Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitkäaikainen uusiutuva masennus, kun mikään ei auta
26.12.2022 |
Olen kärsinyt masennuksesta enemmän tai vähemmän varmaan jo lapsena. Sen jälkeen elämässä on ollut vaihtelevasti hyviä ja huonompia ajanjaksoja. Olen aina ulospäin vaikuttanut pärjäävältä, opiskelin korkeakoulututkinnon ja olen menestynyt töissä, ei sairauslomia, moni varmasti yllättyisi jos tietäisi mitä pääni sisällä käyn läpi. Olen käynyt erilaisissa terapioissa, syönyt monenlaisia lääkityksiä. Elämäntavat kunnossa. Mutta ihan sama mitä teen, masennus vaanii nurkan takana aina. Olen ollut sille altis koko elämäni. Viimeisin vaikea jakso alkoi 2,5v sitten eron jälkeen. Aiemmasta poiketen nyt en ole enää meinannut päästä jaloilleni. Edelleen suoriudun arjesta ja työstä, ulospäin vaikutan siis pärjäävältä. Mutta mieli tuntuu olevan koko ajan enemmän solmussa ja ajatukset saavat toivottomampia sävyjä.
Olen menettänyt uskoni lääkkeisiin ja terapioihin omalla kohdallani, koska kyse tuntuu olevan niin kroonisesta vaivasta. Yritän löytää vinkkejä lukemalla itsehoito-oppaita. Olen tutustunut myös henkisiin asioihin, koska toivon löytäväni jotain uutta lohtua ja ymmärrystä jolla muuttaa elämääni.
Onko joku pitkään mielen ongelmien kanssa taistellut onnistunut löytämään apua jos lääkitys ja terapiat eivät auta?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Sairastin masennusta noin 20 vuotta on/off. Vakavaa se oli pariin otteeseen. Meinasi viedä hengen. Minulla on myös korkeakoulututkinto ja hyvä ammatti.
Lääkkeitä kokeilin pariin otteeseeen puolisen vuotta.
Paranin viimeisimmästä vakavasta masennuksesta vitamiinien ja hivenaineiden avulla. Hankin laatikon, jossa oli 30 lokeroa. Laitoin sinne kaikenlaisia vitamiineja ja hivenaineita. Kalaöljyä ja muita öljyjä myös. Maksalle ja munuaisille pidin välipäiviä.
Noin 3 kuukauden kohdalla olin parantunut. Sitä on kestänyt nyt pari vuotta.
En käytä alkoholia enää edes seuraksi. Karkkia syön vain harvoin.Elämä ilman masennusta on ihanaa!
Hassua mutta minulla on myös hieman samanlainen tarina. Hyvä ammatti, perhe ja muut asiat kunnossa, mutta toistuvia masennuskausia jotka pari vuotta sitten eskaloituivat niin että olin puoli vuotta työkyvytön.
Olen huomannut seuraavien auttavan:
- hyvät yöunet, itselläni todettiin masennuksen yhteydessä myös lieväuniapnea jonka hoito on auttanut myös masennukseen. Nykyään suhtaudun uneen lähes fanaattisesti, ja suojelen sitä mahdollisimman paljon.
- liikunta ja terveelliset elämäntavat. Silloin kun masennus on päällä niin on vaikea lähteä lenkille, mutta liikunta auttaa estämään masennuskausia ja nostaa muutenkin elämän laatua
- se että yrittää suhtautua elämään ja ihmisiin mahdollisimman positiivisesti. Ainakin itselläni masennuskautta usein edeltää vaihe missä muutun negatiivisemmaksi, äreämmäksi jne. Epäilen että se on jonkinlainen masennuksen esiaste mutta myös ruokiii masennusta.
- alkoholin välttämäminen. Tätä ei voi korostaa liikaa. Alkoholi on depressantti, se kirjaimellisesti aiheuttaa masennusta vaikka juopot itse väittävätkin aina sen tuovan iloa elämään että puuduttaa keskushermostonsa alkoholilla.
- kirkasvalo hoito pimeään aikaan joko kirjasvalolampulla (20-30min aamuisin) tai käymällä aamulla kävelyllä jos auringonpaistetta. Kirkasvalo aamulla myös auttaa nukahtamaan illalla kun se tahdistaa sisäisen kellon.
Lisäksi lääkäri suositteli myös D vitamiinia varsinkin talvisin ja samoin kalaöljyä. Tämän tehoa on vaikea itse arvioida, mutta tuskin niistä haittaa on.
Meinasin kirjoittaa listaan myös stressin välttämisen koska se tuntui intuitiiviselta, mutta en ole enää ihan varma onko oikeasti niin merkittävä tekijä. Oma masennukseni oli pahimmillaan kun olin työssä jossa minulta ei oikeastaan vaadittu mitään (ja jossa en viihtynyt), nyt olen työssä jossa periaatteessa on paljon enemmän tekemistä ja miettimistä, mutta silti voin paremmin. Sanoisin että pieni kiire ja sen myötä itsensä tunteminen tarpeelliseksi voi jopa suojata masennukselta. Mutta tämä on varmaan yksilöllisestä.
Stressi itsessään ei ole oleellista, vaan se miten siihen suhtautuu. Olen itse siitä onnellisessa asemassa että olen oppinut suhtautumaan työstressiin vain työnä. En yritä sitä välttää koska se olisi mahdotonta, mjtta yritän olla tietoinen sen vaikutuksesta ja pyrin tietoisesti nousemaan sen stressin yläpuolelle.
Vähän vaikea selittää, mutta voisin verrata työstressiä siihen että seisoo sateessa odottamassa bussia ilman sateenvarjoa. Se on vähän ikävän tuntuista ja siinä tiedostaa kastuvansa, mutta ei sen tarvitse antaa pilata päiväänsä. Silti voi astua bussiin hymy huulilla ja ottaa sateen asiana johon ei itse voi vaikuttaa joten siitä on turha stressatakkaan liikaa. Välillä sataa ja välillä paistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu ap. Mulla nuorempana lääkkeet jopa pahensi oloa ja kaikki erilaiset lääkekokeilut lisäsivät ahdistusta ja menin niistä todella huonoon kuntoon.
Mulle sattui heti 18 vuotiaana sellainen lääkäri joka määräs mulle todella rankalla kädellä lääkkeitä. Kaikki lääkkeet vaikuttivat eri tavalla ja välillä en nukkunut juuri yhtään ja toisaalta jotkut saivat mut nukkumaan suurimman osan vuorokaudesta. Opiskelut meni ihan penkin alle ja mulla oli ihan suhteeton määrä niitä säännöllisenä ja tarvittaessa meneviä lääkkeitä. Antipsykootteja, ssri ja tasaavia pelkkään masennukseen.
Onneksi tajusin lopettaa noi lääkkeet, mutta koen että niiden takia elämä meni ihan solmuun todella herkässä elämänvaiheessa. Silloin etäännyin myös opiskelevista kavereista ja sain seuraa ja vertaistukea opiskelemattomilta ja työttömiltä kavereilta.
Päihteet tuli uusien kavereiden kautta mukaan kuvioihin ja elin monta vuotta tuilla samoin kun sen hetkinen lähipiiri.
Nykyisin olen vakituisessa työssä, mutta masennus on aika samantyyppistä kun ennen hoitoon hakeutumista. Välillä on parempia jaksoja ja kerran olin masennuksen takia saikulla. Työterveyslääkäri koitti määrätä akuuttiin tilanteeseen lääkkeet, mutta kieltäydyin ja niin se akuutein vaihe taas väistyi ja arki jatkuu samanlaisena harmaana.
lääkehoito on itselläni auttanut silloin kun masennuskaudet ovat olleet pahimpia. Oleellista on kuitenkin pyrkiä estämään niiden syntymistä jos on masennukselle altis.
Masennus on pohjimmiltaan aivokemian häiriö jossa välittäjäaineet eivät ole tasapainossa. Sitä tasapainoa voi ylläpitää ja jossain määrin korjata omilla toimillaan, ravinnolla, alkoholin välttämisellä jne. Mutta isompiin korjauksiin voi tarvita lääkärin apua.
Näen sen vähän samanlaisena kuin painonhallinnan. Välittäjäaineiden epätasapainon korjaus on kuin olisi dieetillä. Sitten jos dieetin tekee laihdutuslääkkeellä tai jollain ihmedieetillä mutta ei muuta arkikäyttöytymistään ja ylläpidä saavutettua tasapainotilaa niin voi tipahtaa uudelleen sinne pohjalle. Sitten taas otetaan lääkettä ja lopputulos on samanlaista jojoilua kuin painonhallinnan kanssa taistelevalla joka aina repsahtaa dieetin jälkeen syömään perunalastuja ja jäätelöä joka ilta.
Eli ensimmäinen askel on korjata päällä oleva masennustila, mutta seuraavan pitäisi aina olla se että tehdään asioita jotka ylläpitävät hyvää oloa ja aivojen välittäjäaineiden tasapainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastin masennusta noin 20 vuotta on/off. Vakavaa se oli pariin otteeseen. Meinasi viedä hengen. Minulla on myös korkeakoulututkinto ja hyvä ammatti.
Lääkkeitä kokeilin pariin otteeseeen puolisen vuotta.
Paranin viimeisimmästä vakavasta masennuksesta vitamiinien ja hivenaineiden avulla. Hankin laatikon, jossa oli 30 lokeroa. Laitoin sinne kaikenlaisia vitamiineja ja hivenaineita. Kalaöljyä ja muita öljyjä myös. Maksalle ja munuaisille pidin välipäiviä.
Noin 3 kuukauden kohdalla olin parantunut. Sitä on kestänyt nyt pari vuotta.
En käytä alkoholia enää edes seuraksi. Karkkia syön vain harvoin.Elämä ilman masennusta on ihanaa!
Hassua mutta minulla on myös hieman samanlainen tarina. Hyvä ammatti, perhe ja muut asiat kunnossa, mutta toistuvia masennuskausia jotka pari vuotta sitten eskaloituivat niin että olin puoli vuotta työkyvytön.
Olen huomannut seuraavien auttavan:- hyvät yöunet, itselläni todettiin masennuksen yhteydessä myös lieväuniapnea jonka hoito on auttanut myös masennukseen. Nykyään suhtaudun uneen lähes fanaattisesti, ja suojelen sitä mahdollisimman paljon.
- liikunta ja terveelliset elämäntavat. Silloin kun masennus on päällä niin on vaikea lähteä lenkille, mutta liikunta auttaa estämään masennuskausia ja nostaa muutenkin elämän laatua
- se että yrittää suhtautua elämään ja ihmisiin mahdollisimman positiivisesti. Ainakin itselläni masennuskautta usein edeltää vaihe missä muutun negatiivisemmaksi, äreämmäksi jne. Epäilen että se on jonkinlainen masennuksen esiaste mutta myös ruokiii masennusta.
- alkoholin välttämäminen. Tätä ei voi korostaa liikaa. Alkoholi on depressantti, se kirjaimellisesti aiheuttaa masennusta vaikka juopot itse väittävätkin aina sen tuovan iloa elämään että puuduttaa keskushermostonsa alkoholilla.
- kirkasvalo hoito pimeään aikaan joko kirjasvalolampulla (20-30min aamuisin) tai käymällä aamulla kävelyllä jos auringonpaistetta. Kirkasvalo aamulla myös auttaa nukahtamaan illalla kun se tahdistaa sisäisen kellon.
Lisäksi lääkäri suositteli myös D vitamiinia varsinkin talvisin ja samoin kalaöljyä. Tämän tehoa on vaikea itse arvioida, mutta tuskin niistä haittaa on.
Meinasin kirjoittaa listaan myös stressin välttämisen koska se tuntui intuitiiviselta, mutta en ole enää ihan varma onko oikeasti niin merkittävä tekijä. Oma masennukseni oli pahimmillaan kun olin työssä jossa minulta ei oikeastaan vaadittu mitään (ja jossa en viihtynyt), nyt olen työssä jossa periaatteessa on paljon enemmän tekemistä ja miettimistä, mutta silti voin paremmin. Sanoisin että pieni kiire ja sen myötä itsensä tunteminen tarpeelliseksi voi jopa suojata masennukselta. Mutta tämä on varmaan yksilöllisestä.
Stressi itsessään ei ole oleellista, vaan se miten siihen suhtautuu. Olen itse siitä onnellisessa asemassa että olen oppinut suhtautumaan työstressiin vain työnä. En yritä sitä välttää koska se olisi mahdotonta, mjtta yritän olla tietoinen sen vaikutuksesta ja pyrin tietoisesti nousemaan sen stressin yläpuolelle.
Vähän vaikea selittää, mutta voisin verrata työstressiä siihen että seisoo sateessa odottamassa bussia ilman sateenvarjoa. Se on vähän ikävän tuntuista ja siinä tiedostaa kastuvansa, mutta ei sen tarvitse antaa pilata päiväänsä. Silti voi astua bussiin hymy huulilla ja ottaa sateen asiana johon ei itse voi vaikuttaa joten siitä on turha stressatakkaan liikaa. Välillä sataa ja välillä paistaa.
Tämä oli hieno tarina. Miksi murehtia sadetta, kun sille ei kuitenkaan voi mitään. Sitäpaitsi onhan se tuikitärkeä luonnolle.
Asenne ratkaisee - aina.
Tosin hulluna pidetään ihmistä, joka sateessa hymyilee :) So what!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastin masennusta noin 20 vuotta on/off. Vakavaa se oli pariin otteeseen. Meinasi viedä hengen. Minulla on myös korkeakoulututkinto ja hyvä ammatti.
Lääkkeitä kokeilin pariin otteeseeen puolisen vuotta.
Paranin viimeisimmästä vakavasta masennuksesta vitamiinien ja hivenaineiden avulla. Hankin laatikon, jossa oli 30 lokeroa. Laitoin sinne kaikenlaisia vitamiineja ja hivenaineita. Kalaöljyä ja muita öljyjä myös. Maksalle ja munuaisille pidin välipäiviä.
Noin 3 kuukauden kohdalla olin parantunut. Sitä on kestänyt nyt pari vuotta.
En käytä alkoholia enää edes seuraksi. Karkkia syön vain harvoin.Elämä ilman masennusta on ihanaa!
Hassua mutta minulla on myös hieman samanlainen tarina. Hyvä ammatti, perhe ja muut asiat kunnossa, mutta toistuvia masennuskausia jotka pari vuotta sitten eskaloituivat niin että olin puoli vuotta työkyvytön.
Olen huomannut seuraavien auttavan:- hyvät yöunet, itselläni todettiin masennuksen yhteydessä myös lieväuniapnea jonka hoito on auttanut myös masennukseen. Nykyään suhtaudun uneen lähes fanaattisesti, ja suojelen sitä mahdollisimman paljon.
- liikunta ja terveelliset elämäntavat. Silloin kun masennus on päällä niin on vaikea lähteä lenkille, mutta liikunta auttaa estämään masennuskausia ja nostaa muutenkin elämän laatua
- se että yrittää suhtautua elämään ja ihmisiin mahdollisimman positiivisesti. Ainakin itselläni masennuskautta usein edeltää vaihe missä muutun negatiivisemmaksi, äreämmäksi jne. Epäilen että se on jonkinlainen masennuksen esiaste mutta myös ruokiii masennusta.
- alkoholin välttämäminen. Tätä ei voi korostaa liikaa. Alkoholi on depressantti, se kirjaimellisesti aiheuttaa masennusta vaikka juopot itse väittävätkin aina sen tuovan iloa elämään että puuduttaa keskushermostonsa alkoholilla.
- kirkasvalo hoito pimeään aikaan joko kirjasvalolampulla (20-30min aamuisin) tai käymällä aamulla kävelyllä jos auringonpaistetta. Kirkasvalo aamulla myös auttaa nukahtamaan illalla kun se tahdistaa sisäisen kellon.
Lisäksi lääkäri suositteli myös D vitamiinia varsinkin talvisin ja samoin kalaöljyä. Tämän tehoa on vaikea itse arvioida, mutta tuskin niistä haittaa on.
Meinasin kirjoittaa listaan myös stressin välttämisen koska se tuntui intuitiiviselta, mutta en ole enää ihan varma onko oikeasti niin merkittävä tekijä. Oma masennukseni oli pahimmillaan kun olin työssä jossa minulta ei oikeastaan vaadittu mitään (ja jossa en viihtynyt), nyt olen työssä jossa periaatteessa on paljon enemmän tekemistä ja miettimistä, mutta silti voin paremmin. Sanoisin että pieni kiire ja sen myötä itsensä tunteminen tarpeelliseksi voi jopa suojata masennukselta. Mutta tämä on varmaan yksilöllisestä.
Stressi itsessään ei ole oleellista, vaan se miten siihen suhtautuu. Olen itse siitä onnellisessa asemassa että olen oppinut suhtautumaan työstressiin vain työnä. En yritä sitä välttää koska se olisi mahdotonta, mjtta yritän olla tietoinen sen vaikutuksesta ja pyrin tietoisesti nousemaan sen stressin yläpuolelle.
Vähän vaikea selittää, mutta voisin verrata työstressiä siihen että seisoo sateessa odottamassa bussia ilman sateenvarjoa. Se on vähän ikävän tuntuista ja siinä tiedostaa kastuvansa, mutta ei sen tarvitse antaa pilata päiväänsä. Silti voi astua bussiin hymy huulilla ja ottaa sateen asiana johon ei itse voi vaikuttaa joten siitä on turha stressatakkaan liikaa. Välillä sataa ja välillä paistaa.
Mä kirjoitin sun jälkeen, mutta unet on mullekin todella tärkeä asia. Alkoholi on jäänyt täysin.
Ulkoilla ja liikkua pitäisi enemmän, mutta vapaa-ajalla en jotenkin saa itseäni lähtemään ulos. Töissä tulee kyllä liikuntaa ja ulkoilua päivittäin. Tiedostan myös että mulla on jonkinlainen tarve nähdä uutta ja vaikka lenkki lähimetsässä olisi varmasti tosi kiva, niin jotenkin en saa lähdettyä ellen suunnittele itselleni reissua tyyliin jonnekin saaristoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi tarkistaa ferritiini, D-vitamiini ja b12-tc2 arvot Jos näistä mikään alle 100 niin nosta ne ylös 👍🏻
Kaikki on kyllä otettu huomioon.
Ap
. Asetyyli-L-karnitiini benfotiamiini jne onko lisäravinteet kokeiltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta sitten löytyy kunnollinen apu, kun syttyy oivallus siitä, että lopultakin on kyse omien ajatusten vääristymisestä. Ajatukset ohjaavat tunteita, ja vaikka aina ei heti tiedostakaan mitä ajatuksia on taustalla, omaa mieltä kaivelemalla niitä alkaa löytyä. Sitten pitää oppia kyseenalaistamaan ovatko ne ajatukset todellakin oikeassa, ja alkaa vastustamaan niitä, ja muokkaamaan niitä positiivisemmiksi. Positiiviset ajatukset alkavat vähitellen muuttamaan myös tunteita positiivisempaan suuntaan. Tämä kuulostaa ihan huu haalta, mutta loppujen lopuksi tämä on totuus. Terapia pohjautuu juuri omien ajatusten ja kokemusmaailman ymmärtämiseen, joten jos ihan omatoimisesti saa kiinni tästä negatiivisten ajatusten ja tunteiden kierteestä, ja alkaa työskennellä päästäkseen siitä kierteestä irti, se on kyllä mahdollista. Helppoa ei, mutta mahdollista. Lisäksi on hyväksyttävä, että menneisyyttä ei muuta mikään, joten on aivan turhaa jäädä vellomaan vanhoihin asioihin. Ennemminkin kannattaa ajatella, ettei anna vanhojen ikävien asioiden viedä enää hetkeäkään tulevaisuudesta.
Millä muuttaa asennetta ”vääristyneestä” jos pääsyy masennukseen, on esim. rahattomuus? Jos saisin töitä ja rahaa jäisi myös käyttöön, niin ei olisi aikaa masentua. Tämä nykyinen maailman politiikkaa vain kurittaa ihmiset ihan loppuun, vaikka maailman pitäisi olla etenemässä parempaan.
T. EriEi työttömyys ole välttämättä pysyvä olosuhfe. Työskentele mielesi kanssa. Jos et niin tee, voidit työllistyä ensi viikolla ja silti löytää tyytymättömyyden aiheita elämästäsi.
Tämä on kyllä järkyttävän yleistä sanoa masentuneelle ”työskentele mielesi kanssa” kuin se olisi joku ihme keino parantua. Ihmiset on todella tiukoilla nyt. Olen ollut masentunut on/off 10 vuotta, eikä työnantajat tykkää epävakaista työntekijöistä, jotka sallittava vähän väliä, kun voi huonosti. En saa kuin pätkätöitä sieltä ja täältä, joten pärjääminen on todella kovilla. Siihen lisänä yksinäisyys, niin täältä on hemmetin vaikea kammeta ylös. On päiviä jolloin voin paremmin, mutta se on aina silloin kun tilillä on rahaa. Koska raha tuo turvaa, jota minulla ei juuri koskaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju hiljeni, ongelma ei kylläkään ole poistunut. Ehkä jatkuu...
Vierailija kirjoitti:
Ketju hiljeni, ongelma ei kylläkään ole poistunut. Ehkä jatkuu...
Toivon kirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis ole ainakaan aloituksesi perusteella varsinaisesti sairastanut masennusta?
Miten niin ei ole aloituksen perusteella sairastanut masennusta? Voi hyvä ihme sentään.
Ihminen käy töissä ja hoitaa arkiaskareet. Kun mä olin oikeasti masentunut, en ollut työkykyinen enkä tehnyt kotonakaan oikeastan mitään muuya kuin makasin sängyssö
Rukoile Jeesusta Hän auttaa, auttoi minuakin. Siunausta!
Alue: Aihe vapaa
Suomi on kyllä kohtuullisen matalalla tilastoissa:
https://worldpopulationreview.com/country-rankings/depression-rates-by-…