Lue keskustelun säännöt.
Voiko väkivallan ja huonon käytöksen antaa avioliitossa oikeasti anteeksi?
29.12.2022 |
Meillä on ydinperhe, kaksi lasta ja avioliittoa takana 10.v. Pikkulapsiaika oli henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen raskas, eikä meillä ollut riittävää tukiverkkoa saada parisuhdetta huollettua sekä mukaan kasautui muita murheita yllinkyllin. Mieheni luonne on aina ollut kiivas, mutta noina aikoina hänestä tuli aivan mahdoton.
Suhteessa oli paljon riitaa, huutoa, nälvimistä, painostavaa tunnelmaa, ahdistusta, väsymystä, törkeitä loukkauksia ja haukkumista. Ilmapiiri oli huono, itkin paljon. Seksistä tapeltiin ja minua painostettiin ja haukuttiin senkin takia. Muutaman kerran tilanne eskaloitui lievään väkivaltaan ja käteni olivat puristamisesta mustelmilla.
Näistä ajoista on nyt kulunut aikaa noin viisi vuotta. Lapset ovat kasvaneet isommiksi. Olen itse opiskelemassa uutta uraa. Olemme edelleen naimisissa. Olen huomannut, että olen tunteissani aivan sekaisin. Emme enää tappele ja huuda, mutta avioliitto on jollain lailla rikki. Missään nimessä en voi sanoa tuntevani palavaa rakkautta miestäni kohtaan, enkä oikein osaa sanoa mitä tunnen. Lasten takia olen onnellinen, että rauha on maassa. Käyttäydymme fiksusti, kotona on rauhallista ja lapsille pystymme tarjoamaan hyvää elämää. Miten kuitenkaan tämä avioliitto voi enää noiden kauheiden muistojen äärellä enää jatkua?
Olen jollain lailla posttraumaattisessa tilassa tämän suhteen kanssa. Mihin suuntaan tästä voi enää oikeasti jatkaa. Mielessä pyörii vieläkin vahvana kaikki kauheudet ja varsinkin ne väkivaltaiset yhteenotot miehen kanssa. Tuntuu, että niitä on vaikea unohtaa ja antaa anteeksi koskaan.
Kommentit (79)
Jos olet onneton suhteessasi sinun pitää lähteä. Sinulla on vain tämä yksi elämä. Lapset sopeutuvat kyllä.
Miksi muuten yleensäkään mennään enää naimisiin? Lähteminen on helpompaa avosuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies heti vihan halllinta kurssille. Ota ero kerta olet sitä miettinyt. Onko päihde ongelmaa?
Vähän "huonon käytöksen" laadusta riippuen olen valmis sitä sietämään, jos toinen tiedostaa perseilynsä, pahoittelee, on valmis kehittymään ja oikeasti myös muuttuu. Väkivalta taas on mulle sen vastakohta, miten rakastamaansa ihmistä kohdellaan. Siihen päättyisi omakin rakastamiseni enkä hetkeäkään jatkaisi suhdetta väkivaltaisen ihmisen kanssa, saati altistaisi lapsiani sellaiselle. Jouduin itse kasvamaan väkivaltaisen vanhemman armoilla, mikä lähes tuhosi elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täsmälleen sama tilanne. Viimeksi jouluna hän läpsäisi minua raivokohtauksensa aikana. Lapset on alaluokilla ja säälittää rikkoa heiltä ydinperhe, mutta on hirveä ajatus, että jaksaisin tässä vuosia jatkaa ja odottaa, että hän mahdollisesti rauhoittuisi lasten kasvettua, kuten teillä on käynyt.
Säälittää lapset vain siksi, että joutuvat kasvamaan perheessä jossa isä pahoinpitelee äitiä.
Voin vakuuttaa, että ero on pienempi paha kuin se, että olet miehen läpsittävänä. Lapset saavat siitä paljon pahemmat traumat. Ero olisi teidän tapauksessa parannus nykytilaan.
En tiedä voiko antaa anteeksi, mutta ei pitäisi. Paineita on itse kullakin, mutta niiden purkaminen siihen läheisimpään ihmiseen ei ole oikein. Se, että nyt on rauhallista, on tietenkin hyvä, mutta ei niitä asioita voi jättää käsittelemättä. Suosittelen ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuollaisen voi anteeksi antaa, mutta ei se tarkoita, että suhteeseen kannattaa jäädä. Eroa ja sitten joskus mieti anteeksiantoa, jos ajan kanssa siltä tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Mies heti vihan halllinta kurssille. Ota ero kerta olet sitä miettinyt. Onko päihde ongelmaa?
Ei käytä alkoholia juuri lainkaan. Jos joskus harvoin käyttää, sillon kun lapset ei ole paikalla, on humalassa jopa rennompi ja huumorintajuisempi.
Epäilen jonkun sortin masennusta / ahdistusta/ persoonallisuushäiriötä hänellä. Tosin vertailukohtaa ei enää ole, sillä olen jollain lailla jo sokaistunut tähän ja alkanut normalisoida monia tilanteita, tosin yritän nykyisin katsoa niitä objektiivisemmin siltä kulmalta mikä olisi mielestäni normaalia. Olen alkanut murtautua pois miehen vallan alta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet onneton suhteessasi sinun pitää lähteä. Sinulla on vain tämä yksi elämä. Lapset sopeutuvat kyllä.
Miksi muuten yleensäkään mennään enää naimisiin? Lähteminen on helpompaa avosuhteesta.
Ei se aina mene noinkaan. Itse lähdin. Sitten 42-vuotiaana se fiksun seuran saaminen ei olekaan niin helppoa. Joo on kaikenlaisia työttömiä, alkoholisoituneita, moniongelmaisia ja varpaiden lutkuttajia. Mutta että saisit fiksun, toimeentulevan ja alkottoman miehen, niin good luck with that. Semmoisia vielä jotain tuli vastaan, mitkä oli miehenä ylikilttejä, mikä sekään ei iskenyt. En sano että huonossa liitossa pitäisi olla, mutta jos on mies joka osaa olla MIES, tienaa sen 3000e+ ja ei vedä viinaa joka viikonloppu, niin ehkä miettisin vielä. Joo jos olisi 25v ja baareissa ympärillä kuhinaa, niin miksei jättäisi ja etsisi uutta. Mutta kun ei ole. Ei tosiaan kannata ajatella että +30v naisen markkina-arvo baareissa on jotain huippua. Huonoja saa, hyvää et.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi videotallenteita kun olen hyökännyt hänen kimppuun ihan yhtäkkiä ilman syytä?
Tai niistä sinun mustukkaisuuskohtauksista,mihin riitti jo pelkkä mainoksia sisältävän sähköpostin aukaiseminen.
Mistä tässä puhutaan? Jos minusta, en ole hyökännyt tai ollut mustasukkainen. Minulle itselleni riittäisi hyvinvoiva perhe, ilman draamaa. En voi sille mitään, jos toisella palaa hermot vesilaskusta tai siitä että eteisen lattialla on hiekanmuruja. En kertakaikkiaan mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä voit tietää, ettei mies pimahda ja tee jotain lapsille? Minulla ei ole minkäänlaista ymmärrystä ihmiselle, joka jatkaa suhdetta väkivaltaisen ihmisen kanssa, mikäli kuvioissa on lapsia. Ja myös itseä on kunnioitettava sen verran että lähtee.
Ap, lähde suhteesta. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet onneton suhteessasi sinun pitää lähteä. Sinulla on vain tämä yksi elämä. Lapset sopeutuvat kyllä.
Miksi muuten yleensäkään mennään enää naimisiin? Lähteminen on helpompaa avosuhteesta.Ei se aina mene noinkaan. Itse lähdin. Sitten 42-vuotiaana se fiksun seuran saaminen ei olekaan niin helppoa. Joo on kaikenlaisia työttömiä, alkoholisoituneita, moniongelmaisia ja varpaiden lutkuttajia. Mutta että saisit fiksun, toimeentulevan ja alkottoman miehen, niin good luck with that. Semmoisia vielä jotain tuli vastaan, mitkä oli miehenä ylikilttejä, mikä sekään ei iskenyt. En sano että huonossa liitossa pitäisi olla, mutta jos on mies joka osaa olla MIES, tienaa sen 3000e+ ja ei vedä viinaa joka viikonloppu, niin ehkä miettisin vielä. Joo jos olisi 25v ja baareissa ympärillä kuhinaa, niin miksei jättäisi ja etsisi uutta. Mutta kun ei ole. Ei tosiaan kannata ajatella että +30v naisen markkina-arvo baareissa on jotain huippua. Huonoja saa, hyvää et.
Ihan kuin heti pitäisi saada uusi mies ja suhde!
Eikö ne lapset ole tässä se pääasia, miehiä tulee vastaan jos tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen saa/joutuu avioliitossa antamaan toiselle anteeksi.
Sanoit, että viime vuodet ovat olleet rauhallisempia?
Mustelmat käsissä siis pahimmat väkivaltaisuudet? Vai henkinen väkivalta (molemminpuolinen)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille se todennäköisesti on parasta että pysytte yhdessä. Teillä on nyt rauhallista ja turvallinen koti lapsille. Ei lapset arvosta äidin intoa vapauteen vaan kodin turvaa. Ydinperhe on puolustamisen arvoinen. Jos tietty et millään ukkoa jaksa katella niin sitten pihalle.. mut jos jaksat niin teet arvokkaan teon ja suuren rakkaudenteon lapsillesi.
Juu ei.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille se todennäköisesti on parasta että pysytte yhdessä. Teillä on nyt rauhallista ja turvallinen koti lapsille. Ei lapset arvosta äidin intoa vapauteen vaan kodin turvaa. Ydinperhe on puolustamisen arvoinen. Jos tietty et millään ukkoa jaksa katella niin sitten pihalle.. mut jos jaksat niin teet arvokkaan teon ja suuren rakkaudenteon lapsillesi.
No siis tuohan ei todellakaan ole lapsille rauhallista ja turvallista. Päinvastoin. Kotiväkivalta aiheuttaa lapsille aikuisiällä vaikeuksia, mielenterveyden haasteita ja rikoskierrettä ja huonoja malleja omiin parisuhdeyritelmiin. Tiedät sen kyllä itsekin, mutta jostain syystä haluat trollata vakavalla asialla.
Käänny paikkakuntasi psyk polin puoleen, saat ainakin jutteluapua itsellesi.
Oletan ettet ole tehnyt rikosilmoituksia tai käynyt lääkärillä pahoinpitelyjen johdosta etkä ole juuri nyt valmis eroon.
Tuolla psyk puolella pääsisit puhumaan, joka jo sinällään auttaa sun ajatuksien selkenemiseen. Voit myös pyytää apua teille yhdessä.
Mites ne sun lapset? Mitä sä teet, jos he eksyy aikanaan samanlaiseen suhteeseen jossa sä nyt pidät itseäsi jollain tekosyyllä?
Onko sulla mitään perheen ulkopuolista tukiverkkoa. Itselläni silmät alkoi aukeamaan väkivaltaisen miehen kanssa siinä kohtaa kun äitini 60v itki kertoessaan että ei pysty enää elämään eikä edes nukkumaan yhtään yötä rauhassa
kun häntä niin pelotti että mitä mulle käy, koska joku soittaa että lapsesi on kuollut tai entä jos mä joskus itse puolustaudun niin että mies kuolee.
Mieti niitä lapsiasi, ne on fiksumpia kun uskotkaan.
Kaikilla varmaan uniikki tilanne ja itse tietää parhaiten sisimmässään mitä tehdä.
Meillä meni niin, että oltiin aluksi molemmat tuollaisia kuin ap:n mies, sitten minä jotenkin kasvoin aikuiseksi ja lopetin sen, mutta miehelle jäi käytös ns. päälle, vaikkakin väheni huomattavasti.
Kunnes sitten yksi kerta läpsäisi minua ja lähdin himasta muutamaksi tunniksi lätkimään ja palatessa oli kyllä murtunut mies vastassa ja vannoi ettei enää koskaan tekisi noin. Tässä kohtaahan aina sanotaan että "älä usko sitä vaan jätä se", mutta minä uskoin ja tästä on nyt yli 15 vuotta eikä mitään vastaavaa ole enää sattunut ja olemme onnellisempia kuin koskaan.
Toki tiedostan, että toisinkin olisi voinut käydä!
Mä toivon että kaikki ne puolisot joiden ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen turpiin väkivaltaiselta puolisolta vaihtaisivat paikkaa kuin taikaiskusta niin että ne kaikki räävittömän vit-tumaiset nyrkkisankarit /sankarittaret ja oman elämänsä pikku hitlerit päätyisivät yhteen ja mätkisivät toisensa hengiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä voit tietää, ettei mies pimahda ja tee jotain lapsille? Minulla ei ole minkäänlaista ymmärrystä ihmiselle, joka jatkaa suhdetta väkivaltaisen ihmisen kanssa, mikäli kuvioissa on lapsia. Ja myös itseä on kunnioitettava sen verran että lähtee.
Ap, lähde suhteesta. Voimia!
Tuntuu että tuo nainen on se joka on jo vuosia sitten pimahtanut. Saattaa äiti olla enemmän vaaraksi lapsilleen.
No se miten pääset ahdistuksestasi ehkä eroon on toinen juttu, mutta "palavaa rakkautta" ei tunne kukaan pitkään naimisissa ollut. Että sitä tunnetta jos hakee, niin saa vaihtaa puolisoa sen 2-3v välein.