Pitkäaikainen uusiutuva masennus, kun mikään ei auta

Vierailija kirjoitti:

Onko mikään terapioistasi ollut traumaterapiaa? Ellei, niin sieltä voisi löytyä apua. Itsellä vähän samansuuntaiset kokemukset kuin sinulla ja oikeasti auttavaa apua olen saanut vasta, kun oireiluni traumatausta tunnistettiin. Sitä ennen oikein mikään ei tuntunut tuovan apua.

Ei ole ollut, olen käynyt kognitiivisessa ja psykodynaamisessa terapiassa, uuteen terapiaan ei ole nyt mahdollisuutta. Minulla on myös diagnoosina pelkkä toistuva masennus ja nuorempana myös ahdistuneisuushäiriö. Olen ajan myötä alkanut miettimään, että jollain tavalla nuo eivät minusta selitä riittävästi tilannettani.

Ap

Oletko kysynyt itseltäsi, mitkä ovat perimmäiset syyt elämäsi valintoihin? Olettaen, että uskot ja tunnet valintojen tosiaankin olleen omia valintoja? Tavoitteletko rahaa ja muuta materiaa vai ovatko nämä vain välttämättömiä työkaluja maailmassa pärjäämiseen, eivätkä tuo onnea taikka tarkoitusta, todellisten motiivien ollen vaikka itsensä kehittäminen sekä tietynlaisen, vaikeasti määrittämättömän ymmärryksen saavuttaminen?

Itse uskon joidenkin ihmisten syntyvän tähän maailmaan "epäyhteensopivina". Maailmaan, jossa materian ja statuksen tavoittelusta on tullut tärkeimpiä arvoja. Kun juuritasolla täysin muunlaisia asioita, enemmän tai vähemmän tiedostavasti, arvostava ihminen yrittää väkisin sopeutua nyky-yhteiskuntaan on usein seurauksena henkisiä ongelmia, joista masennus ja ahdistus lienevät yleisimpiä.

Monesti henkiset ongelmat ovat seurausta erilaisista traumaattisista kokemuksista (joille "epäyhteensopivat" ihmiset usein ovat surullisesti tavallista alttiimpia), mutta aina ei menneisyydestä löydy mitään selkeitä tekijöitä. Siksi uskon (kyllä, kyseessä on paljolti uskon asia, koska nykytiedekäsityksen metodeilla tällaista on vaikeaa todistaa) joidenkin ihmisten masentuvan, koska heitä ei ole "ohjelmoitu" nykyajan kaltaiseen maailmaan. Materialismi ja itsekeskeisyys ovat jo tuhansia vuosia olleet ihmiskunnan keskeisiä ominaisuuksia, mutta hyvin lyhyellä ajalla netin myötä tullut informaatiotulva ja sosiaalisen median räjähdys ovat olleet omiaan pahentamaan asioita, kun kaikesta on tullut niin välittömästi saatavilla olevaa - niin hyvässä kuin etenkin pahassa.

Mikä tähän sitten auttaisi? No maailmaa tai sen suuntaa ei enää tulla muuttamaan ennen kuin jokin apokalyptinen tapahtuma pyyhkii pöydän, mutta pientä apua voi yrittää löytää itsetutkiskelusta ja omien henkisten arvojen löytämisestä. Se, löytyvätkö ne jostakin vakiintuneesta uskonnosta, filosofiasta tai puhtaasti itse luodusta elämänkatsomuksesta ei ole merkittävää. Valitettavasti olen niin kyynistynyt, etten pahemmin enää näe isompaa toivoa itselleni(kään), mutta mm. niistä kuuluisista itselle tärkeistä "pienistä asioista" nauttiminen on kaiken pohtimisen lomassa tuonut yllättävänkin paljon lohtua.

Oho, no tulipas melkoinen seinäkirjoitus...

Tietämättömien kannattaa googlettaa korkean toimintakyvyn masennus.

Nosto