Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttääkö kaipaus yhä samalta kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?

Täysin eri tunnelmat. Huvituksella myötähäpeilen itseäni, kun mietin alkuaikojen käsityksiäni hänestä ja ajatuskuvioitani tilanteestamme. Järki on palannut ryminällä, enkä kyllä vaihtaisi pois. Näin on juuri hyvä, helpompi ja keveämpi olla.

Kaipaatko silti vielä?

Tavallaan. Tai ehkä eri tavalla. Tykkään ja ihailen, mutta en haaveile mitenkään romanttisesti. Hän osoittautui hyvin erilaiseksi kuin kuvittelin.

Kylmäkoski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoani kaipaan. On täysin välinpitämätön ja emotionaalisesti minut hylännyt.

Täällä valittamalla asiasta se ei ainakaan korjaannu. Eikä puolison emotionaalinen tai fyysinen hylkääminen ole mikään pätevä syy sotkea kuvioon joku kolmas pyörä.

Sivusta sanon, että kaikki saavat täällä purkaa tunteitaan ja vaikka kaivatakin tilanteesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Näyttääkö kaipaus yhä samalta, kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?

Muuttui. Alussa olin aivan pähkinöinä häneen. Ikävä oli valtavaa, tunteet vei kaiken tilan. Ajattelin, että hän olisi jo unohtunut ja pääsisin yli, mutta tunteet syvenivätkin. Niistä tuli lujemmat ja vakaammat. Mutta samalla olen alkanut epäillä, että tuskin koskaan olen hänelle kumppanimateriaalia. Elämäntyylimme on sen verran erilaiset tällä hetkellä. Ehkä hän haluaa hieman sellaisen menestyneemmän, huolitellun kumppanin, jota kehtaa esitellä kuin tälläisen taiteilijaluonteen.

Jaaha, taas meni kaivatun kanssa näkemiset päin honkia. Oishan se ollut kiva nähdä. Melkein vielä mieluummin kuitenkin tietäisin, että odottiko hänkin tapaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttääkö kaipaus yhä samalta, kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?

Muuttui. Alussa olin aivan pähkinöinä häneen. Ikävä oli valtavaa, tunteet vei kaiken tilan. Ajattelin, että hän olisi jo unohtunut ja pääsisin yli, mutta tunteet syvenivätkin. Niistä tuli lujemmat ja vakaammat. Mutta samalla olen alkanut epäillä, että tuskin koskaan olen hänelle kumppanimateriaalia. Elämäntyylimme on sen verran erilaiset tällä hetkellä. Ehkä hän haluaa hieman sellaisen menestyneemmän, huolitellun kumppanin, jota kehtaa esitellä kuin tälläisen taiteilijaluonteen.

Onko hän sitten itse menestynyt sinua paremmin, kun tuollaista oletat?

Yks taitelijaluonne on ainut, joka minun maailmaani mahtuu <3

- tälleen sivusta.

Hei sinä jonka kanssa ei enää nähdä, kaipaatko? Minä välillä kaipaan, sataa, kumpparit on käytössä, sadetakin huppu päässä, tulit mieleen. Yrititkö lähestyä vai vältellä, kuvittelinko kaiken, en koskaan tiedä. Pitäisikö olla pahoillaan ja hävetä, pitäisikö iloita siitä mitä oli ja ei ollut, en näillä tiedoilla voi tietää. Sade vain satelee ja lätäköissä loiskuu. Minulla on nämä ilmassa leijuvat kysymykset seurana. Arvoitus maanantaihin: Voiko sellainen loppua, joka ei koskaan ala?

Jos vain sut uudelleen nähdä saisin,

söpöihin kasvoihis taas ihastuisin.

Mut kylmä betonimuuri meidät jakaa,

kumpikin suruissaan yksin makaa.

Hemmottelisin sinua herkuilla ja pulskistuisit, mutta ehkä sitä sä pelkäätkin.

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä jonka kanssa ei enää nähdä, kaipaatko? Minä välillä kaipaan, sataa, kumpparit on käytössä, sadetakin huppu päässä, tulit mieleen. Yrititkö lähestyä vai vältellä, kuvittelinko kaiken, en koskaan tiedä. Pitäisikö olla pahoillaan ja hävetä, pitäisikö iloita siitä mitä oli ja ei ollut, en näillä tiedoilla voi tietää. Sade vain satelee ja lätäköissä loiskuu. Minulla on nämä ilmassa leijuvat kysymykset seurana. Arvoitus maanantaihin: Voiko sellainen loppua, joka ei koskaan ala?

Kaipaan. Yritin. Et kuvitellut. Ei tarvitse hävetä. Toteutumaton rakkaus ei koskaan lopu; se voi vain muuttaa muotoaan.

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttääkö kaipaus yhä samalta, kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?

Muuttui. Alussa olin aivan pähkinöinä häneen. Ikävä oli valtavaa, tunteet vei kaiken tilan. Ajattelin, että hän olisi jo unohtunut ja pääsisin yli, mutta tunteet syvenivätkin. Niistä tuli lujemmat ja vakaammat. Mutta samalla olen alkanut epäillä, että tuskin koskaan olen hänelle kumppanimateriaalia. Elämäntyylimme on sen verran erilaiset tällä hetkellä. Ehkä hän haluaa hieman sellaisen menestyneemmän, huolitellun kumppanin, jota kehtaa esitellä kuin tälläisen taiteilijaluonteen.

Onko hän sitten itse menestynyt sinua paremmin, kun tuollaista oletat?

Kyllä tavallaan. Elintaso paljon parempi. Itsellä ollut vaikeuksia työllistyä kokoaikaisesti ja saa nähdä lähteekö nykyinenkin työ alta.

Vierailija kirjoitti:

Hemmottelisin sinua herkuilla ja pulskistuisit, mutta ehkä sitä sä pelkäätkin.

Kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Näyttääkö kaipaus yhä samalta, kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?

Samaa rakkautta ja tunteita kuin alussa, kun kevääl 21 tavattiin. Kolahti sen verran kovaa ja vaikkei olla tänä vuonna nähty, valitsisin ihanan, aidon ja avarakatseisen uudestaan...😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hemmottelisin sinua herkuilla ja pulskistuisit, mutta ehkä sitä sä pelkäätkin.

Kenelle?

Miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä jonka kanssa ei enää nähdä, kaipaatko? Minä välillä kaipaan, sataa, kumpparit on käytössä, sadetakin huppu päässä, tulit mieleen. Yrititkö lähestyä vai vältellä, kuvittelinko kaiken, en koskaan tiedä. Pitäisikö olla pahoillaan ja hävetä, pitäisikö iloita siitä mitä oli ja ei ollut, en näillä tiedoilla voi tietää. Sade vain satelee ja lätäköissä loiskuu. Minulla on nämä ilmassa leijuvat kysymykset seurana. Arvoitus maanantaihin: Voiko sellainen loppua, joka ei koskaan ala?

Ei. Loppuakseen pitää ensin alkaa.

J-man

P:lle en kelvannutkaan🤭

Liekki roihuu jo.

Vierailija kirjoitti:

Teetkö viel ainakin yhden rakkauslaulun??

Tee sä, laitat sen sitten tänne. Jos oot rohkea niin kuvaa tubeen ja linkkaa tänne.