Ikisinkku haluaisi parisuhteen
Olen 38-vuotias ikisinkku. En ole koskaan seurustellut, jos ei yhtä pidempää on-off-säätöä lasketa. Se suhde lopulta särki sydämeni.
Mun on ollut aina vaikeaa päästää ihmisiä, varsinkin miehiä, lähelle. Oon jotenkin aina varuillani ja mua alkaa helposti ahdistaa. En tiedä, mikä ja miksi.
Mulla on hyviä ystäviä ja olen melko sosiaalinen, mutta tarvitsen myös tilaa ja aikaa olla yksin. Nyt syksyn ja talven aikana oon kuitenkin alkanut kaivata kumppania. On aika raskasta tehdä kaikki aina yksin. On aika raskasta, kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa hyviä hetkiä. Tai elämää ylipäätään. Kaipaan läheisyyttä. Kaiken tän myöntäminen tekee kipeää.
En ehkä olekaan se vahva, itsenäinen nainen, joka olen uskotellut itselleni olevani. Olen aika hukassa. Enkä edes tiedä, olenko valmis parisuhteeseen vai pitäisikö minun ensin selvittää, miksi sitoutuminen on minulle ollut aina vaikeaa. Mikä mua ahdistaa? Mitä mä pelkään? Ajattelen liikaa.
En tiedä, mistä aloittaa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Mistä voisin löytää kumppanin? Miten selvitän ajatukseni itseni kanssa? Oon ihan jumissa. Miksi suurelle osalle parisuhteen muodostaminen on luonnollista, jopa helppoa?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi suurinpiirtein ap:n ikäisenä ikisinkkuna niin , että tilasin remonttimiehen ja sattuikin olemaan mun makuun juuri sopiva mies . Asuttu nyt muutama vuosi yhdessä . En ollut etsinyt miestä , mutta käveli sisään .
Kuulostaa ihan tyypilliseltä naisen "se vain tapahtui itsestään"-tarinalta.
Niin, remppareiska tulee asuntoon, asunto on siisti ja, kivasti sisustettu, nainen moikkaa iloisesti ja ryhtyy juttusille, antaa miehelle merkkiä flirttailemalla niin että tämä uskaltaa kysyä kiinnostaisiko, tai kuka nyt sitten kysyikin. Vs. remonttijenni tulee asuntoon, asunto on siivoton ja ankea, asukas ei saa sanaa suustaan ja spämmää vain vauvalle naisvihakommenttia, ei jää juttelemaan. Naisille kaikki vaan tosiaan tapahtuu itsestään...
No eihän se psykoterapia ole mikään elämän autuaaksi tekevä taikapilleri, joka lupaa ihmiselle onnellisen parisuhteen ja aukottoman itsetuntemuksen. En muutenkaan huomannut ap:n tekstistä mitään sellaista poikkeavaa, että tämä ihminen on terapian tarpeessa. Aika perussettiä, kun on pitkään ollut yksin ja huono kokemus romanttisesta suhteesta taustalla. Sen sijaan moni tässä ketjussa kirjoittava voisi hyötyä terapiasta. Miksi naiset aina kiinnostuu niistä jännistä miehistä yhhyyyyyyy!!!!!!
Ap, isoin apu minulle oli opetella flirttailemaan.
T. Ex ikisinkku
Sulla liian isot kriteerit joten olet ikisinkku. Ja lopulta nainen valitsee sellaisen paskan miehen joka pettää ja kohtelee huonosti vaikka kunnollisia miehiä on mutta valitset miehen ulkonäön perusteella kuten 99% naisista tekee niin.
itse jo 45v mies ja ikisinkku.parisuhteesta haaveillut nyt jo useamman vuoden mutta taitaa se olla se juna mennyt jo. ei kukaan nainen halua tämän ikäistä miestä kuka ei ole vakavasti seurustellut.
Vierailija kirjoitti:
itse jo 45v mies ja ikisinkku.parisuhteesta haaveillut nyt jo useamman vuoden mutta taitaa se olla se juna mennyt jo. ei kukaan nainen halua tämän ikäistä miestä kuka ei ole vakavasti seurustellut.
On meitä muitakin kokemattomia. Olen 44v nainen ja seurustellut vain noin vuoden. En silti ole menettänyt toivoa.
Vierailija kirjoitti:
itse jo 45v mies ja ikisinkku.parisuhteesta haaveillut nyt jo useamman vuoden mutta taitaa se olla se juna mennyt jo. ei kukaan nainen halua tämän ikäistä miestä kuka ei ole vakavasti seurustellut.
Samanlaisia naisia on, ongelmana miten löytää toisensa. Se voi vaatia että uskaltaa laittaa itsensä likoon. Perjantai-ohjelmassa oli ikisinkku autistisen oloinen mies kertomassa naisettomuudestaan ja kuinka ollakaan, ei kauan mennyt sen jälkeen kun löysi naisen. Miksi, tuliko hänestä nyt naisten jumaloima julkkis? No ei, ne naiset jotka saattoivat hänestä kiinnostua tulivat tietoiseksi hänen olemassaolostaan. Mitä vaikeammin pariutuva henkilö on kyseessä, sitä enemmän pitää olla verkkoja vesillä että voi törmätä edes teoriassa kiinnostuneisiin. Moni eksentrinen ottaa täysin päinvastaisen strategian. Viikonloput valitetaan täällä.
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä oksettavia miehiä. Js sitten ihmetellään kun ei saada naista.
Kuka mies jaksaisi yrittää tuollaisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä oksettavia miehiä. Js sitten ihmetellään kun ei saada naista.
Kuka mies jaksaisi yrittää tuollaisen kanssa?
Ketjusta on poistettu viestit joihin tuossa viitataan.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla itsetunto ja turvallisuusongelmia? Kannattaa miettiä myös omaa kiintymysmallia. Turvattomat ihmiset usein takertuvat toisiin, mutta voivat myös vetäytyä ihmissuhteissa ja pelätä parisuhteen aloittamista.
Kiitos uusista ajatuksista! Tämä voi selittää omaa ikisinkkuuttani. Täytyykin perehtyä lisää
Vierailija kirjoitti:
Samat naiset jotka täällä vinkuvat parisuhteettomuuttaan ovat niitä jotka suoltavat sivukaupalla miesvihaansa toisiin ketjuihin ja miten eivät tarvitse miestä mihinkään ja ovat valinneet olla yksin jne.
Samat yläpeukuttajatkin molemmissa.
Juuri näin. Jos aloitus olisi miehen kirjoittama, hänelle ilkuttaisiin, ja toivottaisiin, ettei koskaan löydäkään naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi suurinpiirtein ap:n ikäisenä ikisinkkuna niin , että tilasin remonttimiehen ja sattuikin olemaan mun makuun juuri sopiva mies . Asuttu nyt muutama vuosi yhdessä . En ollut etsinyt miestä , mutta käveli sisään .
Kuulostaa ihan tyypilliseltä naisen "se vain tapahtui itsestään"-tarinalta.
Niin, remppareiska tulee asuntoon, asunto on siisti ja, kivasti sisustettu, nainen moikkaa iloisesti ja ryhtyy juttusille, antaa miehelle merkkiä flirttailemalla niin että tämä uskaltaa kysyä kiinnostaisiko, tai kuka nyt sitten kysyikin. Vs. remonttijenni tulee asuntoon, asunto on siivoton ja ankea, asukas ei saa sanaa suustaan ja spämmää vain vauvalle naisvihakommenttia, ei jää juttelemaan. Naisille kaikki vaan tosiaan tapahtuu itsestään...
Tämä hieno tarina kaatuu jo tuohon remonttijenniin, kun sellaisia ei ole.
En oo mäkään löytänyt naista elämääni mistään, tosin osittain syy on mun työttömyydessä. Olen etsinyt 14v ajan töitä mutta mihinkään en kelpaa. Ja työttömyys takaa sen et naiset ei kiinnostu. Eikä naisia kiinnosta myöskään alkaa opettamaan 37v miestä miten seurustellaan. En löydä työpaikkaa enkä naista. Tulis edes toinen noista niin oisin onnellinen. En juo alkoholia enkä polta tupakkaa. Tinderis on profiili täl hetkel mut 0 matchii. Nettideitit on kierretty läpi, ei netistä ainakaan mitään löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi suurinpiirtein ap:n ikäisenä ikisinkkuna niin , että tilasin remonttimiehen ja sattuikin olemaan mun makuun juuri sopiva mies . Asuttu nyt muutama vuosi yhdessä . En ollut etsinyt miestä , mutta käveli sisään .
Kuulostaa ihan tyypilliseltä naisen "se vain tapahtui itsestään"-tarinalta.
Niin, remppareiska tulee asuntoon, asunto on siisti ja, kivasti sisustettu, nainen moikkaa iloisesti ja ryhtyy juttusille, antaa miehelle merkkiä flirttailemalla niin että tämä uskaltaa kysyä kiinnostaisiko, tai kuka nyt sitten kysyikin. Vs. remonttijenni tulee asuntoon, asunto on siivoton ja ankea, asukas ei saa sanaa suustaan ja spämmää vain vauvalle naisvihakommenttia, ei jää juttelemaan. Naisille kaikki vaan tosiaan tapahtuu itsestään...
Tämä hieno tarina kaatuu jo tuohon remonttijenniin, kun sellaisia ei ole.
Älä luovu toivosta, jossain on myös remonttijennejä. Vaikka nyt täytyy itsekin sanoa, että n. 99% remppapakuillaan pihoihin päästelevistä on remonttireiskoja joten naisilla on kyllä tässä parempi sauma saada sulhanen kotiin tilattuna.
Ap: En ole KOSKAAN seurustellut, MUTTA olen ollut on-off-SUHTEESSA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi suurinpiirtein ap:n ikäisenä ikisinkkuna niin , että tilasin remonttimiehen ja sattuikin olemaan mun makuun juuri sopiva mies . Asuttu nyt muutama vuosi yhdessä . En ollut etsinyt miestä , mutta käveli sisään .
Kuulostaa ihan tyypilliseltä naisen "se vain tapahtui itsestään"-tarinalta.
Niin, remppareiska tulee asuntoon, asunto on siisti ja, kivasti sisustettu, nainen moikkaa iloisesti ja ryhtyy juttusille, antaa miehelle merkkiä flirttailemalla niin että tämä uskaltaa kysyä kiinnostaisiko, tai kuka nyt sitten kysyikin. Vs. remonttijenni tulee asuntoon, asunto on siivoton ja ankea, asukas ei saa sanaa suustaan ja spämmää vain vauvalle naisvihakommenttia, ei jää juttelemaan. Naisille kaikki vaan tosiaan tapahtuu itsestään...
Tämä hieno tarina kaatuu jo tuohon remonttijenniin, kun sellaisia ei ole.
Niin, ei kannata pitää kämppää siistinä eikä opetella olemaan ystävällinen, koska remonttijennejä ei ole.
Ap, jos kerran sinulla on ystäviä ja olet sosiaalinen, mutta tarvitset myös aikaa itsellesi, miten aiot lisätä uuden ihmisen elämääsi? Aiotko ruveta välttelemään nykyisiä ystäviäsi? Kuulostaa siltä, ettet ehkä oikein arvosta heitä tällä hetkellä, vaan pidät itsestäänselvänä.
Vierailija kirjoitti:
Ap: En ole KOSKAAN seurustellut, MUTTA olen ollut on-off-SUHTEESSA.
Tarkoitatko seksisuhdetta? Se kyllä pilaisi kiinnostukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakeutua pyskoterapiaan pohtimaan noita kysymyksiä. Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet hyvään, tasapainoiseen parisuhteeseen, älä siis luovuta!
Hei hei hei. Ymmärrän, että tarkoituksesi on olla empaattinen mutta sinä et voi luvata kenellekään parisuhteita tai edes mahdollisuuksia niihin.
T. Toinen ikisinkku, eikä mitään mahdollisuuksia muuttaa asiaa
Ei tietenkään ole mahdollisuuksia tehdä mitään elämässä, jos asenne on valmiiksi negatiivinen.
Tosin sitä varmaan tarkoititkin. Olet negatiivinen ihminen, jonka ei kannata pilata toisten elämää.
Olin ihan samanlainen ikisinkku. Sitten päätin hankkia pelkän seksisuhteen komean miehen kanssa. Olimme niin erilaisia kaikin puolin, että ajattelin, ettei ole mitään pelkoa rakastumisesta tai oikeasta suhteesta. Kåvikin sitten juuri toisinpäin ja olemme nyt naimisissa.