Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa 10-vuotiaalle, että äiti menehtyy sairastamaansa tautiin
30.12.2022 |
Minä, lapsen äiti, sain diagnoosin parantumattomasta syövästä. Elinaikaa en ole kysellyt, luultavasti kuukausia, parhaimmillaan ehkä vuosi-puolitoista. Miten ihmeessä tämän uutisen voi kertoa lapselle? Hän ei ole enää mikään pikkuinen taapero, jolle voisi sanoa että äiti on vähän kipeä ja saa hoitoja joista lähtee tukka.
Vihaan tätä tautia, vihaan ettei mulla ole tulevaisuutta enkä saa tukea lastani kasvussa, vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille, vihaan yskiä verta ja valvoa öitä!!
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
"vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille"
Tämä paljasti provoksi. Helposti menitte lankaan.
Voi, kunpa koko paska diagnoosi olisikin vain lääkäreiden provo. Valitettavasti näitä diagnooseja tulee liian monelle joka vuosi. Ja tämä nyt osui minun kohdalleni. Onkologin mukaan ensimmäiset keskusteluajat menee viikkojen, jopa parin kuukauden päähän kun on niin paljon ruuhkaa. Ei siellä tietenkään ole turhasta valittajia mua ennen jonossa, mutta turhauttaa eytei kuilemantuomion saanut pääse purkamaan mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kertoisin vasta kun ns. on pakko eli alkaa näkymään. Sitä ennen mahdollisimman pitkän huoletonta lapsuutta ja yhdessäoloa. En suoraan kertoisi kuolemasta sittenkään vaan ensin sairastumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille"
Tämä paljasti provoksi. Helposti menitte lankaan.
Voisinpa minäkin epätoivoissani tuossa tilanteessa noin sanoa. Totuushan se on että yleensä se joka apua oikeasti tarvitsee jää ilman, koska systeemi on kuormitettu näillä liian helpon elämän eläneiden narsisti lumihiutaleiden pikku kriiseillä.
Näinhän se on. Koulupsykologillakin ramppaa jotkut äidin kultamussukat, joita ahdistaa jos rinnakkaisluokan ihastus ei huomaa tai jos ka ei yllä 9,7:ään, ja se itsetuhoinen luokkakaveri ei saa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin karma osui maaliin.
Ei sulla taida olla edes kanttia jäädä junan alle :)
Taidat puhua itsellesi? Sori, tää on palsta, ei päiväkirja.
Syöpäyhdistyksestä saa apua ja tukea. Muistaakseni 5 maksutonta keskustelua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille"
Tämä paljasti provoksi. Helposti menitte lankaan.
Voi, kunpa koko paska diagnoosi olisikin vain lääkäreiden provo. Valitettavasti näitä diagnooseja tulee liian monelle joka vuosi. Ja tämä nyt osui minun kohdalleni. Onkologin mukaan ensimmäiset keskusteluajat menee viikkojen, jopa parin kuukauden päähän kun on niin paljon ruuhkaa. Ei siellä tietenkään ole turhasta valittajia mua ennen jonossa, mutta turhauttaa eytei kuilemantuomion saanut pääse purkamaan mieltään.
Mun äiti sairasti keuhkosyöpää 3 vuotta ja alusta asti oli selvää, että menehtyy siihen. Sai kuitenkin lisää aikaa kemoterapiasta ja eli vuoden verran hoitojen jälkeen miltei normaalia elämää. Jos kaipaat keskusteluseuraa, olen käytettävissä. Elin äitini rinnalla koko sen 3v ja myös saattohoidin äidin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin karma osui maaliin.
Ei sulla taida olla edes kanttia jäädä junan alle :)
Taidat puhua itsellesi? Sori, tää on palsta, ei päiväkirja.
Ap joka sai syövän. Jumala tietää kuka sen ansaitsee :) Taivaanseen se ei tule pääsemään joten siitä on turva valehdella lapselle.
Äiti palaa helvetin liekeissä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee jonkun toisen kertomaan ja tukemaan, kuolevan ei pidä.
En ole tästä ollenkaan samaa mieltä, vaan kerron asian itse. Ei ikäviä asioita voi ulkoistaa muille.
Ap
Sille tukemiselle pitäisi olla jatkuvuus, että lapsella on joku johon turvautua, eikä kymmenvuotias pysty käsittelemään ennakkoon, tietysti voi yhdessä sen toisen kanssa.
Taas yksi ihmiskuona joka vie yhteiskunnan resursseja loppuun asti saadakseen viikon lisäaikaa.
Eläimetkin tajuavat ryömiä piiloon kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PROVO! Tiedoksi kun henkilöll8ä parantumaton sairaus todettu. Sairaalat,sairalan Sosiaalihoitajat antavat kaikkien tukiverkostojen yhteystiedot,tuen ja saa tuki henkilöt asiasta koko perheelle myös lapsille ikän katsomatta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille"
Tämä paljasti provoksi. Helposti menitte lankaan.
Voisinpa minäkin epätoivoissani tuossa tilanteessa noin sanoa. Totuushan se on että yleensä se joka apua oikeasti tarvitsee jää ilman, koska systeemi on kuormitettu näillä liian helpon elämän eläneiden narsisti lumihiutaleiden pikku kriiseillä.
Höpö höpö.
Erityisesti lyhytkestoisempaan psykoterapiaan löytää kyllä terapeutin. Vaikea sympatiseerata sinua tai ap:ta, kun tietää, millaisten kohtaloiden jälkeen ihmiset, eivät lumihiutaleet, saavat apua terapiasta.
Haistakaapa kumpikin siis paska. Ehkä haku herättää aloittajankin huomaamaan, että apua todellakin voi saada ja että ei ole ainoa maailmassa. Te olette ne todelliset lumihiutaleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyyh nyyh, mä kuolen
uutisväläys: niin kuolee kaikki muutkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille"
Tämä paljasti provoksi. Helposti menitte lankaan.
Voi, kunpa koko paska diagnoosi olisikin vain lääkäreiden provo. Valitettavasti näitä diagnooseja tulee liian monelle joka vuosi. Ja tämä nyt osui minun kohdalleni. Onkologin mukaan ensimmäiset keskusteluajat menee viikkojen, jopa parin kuukauden päähän kun on niin paljon ruuhkaa. Ei siellä tietenkään ole turhasta valittajia mua ennen jonossa, mutta turhauttaa eytei kuilemantuomion saanut pääse purkamaan mieltään.
Mitäpä jos ihan itse ottaisin yhteyttä Valviran hyväksymään psykoterapeuttiin ja maksaisit omasta pussista? Ei se niin kallista ole ja saat avun heti. Ei tarvitsisi nimitellä kanssaihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provoat nyt ihan väärällä asialla.
Kirjastosta saa lainattua moneen aiheeseen sopivia kirjoja. Osaavat siellä suositella. Varmasti on joku, missä lapselle sopivalla tasolla kerrotaan asiat.
Suosittelen myös vielä kysymään keskusteluavun mahdollisuutta, ja vaatimaan sitä Ei voi olla, että tällaisessa tilanteessa joutuu jäämään yksin. Isommissa kaupungeissa varsinkin on tahoja seurakunnasta erikoissairaanhoitoon, jossain on pakko olla myös akuutteihin asioihin aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastosta saa lainattua moneen aiheeseen sopivia kirjoja. Osaavat siellä suositella. Varmasti on joku, missä lapselle sopivalla tasolla kerrotaan asiat.
Suosittelen myös vielä kysymään keskusteluavun mahdollisuutta, ja vaatimaan sitä Ei voi olla, että tällaisessa tilanteessa joutuu jäämään yksin. Isommissa kaupungeissa varsinkin on tahoja seurakunnasta erikoissairaanhoitoon, jossain on pakko olla myös akuutteihin asioihin aikoja.
Jos on ryhtiä ja rahaa, etsii psykoterapeutin ja maksaa itse. Google auttaa.
Jos rahaa ei ole, apua voinee hakea julkiselta puolelta akuuttia. Kertoo vain, että on vakavia vihanhallintaongelmia kanssaihmisten suhteen ja trollaa pakonomaisesti Vauvalla.
Ei kannata kertoa lapselle ennen kuin ihan viime metreillä .
Se aiheuttaisi vaan suremista jo nyt kun olet vielä hengissä. Elä täysillä lapsen kanssa loppuun saakka. Hiukset lähtee, mutta hanki vaikka muutamakin halpa peruukki ja käytä välillä kivoja turbaaneja ja erilaisia muhkeita huiveja päässä.
Kirjoita kirjeitä lapsellesi avattavaksi kuolemasi jälkeen ja vaikka joka syntymäpäiväksi täysi-ikäisyyteen asti.
Itse olen syöpähoidoissa ja viikon päästä ratkaiseva kuvaus onko syöpä levinnyt vai onko parantumisen toiveita. Tukka on lähtenyt, ihanan helppohoitoista kun ei pitkä tukka kuumota niskassa eikä tarvitse miettiä hiusten pesua ja kuivatusta. En kuolemaa pelkää vaikka en vielä elämästä haluaisi luopua. Kuollut äitini ja kuollut isoäitini tulevat silloin tällöin uniini minua lohduttamaan.
Viimeksi muuten kun olin sytotiputuksessa oli saman aikaan jo kolmatta vuotta parantumatonta syöpää sairastava monisairas reipas 80-kymppinen nainen. Että ei se parantumatonkaan syöpä heti aina vie. Ja voi menmä remissioon ja antaa kymmeniäkin vuosia elinaikaa.
"Kuulehan Nico-Yessica. Äidin sairautta ei voida parantaa. Kuolen tähän joku päivä en vielä tiedä milloin. Isä (tai kuka nht sitten onkaan) huolehtik sinusta ja rakastaa sinua kun äitiä ei enää ole." Sitten vaan kestät lapsen itkun raivon, hiljaisuuden, kysymykset.
Soita syöpäjärjestön kuntoutushoitajalle