Lihominen ahdistaa!

Joku liikunta tässä on alotettava! Alottaminen on se vaiken osuus. Lisäksi ruokavalioon tulisi tehdä iso remontti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina saanut liikunnasta hyvän olon, nyt liikunta on jäänyt ja tilalle tullut netflix sekä jääkaapilla ramppaaminen. Lisäksi teen toimistotyötä niin arkiliikuntakin jää vähiin. Tiedostan siis oman tilanteeni kuinka huonoksi kaikki luisunut, mutta muutoksen tekeminen tuntuu jotenkin äärettömän vaikealta.

Mitä hyvä sinulla on siellä jääkaapissa kun maltat siellä usein käydä? Minulla ei ole mitään erityisen houkuttelevaa ja menen vasta kun olen oikeasti nälissäni. Minulta puuttuu mielikuvitusta noiden ruokavalintojen suhteen. Kyse ei ole mistään niin sanotusta tahdonvoimasta tai muusta vastaavasta mantrasta.

Mussutan leipää jos ei muuta saatavilla

Meillä päin ei ole hyviä leipiä. Suomessa joka paikkakunnalla ovat omat leipänsä. Siksi ihmetyttää kun ulkomaalaisille jankataan, että kaikki suomalaiset syövät vain ruisleipää. Se ruisleipäkin on erilaista eri pitäjässä.

Vierailija kirjoitti:

Joku liikunta tässä on alotettava! Alottaminen on se vaiken osuus. Lisäksi ruokavalioon tulisi tehdä iso remontti.

No, voi aloittaa kävelemällä yhden korttelin ympäri ensimmäisenä viikkona. Katselee kuin turisti näkemäänsä eikä paina hiki päässä. Liikettä sekin on. Kiiruhtaa hitaasti.

Näin teen. Nopeissa dieteissä tulokset ei pysyviä niin aloitan tämän projektin hissukseen. Vaikka lisäten tuon pienen kävelyn päivään alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Joku liikunta tässä on alotettava! Alottaminen on se vaiken osuus. Lisäksi ruokavalioon tulisi tehdä iso remontti.

Miksi alanuolta tähän?

Lihominen vaikuttaa negatiivisesti myös parisuhteeseeni, ei tee mieli harrastaa seksiä tämän näköisenä, mieheni luulee vika on hänessä..

Up

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tullut ilahduttavan tsemppaavia ja ymmärtäviä viestejä :) Itse puhuisin samassa tilanteessa olevalle ystävälle yhtä kauniisti, mutta omalla kohdalla sitä vaan kokee olevansa epäonnistunut.

Et ole epäonnistunut siksi, että elämä on kolhinut. Eipä meille monellekaan ole osattu lapsena ja nuorena opettaa, että se ei ole epäonnistumista, eikä ole taidettu opettaa sitäkään, miten ihmisen psyykkinen terveys rakentuu ja miten resilienssiä voi kasvattaa koko elämän ajan.

Aloita siitä, että päätät olla itsellesi armollinen ja alat puhua yhtä kauniisti kuin puhuisit ystävällesi. Hymyile peilikuvallesi, silmistä näet, että sinä olet edelleen siinä, ja ihan hyvä tyyppi.

Kerää unipainetta tekemällä päivällä jotain mielenkiintoista, naura, ole vähän ulkona ja tapaa ystäviä vaikka kävelyllä. Päätä nukkumaanmeno/iltarauhoittumisaika. Ole onnellinen puhtaista lakanoista. Mielikuvittele itsesi paikkaan, joka on sinulle mukava ja merkityksellinen. Nuku hyvin, vaikka nukkuisit vähän. Uni on ystävä, ja puhdistaa aivoja.

Syö kaikki ateriat, yritä tehdä niin hyviä valintoja kuin voit. Laske, kuinka monta erilaista kasvikunnan tuotetta onnistut syömään päivän aikana. Jos tykkäät makeasta, mieti etukäteen, mitä hyvää voisit ottaa jälkiruuaksi, ja kuinka paljon ajattelet syödä sitä. Nauti syömisestä, syö hyvää ruokaa ja pureskele hitaasti. Syö ateriat jonkun seurassa aina kun se on mahdollista. Huomaa hyvä.

Haluan tsempata, koska ymmärrän omasta kokemuksesta mitä kirjoitat, ja tiedän että noista fiiliksistä voi päästä eroon ja saada elämän hymyilemään jälleen.

Kirjoitit epämukavista asioista ja sanoit olevasi ahdistunut ja tyytymätön nykytilanteeseen ja itseesi. Silti jostain päin tekstiä pilkahti nenänpäätä kipristävä auringonsäde, joka sai minut hymyilemään ja ajattelemaan, että olisi tosi kivaa olla sinun ystäväsi. Hymyile aina kun se on mahdollista. Jos ei ole, etsi syy hymyyn. Psykologiassa on tiedetty jo pitkään, että hymyileminen muokkaa mielialaa positiivisesti, mieli muokkaa aivoja ja aivot alkavat etsiä reittejä pois ahdistuneisuudesta ja masennuksesta.

Olen siis kiitollinen siitä, että sait minut hymyilemään!

Minkä ikäinen olet ja kuinka ylipainoinen

Vierailija kirjoitti:

Joku liikunta tässä on alotettava! Alottaminen on se vaiken osuus. Lisäksi ruokavalioon tulisi tehdä iso remontti.

Ei pidä tehdä itselleen pakkoa ja urakkaa. On ystävällisempää ja tehokkaampaa sanoa itselleen, että alkaa syödä enemmän -parempaa ja terveellisempää. Saa nauttia ulkoilusta ja miettiä, minkä liikuntaharrastuksen haluaisi aloittaa. Se kantaa pidemmälle kuin pakko ja soimaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tullut ilahduttavan tsemppaavia ja ymmärtäviä viestejä :) Itse puhuisin samassa tilanteessa olevalle ystävälle yhtä kauniisti, mutta omalla kohdalla sitä vaan kokee olevansa epäonnistunut.

Et ole epäonnistunut siksi, että elämä on kolhinut. Eipä meille monellekaan ole osattu lapsena ja nuorena opettaa, että se ei ole epäonnistumista, eikä ole taidettu opettaa sitäkään, miten ihmisen psyykkinen terveys rakentuu ja miten resilienssiä voi kasvattaa koko elämän ajan.

Aloita siitä, että päätät olla itsellesi armollinen ja alat puhua yhtä kauniisti kuin puhuisit ystävällesi. Hymyile peilikuvallesi, silmistä näet, että sinä olet edelleen siinä, ja ihan hyvä tyyppi.

Kerää unipainetta tekemällä päivällä jotain mielenkiintoista, naura, ole vähän ulkona ja tapaa ystäviä vaikka kävelyllä. Päätä nukkumaanmeno/iltarauhoittumisaika. Ole onnellinen puhtaista lakanoista. Mielikuvittele itsesi paikkaan, joka on sinulle mukava ja merkityksellinen. Nuku hyvin, vaikka nukkuisit vähän. Uni on ystävä, ja puhdistaa aivoja.

Syö kaikki ateriat, yritä tehdä niin hyviä valintoja kuin voit. Laske, kuinka monta erilaista kasvikunnan tuotetta onnistut syömään päivän aikana. Jos tykkäät makeasta, mieti etukäteen, mitä hyvää voisit ottaa jälkiruuaksi, ja kuinka paljon ajattelet syödä sitä. Nauti syömisestä, syö hyvää ruokaa ja pureskele hitaasti. Syö ateriat jonkun seurassa aina kun se on mahdollista. Huomaa hyvä.

Haluan tsempata, koska ymmärrän omasta kokemuksesta mitä kirjoitat, ja tiedän että noista fiiliksistä voi päästä eroon ja saada elämän hymyilemään jälleen.

Kirjoitit epämukavista asioista ja sanoit olevasi ahdistunut ja tyytymätön nykytilanteeseen ja itseesi. Silti jostain päin tekstiä pilkahti nenänpäätä kipristävä auringonsäde, joka sai minut hymyilemään ja ajattelemaan, että olisi tosi kivaa olla sinun ystäväsi. Hymyile aina kun se on mahdollista. Jos ei ole, etsi syy hymyyn. Psykologiassa on tiedetty jo pitkään, että hymyileminen muokkaa mielialaa positiivisesti, mieli muokkaa aivoja ja aivot alkavat etsiä reittejä pois ahdistuneisuudesta ja masennuksesta.

Olen siis kiitollinen siitä, että sait minut hymyilemään!

Tuli ihan kyyneleet silmiin tätä lukiessani. Haluaisin niin olla taas oma iloinen itseni, nyt olen kuori vain, kuori jota en edes peilikuvasta tunnista. Toisaalta tunnen itseni pinnalliseksi kun valitan täällä ulkonäöstäni, jonka itse olen aiheuttanut ja itse voin korjatakin. En havittele enää edes mitään mallinmittoja, mutta olisi edes mukava olo omassa kropassa eikä haluaisi säkkiin pukeutua. Ihanasti täällä tosiaan jaksettu kannustaa eikä lytätty

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa sanotaan, että nukkukaa riittävästi. Suomalaisten paino-ongelmien alku on liian vähäinen uni. Pois se kännykkä tai tabletti kädestä sängyssä. Unta palloon.

Jopa ravitsemusterapeutit valitsevat huomaamattaan 400-600 ylimääräistä kaloria tavallista ruokaa valitessaan noutopöydästä eri aterioilla kahden tunnin yöunenpuutteen jälkeisenä päivänä. He, jos jotkut, tietävt ruokien ravintoarvot jne! Tämä on tieteellisesti testattu.

Niin jos pystyy nukkumaan. Itse kärsin unettomuudesta pitkään ja unta ei voi itselleen pakottaa. Se on kyllä huomattu. Minulle unettomuus aiheutti vaan ruokahalun menemisen ja laihduin. Sivusta.

Sama täällä. On ollut mielenterveydellisiä ongelmia tässä vähän reilu vuosi ja ahmimalla tullut painoa 10 kg lisää. Pitäisi jotenkin katkaista siivet tältä kehityskululta. Haluaisin vain että asiat olisivat kuten ennen. Ennen oli helppoa elää normaalisti ja miettimättä ruokaa sen kummemmin, mutta nyt se pyörii mielessä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. On ollut mielenterveydellisiä ongelmia tässä vähän reilu vuosi ja ahmimalla tullut painoa 10 kg lisää. Pitäisi jotenkin katkaista siivet tältä kehityskululta. Haluaisin vain että asiat olisivat kuten ennen. Ennen oli helppoa elää normaalisti ja miettimättä ruokaa sen kummemmin, mutta nyt se pyörii mielessä jatkuvasti.

Tämä juuri! Silloin kun mieleni voi hyvin ruokailen ja liikun normaalisti sekä paino pysyy kurissa. Nyt olen sohvaperuna, jonka vapaa-aika kuluu miettien millå herkuttelisi..ja sitä seuraa itseinho

Suurimmat paineet tässä aiheuttavat lähipiirini, he ovat kovia arvostelemaan muiden painoa. Joitakin ystäviä ketä en ole hetkeen nähnyt en edes halua tavata ettei tule kauhistelua.

Tuttua itsellekin. Minulla ollut unettomuutta. Silloin en jaksanut liikkua paljonkaan ja söin miten sattuu. Vieläkin unen kanssa saa olla tarkkana. En ole ylipainoinen, mutta mahaa löytyy ja osa lihaksista heikkoja. Välillä syön paremmin. Tummat silmänaluset jääneet unettomuuden myötä. Aina ollut taipumusta niihin, mutta nyt vaan tummentuneet ennestään. Minulla myös pcos oireita. Näin ulkonäkö ei miellytä akne ihoineen. Muuten en liiku, mutta kävelen paljon päivittäin nyt, kun voimia riittää. Jopa tunteja päivässä. Se piristää itseäni. Toki jos nukun huonommin niin taas liikunta vähenee. Vaikeaa on neuvoa mitään itsekään. Painoakin on vaikeaa saada pois. Laihdun itsekin vaan ollessani stressaantunut ja väsynyt ja näin ruoka ei maittanut. Muuten jos on oikeasti pitänyt laihduttaa niin ei se olekaan ollut helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki alkoi nimenomaan uniongelmilla. Väsyneenä tuli sitten mielitekoja eikä jaksanut lähteä liikkumaan, masentunutta oloa tuli myös itselääkittyä alkoholilla (tiedän tämä typerää ja lisäsi vain huonoa vointia).. Nytkun raskas elämänvaihe alkaa hellittää niin peilistä katsoo aaveen näköinen pöhöttynyt ällötys :(

-Ap

Johtuivatko uniongelmat huolien pyörittelystä päässä? Minun neuvoni on, että aseta itsellesi tavoite olla vuoden kuluttua erinomaisen hyvässä kunnossa fyysisesti, ja pidä siitä kiinni. Esim kuntosaliharjoittelu on tehokasta. Samalla unohda kaikenlainen huolien ja murheiden märehtiminen, kyllä elämä kantaa. Henkinen olotila kohenee siinä samalla, kun tuloksia alkaa näkymään.

Ei se kuntosali ole vastaus kaikkiin maailmankaikkeuden ongelmiin. On outoa, ettei muka omalla kehonpainolla ja edullisilla apuvälineillä tapahtuva harjoittelu ole muka mistään kotoisin! Aina pitäisi olla siellä maksullisella salilla (siitä koituu rahaongelmia) treenaamassa. Muu ei ole mediaseksikästä.

Luulisi esimerkiksi valoisassa uimahallissa uimisen voittavan hikiset salit mennen tullen jos on aivan pakko jonnekin mennä ja maksaa siitä.

En väittänytkään, että kuntosali on vastaus kaikkiin ongelmiin. Otin sen vain esimerkkinä tehokkaasta harjoituksesta. En myöskään sanallakaan maininnut, etteikö omalla kehopainolla ja edullisilla apuvälineillä tapahtuva harjoittelu ole tehokasta. Ihmetyttää voimakas reaktiosi kuntosali-asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele muita asioita kuin ruoka ja syöminen. Syö vain ruoka-aikoina, kuten yleisesti tehtiin vielä parikymmentä vuotta sitten. Unohda kaikenlainen napostelu ruokailujen välissä.

Vaikka napostelusta puhutaan paljon niin luultavasti suurin osa suomalaisista ei napostele. En minäkään ole vielä napostelun makuun päässyt kun en ymmärrä sen pointtia. Jo ruoka-aikana syömisessä on ihan tarpeeksi tekemistä. Vieläkö lisää pitäisi siivota jälkiä ja pestä käsiä napostelujen jälkeen? Puhumattakaan sitten hampaiden kunnon huononemisesta. Ei nappaa!

Sitä voi tietysti analysoida, mikä on muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ylipaino oli ehkä luokkaa 4-5 %. Nyt luku on noin 50 %. Liikkuminen on vähentynyt, mutta se ei voi yksin selittää asiaa. Mikä on siis aiheuttanut näin radikaalin muutoksen?

Roskaruokaloiden ja buffettien lisääntyminen, karkki/sipsihyllyjen ja pussien koon kasvaminen, autoilu, tv, älylaitteet. Amerikan malliin isot koot herkuissa ja ruokamarketeissa.

Tämä uniongelmaisen kierre on kyllä karua :( Olen myös jo 35-vuotias niin ulkonäön lisäksi olen huolissani kilojen ja epäterveiden tapojen vaikutuksesta tervreyteeni.

*LIHOAMINEN