Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikisinkku haluaisi parisuhteen
Olen 38-vuotias ikisinkku. En ole koskaan seurustellut, jos ei yhtä pidempää on-off-säätöä lasketa. Se suhde lopulta särki sydämeni.
Mun on ollut aina vaikeaa päästää ihmisiä, varsinkin miehiä, lähelle. Oon jotenkin aina varuillani ja mua alkaa helposti ahdistaa. En tiedä, mikä ja miksi.
Mulla on hyviä ystäviä ja olen melko sosiaalinen, mutta tarvitsen myös tilaa ja aikaa olla yksin. Nyt syksyn ja talven aikana oon kuitenkin alkanut kaivata kumppania. On aika raskasta tehdä kaikki aina yksin. On aika raskasta, kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa hyviä hetkiä. Tai elämää ylipäätään. Kaipaan läheisyyttä. Kaiken tän myöntäminen tekee kipeää.
En ehkä olekaan se vahva, itsenäinen nainen, joka olen uskotellut itselleni olevani. Olen aika hukassa. Enkä edes tiedä, olenko valmis parisuhteeseen vai pitäisikö minun ensin selvittää, miksi sitoutuminen on minulle ollut aina vaikeaa. Mikä mua ahdistaa? Mitä mä pelkään? Ajattelen liikaa.
En tiedä, mistä aloittaa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Mistä voisin löytää kumppanin? Miten selvitän ajatukseni itseni kanssa? Oon ihan jumissa. Miksi suurelle osalle parisuhteen muodostaminen on luonnollista, jopa helppoa?
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen enään mitään parisuhdetta tule saamaan :D
Ei pidä paikkansa. Ja tosi pahasti sanottu. Tollainen oikeasti sattuu. Ymmärrätkö sinä edes?
Parisuhteita voi olla erilaisia. Minä esim. en voi kuvitella asuvani naisen kanssa, olen sen verran introvertti tyyppi. Äänet esim. televisiosta tai musiikin pauhaanminen, silloin kun se ei mulle sovi, alkaa ottaa hermon päälle, erityisesti sellainen turhanpäiväinen höpötys. Viikko vielä onnistuisi sellaisessa ympäristössä, joka ei ole täysin mun kontrolloitavissa, mutta sen jälkeen täytyy päästä jonnekin hiljentymään.
Sinkkuna mäkin olen ollut, enkä seurustellut, jo päälle 40v. Olen alkanut harkitsemaan ystävää kaverihaku-sivustolta, mutta siinäkin näyttää olevan iso kynnys. Onko mulla mitään annettavaa toiselle? Tuntuu, että tuollakin odotetaan liikoja, pitäisi käydä syvällisiä keskusteluja, osaanko minä sellaista edes? Mutta täytyy vain hypätä sinne kylmään veteen. Unohda sinäkin noi epäilykset ja kysymykset ja vain hyppää.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteita voi olla erilaisia. Minä esim. en voi kuvitella asuvani naisen kanssa, olen sen verran introvertti tyyppi. Äänet esim. televisiosta tai musiikin pauhaanminen, silloin kun se ei mulle sovi, alkaa ottaa hermon päälle, erityisesti sellainen turhanpäiväinen höpötys. Viikko vielä onnistuisi sellaisessa ympäristössä, joka ei ole täysin mun kontrolloitavissa, mutta sen jälkeen täytyy päästä jonnekin hiljentymään.
Sinkkuna mäkin olen ollut, enkä seurustellut, jo päälle 40v. Olen alkanut harkitsemaan ystävää kaverihaku-sivustolta, mutta siinäkin näyttää olevan iso kynnys. Onko mulla mitään annettavaa toiselle? Tuntuu, että tuollakin odotetaan liikoja, pitäisi käydä syvällisiä keskusteluja, osaanko minä sellaista edes? Mutta täytyy vain hypätä sinne kylmään veteen. Unohda sinäkin noi epäilykset ja kysymykset ja vain hyppää.
Sen verran korjaan, että turhanpäiväisellä höpötyksellä viittasin telkkariohjelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi suurinpiirtein ap:n ikäisenä ikisinkkuna niin , että tilasin remonttimiehen ja sattuikin olemaan mun makuun juuri sopiva mies . Asuttu nyt muutama vuosi yhdessä . En ollut etsinyt miestä , mutta käveli sisään .
Kuulostaa ihan tyypilliseltä naisen "se vain tapahtui itsestään"-tarinalta.
Niin, remppareiska tulee asuntoon, asunto on siisti ja, kivasti sisustettu, nainen moikkaa iloisesti ja ryhtyy juttusille, antaa miehelle merkkiä flirttailemalla niin että tämä uskaltaa kysyä kiinnostaisiko, tai kuka nyt sitten kysyikin. Vs. remonttijenni tulee asuntoon, asunto on siivoton ja ankea, asukas ei saa sanaa suustaan ja spämmää vain vauvalle naisvihakommenttia, ei jää juttelemaan. Naisille kaikki vaan tosiaan tapahtuu itsestään...
Tämä hieno tarina kaatuu jo tuohon remonttijenniin, kun sellaisia ei ole.
Niin, ei kannata pitää kämppää siistinä eikä opetella olemaan ystävällinen, koska remonttijennejä ei ole.
Niin, kysehän oli nyt siitä että nainen tilaa remppamiehen kotiinsa jonka kanssa sitten alkaa olemaan. Naisilla kun se näinkin "tapahtuu" se homma. Naisten luona juoksee jos millaista remonttimiestä niin tottakai silloin on motivaatiota pitää myös kämppä siistinä. Kyllä minullakin miehenä kummasti nousisi motivaatio jos aina huoltonainen kävisi asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastellaan ap.
Iisakki 78
Ei se sydänystävän kaipuu tarkoita että rakastelee kenen tahansa kanssa. Päinvastoin.Itsekin kauan elänyt yksin, nyt löysin ystävän .Jännää ...
Tämänkaltaiset ihmiset ovat haavoittuvia ja arkoja uuteen suhteeseen. Että ei kannata kuvitella että on seksistä puhe . Ensisijassa on kiva löytää kaveri ,jonka kanssa pidetään kädestä kiinni ja tunnetaan yhteenkuuluvaisuus. Läheisyys. Katseet.Kosketus.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos kerran sinulla on ystäviä ja olet sosiaalinen, mutta tarvitset myös aikaa itsellesi, miten aiot lisätä uuden ihmisen elämääsi? Aiotko ruveta välttelemään nykyisiä ystäviäsi? Kuulostaa siltä, ettet ehkä oikein arvosta heitä tällä hetkellä, vaan pidät itsestäänselvänä.
Kuulostaa lähinnä, että kommenttisi kertoo enemmän sinun arvomaailmastasi kuin ap:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: En ole KOSKAAN seurustellut, MUTTA olen ollut on-off-SUHTEESSA.
Tarkoitatko seksisuhdetta? Se kyllä pilaisi kiinnostukseni.
Sinä voit totta kai etsiä itsellesi ei-seksisuhteisen parisuhteen. Tsemppiä!
Minua vain häiritsi tuo outo kiertoilmaus. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
No mulla on neuvo, mutta tuskin sitä noudatat.
Tee ruutupaperille luettelo sadasta nollaan. Jätä hyvin väliä numeroiden välille.
Kirjaudu tinderiin ja ala sopia treffejä kahviloihin. Ei koskaan kenenkään kotiin tai autoon. Tapaa tavallisia ja erikoisempia tyyppejä. Ota asia kokemuksen kannalta. Älä loukkaannu turhaan törkimyksistä. Ihmisistä vaan on kysymys.
Kirjaa ylös kokemukset ja mitä opit.
Kohdassa 25 olet jo tottunut rupattelija.
Kohdassa 50 alat jo tietää mitä etsit ja osaat väistää epätehellisimmät tyypit.
Kohdassa 75 sinulla on jo paljon miespuolisia kavereita.
Kohdassa 100 on jo vettä virrannut ja vuosia vierähtänyt mutta olet löytänyt parhaan miehen.
Itsekin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudessa kaveripiirissä oli myös pari "ihan kivaa" naista, jotka siis olivat mukavia ja sympaattisia, mutta jotka olivat ahdistuneita milloin mistäkin asiasta, joista osa tuntui olevan täysin keksittyjä, tai ainakin minulle näkymättömiä. He olivat jotenkin ylivirittyneitä, taipuvaisia ylianalysointiin ja pää kävi liian kovilla kierroksilla. En tiedä vaikuttivatko lapsuuden traumaattiset kokemukset vai oliko taustalla perusluonne. Minulla ei ole mitään psykologin pätevyyttä ja analyysini pohjautuu kokonaan omiin maallikon tuntemuksiini.
Parin kuulumisista tiedän somen kautta ja muista kuulen tuttavapiirissä satunnaisesti. Nyt he ovat reilusti yli nelikymppisiä ja asuvat yksin jonkun lemmikin kanssa. En tiedä onko heillä seurustelukumppaneita. Mutta yleisesti ottaen miehet tuntuvat karttavan ahdistuneita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kirjoittaa melkein sanasta sanaan ominani aloituksen kaltaiset sanat ja ajatukset. Olen vielä muutaman vuoden vanhempi nainen. Käyttänyt vuosikausia pohtimalla mikä itsessäni on vikana, kun en parisuhteisiin pääse tai pysty. Enpä usko, että terapia tässä voisi itseäni auttaa, jotain vikaa päässäni ja persoonassani on. Tule kertomaan jos keksit löytää tie ulos tuosta tilanteesta.
Sitoutumiskammo, sama mikä monella miehelläkin on vallitseva seksihimojen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa kaveripiirissä oli myös pari "ihan kivaa" naista, jotka siis olivat mukavia ja sympaattisia, mutta jotka olivat ahdistuneita milloin mistäkin asiasta, joista osa tuntui olevan täysin keksittyjä, tai ainakin minulle näkymättömiä. He olivat jotenkin ylivirittyneitä, taipuvaisia ylianalysointiin ja pää kävi liian kovilla kierroksilla. En tiedä vaikuttivatko lapsuuden traumaattiset kokemukset vai oliko taustalla perusluonne. Minulla ei ole mitään psykologin pätevyyttä ja analyysini pohjautuu kokonaan omiin maallikon tuntemuksiini.
Parin kuulumisista tiedän somen kautta ja muista kuulen tuttavapiirissä satunnaisesti. Nyt he ovat reilusti yli nelikymppisiä ja asuvat yksin jonkun lemmikin kanssa. En tiedä onko heillä seurustelukumppaneita. Mutta yleisesti ottaen miehet tuntuvat karttavan ahdistuneita naisia.
Perustavan huono itsetunto on kovin lähellä narsismia, kun sitä huonoa itsetuntoa yritetään kätkeä kovan kuoren taakse siinä onnistumatta.
Alue: Aihe vapaa
Sinä voit totta kai etsiä itsellesi ei-seksisuhteisen parisuhteen. Tsemppiä!