo muuttuvan? Äly hoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Aina positiivinen cv, kun listaa ettei ole kroonisia sairauksia.

Mä jäin miettimään tuota, että tuon listan perusteella en oo kyllä mikään catch, silti kuitenkin tunnun olevan monelle.

Niinpä. Mä olen kaikkea muuta kuin mallikansalaisen, mutta seuraa on aina riittänyt, kun osaan puhua ja pussata. Sivusta

Mä en osaa edes puhua tai pussata.

Vierailija kirjoitti:

Ei niin. Paitsi se näkymätön este

Eikö sitä vois purkaa, pala palalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko teidän vanha talo on uudisasutettu?

Jos yksi muuttaa, ei muiden tarvitse lähteä

No ei mee ihan niin. Silloin tästä lähtee kaikki. Ei olla sitten enää vierekkäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen menee naimisiin toivoen, että mies muuttuu, mutta hän ei muutu.

Mies menee naimisiin toivoen, että nainen ei muutu, mutta kyllä hän muuttuu.

Miksi kukaan menisi naimisiin ihmisen kanssa, jonka toivoo muuttuvan? Äly hoi.

Tietsä, parantamisen tarve, kun on rikkinäisiä yksilöitä. Ihan tutkittu juttu.