Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023
Kaipuu jatkukoon...
(Popeda, Minä, sinä ja Mannerheim Lyrics)
"Jotenkin vaan elämä ajautuu
Koko ajan kauemmas
Ilman sua mä en tosiaan pärjää
Ilman sua oon kuin puolikas
Elämän äänetön osakas"
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kommentit (25856)
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä vaiheessa tuli huomattua, että se on vain omaksi parhaaksi kun en ota sinua tosissaan millään tavalla. Edes muka "tunteitasi". Kukakohan sulle opetti tuon tunteisiin vetoamisen ja niillä pelaamisen, sillä sitähän tuo on ollut koko ajan. Se on se ja sama mitä teet ja kenen kanssa. Vaikka huomasin aikoinaan kaiken tämän sinusta, niin en nyt siltikään anna sen häiritä mitään toimintaa. Reilua, vai mitä?
Tätä vissiin on se rauhallinen aikuismainen suhtautuminen kaikkeen.
T. Mangusti/Vinttis.
Tulen hulluksi sinun kanssasi.
Ollaan ihan eri maailmoista. Sinä siellä omassa kuplassasi, minä omassani. Ei niistä yhteistä saa.
Vierailija kirjoitti:
Tulen hulluksi sinun kanssasi.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen hulluksi sinun kanssasi.
Miksi?
Koska en tiedä, kaipaako hän vai olenko vain kuvitellut kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan eri maailmoista. Sinä siellä omassa kuplassasi, minä omassani. Ei niistä yhteistä saa.
Höpö höpö meillä on yksi iso yhteinen kupla jonka sisällä nyt saattaa olla pieniä kuplia.
Miltä tuntui kasvaa oikein suureksi?
Näyttääkö kaipaus yhä samalta, kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan eri maailmoista. Sinä siellä omassa kuplassasi, minä omassani. Ei niistä yhteistä saa.
Mä en ajattele noin.
Odotan jo ensi viikkoa, vaikka myönnän että tauko on tehnyt hyvää. Voidaanko halata sitten kun nähdään, edes kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan eri maailmoista. Sinä siellä omassa kuplassasi, minä omassani. Ei niistä yhteistä saa.
No jep. Siksi tämä onkin aina ollut pelkästään fantasiatason ihastus, enkä mitään todellista ole halunnutkaan. Asiat on hyvin näin.
Ite oisin ihan valmis hyppäämään tästä kuplasta pois. Ihan tylsä, eikä kaivattukaan näytä olevan ilmapiirissä.
Haluun tulla lähellesi, aivan lähellesi <3
Lapsenlapsesi näyttää sinulta: nauravat silmät ja valloittava hymy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttääkö kaipaus yhä samalta kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?
Ei tietenkään näytä. Mikään ei koskaan säily ennallaan, muuttumattomana. Paljon on tultu maan pinnalle niistä ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Näyttääkö kaipaus yhä samalta, kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?
On muuttanut muotoaan todellisemmaksi, mutta ei ole vähentynyt. Näen hänessä nyt myös vikoja, joita niitäkin rakastan. Hänen tunteistaan en tiedä, ja se on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi teet tämän mies, miksi jatkat vielä valheitasi. Haluat varmaan että voin mahdollisimman huonosti. Muuten olisit jo poistunut elämästäni.
Sinä voit myös poistaa hänet elämästäsi.
Toksiset suhteet eivät ole kenellekään hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttääkö kaipaus yhä samalta kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?
Täysin eri tunnelmat. Huvituksella myötähäpeilen itseäni, kun mietin alkuaikojen käsityksiäni hänestä ja ajatuskuvioitani tilanteestamme. Järki on palannut ryminällä, enkä kyllä vaihtaisi pois. Näin on juuri hyvä, helpompi ja keveämpi olla.
Kaipaatko silti vielä?
Tietyssä vaiheessa tuli huomattua, että se on vain omaksi parhaaksi kun en ota sinua tosissaan millään tavalla. Edes muka "tunteitasi". Kukakohan sulle opetti tuon tunteisiin vetoamisen ja niillä pelaamisen, sillä sitähän tuo on ollut koko ajan. Se on se ja sama mitä teet ja kenen kanssa. Vaikka huomasin aikoinaan kaiken tämän sinusta, niin en nyt siltikään anna sen häiritä mitään toimintaa. Reilua, vai mitä?
Tätä vissiin on se rauhallinen aikuismainen suhtautuminen kaikkeen.