Pitkäaikainen uusiutuva masennus, kun mikään ei auta

Täällä kohtalotoveri. Minä lopetin itsehoito-oppaiden lukemisen, koska ne vain muistuttavat siitä mikä on pielessä. Aloin harrastaa aiemmin lapsellisena pitämiäni asioita, kuten nukketalon kalusteiden näpertelyä, Legoilla rakentamista ym. mitä en ollut aiemmin tehnyt. Olin kyllä neulonut ym. "aikuisten" harrastuksia, mutta ne eivät vaikuttaneet mielialaani. Nämä "lapselliset" harrastukset ovat ainoita, joilla pääsen "eri maailmaan", pakoon omia ajatuksiani. 

En tiedä mitä itse ajattelet näistä, eihän nämä kaikilla toimi samalla tavalla. Mutta siinä vaiheessa kun mielessäni oli jatkuvasti vain itsem#€&a, päätin etten menetä mitään jos kokeilen ihan jotain muuta kuin perinteisiä kävelylenkkejä ja sukkien neulomisia. Olo on parempi kuin vuosikymmeniin. Ei tietenkään jatkuvasti, ei todellakaan. Vaan silloin kun pääsen tänne mielikuvitusmaailmaani. Toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, pystytkö itse tunnistamaan syitä masennuksesi taustalla tai onko sulla ajatusta, minkä asioiden tulisi sun elämässä muuttua, jotta tilanne helpottaisi? 

Ketju on aloitettu vuosia sitten, epäilen, ettei ap linjoilla enää.

Aihe ei vanhene.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt itseltäsi, mitkä ovat perimmäiset syyt elämäsi valintoihin? Olettaen, että uskot ja tunnet valintojen tosiaankin olleen omia valintoja? Tavoitteletko rahaa ja muuta materiaa vai ovatko nämä vain välttämättömiä työkaluja maailmassa pärjäämiseen, eivätkä tuo onnea taikka tarkoitusta, todellisten motiivien ollen vaikka itsensä kehittäminen sekä tietynlaisen, vaikeasti määrittämättömän ymmärryksen saavuttaminen?

Itse uskon joidenkin ihmisten syntyvän tähän maailmaan "epäyhteensopivina". Maailmaan, jossa materian ja statuksen tavoittelusta on tullut tärkeimpiä arvoja. Kun juuritasolla täysin muunlaisia asioita, enemmän tai vähemmän tiedostavasti, arvostava ihminen yrittää väkisin sopeutua nyky-yhteiskuntaan on usein seurauksena henkisiä ongelmia, joista masennus ja ahdistus lienevät yleisimpiä.

Monesti henkiset ongelmat ovat seurausta erilaisista traumaattisista kokemuksista (joille "epäyhteensopivat" ihmiset usein ovat surullisesti tavallista alttiimpia), mutta aina ei menneisyydestä löydy mitään selkeitä tekijöitä. Siksi uskon (kyllä, kyseessä on paljolti uskon asia, koska nykytiedekäsityksen metodeilla tällaista on vaikeaa todistaa) joidenkin ihmisten masentuvan, koska heitä ei ole "ohjelmoitu" nykyajan kaltaiseen maailmaan. Materialismi ja itsekeskeisyys ovat jo tuhansia vuosia olleet ihmiskunnan keskeisiä ominaisuuksia, mutta hyvin lyhyellä ajalla netin myötä tullut informaatiotulva ja sosiaalisen median räjähdys ovat olleet omiaan pahentamaan asioita, kun kaikesta on tullut niin välittömästi saatavilla olevaa - niin hyvässä kuin etenkin pahassa.

Mikä tähän sitten auttaisi? No maailmaa tai sen suuntaa ei enää tulla muuttamaan ennen kuin jokin apokalyptinen tapahtuma pyyhkii pöydän, mutta pientä apua voi yrittää löytää itsetutkiskelusta ja omien henkisten arvojen löytämisestä. Se, löytyvätkö ne jostakin vakiintuneesta uskonnosta, filosofiasta tai puhtaasti itse luodusta elämänkatsomuksesta ei ole merkittävää. Valitettavasti olen niin kyynistynyt, etten pahemmin enää näe isompaa toivoa itselleni(kään), mutta mm. niistä kuuluisista itselle tärkeistä "pienistä asioista" nauttiminen on kaiken pohtimisen lomassa tuonut yllättävänkin paljon lohtua.

Oho, no tulipas melkoinen seinäkirjoitus...

Allekirjoitan tuon kaiken.

Repäisin itseni irti yhteiskunnasta ja omasta arjesta muutamasi kuukaudeksi vime kesänä niin, että kaikki mitä tarvitsin, oli rinkassa. Opin todella paljon noiden kuukausien aikana ja kun palasin, olin ainakin joiltain osin muuttunut niin, että tiedän, mitä elämässäni oikeasti haluan. Ja se ei ole materia, tosin se nyt ri muutenkaan ole koskaan näytellyt isoa roolia elämässäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, pystytkö itse tunnistamaan syitä masennuksesi taustalla tai onko sulla ajatusta, minkä asioiden tulisi sun elämässä muuttua, jotta tilanne helpottaisi? 

Ketju on aloitettu vuosia sitten, epäilen, ettei ap linjoilla enää.

Aihe ei vanhene.

Ei välttämättä AP:kaan sen puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mikään terapioistasi ollut traumaterapiaa? Ellei, niin sieltä voisi löytyä apua. Itsellä vähän samansuuntaiset kokemukset kuin sinulla ja oikeasti auttavaa apua olen saanut vasta, kun oireiluni traumatausta tunnistettiin. Sitä ennen oikein mikään ei tuntunut tuovan apua.

Ei ole ollut, olen käynyt kognitiivisessa ja psykodynaamisessa terapiassa, uuteen terapiaan ei ole nyt mahdollisuutta. Minulla on myös diagnoosina pelkkä toistuva masennus ja nuorempana myös ahdistuneisuushäiriö. Olen ajan myötä alkanut miettimään, että jollain tavalla nuo eivät minusta selitä riittävästi tilannettani.

Ap

Onko sinulle tehty koskaan laajempaa psykiatrista arviota, jossa olisi kartoitettu masennuksen taustasyitä ml. persoonallisuushäiriöt, trauma-/elämänhistoria, neuropsykiatriset piirteet?

Olen tosi pahoillani, todella raskas tilanne.

Kysyisin, millaista terapiaa olet saanut? Jos vain kognitiivis-behavioraalistyyppisiä, tai vain keskusteluapua, niin suosittelen, että yrittäisit hakeutua pitkään analyyttiseen psykoterapiaan. Kognitiivis-analyyttinen tai psykodynaaminen lähestymistapa. Nykyään kaikille yritetään antaa noita CBT- tai lyhytterapioita, mutta kaikkia ne eivät auta, tarvitaan tunnetadon syväpsykologista työskentelyä.

Täysin toiselta suunnalta sitten, jotkut kroonisesti masentuneet ovat saaneet apua sähköshokkihoidosta. En tiedä miten siihen pääsee, mutta jos kertoisit lääkärille tuosta, että mikään lääke ja terapia eivät auta ja kaikki on kokeiltu, niin ehkä se olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni aloituksesta, mutta olen tipahtanut työelämästä, kun en vaan enää jaksanut taistella väsyneenä ja masentuneena työöelämän vaatimuksien ja huonon johtamisen kanssa. Olen läpikäynyt jo ammatillisen kuntoutuksen jolloin kouluttauduin täysin uudelle alalle, mutta enpä ole sen paremmin jaksanut senkään jälkeen. Lääkärit ja työkkäri on sitä mieltä, etten kuulu töihin, joten ei ole työnhakuvelvollisuutta. Kelan mielestä pystyn töihin, yllätysyllätys. 

 

Voin huomattavasti paremmin nyt, kun en enää edes halua takaisin töihin, tiedän mikä on lopputulos, jos yritän. Kukaan työnantaja ei edes ansaitsisi mua, koska olen saikulla jatkuvasti. Etätöissä pärjäsin ok, mutta sitten flippasi, kun ta vaati takas toimistolle. Tällä hetkellä pärjään kohtuullisen pienellä mielialalääkeannostuksella, joka jotenkin pitää ahdistuksen ja paniikkikohtaukset poissa. Olen siivonnut elämästäni pois kaiken: huono työpaikka sai jäädä, päätin huonon parisuhteen, myin taloni heti, kun viimeinenkin lapsista lähti omilleen. Muutin pojan asuntoautoon ja tämä hyvin yksinkertainen tapa elää tuntuu niin hyvältä, että ensimmäistä kertaa elämässä, tai ainakaan kymmeniin vuosiin, olen edes hetkittäin onnellinen. Tosin huonoja päiviä on silti paljon. Rahallisesti pärjään ok. 

Olipa jotenkin lohdullinen kirjoitus. Vain saman läpikäynyt voi ymmärtää.

Asut siis talvetkin asuntoautossa? Minä haaveilen mummonmökistä, kantovedestä ja leivinuunista. Mies ei halua, ymmärrän kyllä.

Tsemppiä Sinulle ja kaikille (paitsi ilkkujalle :( )

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani, todella raskas tilanne.

Kysyisin, millaista terapiaa olet saanut? Jos vain kognitiivis-behavioraalistyyppisiä, tai vain keskusteluapua, niin suosittelen, että yrittäisit hakeutua pitkään analyyttiseen psykoterapiaan. Kognitiivis-analyyttinen tai psykodynaaminen lähestymistapa. Nykyään kaikille yritetään antaa noita CBT- tai lyhytterapioita, mutta kaikkia ne eivät auta, tarvitaan tunnetadon syväpsykologista työskentelyä.

Täysin toiselta suunnalta sitten, jotkut kroonisesti masentuneet ovat saaneet apua sähköshokkihoidosta. En tiedä miten siihen pääsee, mutta jos kertoisit lääkärille tuosta, että mikään lääke ja terapia eivät auta ja kaikki on kokeiltu, niin ehkä se olisi mahdollista.

Anteeksi, olitkin ollut jo psykodynaamisessa terapiassa. Tunnistitteko siellä terapeutin kanssa asioita, jotka voisivat olla masennuksen taustalla?

Mulla diagnosoitiin vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oikeita 11 vuotta sitten. Ainoa toimiva lääkitys on mun koirani, ytävät ja kannabis. Niiden avulla jaksan.

Kokeillaan, iskeekö senSuuri...

Jätin uskonnollisen seurakuntani. Podin masennusta 34 vuotta. Kävin töissä, oli perhe jne. Illat ja viikonloput seurakunnan kokouksissa/tapahtumissa/vapaaehtoistyössä. Eräänä viikonloppuaamuna mielessäni kävi ajatus, että hitto vie, minä haluaisin yhtenä aamuna nukkua myöhään, enkä lähteä kuuntelemaan puheita. Prosessi alkoi siitä. Reilun vuoden päästä jätin seurakuntani. Masennus oli kokonaan poissa kolmen kuukauden kuluttua. Yhä murehdin hukkaan heitettyjä vuosikymmeniä, mutta ymmärrän sen, ettei menneisyyttä voi muuttaa, voimme vaikuttaa ainoastaan tähän hetkeen. 

Hormonit ja niiden puute. Nykyään on korvaushoitoja. Ja noidat , noituutta on lähiöissä on noitakouluja on woodoo on wiccaa on muita uskontoja jotka meditoi muille ikäviä asioita haluaa pahaa. Tutki hiukan asuntosi ulkopuolelta ja iholta onko merkkejä. Jos on suljettu tai hennaa. Sitten hävitä erilaiset amuletti ja esineet mistä et tiedä voiko olla joku noituus esine. Jos sulla on risti pidä se esillä sillä noidat vihaa ristiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni aloituksesta, mutta olen tipahtanut työelämästä, kun en vaan enää jaksanut taistella väsyneenä ja masentuneena työöelämän vaatimuksien ja huonon johtamisen kanssa. Olen läpikäynyt jo ammatillisen kuntoutuksen jolloin kouluttauduin täysin uudelle alalle, mutta enpä ole sen paremmin jaksanut senkään jälkeen. Lääkärit ja työkkäri on sitä mieltä, etten kuulu töihin, joten ei ole työnhakuvelvollisuutta. Kelan mielestä pystyn töihin, yllätysyllätys. 

 

Voin huomattavasti paremmin nyt, kun en enää edes halua takaisin töihin, tiedän mikä on lopputulos, jos yritän. Kukaan työnantaja ei edes ansaitsisi mua, koska olen saikulla jatkuvasti. Etätöissä pärjäsin ok, mutta sitten flippasi, kun ta vaati takas toimistolle. Tällä hetkellä pärjään kohtuullisen pienellä mielialalääkeannostuksella, joka jotenkin pitää ahdistuksen ja paniikkikohtaukset poissa. Olen siivonnut elämästäni pois kaiken: huono työpaikka sai jäädä, päätin huonon parisuhteen, myin taloni heti, kun viimeinenkin lapsista lähti omilleen. Muutin pojan asuntoautoon ja tämä hyvin yksinkertainen tapa elää tuntuu niin hyvältä, että ensimmäistä kertaa elämässä, tai ainakaan kymmeniin vuosiin, olen edes hetkittäin onnellinen. Tosin huonoja päiviä on silti paljon. Rahallisesti pärjään ok. 

Olipa jotenkin lohdullinen kirjoitus. Vain saman läpikäynyt voi ymmärtää.

Asut siis talvetkin asuntoautossa? Minä haaveilen mummonmökistä, kantovedestä ja leivinuunista. Mies ei halua, ymmärrän kyllä.

Tsemppiä Sinulle ja kaikille (paitsi ilkkujalle :( )

Asun joo myös talven. En talon myymisen jälkeen ole osannut päättää, mikä olisi itselle mieluisin, helpoin ja paras asumismuoto, mutta nyt voin miettiä rauhassa, ehkä se vielä kristalloituu, kun elämä etenee. Saattaa se mummonmökki tulla mullekin harkintaan. Tämä myymäni oli rv 1890, mutta liian iso, työläs ja kallis nykyiseen tilanteeseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani, todella raskas tilanne.

Kysyisin, millaista terapiaa olet saanut? Jos vain kognitiivis-behavioraalistyyppisiä, tai vain keskusteluapua, niin suosittelen, että yrittäisit hakeutua pitkään analyyttiseen psykoterapiaan. Kognitiivis-analyyttinen tai psykodynaaminen lähestymistapa. Nykyään kaikille yritetään antaa noita CBT- tai lyhytterapioita, mutta kaikkia ne eivät auta, tarvitaan tunnetadon syväpsykologista työskentelyä.

Täysin toiselta suunnalta sitten, jotkut kroonisesti masentuneet ovat saaneet apua sähköshokkihoidosta. En tiedä miten siihen pääsee, mutta jos kertoisit lääkärille tuosta, että mikään lääke ja terapia eivät auta ja kaikki on kokeiltu, niin ehkä se olisi mahdollista.

Itselleni puhkesi psykodynaamisessa ahdistuneisuushäiriö.  Vuosia kestäneen masennuksen takia sinne menin. En suosittele jos ei ole henkisesti vahva psyyke että kestää käsitellä kaikki ne traumatisoi juurta jaksaen. Henkilökemia terapeutin kanssa myös olennaisen tärkeä

Vierailija kirjoitti:

Vasta sitten löytyy kunnollinen apu, kun syttyy oivallus siitä, että lopultakin on kyse omien ajatusten vääristymisestä. Ajatukset ohjaavat tunteita, ja vaikka aina ei heti tiedostakaan mitä ajatuksia on taustalla, omaa mieltä kaivelemalla niitä alkaa löytyä. Sitten pitää oppia kyseenalaistamaan ovatko ne ajatukset todellakin oikeassa, ja alkaa vastustamaan niitä, ja muokkaamaan niitä positiivisemmiksi. Positiiviset ajatukset alkavat vähitellen muuttamaan myös tunteita positiivisempaan suuntaan. Tämä kuulostaa ihan huu haalta, mutta loppujen lopuksi tämä on totuus. Terapia pohjautuu juuri omien ajatusten ja kokemusmaailman ymmärtämiseen, joten jos ihan omatoimisesti saa kiinni tästä negatiivisten ajatusten ja tunteiden kierteestä, ja alkaa työskennellä päästäkseen siitä kierteestä irti, se on kyllä mahdollista. Helppoa ei, mutta mahdollista. Lisäksi on hyväksyttävä, että menneisyyttä ei muuta mikään, joten on aivan turhaa jäädä vellomaan vanhoihin asioihin. Ennemminkin kannattaa ajatella, ettei anna vanhojen ikävien asioiden viedä enää hetkeäkään tulevaisuudesta.

Millä muuttaa asennetta ”vääristyneestä” jos pääsyy masennukseen, on esim. rahattomuus? Jos saisin töitä ja rahaa jäisi myös käyttöön, niin ei olisi aikaa masentua. Tämä nykyinen maailman politiikkaa vain kurittaa ihmiset ihan loppuun, vaikka maailman pitäisi olla etenemässä parempaan. 

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis ole ainakaan aloituksesi perusteella varsinaisesti sairastanut masennusta?

Miten niin ei ole aloituksen perusteella sairastanut masennusta? Voi hyvä ihme sentään.

Masentunut ei käy korkeakoulussa kun ei edes jaksa opiskella masentunut ei mene töihin kun ei edes jaksa nousta sängystä. Olen työssäni kohdannut masentuneita, ihan psykiatrisessa sairaalassa.

Et taida olla kummoinen ammattilainen kun et tajua että eri yksilöt sairastavat eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta sitten löytyy kunnollinen apu, kun syttyy oivallus siitä, että lopultakin on kyse omien ajatusten vääristymisestä. Ajatukset ohjaavat tunteita, ja vaikka aina ei heti tiedostakaan mitä ajatuksia on taustalla, omaa mieltä kaivelemalla niitä alkaa löytyä. Sitten pitää oppia kyseenalaistamaan ovatko ne ajatukset todellakin oikeassa, ja alkaa vastustamaan niitä, ja muokkaamaan niitä positiivisemmiksi. Positiiviset ajatukset alkavat vähitellen muuttamaan myös tunteita positiivisempaan suuntaan. Tämä kuulostaa ihan huu haalta, mutta loppujen lopuksi tämä on totuus. Terapia pohjautuu juuri omien ajatusten ja kokemusmaailman ymmärtämiseen, joten jos ihan omatoimisesti saa kiinni tästä negatiivisten ajatusten ja tunteiden kierteestä, ja alkaa työskennellä päästäkseen siitä kierteestä irti, se on kyllä mahdollista. Helppoa ei, mutta mahdollista. Lisäksi on hyväksyttävä, että menneisyyttä ei muuta mikään, joten on aivan turhaa jäädä vellomaan vanhoihin asioihin. Ennemminkin kannattaa ajatella, ettei anna vanhojen ikävien asioiden viedä enää hetkeäkään tulevaisuudesta.

Millä muuttaa asennetta ”vääristyneestä” jos pääsyy masennukseen, on esim. rahattomuus? Jos saisin töitä ja rahaa jäisi myös käyttöön, niin ei olisi aikaa masentua. Tämä nykyinen maailman politiikkaa vain kurittaa ihmiset ihan loppuun, vaikka maailman pitäisi olla etenemässä parempaan. 

T. Eri

Ei työttömyys ole välttämättä pysyvä olosuhfe. Työskentele mielesi kanssa. Jos et niin tee, voidit työllistyä ensi viikolla ja silti löytää tyytymättömyyden aiheita elämästäsi.

Masennukseen sähköhoitoa on tehokas ja sitten ketamiinia.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani, todella raskas tilanne.

Kysyisin, millaista terapiaa olet saanut? Jos vain kognitiivis-behavioraalistyyppisiä, tai vain keskusteluapua, niin suosittelen, että yrittäisit hakeutua pitkään analyyttiseen psykoterapiaan. Kognitiivis-analyyttinen tai psykodynaaminen lähestymistapa. Nykyään kaikille yritetään antaa noita CBT- tai lyhytterapioita, mutta kaikkia ne eivät auta, tarvitaan tunnetadon syväpsykologista työskentelyä.

Täysin toiselta suunnalta sitten, jotkut kroonisesti masentuneet ovat saaneet apua sähköshokkihoidosta. En tiedä miten siihen pääsee, mutta jos kertoisit lääkärille tuosta, että mikään lääke ja terapia eivät auta ja kaikki on kokeiltu, niin ehkä se olisi mahdollista.

Uskonnoissa on ryhmiä jotka kerää rahaa toisilta syyttämällä. Syyllistetään kuulijat että saadaan rahaa. 

Virisipä vilkas, osin tosi asiallinen keskustelu vuosia vanhaan ketjuun. Maailman onnellisimmalla kansalla on tosi paljon masennusta. Miten paljon niillä onnettomilla mailla lieneekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis ole ainakaan aloituksesi perusteella varsinaisesti sairastanut masennusta?

Miten niin ei ole aloituksen perusteella sairastanut masennusta? Voi hyvä ihme sentään.

Masentunut ei käy korkeakoulussa kun ei edes jaksa opiskella masentunut ei mene töihin kun ei edes jaksa nousta sängystä. Olen työssäni kohdannut masentuneita, ihan psykiatrisessa sairaalassa.

Et taida olla kummoinen ammattilainen kun et tajua että eri yksilöt sairastavat eri tavalla.

Todellakin luulisi ammattilaisen tietävän, mikä on korkean toimintakyvyn masennus. Ton täytyy olla osastosihteeri tai laitossiivooja.