Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa 10-vuotiaalle, että äiti menehtyy sairastamaansa tautiin
30.12.2022 |
Minä, lapsen äiti, sain diagnoosin parantumattomasta syövästä. Elinaikaa en ole kysellyt, luultavasti kuukausia, parhaimmillaan ehkä vuosi-puolitoista. Miten ihmeessä tämän uutisen voi kertoa lapselle? Hän ei ole enää mikään pikkuinen taapero, jolle voisi sanoa että äiti on vähän kipeä ja saa hoitoja joista lähtee tukka.
Vihaan tätä tautia, vihaan ettei mulla ole tulevaisuutta enkä saa tukea lastani kasvussa, vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille, vihaan yskiä verta ja valvoa öitä!!
Kommentit (39)
Voimia. Tarvitset tukea, toivottavasti sinulla on läheisiä ympärillä. 💜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan itse arvailet jäljellä olevaa aikaa?
Otapa nyt selvää siitä ennusteesta ja juttele lapsen kanssa vasta sitten.
En osaa neuvoa. Kun hoidot alkavat ja hiuksesi lähtevät ja lapsi tajuaa että voit huonosti, hän ehkä ymmärtää tilanteesi väistämättömyyden.
Eikö sairaala, missä sinua hoidetaan, pysty neuvomaan miten sinun pitäisi toimia.
Toivon koko sydämestäni että hoitosi onnistuvat ja saat lisävuosia.
Kerrot suoraan minkä tiedät ja vastaat kysymyksiin. Jos ei tiedä jotain, niin ei sitten. Valehdella ei saa. Eikä omia arvailluja ja spekulaatioita kannattaa kertoa. Faktat faktoina. Näin oman äitini kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä neuvoa esim. Sairaalapastorilta, psykologilta tai muulta vastaavalta taholta. Uskoisin että kannattaa olla mahdollisimman rehellinen. Kerro asia myös koululle ja harrastuksille niin ymmärtävät lapsesi muuttuvaa käytöstä.
Turha lapsen päivää on tuollaisilla uutisilla pilata. Eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi kun ei kerro mitään niin ei tule valehdeltua.
Siten miten kaikki vaikeat asiat. Rehelllisesti, se on hirveän tuskallista ja olen siitä pahoillani. Kannustan kaikessa rehellisyyteen aina. Teillä on aikaa jutella ja käsitellä. Lapsi miettii kaikenlaista tai sulkeutuu. Tuet häntä hänelle sopivin tavoin. Tunnet lapsesi ja oikeasti osaat tän homman. Puhutte ajasta kuolemasi jälkeen myöhemmin. Mikä tukee lasta silloin. Jokin äidin paita tai tyyny, vaate jota voi halata. Äiti seuraa mukana aina katselee ja tukee pilvien takaa ja rakastaa ikuisesti.
Minun ystäväni kuoli kun poikansa oli 7. Nyt poika on jo 25 akateemiset opinnot loppusuoralla ja työpaikka odottamassa. Fiksu sosiaalisesti pärjäävä nuorukainen. Elämä on mennyt hyvin vaikka sitä on varjostanut äidin menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin ensin, että äiti on sairastunut ja hoidot aloitetaan. Jos lapsi kysyy, paraneeko äiti, vastaisin, että sitä hoidoilla yritetään. Vasta lähempänä lähdön aikaan, kertoisin, että äiti ei parane hoidoista huolimatta.
Lapsi kuitenkin näkee sun hiipumisen ja ihme kyllä, sairaan ihmisen tilaan tottuu läheisetkin. Lopulta kuolema on suopea armahdus. Niin surullista kuin se onkin. Kirjoita lapsellesi kirjeitä tai videoi pätkiä, jossa kerrot haluamiasi asioita lapselle. Myös lapsen tulevaisuutta silmällä pitäen erilaisia elämänohjeita.
Olen pahoillani puolestasi! Minäkin menetin äitini liian aikaisin syövälle.
Syöpäsäätiöiden tukipuhelimeen kannattaa soittaa. Heillä on paljon kokemusta näistä tilanteista.
Lisäksi sairaalapastori.
Itse sain hiljattain huonoja uutisia (ei mitään fataali kuten sinulla, mutta loppuelämää muuttavaa) ja menin heti möläyttämään lapselle. Olin vielä epäuskoinen ja ihmettelin, että minullako muka tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan itse arvailet jäljellä olevaa aikaa?
Otapa nyt selvää siitä ennusteesta ja juttele lapsen kanssa vasta sitten.
Ei lääkäreilläkään ole kristallipalloa, kosta voisivat katsoa miten sytostaatit purevat juuri minun syöpääni. Jos puree, saan luultavasti monta kuukautta lisää elinaikaa, jos ei pure tai jos en siedä sytostaattien haittavaikutuksia, niin tauti vie luultavasti muutamassa kuukaudessa.
Ap
Jos mahdollista, tee vaikka joku kiva minireissu lapsesi kanssa ennen kuin hoidot alkaa. Sytostaatit vievät sinut nopeasti huonoon kuntoon.
Ole rehellinen lapsellesi äläkä ole kertomatta. Se vasta ikävintä olisi.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille"
Tämä paljasti provoksi. Helposti menitte lankaan.
Miksi se täytyisi kertoa sille lapselle?
Vierailija kirjoitti:
"vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille"
Tämä paljasti provoksi. Helposti menitte lankaan.
Voisinpa minäkin epätoivoissani tuossa tilanteessa noin sanoa. Totuushan se on että yleensä se joka apua oikeasti tarvitsee jää ilman, koska systeemi on kuormitettu näillä liian helpon elämän eläneiden narsisti lumihiutaleiden pikku kriiseillä.
Lapsi tarvitsee jonkun toisen kertomaan ja tukemaan, kuolevan ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"vihaan etten pääse keskustelemaan tästä ammattilaiselle kun kaikki ajat on varattu koiran kuoleman surijoille"
Tämä paljasti provoksi. Helposti menitte lankaan.
Voisinpa minäkin epätoivoissani tuossa tilanteessa noin sanoa. Totuushan se on että yleensä se joka apua oikeasti tarvitsee jää ilman, koska systeemi on kuormitettu näillä liian helpon elämän eläneiden narsisti lumihiutaleiden pikku kriiseillä.
Niin että sinun mielestä kenelläkään ei ole oikeus saada apua? Pelkästään palsta provojen?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee jonkun toisen kertomaan ja tukemaan, kuolevan ei pidä.
En ole tästä ollenkaan samaa mieltä, vaan kerron asian itse. Ei ikäviä asioita voi ulkoistaa muille.
Ap
Kurja tilanne. En osaa neuvoa, mutta toivon että ihme tapahtuu kohdallasi.