Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoinen 11-v. kanssa, auttakaa!
29.12.2022 |
Meillä on todella, todella vaikeaa. Oikeastaan vain kiistoja, pahaa mieltä ja selän takana hiippailua ja valehtelua. Aiemmin fiksusta pojasta on ehkä vuodessa tullut aivan eri ihminen. Hän ei välitä tavaroistaan, eilen hukkui jopa rahapussi. Hanskat, pipot, ulkohousut, paidat, kaikki hukassa. Läksyt tekemättä usein. Aiemmin koulu on mennyt tidekla hyvin, nyt tullut kokeista 5 ja 6, tukiopetusta matikassa ja äidinkielessä. Poika ei pidä yhteyttä kavereihin. Joudumme lähes pakottamaan hänet harrastuksiin, partioon ja jalkapalloon, ja hän puhuu jatkuvasti siitä, että voisi lopettaa futiksen. Vapaa-ajalla hän makaa sohvalla ja pelaa puhelimella. Minulle puhuminen on vastaansanomista tai suoraa kettuilua. Kotona hän ei tee mitään vapaaehtoisesti, kotityöt eivät onnistu oma-aloitteisesti, tavarat ovat levällään ja huone sekaisin. IPAd on kielletty, mutta hän hiippailee etsimässä sitä. Kirjoja hän ei lue, jos jotain tekee, niin ärsyttää minua ja pikkuveljeä. Isänsä kanssa hän tulee joten kuten toimeen. Puhelin vie kaiken ajan, sen kautta saa läksyt, ja ainoa tapa pitää kavereihin yhteyttä, olemme rajoittaneet, mutta luulen että osaa ottaa rajoitukset pois. Käytös on jatkuvasti huonoa, aloitekyky poissa, kotitöitä tai koulutehtäviä ei tee kuin pakon edessä. Mitä tehdä seuraavaksi, omat voimat lopussa?
Kommentit (64)
Puhelimeen peleihin ja nettiin ruutuaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että oma elämä pyörii tämän negatiivisen kehän sisällä. Rajoitan puhelinaikaa, erotan tappelevat lapset toisistaan/ kiellän poikaa årsyttämästä, pyydän/ kehotan/ komennan tekemään asioita, etsin kadonneita tavaroita, kuuntelen itseeni kohdistuvaa kettuilua, suutun. Kannustan pienestäkin, pyydän lukemaan kirjaa/ harjoittelemaan matikkaa, siistimään huoneen. Samalla tekisi mieli paeta ja alkaa elää omaa elämää, ja tuntuu, että antaa pojan valita elämänsä suunta ja lopettaa yrittäminen. AP
Esipuberteetti.
Käänny ihmeessä esim koulupsykologin apuun.
Tehkää yhdessä asioita. Käykää uimahallissa, hiihtäkää, luistelkaa, pelatkaa lautapelejä, leipokaa jne. Anna olla vielä pieni ja anna huomiota.
Ei puhelinta kokonaan pois, rajoittaminen on tarpeen jos ei muuta oikein tee. Yhteistä tekemistä perheen kanssa. Yhteys kouluun. Miten opettaja näkee tilanteen. Tarvittaessa koulupsykologin tutkimukset. Monesti oppimisvaikeudet tulevat esiin viidennen luokan aikana, kun vaatimustaso aiempaan tekee ison harppauksen ja itseohjautuvuuttakin vaaditaan aiempaa enemmän. Lapsi vaikuttaa kuvauksen perusteella olevan uupunut. Ei jaksa enää tehdä itselleen mieleisiäkään asioita. Voi olla tarpeen keventää vaatimustasoa koulun suhteen, ja/ tai järjestää lisää tukea. Vuorokausi rytmi kuntoon ihan alkuun, jos se ei sitä ole. Riittävä uni on kaiken perusta. 9-10h unta tuon ikäiselle. Säännölliset ruokailut ja ulkoilu päivittäin. Yhdessäolo. Jos nämä keinot ei auta, eikä psykologin tutkimukset tuo lisäselvyyttä tilanteeseen, niin seuraava osoite on sitten lääkäri. Oikeastaan peruslabrat voisi poissulku mielessä ottaa jo alkuun. Jos mitään somaattista selittävää syytä ei löydy, eikä kodin ja koulun keinoista ole apua (todennäköisesti kyllä on, jos yhteistyö toimii) on sitten selviteltävä lastenspykiatrialla mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosiän kynnyksellä olisi tärkeä selvittää masennuksen syy, lisätä liikuntaa ja edistää testosteronin tuotantoa, yleiskuntoa ja lihasmassaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasu. Jokaisella lapsella on oikeus vanhempaa joka jaksaa kantaa hänestä huolta vaikka koko ajan ei olekaan kivaa.
Jos minä joutuisin pelaamaan jalkapalloa, niin kyllä minuakin harmittaisi. Kysy, kiinnostaisiko joku muu laji vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkista onko pojalla meneillä jotain puhelinsovelluksissa/netissä, katso mitä puuhaa niissä ja mitä viestittelee ja mitä hänelle viestitellään. Varmista ettei poika ole sotkeentunut mihinkään ikävään. Tarkista siis kännykkä ja tarkista jatkossakin.
Voihan olla että hän ei itse ole osallistunut mihinkään, mutta esim jos kaverit lähettävät häirikköviestejä (jopa sexting alkaa aikaisessa vaiheessa, tuonikäiset eivät tajua vastuuta jne) ja kiusaavat tyttöjä tai joitain kohteita (poikiakin), kaikki tällainen voi ahdistaa sinun poikaa ja pitää hänet kuitenkin kiinni niissä yhteyksissä ja piireissä.
Esi-puberteetti. Voi olla juuri niin. Tärkeää olisi nyt ISÄN alkaa joka päivä viettämään aikaa tämän pojan kanssa ja he voisivat yhdessä ottaa jonkin harrastuksen. Puhu miehellesi, häneltä tarvitaan nyt aikaa ja keskittymistä pojan suhteen, että poika saadaan ok reitille. Muista puhua miehellesi että positiivisen kautta, hän ei saa menettää hermojaan poikaan ja alkaa huutaa ja sanomaan tuomitsevia asioita, vaan valaa uskoa poikaan.
Kun saatte yhteyden paremmaksi poikaan, no, lähinnä miehesi, paremmat mahikset, niin hän saattaa avautua ja kertoa ajatuksistaan hänelle. Yritä tietty sinäkin parempia välejä poikaan, keksi vaikka yhteinen elokuvailta uudeksi kivaksi perinteeksi.
Lapsi kuullostaa masentuneelta, tärkeä selvittää mitä taustalla on esim. kiusaaminen? Onko hukannut tavaroitaan vai onko ne viety? Asiat pitää ottaa puheeksi ja hakea hänelle vaikka kouluterveyden tai tk:n kautta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa käyttöön ihan perinteinen kuri rangaistuksineen.
Jatkuvaa vastaanväittämistä ja kettuilua ei pidä lapselta kuunnella. Sillä et saa aikaan muun kuin sen, että lapselta häviää loppukin kunnioitus sanomisiasi kohtaan. Lapsi näkee käytännössä sen, että äitiä ei ole pakko totella koska tottelemattomuudesta ei seuraa mitään tuntuvaa.
Yksi käsky, ja jos se ei auta niin rankaiset kunnes saat lapselta uhman pois.
Ja se kännykkä myös pois lapselta toistaiseksi. Yhteydenpitoon on paljon muitakin keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa käyttöön ihan perinteinen kuri rangaistuksineen.
Jatkuvaa vastaanväittämistä ja kettuilua ei pidä lapselta kuunnella. Sillä et saa aikaan muun kuin sen, että lapselta häviää loppukin kunnioitus sanomisiasi kohtaan. Lapsi näkee käytännössä sen, että äitiä ei ole pakko totella koska tottelemattomuudesta ei seuraa mitään tuntuvaa.
Yksi käsky, ja jos se ei auta niin rankaiset kunnes saat lapselta uhman pois.
Ja se kännykkä myös pois lapselta toistaiseksi. Yhteydenpitoon on paljon muitakin keinoja.
Vanha kunnon Koivuniemen Herra auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää yhdessä asioita. Käykää uimahallissa, hiihtäkää, luistelkaa, pelatkaa lautapelejä, leipokaa jne. Anna olla vielä pieni ja anna huomiota.
Tuokin on yks keino,mutta tietyssä iässä poikia varsinkaan ei kiinnosta lähteä vanhempien kanssa esim.kylään tai minnekään,juhlavaatteitakaan ei pysty pakottamaan päälle,tekee ennemmin niinkuin kaverit tekee,eli jos kaveri laittaa puvun päälle,toinenkin laittaa sitten,äidin sana ei paina mitään...tärkeintä on,että menee kouluun,tekee läksyt,puhelinta ei oikein voi ottaa pois,rajoittaa ehkä käyttöä? minusta tuo on ohimenevä vaihe,mutta pitää olla tarkkana,ettei se lipsu väärän puolelle....vanhempana pitää vaan jaksaa tuo vaihe
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa käyttöön ihan perinteinen kuri rangaistuksineen.
Jatkuvaa vastaanväittämistä ja kettuilua ei pidä lapselta kuunnella. Sillä et saa aikaan muun kuin sen, että lapselta häviää loppukin kunnioitus sanomisiasi kohtaan. Lapsi näkee käytännössä sen, että äitiä ei ole pakko totella koska tottelemattomuudesta ei seuraa mitään tuntuvaa.
Yksi käsky, ja jos se ei auta niin rankaiset kunnes saat lapselta uhman pois.
Ja se kännykkä myös pois lapselta toistaiseksi. Yhteydenpitoon on paljon muitakin keinoja.
Vanha kunnon Koivuniemen Herra auttaa!
Naapurin perheessä se oli käytössä aikanaan ja lapset tottelivat vanhempiaan kuin robotit. Yhtään vastaväitettä ei koskaan tullut kun käskettiin esim. tulla sisään tai lopettaa pleikkarilla pelaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että oma elämä pyörii tämän negatiivisen kehän sisällä. Rajoitan puhelinaikaa, erotan tappelevat lapset toisistaan/ kiellän poikaa årsyttämästä, pyydän/ kehotan/ komennan tekemään asioita, etsin kadonneita tavaroita, kuuntelen itseeni kohdistuvaa kettuilua, suutun. Kannustan pienestäkin, pyydän lukemaan kirjaa/ harjoittelemaan matikkaa, siistimään huoneen. Samalla tekisi mieli paeta ja alkaa elää omaa elämää, ja tuntuu, että antaa pojan valita elämänsä suunta ja lopettaa yrittäminen. AP
Siis pojallasi ei ole tekemistä, ja siksi ajankulukseen härnäilee muita.
Ei kukko käskien laula, harjoittele matikkaa tai lue kirjaa. Ja mitä edes tarkoittaa käsky harjoitella matikkaa? Sun pitää itse opettaa jokin tietty asia sieltä kirjasta sitten eikä heitellä epämääräisiä käskyjä kuin joku kuningatar.
Oma 13v. yli ysin keskiarvolla pitäisi minua varmaan hulluna, jos jotain matikan harjoittelua tai random kirjan lukua alkaisin vaatia. Anna pelata tietokoneella, kuten muutkin ikäisensä ja typerät ruutuajat pois, niin huomaat, että johan loppuu muiden härnäys, kun on parempaa ja kehittävämpää puuhaa. Mikä niissä laitteissa ja peleissä sua hiertää, ettei niitä saa tehdä?
Minulta ei koskaan putoa mitään koska olen kunnollinen <3
Mikään muu ei kiinnosta kuin puhelin, pitääkö ottaa kokonaan pois? Se on toisaalta ainoa kontakti kavereihin ja tapa saada läksyt kipeänä, ja pelkään lapsen putoavan täysin pois kaveripiiristä, jos hän ei vastaa puhelimeen. Kun puhelin on poissa, hänen on vaikea keksiä tekemistä. Silloin hän syö välipalaa, käy suihkussa tai ärsyttää muita perheenjäseniä. Muiden ihnisten, kuten sukulaisten, ollessa läsnä, hän on fiksu ja kohtelias. Koulussa hän on ystävällinen ja ottaa muut hyvin huomioon, ja hänellä on siellä paljon kavereita. AP