Lue keskustelun säännöt.
Lastani masentaa, kun serkuilla paremmat arvosanat todistuksessa
28.12.2022 |
Ollaan vanhempien kesken sovittu, ettei arvosanoista puhuta. Mutta lapset kuitenkin keskenään puhuvat, eikä siskon lapset osaa olla kertomatta, kun oma lapseni kysyy. Mitä tälle voi tehdä? Siskon mielestä olisi epäluonnollista pakottaa lapset vaikenemaan, jos asiasta keskenään jutustelevat.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapset vertailevat arvosanojaan. Aikuiset voivat auttaa lohduttamalla että jokainen on jossain hyvä, eikä kaikkea osaamista mitata kouluarvosanoin. Voi olla vaikka hyvä ja empaattinen kaveri, voi olla kekseliäs, voi olla taitava korjaamaan ja rakentelemaan, voi olla huumorintajuinen, avulias ja vaikka mitä hyviä ominaisuuksia omaava. Lisäksi voi painottaa, että asioita voi harjoitella ja oppia lisää, ja riittää että tekee parhaansa. Koulu on tärkeä, ja pitää toki ottaa tosissaan, mutta se on silti vain yksi elämän osa-alue. Lapsella ei saa olla tunne, että hän on tärkeä ja rakas vain osaamisensa ja onnistumisensa kautta, vaan ihan omana itsenään.
Ajatus siitä, että ihminen olisi jotenkin "tärkeä ja arvokas" pelkällä olemassaolollaan, on typerryttävä ja kehitelty vain siksi, jotta heikkolahjaisilla ja alisuoriutujilla ei tulisi paha mieli. Mikä on yleisesti tällaisen ihmisen tuoma arvo tähän maailmaan? Ehkä aluksi iloa läheisille, mutta todennäköisesti lopulta vain taakka ja huolenaihe. Entä yhteiskunnalle? Nolla tai oikeastaan negatiivinen: kuluttaa tukia ja terveyspalveluita tuottamatta mitään hyötyä, mitään arvokasta.
Kyllä, tätä realismia kaivattaisiin enemmän! Mutta selitäpä se tälle lellivelli"kaikki on tärkeitä"sosialistiwoke-sukupolvelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nähdään se oikeiston ajattelutapa. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Niin, eipä ne ikätoveritkaan jaksa tuollaista draamakuningatarta. Lapsilla riittää valittavaksi asti tervepäisempiä ja iloisia kavereita. Eivät he tarvitse mihinkään tuollaista kaikesta itkijää, jonka kanssa pitää hiipiä varpaillaan ja varoa koko ajan, ettei parku taas ala. Ei ole mikään ihme, ettei lapsellasi ole kavereita.
Kehtaatkin puhua lapsesta noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsenne ongelmana ei ole serkun hyvät kouluarvosanat. Ongelma on muualla, eikä sitä kannata serkkujen syyksi laittaa. Nyt täytyy avata silmät.
Jos lapsen alakoulun kouluarvosanat ovat pääasiassa vitosia, lapsi on joko heikkolahjainen, poikkeuksellisen huonomuistinen, poikkeuksellisen laiska tai hänellä on jokin tarkkaavaisuuteen liittyvä ongelma. Alakoulun oppisisällöt ovat niin helppoja, että seiskan saa usein suunnilleen osaamatta juuri mitään. On melkein mahdottomuus saada vitosia lähes kaikesta, jos on ollut koulussa ja tehnyt annetut tehtävät oppitunneilla.
Jos lapsi on usein "sairaana" ja on paljon poissa koulusta, hän ei oikeasti ehkä osaa juuri mitään.
Jos tämän keskustelun aloitus on oikeasti totta, huoltajan kannattaa nopeasti ottaa yhteyttä koulukuraattoriin tai siinä tapauksessa suoraan koulupsykologiin, jos lapsen opettaja on sitä mieltä, että kyseessä on oppimisen tai tarkkaavaisuuden ongelmat. Jos huoltaja on valmiiksi jo "huonoissa väleissä" lapsen opettajan kanssa, kannattaa ottaa yhteys suoraan koulukuraattoriin ja yrittää päästä sitä kautta eteenpäin esim. perheneuvolan palveluiden piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapset vertailevat arvosanojaan. Aikuiset voivat auttaa lohduttamalla että jokainen on jossain hyvä, eikä kaikkea osaamista mitata kouluarvosanoin. Voi olla vaikka hyvä ja empaattinen kaveri, voi olla kekseliäs, voi olla taitava korjaamaan ja rakentelemaan, voi olla huumorintajuinen, avulias ja vaikka mitä hyviä ominaisuuksia omaava. Lisäksi voi painottaa, että asioita voi harjoitella ja oppia lisää, ja riittää että tekee parhaansa. Koulu on tärkeä, ja pitää toki ottaa tosissaan, mutta se on silti vain yksi elämän osa-alue. Lapsella ei saa olla tunne, että hän on tärkeä ja rakas vain osaamisensa ja onnistumisensa kautta, vaan ihan omana itsenään.
Ajatus siitä, että ihminen olisi jotenkin "tärkeä ja arvokas" pelkällä olemassaolollaan, on typerryttävä ja kehitelty vain siksi, jotta heikkolahjaisilla ja alisuoriutujilla ei tulisi paha mieli. Mikä on yleisesti tällaisen ihmisen tuoma arvo tähän maailmaan? Ehkä aluksi iloa läheisille, mutta todennäköisesti lopulta vain taakka ja huolenaihe. Entä yhteiskunnalle? Nolla tai oikeastaan negatiivinen: kuluttaa tukia ja terveyspalveluita tuottamatta mitään hyötyä, mitään arvokasta.
Tämä kun ymmärrettäisiin myös politiikassa.
Vierailija kirjoitti:
Persetyöntekijä voisi auttaa.
Niin että mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se väärin, jos omasta menestyksestä pitää vaieta siksi, ettei jollekin toiselle tule paha mieli. Siskon lapsilla on oikeus loistaa, jos kerran pärjäävät koulussa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Lapsi voi olla herkkä. Tärkeämpi kysymys 'herkkyyden' takana on se, miksi lapsi sitten herkistelee tässä tilanteessa? Miksi hän ei kestä sitä, että joku on ehkä nähnyt enemmän vaivaa, ollut kurinalaisempi luku-urakassaan? Tai vain kiinnostunut asiasta enemmän ja on jopa oikeasti nopeaälyisempi. Elämä on. Vanhemmat opettavat lasta pärjäämään omilla eväillään ja osoittamaan lapselle tämän omat vahvuudet. Lapsi ei ainakaan nuorempana ole niistä välttämättä tietoinen. Aikuisen vanhemman työsarka tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saattaa olla erityisen herkkä. Lapsi on saatettu myös opettaa sellaiseksi, että hän ei kestä pienintäkään epäonnistumista. Jos sitten joku on parempi kuin lapsi itse, sitä on vaikea hyväksyä. Joku saattaa koittaa tuollaista loputonta itkemistä vallankäytön välineenä. Ajatus saattaa olla, että sillä saa tahtonsa läpi ja vanhemmat lopulta hoitavat homman ja lapsi on taas kaikista mahtavin.
Nykyään toisinaan kuulen, kuinka vanhemmat ylistävät jankuttaen aivan täysin tavallisen lapsen taitoja, että olet aivan supertaitava ja superhyvä siinä ja siinä. Toisinaan vanhemmat haluavat ylistää lastaan erityisesti siinä, missä lapsi on oikeasti taidoiltaan erityisen heikko. Ehkä vanhemmat ajattelevat jotenkin innostavansa lastaan yrittämään lisää. Karhunpalveluksen kyllä tekevät. Lapselle tulee epärealistinen kuva omista taidoistaan ja jossain vaiheessa hän tajuaakin ehkä asian. Koululuokassa voi sitten tulla kova pudotus, kun kaverit osaavat jonkin taidon, josta lasta itseään on aivan älyttömästi aina kehuttu, vaikka ei ole oikeasti ollut syytä.
Ap, miten aiot toimia lapsen koulun suhteen keväällä? Kuinka vanha lapsi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ne kouluarvosanat ovat kääntäen
verrannollisia elämän arvosanoihin
nähden. Hyvä, että teidän perheessä
ei tehdä arvosanoista isoa numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne kouluarvosanat ovat kääntäen
verrannollisia elämän arvosanoihin
nähden. Hyvä, että teidän perheessä
ei tehdä arvosanoista isoa numeroa.
:D No mikäs siinä jos tuo sun oloasi helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on ongelmat. Jos oma kakara laiska taikka tyhmä tai molempia, niin eipä voi mitään. Miksi numeroista ei saisi puhua - niistähän nimenomaan pitäisi puhua - ketkä loistavat ja miksi. Ja ottaa opiksi. Ihme katkeruutta taas omassa pöljyydessä. Ihmiskunta ei tuollaisella kateusmenttaliteetilla mene eteenpäin vaan kirittämällä ja yrittämällä parempaan. Sieppaa tämä sosialistinen asenne aivan kympillä. Että jos joku pärjää niin hiton huono, mutta pitäisi edes menestyksestään turpansa kiinni, vaikka kysytään. Ei saa olla hyvä, eikä parempi, vaan tasa-latva kukkakaalipää.
Ei ole kyse siitä etteikö lapsi tekisi töitä oppimisen eteen. Ponnisteluista huolimatta arvosanat ovat huonot kun taas serkkujen arvosanat hyviä vaikka eivät tee aina eds läksyjä. Ap
Niin? Aina löytyy parempia, joten parempi opettaa ettei vertaile vaan tekee parhaansa. Se riittää hyvin todennäköisesti tavallisuuteen ja vähön ehkä yli, mutta ei parhaaksi sillä tuskin pääsee. Pääsee omaksi parhaakseen ja se riittää paremmin kuin hyvin. Eri
Arvosanat ovat pääasiassa viitosia joten ymmärrän kyllä lapsen harmituksen, kun vertaa serkkujen yseihin ja kymppeihin. Kyllähän siinä herkästi lapis miettii mikä itsessä on "vikana". Ap
Nyt kiireesti tutkimuksiin. Alakoulun viitoset ja kuutosetkin ovat yläkoulun nelosia. Vaatimustaso kasvaa.
Voisiko lapselle hankkia kaveriksi jonkun heikkolahjaisen/vammaisen, niin saisi tuntea itsensä paremmin pärjääväksi? Tekisi hyvää itsetunnolle.
Mikähän tuollaiseen voisi auttaa...
Hei mä keksin, mitäs jos lapsesi vaikka opiskelisi ja tekisi töitä arvosanojensa eteen?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapselle hankkia kaveriksi jonkun heikkolahjaisen/vammaisen, niin saisi tuntea itsensä paremmin pärjääväksi? Tekisi hyvää itsetunnolle.
Tätä suosittelen.
Ajatus siitä, että ihminen olisi jotenkin "tärkeä ja arvokas" pelkällä olemassaolollaan, on typerryttävä ja kehitelty vain siksi, jotta heikkolahjaisilla ja alisuoriutujilla ei tulisi paha mieli. Mikä on yleisesti tällaisen ihmisen tuoma arvo tähän maailmaan? Ehkä aluksi iloa läheisille, mutta todennäköisesti lopulta vain taakka ja huolenaihe. Entä yhteiskunnalle? Nolla tai oikeastaan negatiivinen: kuluttaa tukia ja terveyspalveluita tuottamatta mitään hyötyä, mitään arvokasta.