Oletko joskus ajanut auton pois tieltä? Vertaistukea tähän.
Poikani auto lähti perjantaina käsistä huonon kelin takia mutkassa ja päätyi ojaan. Pojalle itselleen ei käynyt kuinkaan, mutta auton etuosan muovit meni palasiksi enkä tiedä saako siitä enää järkevästi autoa.
Poika on itse jossitellut tapahtumaa mielessään paljon. On järkyttynyt ja miettii asiaa paljon. Samoin minä teen, mutta pyrin olemaan näyttämättä sitä kenellekään. Perjantaina toki järkytyksestä itkin aika paljonkin.
Mutta ihan joka hetki se on mulla mielessä. Mietin kuinka pienillä asioilla oltaisiin tältä vältytty. Poika ei edes olisi ollut siellä ellei olisi ensin heittänyt siskoja kotiin. Jos isä olisi tehnyt sen niin poika olisi mennyt vain kotiinsa suoraan. Kaikki olisi hyvin. Tai jos poika olisikin tullut meille aaton vastaiseksi yöksi niin hän ei olisi lähtenyt enää ajamaan siitä mihinkään. Kaikki olisi hyvin.
Jossittelen ja jossittelen ihan taukoamatta päässäni tätä. Jos herään yöllä niin samantien tämä on mielessä. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Koko joulun on ollut tunne, että mikään ei tunnu miltään. Lisäksi tietysti, kun aattona oltiin isommalla porukalla (sukulaisia) niin tottakai osan porukasta piti asiaa vatvoa ja tietysti kaikki tietää kuinka siinä olisi pitänyt toimia jne. Sellainen asian vatvominen vain pahentaa oloa.
Soitin kriisipuhelimeen ja sieltä kuulin nipun erilaisia kliseitä. Eli ei mitään apua. Olen menossa työterveyteenkin, mutta epäilemättä saan kuulla samat kliseet.
Voisiko joku sanoa, että tälläiset jutut on kuitenkin tavallisia. Näitä tapahtuu monille. Ne järkyttää ja peläyttää, mutta elämä jatkuu. Olen itsekin ajanut kerran auton ulos tieltä. Itseasiassa lähes samassa kohdassakin. Muistan, että olin silloinkin järkyttynyt, mutta en jotenkin näin paljon.
Miten mun pitäisi tätä asiaa käsitellä päässäni?
Ja jos haluat pahentaa vain oloani kommentoimalla jotain ilkeää niin ole kiltti ja jätä se omaan päähäsi. En kaipaa sellaista.
Kommentit (48)
Hyvä, että menet työterveyteen. Voisit vaikka jutella psykologille ja otat poikasi käynnille mukaan myös.
Jos tädillä olisi munat, se olisi setä.
Tosin nykyään täti voi olla täti, vaikka sillä olisi munat.
Miksi sinä jossittelet tuollaista?
Onnettomuuksia sattuu, niissä kuolee ja loukkaantuu ihmisiä!
Pojallasi särkyi auto.
Useimmat autoilijat kolhivat autoaan joskus.
Ulosajot ovat perin tavallisia onnettomuuksia.
Suosittelen poikaadi hankkimaan jonkinlaista huononkelin ajokokemusta turvallisissa olosuhteissa niin, että osaa sovittaa tilannenopeuden olosuhteisiin.
Nyt hän sai sellaista kantapään kautta.
En ole ajanut tieltä, mutta kerran olen pyörähtänyt 360 astetta risteyksessä jäisellä ja vettä lainehtivalla tiellä. Vauhtia oli noin 20 km/h. Toisen kerran on auton perä lähtenyt heittelehtimään reilummassa vauhdissa jääpolanteesta, mutta senkin sain nipin napin pelastettua ennen kuin vastaantulevia autoja.
Olen vasta kortin saaneena hurauttanut auton liukkaalla kelillä mukkelismakkelis jäiselle kynnöspellolle.
Täällä maalla useinkin hurahtelee autoja ojaan, kun on aurattu tie liian leveästi, tyhjän päälle.
Liian laitaan jos ajaa sellaisella tiellä, auttamatta luistaa ojaan.
Ap on ilmeisesti ihmistyyppiä, joka ei kestä ajatusta, että tulipa mokattua?
Kaikkeen pitää olla jokin ulkopuolinen syy ja jonkun pitää lohdutella, ettei se sinun syysi ollu?
Ojaan ajo on useinmiten ihan oma syy, mutta mitä sitten, shit happens !?
Kaikista halpamaisinta on syyttää toista tyyliin "Jos en olisi käynyy luonasi, ei tätä olisi sattunut!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan osaa ajaa vielä kelin mukaan jos lähtee tuolla tavalla mutkassa käsistä.
Aika hyvin sisäistit viimeisen kommenttini.
Ja tiedoksi niin kyllä niitä autoja lähtee liukkaalla käsistä ihan kaikenikäisillä kuljettajilla.
En lukenut loppuun asti, mutta aika harvoin nykyauto lähtee ojan puolelle hyvillä renkailla. Niissä on jo monia ajoa avustavia laitteita estämässä innettomuuksia.
Kun on hyvät renkaat ja paljon autossa avustavia toimintoja, luotetaan niihin ja luullaan että voidaan ajaa kuin kesäkelillä.
Moni kuski on kadottanut ns. perstuntuman ajamisessa.
Tässä hiljattain oli keli, jossa olivat risteysalueet kiilloittuneet erittäin liukkaiksi.
Uudehko katumaasturi oli T-risteyksessä ojassa nenällään.
Se perstuntuma katoaa yhdistelmällä neliveto ja luistonesto.
Joku näyttö voi varoittaa liukkaudesta, mutta niin se taitaa aina talvikelillä tehdä, perustalvikeli ja pääkallokeli tuntuvat ajotuntumaltaan ihan samalta.
Kunnes fysiikan lakien asettamat rajat ylittyvät...
Assburger kirjoitti:
Olen vasta kortin saaneena hurauttanut auton liukkaalla kelillä mukkelismakkelis jäiselle kynnöspellolle.
Täällä maalla useinkin hurahtelee autoja ojaan, kun on aurattu tie liian leveästi, tyhjän päälle.
Liian laitaan jos ajaa sellaisella tiellä, auttamatta luistaa ojaan.Ap on ilmeisesti ihmistyyppiä, joka ei kestä ajatusta, että tulipa mokattua?
Kaikkeen pitää olla jokin ulkopuolinen syy ja jonkun pitää lohdutella, ettei se sinun syysi ollu?
Ojaan ajo on useinmiten ihan oma syy, mutta mitä sitten, shit happens !?
Kaikista halpamaisinta on syyttää toista tyyliin "Jos en olisi käynyy luonasi, ei tätä olisi sattunut!".
Ketä minä tässä olen syyttänyt, kun en ole edes itse ajanut mihinkään ojaan? Etkö ihan ymmärtänyt lukemaasi?
Joskus ekana talvena lipsahti ojaan, työntämällä lähti pois.
Peltoauto meni pari kertaa katon kautta ympäri.
Olen myös upottanut puimurin peltoon, traktorin ojaan ja yksi peräkärry kyljelleen.
Tekevälle sattuu.