Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023
Kaipuu jatkukoon...
(Popeda, Minä, sinä ja Mannerheim Lyrics)
"Jotenkin vaan elämä ajautuu
Koko ajan kauemmas
Ilman sua mä en tosiaan pärjää
Ilman sua oon kuin puolikas
Elämän äänetön osakas"
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kommentit (25856)
Vierailija kirjoitti:
Voi apua tätä nostalgiaa. Mikäköhän mun nimimerkki olikaan.
Nyt tutkimaan ja jos rohkenet niin nimimerkki tänne! 😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teetkö viel ainakin yhden rakkauslaulun??
Tee sä, laitat sen sitten tänne. Jos oot rohkea niin kuvaa tubeen ja linkkaa tänne.
Voi, kun olisi taitoja, sanoja löytyy, mutta ei säveltäjää niille. Voin kyllä illalla töiden jälkeen linkata tänne jonkun rakkauslaulun toisen esittämänä.
No kirjoita lyriikat tänne tai ihan vain kuvaat kun laulat jos keksit sävelen tai jotakin. Tekeehän monet vaikka millä tyylillä asioita harrastusmaisesti.
Pitää kirjoittaa, kun ja jos uskaltaa niitä omia sanoituksia :) ovat osa suht henkilökohtaisia, enkä niitä ole vielä kellekään paljastanut. Kirja täynnä rakkauden tunnustuksia.
Ei kannata jakaa jos pelkäät että joku käyttää.
Joo, ehkä osaa jää ihan omaan tietoisuuteen 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis tarjolla koillismaan rieskaa ja graavilohta, lapinpuikula perunaa, grillikylkeä ja tietenkin parsaa. Tervetuloa..
Kuusamosta? Taivalkoskelta? Mistä?
Ei ole kuin mökki Kuusamossa. Toki hienoa seutua, kaikin puolin. Tuolla sielu lepää.
Vierailija kirjoitti:
Keksikää myös niitä omia runoja, niin niissä on enemmän tunnearvoa :)
Täytyy kyllä saada taas kulkemaan! Runoilu on kivaa puuhaa. Joskus kerrastakin tulee kivoja mutta välillä pitää muokata useamman kerran. Sekään ei ole kivaa jos tulee liikaa hyviä ajatuksia!
Mangusti kirjoitti:
Todella kylmä on sun suhtatuminen. Alkaa olla selvä, että sua ei kertakaikkiaan kiinnosta onko meillä välejä vai ei.
Jät ny se sika jo. Possu hankeen ja eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsesi näyttää sinulta: nauravat silmät ja valloittava hymy.
Joku siellä täysin koukussa ...😍😍
(Ihan sivusta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsesi näyttää sinulta: nauravat silmät ja valloittava hymy.
Joku siellä täysin koukussa ...😍😍
(Ihan sivusta)
Se on kyllä totta. Sivustako muka! 🤔
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä jonka kanssa ei enää nähdä, kaipaatko? Minä välillä kaipaan, sataa, kumpparit on käytössä, sadetakin huppu päässä, tulit mieleen. Yrititkö lähestyä vai vältellä, kuvittelinko kaiken, en koskaan tiedä. Pitäisikö olla pahoillaan ja hävetä, pitäisikö iloita siitä mitä oli ja ei ollut, en näillä tiedoilla voi tietää. Sade vain satelee ja lätäköissä loiskuu. Minulla on nämä ilmassa leijuvat kysymykset seurana. Arvoitus maanantaihin: Voiko sellainen loppua, joka ei koskaan ala?
Tottakai se voi loppua. Vähän kuin kanan lento.
Pistäkää vaan tännekin niitä runoja jos haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä jonka kanssa ei enää nähdä, kaipaatko? Minä välillä kaipaan, sataa, kumpparit on käytössä, sadetakin huppu päässä, tulit mieleen. Yrititkö lähestyä vai vältellä, kuvittelinko kaiken, en koskaan tiedä. Pitäisikö olla pahoillaan ja hävetä, pitäisikö iloita siitä mitä oli ja ei ollut, en näillä tiedoilla voi tietää. Sade vain satelee ja lätäköissä loiskuu. Minulla on nämä ilmassa leijuvat kysymykset seurana. Arvoitus maanantaihin: Voiko sellainen loppua, joka ei koskaan ala?
Miten mitään on koskaan voinut olla, jos mitään ei koskaan ollutkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annan, sinä saat.
Sinä viet vain kaiken. Hapenkin ympäriltäni. Kohta ei ole edes ilmaa, jota hengittää.
millä tavalla hän vie kaiken?
Kaipauksen alussa olin nelikymppinen. Oletko neljänkympin kriisini? Helppo vastaus on, että et, koska tätä on jatkunut nyt jo hyvän aikaa. Olet elämäni rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Näyttääkö kaipaus yhä samalta, kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?
On muuttanut muotoaan ja olen siitä joskus tänne kirjoittanutkin. Edelleen rakastan ja ikävöin ( se ei ole muuttunut).
Vierailija kirjoitti:
Dooris!! Ootko täällä?
Sä veit mun sydämeni! Dooris on kaunis nimi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annan, sinä saat.
Sinä viet vain kaiken. Hapenkin ympäriltäni. Kohta ei ole edes ilmaa, jota hengittää.
millä tavalla hän vie kaiken?
Tuskin vien, kun en tunne tuota henkilöä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä jonka kanssa ei enää nähdä, kaipaatko? Minä välillä kaipaan, sataa, kumpparit on käytössä, sadetakin huppu päässä, tulit mieleen. Yrititkö lähestyä vai vältellä, kuvittelinko kaiken, en koskaan tiedä. Pitäisikö olla pahoillaan ja hävetä, pitäisikö iloita siitä mitä oli ja ei ollut, en näillä tiedoilla voi tietää. Sade vain satelee ja lätäköissä loiskuu. Minulla on nämä ilmassa leijuvat kysymykset seurana. Arvoitus maanantaihin: Voiko sellainen loppua, joka ei koskaan ala?
Miten mitään on koskaan voinut olla, jos mitään ei koskaan ollutkaan?
Alkava, orastava, tunnusteleva kahden ihmisen jokin; kumppanuus, ystävyys, rakkaus. Mikä ikinä.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttääkö kaipaus yhä samalta, kuin alussa vai joko se muuttaa muotoaan?
On muuttanut muotoaan ja olen siitä joskus tänne kirjoittanutkin. Edelleen rakastan ja ikävöin ( se ei ole muuttunut).
miten se muutti muotoaan?
Tietääköhän miehet ollenkaan, miten paljon taitoa kunnollinen kestävä nuttura vaatii?
Nutturapää
Hyvä, että edes joku juttelee kaivatulleen 😄 ite vaan kehun, kun sille päälle satun.