Miksi miehestä usein kuoriutuu ihan erilainen isä kuin etukäteen voisi luulla?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi mutta niin kävi meilläkin. Mies oli se joka enemmän halusi lasta, vaikutti kaikin puolin kunnon mieheltä ja isämateriaalilta. Oli ollut koti-ihminen jo sinkkunakin, ei juonut alkoholia tms.

Alkoi jo minun raskausaikana kuitenkin osoittaa kärsimättömyyttä oireitani ja kroppani muutoksia kohtaan. Lapsen synnyttyä oli muutaman viikon ihana, sitten häntä alkoi ahdistaa. Pakeni ensin ylitöihin, sitten alkoi istua myös baareissa koska ei kuulemma kestänyt vauvan itkua eikä lihavaksi vasikkaansa imettäväksi lehmäksi muuttunutta vaimoa. Vauvan ollessa 5 kk ilmoitti, että lähtee pysyvästi. Oli jo joku 19-vuotias baaripimu katsottuna tilalle. Hyvä eroonpääsy oli, tunnelma olikin kireä aina kun mies oli kotona. Mutta en edes jälkeenpäin pysty tiedostamaan mitään merkkejä, joista olisi etukäteen voinut aavistaa että miehestä ei välttämättä ole isäksi.

Ikävästi tehty, mutta ei se raskaaksi tulo tarkoita sitä, ettäkö omaa painoa pitäisi nostaa kymmeniä kiloja rasvan muodossa. En oikein ymmärrä miksi monet turpoaa kymmeniä kiloja ja syyttää siitä raskauttaan. Tunnen monia jotka olivat raskauden aikana sekä sen jälkeen melkein yhtä hoikkia kuin ennen raskautta, sitten taas monia jotka mässäsivät ja löhösivät vain velttona sohvalla, ihmekään kun lihoivat.

Ihmislajin miehillä tapahtuu hormonaalisia muutoksia kun he tulevat isäksi, jos oleskelevat raskaana olevan naisen lähellä. Ehkä kaikilla ne hormonit eivät toimi yhtä paljon tai vaikuttavat mieleen eri tavalla. Tämä selittää ainakin sen, miten ennen hulttio mies voikin kiintyä lapseen.

Toiset valehtelee itselleen ja toiset valehtelee muille. Moni ihminen luulee, että hän on se mielessään kuvittelema ideaali itsestään, mutta loppujen lopuksi jokainen on sitä mitä tekee, ei sitä mitä haaveilee olevansa.

Tämä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Meillä fiksusta ja kivasta miehestä kuoriutui lasten myötä perheenPÄÄ, työnjohtaja ja joka alan asiantuntija ilman työvelvoitetta. Ei ollut mitään sellaiseen viittaavaa ennen ja ihan liian monta vuotta meni siinä ihmetellessä.

Veikkaan että yksi syy on aleksitymia. Suomalaisilla miehillä se on liki kansallisomimaisuus. Mun saksalainen mies on upein isä koskaan, ylitti kaikki odotukseni. Mutta tuolla päin ei olekaan yksilökeskeistä puhumattomuuden kulttuuria. Oma isäni on myös välinpitämätön, tuppisuu työnarkkari, jota ei kiinnosta vaimo eivätkä lapset perheineen. Äitini on taloudellisista syistä hänen kanssaan yhdessä, vaikka kyllähän hän on kärsinyt kymmeniä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi mutta niin kävi meilläkin. Mies oli se joka enemmän halusi lasta, vaikutti kaikin puolin kunnon mieheltä ja isämateriaalilta. Oli ollut koti-ihminen jo sinkkunakin, ei juonut alkoholia tms.

Alkoi jo minun raskausaikana kuitenkin osoittaa kärsimättömyyttä oireitani ja kroppani muutoksia kohtaan. Lapsen synnyttyä oli muutaman viikon ihana, sitten häntä alkoi ahdistaa. Pakeni ensin ylitöihin, sitten alkoi istua myös baareissa koska ei kuulemma kestänyt vauvan itkua eikä lihavaksi vasikkaansa imettäväksi lehmäksi muuttunutta vaimoa. Vauvan ollessa 5 kk ilmoitti, että lähtee pysyvästi. Oli jo joku 19-vuotias baaripimu katsottuna tilalle. Hyvä eroonpääsy oli, tunnelma olikin kireä aina kun mies oli kotona. Mutta en edes jälkeenpäin pysty tiedostamaan mitään merkkejä, joista olisi etukäteen voinut aavistaa että miehestä ei välttämättä ole isäksi.

Ikävästi tehty, mutta ei se raskaaksi tulo tarkoita sitä, ettäkö omaa painoa pitäisi nostaa kymmeniä kiloja rasvan muodossa. En oikein ymmärrä miksi monet turpoaa kymmeniä kiloja ja syyttää siitä raskauttaan. Tunnen monia jotka olivat raskauden aikana sekä sen jälkeen melkein yhtä hoikkia kuin ennen raskautta, sitten taas monia jotka mässäsivät ja löhösivät vain velttona sohvalla, ihmekään kun lihoivat.

Joo monet miehet tosiaan makaa ja kässää sohvalla ja lihovat

Mitä raskaana olevien lihomiseen tulee niin lainaamani kirjoittaja ei tunnu ymmärtävän asiasta mitään. Tottakai itse voi toimillaan vaikuttaa lihomiseen mutta todella paljon on kiinni geeneistä, hormonitoiminnasta ja raskausvaivoista noin yleisesti että kuinka paljon raskausaikana lihoo. Jos kärsii esim liitoskivuista ym niin ei välttämättä voi paljoa kuntoilla tai edes liikkua. Kaikki ei ole kiinni pelkästä tahdonvoimasta.

Toive saada perhe on yleisempi miehillä joiden perhe käsitys on hyvin konservatiivinen. Totta kai perhe pyörii 50-luvun mallilla.

Tervepäinen mies ei vapaaehtoisesti sitä työleiriä mikä perhe on, riesakseen halua. Toki jos epäonnistuu sen väistämään, niin joutuu haasteen tasolle nousemaan.

Oletteko muka joskus tavanneet terveen miehen joka haaveilee perheestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi mutta niin kävi meilläkin. Mies oli se joka enemmän halusi lasta, vaikutti kaikin puolin kunnon mieheltä ja isämateriaalilta. Oli ollut koti-ihminen jo sinkkunakin, ei juonut alkoholia tms.

Alkoi jo minun raskausaikana kuitenkin osoittaa kärsimättömyyttä oireitani ja kroppani muutoksia kohtaan. Lapsen synnyttyä oli muutaman viikon ihana, sitten häntä alkoi ahdistaa. Pakeni ensin ylitöihin, sitten alkoi istua myös baareissa koska ei kuulemma kestänyt vauvan itkua eikä lihavaksi vasikkaansa imettäväksi lehmäksi muuttunutta vaimoa. Vauvan ollessa 5 kk ilmoitti, että lähtee pysyvästi. Oli jo joku 19-vuotias baaripimu katsottuna tilalle. Hyvä eroonpääsy oli, tunnelma olikin kireä aina kun mies oli kotona. Mutta en edes jälkeenpäin pysty tiedostamaan mitään merkkejä, joista olisi etukäteen voinut aavistaa että miehestä ei välttämättä ole isäksi.

Ikävästi tehty, mutta ei se raskaaksi tulo tarkoita sitä, ettäkö omaa painoa pitäisi nostaa kymmeniä kiloja rasvan muodossa. En oikein ymmärrä miksi monet turpoaa kymmeniä kiloja ja syyttää siitä raskauttaan. Tunnen monia jotka olivat raskauden aikana sekä sen jälkeen melkein yhtä hoikkia kuin ennen raskautta, sitten taas monia jotka mässäsivät ja löhösivät vain velttona sohvalla, ihmekään kun lihoivat.

Joo monet miehet tosiaan makaa ja kässää sohvalla ja lihovat

Mitä raskaana olevien lihomiseen tulee niin lainaamani kirjoittaja ei tunnu ymmärtävän asiasta mitään. Tottakai itse voi toimillaan vaikuttaa lihomiseen mutta todella paljon on kiinni geeneistä, hormonitoiminnasta ja raskausvaivoista noin yleisesti että kuinka paljon raskausaikana lihoo. Jos kärsii esim liitoskivuista ym niin ei välttämättä voi paljoa kuntoilla tai edes liikkua. Kaikki ei ole kiinni pelkästä tahdonvoimasta.

En ymmärrä miksi lihavat syyttävät jotain geenejä tai muita asioita omista tekemisistään. Paino nousee, jos syöt enemmän kuin kulutat. Pieniä eroja ihmisissä voi olla, mutta yksinkertaisesti mikään muu asia ei merkitse yhtä paljon kuin kalorien määrä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Meillä fiksusta ja kivasta miehestä kuoriutui lasten myötä perheenPÄÄ, työnjohtaja ja joka alan asiantuntija ilman työvelvoitetta. Ei ollut mitään sellaiseen viittaavaa ennen ja ihan liian monta vuotta meni siinä ihmetellessä.

Mulla oli aikanaan samanlainen mulkero. Nuo ovat "pallo jalassa" -miehiä, jotka lakkaavat olemasta reiluja, kun luulevat vaimon olevan nalkissa lapsen myötä. Luiskaan vaan, ajoissa, luonneviat eivät parane.

Mieheni oli nähnyt todella perinteistä menoa tai ei edes mitään perinteistä, vaan ihan uskomatonta touhua: anoppi passasi apen ihan pystyyn, appi ei tiennyt edes, mitä keittiön kaapeissa oli. Hän ei osallistunut lastensa elämään mitenkään, vaan vietti illat telkkarin ääressä. Ei vienyt lapsia kertaakan nukkumaan, ei leikkinyt lastensa kanssa ikinä, ei käynyt vanhempainilloissa, kuusijuhlissa, ei missään. Anoppi kuri perunat sekä miehensä että poikansa lautasille, mieheni ei osallistunut yhteenkään kotityöhön asuessaan kotona, ei vienyt edes roskia koskaan. Näin passattuna mies kasvoi.

Suhteemme alusta saakka hän osallistui erittäin aktiivisesti kotitöihin, teki kaikkea, opetteli huushollaamaan ja laittamaan ruokaa. Silti vähän pelkäsin, miten käy, kun hankimme lapsen. Mutta turhaan pelkäsin. Hänestä tuli mitä omistautunein isä, hoiti vauvoina, luki iltasatuja, leikki, kävi vanhempainilloissa. Lapsemme rakastavat häntä ja isä on heidän sankarinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaampa, että AP:n ensiksi mainitsema mies oli ns. hulivilityyppi vailla vastuuta mistään ja tunsi rajattomuutta. Nyt hänelle tuli syy muuttua, olla vastuullinen lapselleen ja itselleen ja muillekin. Monet miehet muuttuu, kun on pakko muuttua ja sitten se muutos onkin pysyvä...positiivisesti.

Hyvä noin. Vielä kiinnostaisi miksi minun ja kirjoittaja nro kakkosen mies muuttui hyvästä huonoksi tultuaan isäksi,

Ap

Yksi mahdollisuus on se että vaikka näennäisesti mies on aikaisemmin ollut huolehtiva ja asioita tekevä, ne ovat kuitenkin olleet asioita joihin miehellä on ollut ihan vain vapaaehtoinen halu osallistua. Kun vauva syntyy, tulee esiin paljon asioita joita ei voi itse hallita tai valita. Joutuu siis ihan oikeasti ottamaan vastuuta asioista jotka on vain pakko hoitaa heti jaksoi tai ei ja valitsi ne asiat itse tai ei. Moni ihminen ottaa nuoruudessaan näennäisesti paljon vastuuta ja huolehtii muista mutta se on kuitenkin erilaista vastuunottoa. Ikäänkuin aikuisen elämän "leikkimistä" ja hyvän ihmisen "esittämistä" jossa ei kuitenkaan tarvitse mennä liian pitkälle epämukavuusaluelle. Silloin voi vaikuttaa että se toinen on vastuullinen ja huolehtiva vaikka ei sitten tiukassa paikassa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Meillä fiksusta ja kivasta miehestä kuoriutui lasten myötä perheenPÄÄ, työnjohtaja ja joka alan asiantuntija ilman työvelvoitetta. Ei ollut mitään sellaiseen viittaavaa ennen ja ihan liian monta vuotta meni siinä ihmetellessä.

Se nuoruuden elämä ja kahdestaan eläminen on oikeasti varsin helppoa ja ne vastuut pieniä verrattuna perhe-elämään. Silloin jää helposti monta luonteenpiirrettä huomaamatta kun ei joudu koskaan oikeasti koville. Se että mies tuo kello kymmenen sunnuntaina paahtoleivät ja kahvit tyttöystävälle sänkyyn ei vielä olo osoitus siitä että hän nousisi kolmelta yöllä vaihtamaan lapsen sängyn lakanoita kun lapsi oksentaa ne täyteen viidettä kertaa sinä yönä.

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

En tiedä päteekö kaikkiin miehiin mutta itse olen katsellut miehiä sillä silmällä että tekevätkö he jotain erityistä numeroa siitä miten osallistuvat. Jos mies tuntuu vähääkään ylpeilevän tai kerjäävän huomiota siitä että tekee kotitöitä niin se on ehdoton vaaran merkki. Vastuuta ottava kunnollinen mies ottaa kaiken osallistumisen ihan itsestäänselvänä eikä koskaan koe vain "auttelevansa". Hän tarttuu asioihin oma-aloitteisesti ja luontevasti ilman mitään patistamista tai ohjeistamista. Hän ei erottele miestan ja naisten töitä tai ajattele että joku homma ei kuulu hänelle. Tai vähättele omia taitojaan ja sano "tee sinä kun sinä osaat sen niin hyvin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi mutta niin kävi meilläkin. Mies oli se joka enemmän halusi lasta, vaikutti kaikin puolin kunnon mieheltä ja isämateriaalilta. Oli ollut koti-ihminen jo sinkkunakin, ei juonut alkoholia tms.

Alkoi jo minun raskausaikana kuitenkin osoittaa kärsimättömyyttä oireitani ja kroppani muutoksia kohtaan. Lapsen synnyttyä oli muutaman viikon ihana, sitten häntä alkoi ahdistaa. Pakeni ensin ylitöihin, sitten alkoi istua myös baareissa koska ei kuulemma kestänyt vauvan itkua eikä lihavaksi vasikkaansa imettäväksi lehmäksi muuttunutta vaimoa. Vauvan ollessa 5 kk ilmoitti, että lähtee pysyvästi. Oli jo joku 19-vuotias baaripimu katsottuna tilalle. Hyvä eroonpääsy oli, tunnelma olikin kireä aina kun mies oli kotona. Mutta en edes jälkeenpäin pysty tiedostamaan mitään merkkejä, joista olisi etukäteen voinut aavistaa että miehestä ei välttämättä ole isäksi.

Ikävästi tehty, mutta ei se raskaaksi tulo tarkoita sitä, ettäkö omaa painoa pitäisi nostaa kymmeniä kiloja rasvan muodossa. En oikein ymmärrä miksi monet turpoaa kymmeniä kiloja ja syyttää siitä raskauttaan. Tunnen monia jotka olivat raskauden aikana sekä sen jälkeen melkein yhtä hoikkia kuin ennen raskautta, sitten taas monia jotka mässäsivät ja löhösivät vain velttona sohvalla, ihmekään kun lihoivat.

Joo monet miehet tosiaan makaa ja kässää sohvalla ja lihovat

Mitä raskaana olevien lihomiseen tulee niin lainaamani kirjoittaja ei tunnu ymmärtävän asiasta mitään. Tottakai itse voi toimillaan vaikuttaa lihomiseen mutta todella paljon on kiinni geeneistä, hormonitoiminnasta ja raskausvaivoista noin yleisesti että kuinka paljon raskausaikana lihoo. Jos kärsii esim liitoskivuista ym niin ei välttämättä voi paljoa kuntoilla tai edes liikkua. Kaikki ei ole kiinni pelkästä tahdonvoimasta.

Joo, kyllä mulla ainakin tuli raskauskilot ihan tavallisella elämisellä (ei ollut ollenkaan esim. pahoinvointia, kun jotkut taas melkein laihtuu raskausaikana, jos oksentelee rajusti jne., ja nämä tai miehet sitten ilkkuu toisille, että miten sinä voit lihoa, kun ei tuo toinenkaan lihonut). Mun kroppa tuntui säilövän tarkoituksella kaiken, eli aineenvaihdunta varmasti hidastui, ja esim. maitoa alkoi tulla jo ennen synnytystä ja tuli hyvin (monet hoikat ystäväni eivät saaneet maitoa nousemaan ollenkaan).

Nää on tosi yksilöllisiä juttuja. Mulla kiloja siis tuli reilusti molemmissa raskauksissa, mutta esikoisen jälkeen n. vuosi ja olin taas normimitoissa ja kuopuksen jälkeen meni 2 vuotta, että bmi oli taas 22, mikä mulla on ns. normikoko.

Musta on ihan raivostuttavaa, että haukutaan raskausajan kropan muutoksista. Antaa sen kropan tehdä niin kuin tekee, siisteintä on se, että pystyy tuottamaan sen mukulan ja syöttämäänkin sitä.

Ihan samalla tavalla tämä ilmiö koskee myös naisia. Itse luulin tulevani tehokkaaksi ja ihanaksi äidiksi, mutta minusta tuli laiska ja joskus ilkeä. Lihoin myös 30 kiloa, jota en olisi odottanut. Ihmiset muuttuvat joskus myös yllätyksenä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaampa, että AP:n ensiksi mainitsema mies oli ns. hulivilityyppi vailla vastuuta mistään ja tunsi rajattomuutta. Nyt hänelle tuli syy muuttua, olla vastuullinen lapselleen ja itselleen ja muillekin. Monet miehet muuttuu, kun on pakko muuttua ja sitten se muutos onkin pysyvä...positiivisesti.

Hyvä noin. Vielä kiinnostaisi miksi minun ja kirjoittaja nro kakkosen mies muuttui hyvästä huonoksi tultuaan isäksi,

Ap

Yksi mahdollisuus on se että vaikka näennäisesti mies on aikaisemmin ollut huolehtiva ja asioita tekevä, ne ovat kuitenkin olleet asioita joihin miehellä on ollut ihan vain vapaaehtoinen halu osallistua. Kun vauva syntyy, tulee esiin paljon asioita joita ei voi itse hallita tai valita. Joutuu siis ihan oikeasti ottamaan vastuuta asioista jotka on vain pakko hoitaa heti jaksoi tai ei ja valitsi ne asiat itse tai ei. Moni ihminen ottaa nuoruudessaan näennäisesti paljon vastuuta ja huolehtii muista mutta se on kuitenkin erilaista vastuunottoa. Ikäänkuin aikuisen elämän "leikkimistä" ja hyvän ihmisen "esittämistä" jossa ei kuitenkaan tarvitse mennä liian pitkälle epämukavuusaluelle. Silloin voi vaikuttaa että se toinen on vastuullinen ja huolehtiva vaikka ei sitten tiukassa paikassa olekaan.

Mä näkisin, että mun exän ja lasten isän toiminnassa oli paljon tuota. Hän oli vastuullisessa työssä, oli kaikenlaista aktiivitoimintaa eri järjestöissä ja urheiluseuran hallituksessa jne. Autteli muita jne. Ihan aidosti pidin häntä vastuullisena ihmisenä. Jälkikäteen tajusin, ettei hänen silloin tarvinut koskaan venyä mihinkään, mikä olisi hänelle mukavuusalueen ulkopuolella.

Hän halusi lapsia, mutta lasten myötä joutuukin epämukavuusalueelle esim. valvomisen suhteen ja sitten ei voi täysin vapaasti kulkea, vaan menoista on aidosti sovittava kumppanin kanssa, koska jonkun on oltava lapsen kanssa. Eli jos kumppanilla on meno, jonka hän varasi perheen kalenterista ensin, tai joka on priorisoitava muiden edelle (esim. joku lääkäriaika tms.), niin voipi herralta jäädä harrastus väliin.

Tämä oli ihan kamalaa exälleni ja lopulta johti siihen, että minulla ei olisi saanut olla enää mitään menoja. Siis hän ei koskaan halunnut jäädä lapsen kanssa yksin. Ei edes yhtä iltaa kuukaudessa, että olisin voinut tavata esim. ystäviäni ilman lasta tai harrastaa itse jotain. Mies aloitti riidan joka kerta, jos mulla oli yksikin meno (vaikka työhaastattelu). Hänellä itsellään oli edelleen paljon menoja. Se oli ihan sairasta ja erohan siitä lopulta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaampa, että AP:n ensiksi mainitsema mies oli ns. hulivilityyppi vailla vastuuta mistään ja tunsi rajattomuutta. Nyt hänelle tuli syy muuttua, olla vastuullinen lapselleen ja itselleen ja muillekin. Monet miehet muuttuu, kun on pakko muuttua ja sitten se muutos onkin pysyvä...positiivisesti.

Hyvä noin. Vielä kiinnostaisi miksi minun ja kirjoittaja nro kakkosen mies muuttui hyvästä huonoksi tultuaan isäksi,

Ap

Miksi luulet saavasi palstalla vastauksen asiaan? Luuletko että tunnemme ko. miehen?

Aloitukseen: miksi yleistät ja kirjoitat että miehestä kuoriutuu usein erilainen?

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Naiset ei muutu koskaan, lisäksi naiset on aina ihan  v i t u n  täydellisiä äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.