Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Aina positiivinen cv, kun listaa ettei ole kroonisia sairauksia.

Mä jäin miettimään tuota, että tuon listan perusteella en oo kyllä mikään catch, silti kuitenkin tunnun olevan monelle.

Niinpä. Mä olen kaikkea muuta kuin mallikansalaisen, mutta seuraa on aina riittänyt, kun osaan puhua ja pussata. Sivusta

Mä en osaa edes puhua tai pussata.

Taidat olla nainen. Miehenä pakko ainakin uskaltautua johonkin, jos ei muuta. Eri

Pekalle suukkoja 😘😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Aina positiivinen cv, kun listaa ettei ole kroonisia sairauksia.

Mä jäin miettimään tuota, että tuon listan perusteella en oo kyllä mikään catch, silti kuitenkin tunnun olevan monelle.

Niinpä. Mä olen kaikkea muuta kuin mallikansalaisen, mutta seuraa on aina riittänyt, kun osaan puhua ja pussata. Sivusta

Mä en osaa edes puhua tai pussata.

Taidat olla nainen. Miehenä pakko ainakin uskaltautua johonkin, jos ei muuta. Eri

Totta, oon nainen.

Tarttisin uuden luvun elämäni tarinaan. Missä olet, odotan sinua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin. Paitsi se näkymätön este

Eikö sitä vois purkaa, pala palalta.

Kyllä mä olen näitä kuule miettinyt ja paljon. Että mitä mun pitäis oikein tehdä

Vierailija kirjoitti:

Tarttisin uuden luvun elämäni tarinaan. Missä olet, odotan sinua

Mäkin odotan sua. Tai no en välttämättä sua, mutta ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Vaikka olis kuinka catch, se ei takaa rakkautta ja toisaalta ihan tavallinen pulliainen voi löytää rakkauden. Ihminen ei ole ikään kuin esine, että kun täyttää tietyt kriteerit, niin kemiat heti kohtaavat. Voi täyttää kaikki toiveet ja silti ei vaan herätä mitään ja joku toinen herättää palavan roihun, vaikka olisi toiveiden suhteen aivan eri paria.

Niin, jos ajattelee asiaa pelkästään himojensa orjana. Parinvalinta on kuitenkin yhtä paljon järki- kuin hormonihimokysymys. Jos valitsee pelkästään himojensa perusteella, niin ei sellainen kauan kestä, jos ne järkikriteerit eivät toteudu. Ei ihminen ole pelkästään viettiensä orjuudessa toimiva eläin. Voi olla vaikka kuinka himottava tyyppi, mutta ei kannata ryhtyä mihinkään, jos hänellä esim. on pahoja addiktioita tai elää velkavankeudessa tmv.

Kuulostat siltä, ettei sulla ole mitään kokemusta naisista tai ihmisistä. Sivusta

En osaisi itkeä olkaa vasten, liikaa virrannut vettä. Vaikka sitä tarvitsisin. Nytkin, tajuan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun silmään läski on pahempi, kun tatuoinnit!

Ja varsinkin iso maha.

Hyvää illan jatkoa😊

Sulla on tatuointeja?

Ei ole.

Huh. Eli vielä on pikkusen toivoa.

On meitä naisia vielä, jotka olemme hyvin luonnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen menee naimisiin toivoen, että mies muuttuu, mutta hän ei muutu.

Mies menee naimisiin toivoen, että nainen ei muutu, mutta kyllä hän muuttuu.

Miksi kukaan menisi naimisiin ihmisen kanssa, jonka toivoo muuttuvan? Äly hoi.

Tietsä, parantamisen tarve, kun on rikkinäisiä yksilöitä. Ihan tutkittu juttu.

No kaikenlaisia. Luulisi olevan itsestäänselvyys, ettei naimisiin mennä tuollaisella mentaliteetilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun silmään läski on pahempi, kun tatuoinnit!

Ja varsinkin iso maha.

Hyvää illan jatkoa😊

Sulla on tatuointeja?

Ei ole.

Huh. Eli vielä on pikkusen toivoa.

On meitä naisia vielä, jotka olemme hyvin luonnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Pekalle suukkoja 😘😘

Keneltä..? 🤔😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Vaikka olis kuinka catch, se ei takaa rakkautta ja toisaalta ihan tavallinen pulliainen voi löytää rakkauden. Ihminen ei ole ikään kuin esine, että kun täyttää tietyt kriteerit, niin kemiat heti kohtaavat. Voi täyttää kaikki toiveet ja silti ei vaan herätä mitään ja joku toinen herättää palavan roihun, vaikka olisi toiveiden suhteen aivan eri paria.

Niin, jos ajattelee asiaa pelkästään himojensa orjana. Parinvalinta on kuitenkin yhtä paljon järki- kuin hormonihimokysymys. Jos valitsee pelkästään himojensa perusteella, niin ei sellainen kauan kestä, jos ne järkikriteerit eivät toteudu. Ei ihminen ole pelkästään viettiensä orjuudessa toimiva eläin. Voi olla vaikka kuinka himottava tyyppi, mutta ei kannata ryhtyä mihinkään, jos hänellä esim. on pahoja addiktioita tai elää velkavankeudessa tmv.

Kuulostat siltä, ettei sulla ole mitään kokemusta naisista tai ihmisistä. Sivusta

Kyllä on. Sinusta taas huokuu selvästi, että yrität aukoa päätä iskemällä heikoksi arvelemaasi kohtaan - ja teet sen pelkästään ilkeyttäsi. Ei tunnu missään, kun tiedän sun olevan väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Vaikka olis kuinka catch, se ei takaa rakkautta ja toisaalta ihan tavallinen pulliainen voi löytää rakkauden. Ihminen ei ole ikään kuin esine, että kun täyttää tietyt kriteerit, niin kemiat heti kohtaavat. Voi täyttää kaikki toiveet ja silti ei vaan herätä mitään ja joku toinen herättää palavan roihun, vaikka olisi toiveiden suhteen aivan eri paria.

Niin ,että älkää ikinä odottako miltään suhteelta yhtään mitään, kun jossain vaiheessa  jompikumpi kyllästyy tai  ihan mitä vaan paitsi onnellinen pitkä suhde odotettavissa. eihän nykyään pidä tyytyä mihinkään tai kehenkään vaan aina vaan uutta etsimään kun jossain on sen parempi tai mitä ikinä lie...

itse etsin pitkää sitoutumista kestävää kumppania..

sivusta paasasin

Musta on hauskaa, että meillä on jotensakin sama pukeutumistyyli. Värimaailmakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Vaikka olis kuinka catch, se ei takaa rakkautta ja toisaalta ihan tavallinen pulliainen voi löytää rakkauden. Ihminen ei ole ikään kuin esine, että kun täyttää tietyt kriteerit, niin kemiat heti kohtaavat. Voi täyttää kaikki toiveet ja silti ei vaan herätä mitään ja joku toinen herättää palavan roihun, vaikka olisi toiveiden suhteen aivan eri paria.

Niin, jos ajattelee asiaa pelkästään himojensa orjana. Parinvalinta on kuitenkin yhtä paljon järki- kuin hormonihimokysymys. Jos valitsee pelkästään himojensa perusteella, niin ei sellainen kauan kestä, jos ne järkikriteerit eivät toteudu. Ei ihminen ole pelkästään viettiensä orjuudessa toimiva eläin. Voi olla vaikka kuinka himottava tyyppi, mutta ei kannata ryhtyä mihinkään, jos hänellä esim. on pahoja addiktioita tai elää velkavankeudessa tmv.

Kuulostat siltä, ettei sulla ole mitään kokemusta naisista tai ihmisistä. Sivusta

Tai joltain traumoja taustalla. Siksi tunnekylmä tms. Ehkä hieman autistinen myös. Ehkä myös jotain pakkomielteitä, kuten esi. laittaa asioita suoraan. Sivusta tuli mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen menee naimisiin toivoen, että mies muuttuu, mutta hän ei muutu.

Mies menee naimisiin toivoen, että nainen ei muutu, mutta kyllä hän muuttuu.

Miksi kukaan menisi naimisiin ihmisen kanssa, jonka toivoo muuttuvan? Äly hoi.

Tietsä, parantamisen tarve, kun on rikkinäisiä yksilöitä. Ihan tutkittu juttu.

No kaikenlaisia. Luulisi olevan itsestäänselvyys, ettei naimisiin mennä tuollaisella mentaliteetilla.

Rakkaus on vähän monimutkaisempi juttu. Ehkä sinä joku päivä löydät kaltaisesi analysaattorin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Vaikka olis kuinka catch, se ei takaa rakkautta ja toisaalta ihan tavallinen pulliainen voi löytää rakkauden. Ihminen ei ole ikään kuin esine, että kun täyttää tietyt kriteerit, niin kemiat heti kohtaavat. Voi täyttää kaikki toiveet ja silti ei vaan herätä mitään ja joku toinen herättää palavan roihun, vaikka olisi toiveiden suhteen aivan eri paria.

Niin ,että älkää ikinä odottako miltään suhteelta yhtään mitään, kun jossain vaiheessa  jompikumpi kyllästyy tai  ihan mitä vaan paitsi onnellinen pitkä suhde odotettavissa. eihän nykyään pidä tyytyä mihinkään tai kehenkään vaan aina vaan uutta etsimään kun jossain on sen parempi tai mitä ikinä lie...

itse etsin pitkää sitoutumista kestävää kumppania..

sivusta paasasin

Joo tuo paasaaminen on aina hyvä merkki 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen latteita ihmisiä taas täällä jaappaamassa, varmaan nuo ajatuksenne joihinkin epävarmoihin yksilöihin puree.

Jotkuthan on sellaisia, että ne bondaa keskenään puhumalla muista pahaa. Ei kovin kutsuvaa, iloista, kepeää tai mielenkiintoista.

Nyt on jumalaut taitosaa manipulaatiota?

Voihan sen noinkin kiertää, ettei tarvitse peiliin katsella.

Ei kukaan vähänkään hyväluontoinen ihminen jaksa tuollaisia juttuja kauaa kuunnella, kannattaa siis miettiä millaisia ihmisiä vetää puoleensa.

Kannattaa vedellä monenlaisia ihmisiä, niin oppii ymmärtämään heitä paremmin. 

Oppii ymmärtämään eli etsimään toisista virheitä ja jaappaamaan niistä netissä.

Sori, mutta mitään hyvää tuolla taktiikalla ei tule. Tietty jos etsii kaveria jonka kanssa pyöriskellä yhdessä paskasaavissa, niin voi lykästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pari viimeistä vuotta on saaneet mut lopullisesti menettämään uskoni rakkauteen. Tai ainakaan rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani.

Noin mäkin olen ajatellut, mutta nyt olen havahtunut siihen, että vika ei ole minussa, vaan se on niissä naisissa, jotka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. He suorittavat elämäänsä eivätkä tiedä mitä haluavat. Neljääkymmentä lähestyvät täti-ihmiset eivät tiedä, haluavatko "vielä lapsia" vai eivät. Sen he tietävät, että pitää olla siistiä ja ihanaa - mitä ikinä se sitten onkaan. He havahtuvat sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Olen päätynyt siihen, että olen pyörinyt viimeiset vuodet aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Se on johtanut negatiiviseen minäkuvaan. Oikeasti olen catch, vaikka ne ympärillä olevat ihmiset eivät sitä ymmärtäisikään: hoikka, koulutettu, ikäistään nuoremman näköinen, ei mitään kroonisia sairauksia, ei addiktioita, luottotiedot kunnossa, ei penniäkään velkaa, ei lapsia tai ex-puolisoja vastuksina, vapaa lähtemään mihin vain ja milloin vain, osaan asua niin maalla kuin kaupungissa jne. Monella on paljon huonompi tilanne. 

Sunkin kannattaa miettiä sitä, että vaikka nykyisissä sosiaalisissa ympyröissäsi sinua ei rakastettais, niin jossain muualla sua voidaan arvostaa paljonkin. Älä siis nähättele yhtään itseäsi, vaan ryhdy valmistelemaan tarvittavia toimenpiteitä ympyröidesi muuttamiseksi nykyisestä.

Vaikka olis kuinka catch, se ei takaa rakkautta ja toisaalta ihan tavallinen pulliainen voi löytää rakkauden. Ihminen ei ole ikään kuin esine, että kun täyttää tietyt kriteerit, niin kemiat heti kohtaavat. Voi täyttää kaikki toiveet ja silti ei vaan herätä mitään ja joku toinen herättää palavan roihun, vaikka olisi toiveiden suhteen aivan eri paria.

Niin, jos ajattelee asiaa pelkästään himojensa orjana. Parinvalinta on kuitenkin yhtä paljon järki- kuin hormonihimokysymys. Jos valitsee pelkästään himojensa perusteella, niin ei sellainen kauan kestä, jos ne järkikriteerit eivät toteudu. Ei ihminen ole pelkästään viettiensä orjuudessa toimiva eläin. Voi olla vaikka kuinka himottava tyyppi, mutta ei kannata ryhtyä mihinkään, jos hänellä esim. on pahoja addiktioita tai elää velkavankeudessa tmv.

Kuulostat siltä, ettei sulla ole mitään kokemusta naisista tai ihmisistä. Sivusta

Kyllä on. Sinusta taas huokuu selvästi, että yrität aukoa päätä iskemällä heikoksi arvelemaasi kohtaan - ja teet sen pelkästään ilkeyttäsi. Ei tunnu missään, kun tiedän sun olevan väärässä.

Cool.