Voiko väkivallan ja huonon käytöksen antaa avioliitossa oikeasti anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Kerran voi antaa anteeksi, ihmisiä tässä vain ollaan ja varsinkin jos nuoria vielä niin monella pakka aika sekaisin. Toista kertaa ei ikinä vaan se on sitten siinä.

"Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa" Matt. 18:22

Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Matt. 5:9

Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Matt. 5:5

Tiedoksi jos pelottaa ero. Mä ainakin pärjäsin taloudellisesti ihan ok eron jälkeen. Raha oli niukemmassa kyllä, mutta myös mulla oli kaikki valta päättää, mistä voi säästää ja mihin sitä rahaa käytetään. Itselle ei tarvinnut ostaa uutta koko ajan, ja ruokakaupassa oppi lukemaan kilohinnat tarkkaan. Mutta pystyin tarjoamaan turvallisen kodin ja jopa säästämään joka vuosi jonkun lomankin. Oli ihanaa voida mennä nukkumaan rauhassa omaan makkariin, turvassa ja hyvillä mielin. Ei tarvinnut enää jännittää kotiin menoa, tai kun toinen tulee kotiin, tai huoneeseen, tai nukkumaan. Oikeastaan ei tarvinnut enää jännittää, piste.

Työkaverit ja ystävät sanoi, että olin kuin eri ihminen. Voi siis kuvitella, että olin myös äitinä kuin eri ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla varmaan uniikki tilanne ja itse tietää parhaiten sisimmässään mitä tehdä.

Meillä meni niin, että oltiin aluksi molemmat tuollaisia kuin ap:n mies, sitten minä jotenkin kasvoin aikuiseksi ja lopetin sen, mutta miehelle jäi käytös ns. päälle, vaikkakin väheni huomattavasti.

Kunnes sitten yksi kerta läpsäisi minua ja lähdin himasta muutamaksi tunniksi lätkimään ja palatessa oli kyllä murtunut mies vastassa ja vannoi ettei enää koskaan tekisi noin. Tässä kohtaahan aina sanotaan että "älä usko sitä vaan jätä se", mutta minä uskoin ja tästä on nyt yli 15 vuotta eikä mitään vastaavaa ole enää sattunut ja olemme onnellisempia kuin koskaan.

Toki tiedostan, että toisinkin olisi voinut käydä!

Olen tainnut ehkä yhden vastaavan tarinan lukea juurikin täältä joskus aiemmin.

Kannattaako tuossa riskiä ottaa kun on lapsiakin pelissä ja ehkä yksi sadasta saattaa muuttua, sekin yleensä pitkällisen terapian jälkeen?

Olen tuo jota lainasit.

Ei tietenkään kannata ottaa riskiä jos uhka leijuu yhä ilmassa, ja vaikka ei leijuisikaan, niin ei tarvitse kenenkään itseään uhrata lasten vuoksi!

Hain lähinnä sitä, että ap:n tarinasta ei selviä onko ongelma se, että mennyt vaivaa ja on vaikea antaa anteeksi, vai se, että moinen saattaa toistua. Jos ensimmäinen, eli että kaikki henkinen ja fyysinen väkivalta on loppunut 5 vuotta sitten, eikä ole uhan tunnetta että se palaisi, niin antaisin ehkä pariterapialle mahdollisuuden. Siis että asiasta puhuttaisiin ja mies ottaisi vastuun ja pyytäisi anteeksi jne mikä varmasti helpottaisi oloa ja vähentäisi katkeruutta.

Ja tämän siis sanon vain siksi että ilmeisesti tuo kiinnipitäminen oli pahinta mitä tapahtui?

Mutta kuten sanoin, itse tietää parhaiten!

Puhutko kokemuksesta? Koska mun tietämän mukaan tuollainen mies ei muutu. Hän on jo nuorena oppinut, että naisia saa ja pitää välillä ojentaa, jos eivät muuten opi olemaan. Ja että perheen päällä on siihen oikeus. Ja sitä hän on paraikaa opettamassa lapsilleenkin, hehän saavat mallin kotoa, miten ollaan mies, tai nainen, tai perhe.

Joo siis kerroin tuossa ylempänä oman tarinani jossa oli onnellinen loppu. Tai siis enhän voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta 15 vuotta on mennyt tosi hyvin ja kaikki on anteeksi annettu.

Jos nyt vielä joskus aistisin vastaavaa kuin silloin vuosia sitten tai alkaisi käydä käsiksi, niin sitten kyllä loppuisi meidänkin pitkä liitto. Kuitenkin eri asia olla kiivasluoteinen ja keskenkasvuinenkin 2kymppisenä kuin 4-5kymppisenä.

Ja mun miehen asenteet oli melko ahdasmielisiä kuin tavattiin, joten voi olla että oli jotain tollastakin machoajattelua, varmasti olikin! Oli kotoisin pienestä kylästä ja sieltä imetty kaikki ajatukset suoraan. Mutta nyt, keski-ikäisenä on kasvissyöjä, tukee kaikkia vähemmistöjä ja muutenkin kuin eri ihminen. Eli kasvu on mahdollista, jokaiselle. (Poislukien ehkä psykopaatit eli 1-2% väestöstä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Kuulostaa aika ummehtuneelta ja vanhainaikaiselta kirjalta. Nykyäänhän kyllä tiedetään että perhe/lähisuhdeväkivalta ei ole sukupuolikysymys vaan huomattavasti moniulotteisempi asia missä näennäinen sukupuolittuneisuus on seurausta lähinnä valtasuhteista eikä niinkään siitä mitkä vehkeet jalkovälissä on.

Hohhoijaa. Lue itse se Why does he do that, mikä on 100% asiaa ja erinomainen kirja, niin huomast, että jo esipuheessa kirjoittaja sanoo, että kirjaa voi lukea myös halutessaan vaihtamalla mainittujen sukupuolten välille minkä tahansa muun sukupuolen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Tottakai "parannutaan", mutta kaikilla ei vain tunnu olevan siihen tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Kuulostaa aika ummehtuneelta ja vanhainaikaiselta kirjalta. Nykyäänhän kyllä tiedetään että perhe/lähisuhdeväkivalta ei ole sukupuolikysymys vaan huomattavasti moniulotteisempi asia missä näennäinen sukupuolittuneisuus on seurausta lähinnä valtasuhteista eikä niinkään siitä mitkä vehkeet jalkovälissä on.

Ymmärsit ehkä väärin, kyse ei olekaan sukupuolesta vaan asenteesta. Että itsellä on oikeus tehdä jotain toiselle, ja puuttuu kunnioitus toisen koskemattomuuteen. Sukupuolesta riippumatta. Vaikka suurin osa tutkitusti onkin miehiä, niin on niitä naisiakin tietysti linnassa, mutta myös tutkimusten mukaan vähän eri syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Kuulostaa aika ummehtuneelta ja vanhainaikaiselta kirjalta. Nykyäänhän kyllä tiedetään että perhe/lähisuhdeväkivalta ei ole sukupuolikysymys vaan huomattavasti moniulotteisempi asia missä näennäinen sukupuolittuneisuus on seurausta lähinnä valtasuhteista eikä niinkään siitä mitkä vehkeet jalkovälissä on.

Hohhoijaa. Lue itse se Why does he do that, mikä on 100% asiaa ja erinomainen kirja, niin huomast, että jo esipuheessa kirjoittaja sanoo, että kirjaa voi lukea myös halutessaan vaihtamalla mainittujen sukupuolten välille minkä tahansa muun sukupuolen.

No mutta sittenhän tuo kuvaus kirjasta aiemmassa viestissä oli aika olennaisesti virheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Kyseinen psykiatri näyttää olevan hakoteillä. Vaikuttaa fenistiaktivistilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Kuulostaa aika ummehtuneelta ja vanhainaikaiselta kirjalta. Nykyäänhän kyllä tiedetään että perhe/lähisuhdeväkivalta ei ole sukupuolikysymys vaan huomattavasti moniulotteisempi asia missä näennäinen sukupuolittuneisuus on seurausta lähinnä valtasuhteista eikä niinkään siitä mitkä vehkeet jalkovälissä on.

Hohhoijaa. Lue itse se Why does he do that, mikä on 100% asiaa ja erinomainen kirja, niin huomast, että jo esipuheessa kirjoittaja sanoo, että kirjaa voi lukea myös halutessaan vaihtamalla mainittujen sukupuolten välille minkä tahansa muun sukupuolen.

Ok, siis "minkä tahansa sukupuolen". Tämä kertoo jo kirjan kirjoittajasta aika paljon.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Kuulostaa aika ummehtuneelta ja vanhainaikaiselta kirjalta. Nykyäänhän kyllä tiedetään että perhe/lähisuhdeväkivalta ei ole sukupuolikysymys vaan huomattavasti moniulotteisempi asia missä näennäinen sukupuolittuneisuus on seurausta lähinnä valtasuhteista eikä niinkään siitä mitkä vehkeet jalkovälissä on.

Ymmärsit ehkä väärin, kyse ei olekaan sukupuolesta vaan asenteesta. Että itsellä on oikeus tehdä jotain toiselle, ja puuttuu kunnioitus toisen koskemattomuuteen. Sukupuolesta riippumatta. Vaikka suurin osa tutkitusti onkin miehiä, niin on niitä naisiakin tietysti linnassa, mutta myös tutkimusten mukaan vähän eri syistä.

"Suurimmasta osasta" on kyllä aika monenlaista tutkimustietoa varsinkin jos yleisellä tasolla puhutaan. Tuomituista varmasti suurin osa on miehiä, mutta se ei välttämättä kerro paljonkaan väkivallan määrästä, korkeintaan laadusta.

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Kuulostaa aika ummehtuneelta ja vanhainaikaiselta kirjalta. Nykyäänhän kyllä tiedetään että perhe/lähisuhdeväkivalta ei ole sukupuolikysymys vaan huomattavasti moniulotteisempi asia missä näennäinen sukupuolittuneisuus on seurausta lähinnä valtasuhteista eikä niinkään siitä mitkä vehkeet jalkovälissä on.

Hohhoijaa. Lue itse se Why does he do that, mikä on 100% asiaa ja erinomainen kirja, niin huomast, että jo esipuheessa kirjoittaja sanoo, että kirjaa voi lukea myös halutessaan vaihtamalla mainittujen sukupuolten välille minkä tahansa muun sukupuolen.

Hohhoijaa.

Ja taas vieritetään sitä ymmärrystä ja vastuuta uhrille. "Nokun sillä oli semmonen lapsuus ja senkin isä löi ja hyvä se on, muttakun".

Vttu ei!!! Uhrin pitäisi keskittyä itseensä ja siihen, että väkivalta on AINA VÄÄRIN eikä keskittyä paapomaan rikollista!!!

Jätä se sika!

Uskon että kaikki miehet (ja naiset) kasvavat patriarkaaliseen ajatteluun, koska se on yhä vallitsevana yhteiskunnassa. Sen ajattelun voimakkuus/aste vain vaihtelee yksilöittäin, kuten myös se, kuinka joustava se oma ajatusmaailma on kehitykselle.

Uskon myös että jokainen tuleva sukupolvi on vähemmän sovinistinen kuin edeltäjänsä, ellei tapahdu samankaltaista käännettä kuin vaikkapa Iranissa.

Samalla tavalla kuin olemme kaikki jonkinasteisia rasisteja, myönsimmepä sitä tai emme, niin eihän se kuitenkaan tarkoita ettemme voisi yrittää tietoisesti työstää ajatteluamme toiseen suuntaan ja ennen kaikkea pyrkiä toimimaan vastoin ensireaktiotamme. Puhumattakaan, ettemme ansaitsisi edes mahdollisuutta kehittyä (vrt. Sovinistimiehet).

Aika pessimistinen näkemys tuolla psykiatrilla siis ihmisen psyyken suhteen. Jos tuollaista ehdottomuutta noudattaisi kaikessa, niin aika vähissä olisi kosher -ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet parisuhteessa mielenvikaisen kanssa?

En tiedä, samaa olen kysynyt monesti elämältä. Mies muuttui radikaalisti, menin naimisiin tuntemattoman kanssa. En tiedä, miksi kohdalleni sattui tällainen parisuhde ja perhe-elämä. Olisin omastakin mielestä ansainnut parempaa.

Ap

Näinhän ne jotkut tekee, esittää helpompaa ja sitten kun toinen on saatu nalkkiin niin alkaa riehuminen ja alistaminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille se todennäköisesti on parasta että pysytte yhdessä. Teillä on nyt rauhallista ja turvallinen koti lapsille. Ei lapset arvosta äidin intoa vapauteen vaan kodin turvaa. Ydinperhe on puolustamisen arvoinen. Jos tietty et millään ukkoa jaksa katella niin sitten pihalle.. mut jos jaksat niin teet arvokkaan teon ja suuren rakkaudenteon lapsillesi.

Höpöhöpö. Ei kannata itseään rikkoa väkivaltaisessa liitossa. Lapset ansaitsevat myös turvallisen kodin.

Oliko sen kirjan johtopäätös siis se, että pahoinpitelevät miehet ovat x syystä y eivätkä muutu vaikka mitä tekisi, eli koko psykiatrille meno oli jokaisen kohdalla turhaa?

Vai oliko siinä jotain siitä, miten niitä asenteita onnistuu muokkaamaan ainakin sen verran ettei impulssit etene teoiksi asti?

Ihan vilpittömästi kysyn, kun en ole kirjaa lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea kirja "why does he do that", psykiatri on vuosia hoitanut ja tutkinut miehiä, jotka on tehneet parisuhdeväkivaltaa ja siitä passitettu terapeutille.

Heidän minäkuva ja maailmankuva on se, että mies on ylempi naista, ja naista voi kouluttaa ja rankaista kuin vaikka koiraa tai palvelijaa. Ja jos sen ajatusmaailman on sisäistänyt jo kotona, se on se miten maailman näkee, ei siitä "parannuta".

Kuulostaa aika ummehtuneelta ja vanhainaikaiselta kirjalta. Nykyäänhän kyllä tiedetään että perhe/lähisuhdeväkivalta ei ole sukupuolikysymys vaan huomattavasti moniulotteisempi asia missä näennäinen sukupuolittuneisuus on seurausta lähinnä valtasuhteista eikä niinkään siitä mitkä vehkeet jalkovälissä on.

Ymmärsit ehkä väärin, kyse ei olekaan sukupuolesta vaan asenteesta. Että itsellä on oikeus tehdä jotain toiselle, ja puuttuu kunnioitus toisen koskemattomuuteen. Sukupuolesta riippumatta. Vaikka suurin osa tutkitusti onkin miehiä, niin on niitä naisiakin tietysti linnassa, mutta myös tutkimusten mukaan vähän eri syistä.

"Suurimmasta osasta" on kyllä aika monenlaista tutkimustietoa varsinkin jos yleisellä tasolla puhutaan. Tuomituista varmasti suurin osa on miehiä, mutta se ei välttämättä kerro paljonkaan väkivallan määrästä, korkeintaan laadusta.

Miehet on varmaankin vähintään yhtä suuri ongelma tuossa suhteessa kuin naisetkin. Minulla on miespuolinen ystävä jota vaimonsa on läpsinyt pitkin naamaa ihan julkisestikin useampaan otteeseen ja jolla oli joskus silmä mustana koska "kuorsaan ja vaimo välillä sen takia yöllä herättelee ja nyt osui vahingossa kyynerpäällä silmään" ja jonka mielestä mitään väkivaltaa heidän suhteessaan ei ole, vaimolla vain on kipakka luonne.

Hei ap, jos olet vielä täällä?

Mun isä oli lapsuudessa tosi räjähteleväinen ja saattoi just yhtäkkiä kilahtaa pienestä asiasta. Tuli tää mieleen tosta sun vesilaskuesimerkistä, josta ei tosin selvinnyt että onko se nyt tuollainen vai silloin 5 vuotta sitten..? Mut siis mun isän kohdalla kävi lopulta ilmi, että sillä on joku psyykkinen sairaus (en vieläkään tiedä mikä, ehkä masennus/kaksisuuntainen) ja se sai siihen lääkityksen ja sen jälkeen oli paljon rauhallisempi.

Mietin siis vaan, että vaikka päätyisitkin eroon, niin kyllähän ne lapset isänsä kanssa viettää silti tulevaisuudessakin aikaa ja sitä varten kannattaa varmistaa että sairaus on poissuljettu syynä räjähtelyyn. Ja jos käytös korjaantuu lääkityksellä niin ehkä eroa ei edes tarvita?