Miten sairaalasta pääsee kotiin sellainen henkilö, jolla ei ole mitään mukana
Voisin kuvitella että tällaista tapahtuu aika useinkin. Yksin asuva henkilö alkaa tuntea esimerkiksi kovaa rintakipua ja kykenee juuri ja juuri soittamaan hätäkeskukseen ja pyytämään apua, mutta ambulanssin tullessa luultavasti ei ole enää siinä kunnossa, että pystyisi ensihoitajille kertomaan, missä esim kotiavaimet ja rahat ovat, (ja pahimmassa tapauksessa, jos näin tapahtuu öiseen aikaan, päällä on vain yövaatteet). ja ensihoitajat tuskin alkavat omatoimisesti niitä etsimään, kun mahdollisesti hengenvaarassa olevat potilas pitää saada kiireesti sairaalaan
Mutta mitäs sitten tapahtuu, kun tällaisen potilaan pitäisi lähteä kotiin sairaalasta, meinaan voi olla aika hankala tilanne, jos lähistöllä ei esim asu ketään sukulaista tai tuttavaa, jota voisi pyytää hakemaan kotoa rahaa ja avaimet (ja pahimmassa tapauksessa jopa vaatteet).
Kommentit (199)
Kerran tuli taksilla hurautettua ihan sairaalatamineissa.
Pitkä aamutakki oli tosin päällä.
Minua mietityttää enemmän tilanne, että yksin asuvana herään yllättäen sokeana. Miten osaisin hakea apua, kun ulos ei uskaltaisi lähteä eikä puhelinta osaa käyttää ilman näkökykyä....?
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää enemmän tilanne, että yksin asuvana herään yllättäen sokeana. Miten osaisin hakea apua, kun ulos ei uskaltaisi lähteä eikä puhelinta osaa käyttää ilman näkökykyä....?
Ei kenelläkään mene yhdessä yössä näkökyky
Vierailija kirjoitti:
Vara-avaimet on hyvä jättää jollekin läheiselle ihan jo siltä varalta, että itse unohtaa avaimet kotiin tai hukkaa ne.
Sairaalasta ei heitetä ketään alasti pakkaseen. Se olisi heitteillejättö. Jos tulee sairaalaan anbulanssilla, on oikeutettu kelataksikyytiin. Ellei ole omaa hakijaa. Potilas tietysti niin kyetessään hoitaa itse omat asiansa.
Tietoihisi on merkitty lähin omainen. Voit tarkistaa omakannasta, kuka on merkitty lähimmäksi omaiseksesi. Häneen voidaan ottaa tarvittaessa yhteyttä. Tämän lähimmän omaisen on tietysti hyvä tietää että hän on se, johon otetaan hätätilanteessa yhteyttä. Tälle ihmiselle voisi jättää vaikka ne vara-avaimet.
Jokainen merkkaa ihan itse yhteyshenkilönsä/lähimmän omaisen. Ei se tieto sinne itsestään hyppää eikä kukaan ulkopuolinen sitä nimeä.
Välillämme on noin 500 km, mutta kun lähiomainen oli pääsemässä sairaalasta eikä hänellä ollut vaatteita, matkustin junalla paikalle, kävin ostamassa verkkarit ja paidan, alusvaatteet ja villatakin. Ja vein hänelle sairaalaan. Ei ole sen hankalampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vara-avaimet on hyvä jättää jollekin läheiselle ihan jo siltä varalta, että itse unohtaa avaimet kotiin tai hukkaa ne.
Sairaalasta ei heitetä ketään alasti pakkaseen. Se olisi heitteillejättö. Jos tulee sairaalaan anbulanssilla, on oikeutettu kelataksikyytiin. Ellei ole omaa hakijaa. Potilas tietysti niin kyetessään hoitaa itse omat asiansa.
Tietoihisi on merkitty lähin omainen. Voit tarkistaa omakannasta, kuka on merkitty lähimmäksi omaiseksesi. Häneen voidaan ottaa tarvittaessa yhteyttä. Tämän lähimmän omaisen on tietysti hyvä tietää että hän on se, johon otetaan hätätilanteessa yhteyttä. Tälle ihmiselle voisi jättää vaikka ne vara-avaimet.
Jokainen merkkaa ihan itse yhteyshenkilönsä/lähimmän omaisen. Ei se tieto sinne itsestään hyppää eikä kukaan ulkopuolinen sitä nimeä.
Kun menet ensimmäisen kerran sairaalaan, tää tieto kysytään silloin. Ja tarkistetaan sen jälkeen joka käynnillä. Ehkä nykyään voi itsekin merkitä, minun ei ole tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vara-avaimet on hyvä jättää jollekin läheiselle ihan jo siltä varalta, että itse unohtaa avaimet kotiin tai hukkaa ne.
Sairaalasta ei heitetä ketään alasti pakkaseen. Se olisi heitteillejättö. Jos tulee sairaalaan anbulanssilla, on oikeutettu kelataksikyytiin. Ellei ole omaa hakijaa. Potilas tietysti niin kyetessään hoitaa itse omat asiansa.
Tietoihisi on merkitty lähin omainen. Voit tarkistaa omakannasta, kuka on merkitty lähimmäksi omaiseksesi. Häneen voidaan ottaa tarvittaessa yhteyttä. Tämän lähimmän omaisen on tietysti hyvä tietää että hän on se, johon otetaan hätätilanteessa yhteyttä. Tälle ihmiselle voisi jättää vaikka ne vara-avaimet.
Jokainen merkkaa ihan itse yhteyshenkilönsä/lähimmän omaisen. Ei se tieto sinne itsestään hyppää eikä kukaan ulkopuolinen sitä nimeä.
Kun menet ensimmäisen kerran sairaalaan, tää tieto kysytään silloin. Ja tarkistetaan sen jälkeen joka käynnillä. Ehkä nykyään voi itsekin merkitä, minun ei ole tarvinnut.
No, pilkunviilaaja, sanotaan sitten niin, että itse se yhteyshenkilö/lähinomainen kerrotaan esim. kysyttäessä. Se tieto ei muuten ilmesty tyhjästä eikä ulkopuolisen toimesta. Omakannassa voi sen myös käydä merkitsemässä.
Tilataan Kela-taksi, josta tulee lasku jälkikäteen. Pyydetään joku avaamaan ovi. Siinäpä ne tärkeimmät. Jos on ollut tullessaan aivan alaston tai päällä olleet vaatteet ovat vaikkapa onnettomuudessa tuhoutuneet, voi lähteä sairaalan vaatteissa ja palauttaa ne sitten joskus myöhemmin. Kyllä sairaaloissa on myös sukkia.
Tervetuloa 2022 vuoteen hyvinvointiyhteiskuntaan!
Sairaalassa ei todellakaan ole aikaa hoitajilla eikä sosiaalityöntekijöillä hankkia sukkia ja kalsareita tms. Ei ole myöskään vaatevarastoa mistä saisi valita kotiutumisvaatteita. Lähteä saa vaikka sairaalan vaatteissa, kunhan potilas saadaan ovesta ulos ja uusia tilalle. Kelataksin kyytiin ja mummoja liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin. Olen maatalouslomittaja.
Jouduin työtapaturmaan, jossa jouduin tajuttomana ambulanssilla sairaalaan. Päällä oli työvaatteet, jotka jouduttiin leikkaamaan päältä. Tapahtumapaikalle, eli maatilalle jossa työskentelin, jäi auto, kotiavaimet, puhelin ja omat päällysvaatteet kenkineen. Sairaalasta sain soittaa ja selvittää missä omaisuuteni sijaitsi viikon sairaalassaolon jälkeen. Ihana tilallinen oli lukinnut autoni ja piti puhelintani ladattuna ja oli siihen vastaillut aina kun se oli soinut ja olivat lomatoimiston, eli työnantajani, kanssa sopineet, että toimittaa auton ja tavarani kotiini sitten kun niitä kaipailen.
Kotiuduin taksilla sairaalavaatteissa ja kotona odotti se tilallinen autoni, omaisuuteni ja ruokakassin kanssa. Kävi vielä apteekissa ja varmisti, että pärjään.
Minkä takia tilallinen ei aiemmin toimittanut tavaroitasi tai selvitellyt missä on omistaja? Ja vastaili sun puhelimeen eikä käynyt mielessä toimittaa sitä siulle. Eikö kukaan siun tuttu tai läheinen tai ketkä siun puhelimeen soittivatkaan, niin hoidellut asioita yhtään? Etkö saanut aiemmin soittaa sairaalasta, vai olitko tajuttomana ettet voinu soittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin. Olen maatalouslomittaja.
Jouduin työtapaturmaan, jossa jouduin tajuttomana ambulanssilla sairaalaan. Päällä oli työvaatteet, jotka jouduttiin leikkaamaan päältä. Tapahtumapaikalle, eli maatilalle jossa työskentelin, jäi auto, kotiavaimet, puhelin ja omat päällysvaatteet kenkineen. Sairaalasta sain soittaa ja selvittää missä omaisuuteni sijaitsi viikon sairaalassaolon jälkeen. Ihana tilallinen oli lukinnut autoni ja piti puhelintani ladattuna ja oli siihen vastaillut aina kun se oli soinut ja olivat lomatoimiston, eli työnantajani, kanssa sopineet, että toimittaa auton ja tavarani kotiini sitten kun niitä kaipailen.
Kotiuduin taksilla sairaalavaatteissa ja kotona odotti se tilallinen autoni, omaisuuteni ja ruokakassin kanssa. Kävi vielä apteekissa ja varmisti, että pärjään.Minkä takia tilallinen ei aiemmin toimittanut tavaroitasi tai selvitellyt missä on omistaja? Ja vastaili sun puhelimeen eikä käynyt mielessä toimittaa sitä siulle. Eikö kukaan siun tuttu tai läheinen tai ketkä siun puhelimeen soittivatkaan, niin hoidellut asioita yhtään? Etkö saanut aiemmin soittaa sairaalasta, vai olitko tajuttomana ettet voinu soittaa?
Muakin kiinnostaa, että miksi venyi asiat noin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kotoa voi lähteä yövaatteissa miksi sinne ei voisi myös palata samoissa vaatteissa?
Bussillako?
Ja hankala odotella taksia sairaalan aulassa: Pelkkä yöpuku päällä, paljain jaloin: ei sukkia, ei kenkiä, ei päällystakkia. Ei mitään.
mulla tuli kelataksi-kuski hakemaan huoneesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä avaimet ja rahat huolehditaan mukaan.
Tuskin jokaisesta sotkuisesta kämpästä niitä löydetään eikä montaa minuuttia etsitä.
Sairaaloissa on sosiaalihoitajat, jotka auttavat tällaisissa asioissa. Luulisi kyllä, että ambulanssiväki huomioi myös tällaiset seikat kuin kotiavaimen mukaan ottaminen.
Ennen oli taksikortit, joita annettiin kotiutuessa, jos tarvetta oli, nykyään on kai sitten se kelataksi.
Ja vaatteet, jos ei muuta niin lainataan sairaalavaatteita, sairaaloissakin on esim. talvella potilaita varten talvitakkeja, ja pyjama siihen alle, tohvelit, kun taksilla kuljetaan.
Jos on joku läheinen henkilö, johon sairaalasta ollaan yhteydessä, niin kotiutuessa hänkin voi olla saattajana ja huolehtia asioista kotiin lähdön suhteen.
Tuohon aloitukseen. Mahdollisesti hengenvaarassa oleva potilas pitäisi kiireesti saada sairaalaan. No, ensihoitajien asia on hoitaa se tilanne niin, että se välitön hengenvaara vähenee. Ensihoitajat ovat erikoistuneet ensihoitoon eli antamaan se välittömän pelastavan avun.
Ei ne vaan tuu ja kato, että jätkä on sininen jo naamastaan että ei muuta kuin kiireesti paareille ja autoon ja sitten niin lujaa kuin pääsee ensiapuun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni jo , no ikää 47😂
Mutta eteisessä on reppu jossa lappu ambulanssihlöä varten. Vaatteita hieman siinä sisällä. Puhkassa tiedot säännöllisistä lääkkeistä joita käytän.
Enää ei puutu kuin kuolinsiivous ja edunvalvontavaltuutus jälkikasvulle😂
Lappu, lista eteisen oveen siis yllättäviä tilanteita varten. Siitäpähän tavaavat, kun itse olen taju kankaallaTämä on kyllä jo sairasta.
Miksi?! Jos ihminen asuu yksin ja tietää olevansa sairas, niin on ihan järkevää ennakointia!
t: Toinen sairas yksinasuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua mietityttää enemmän tilanne, että yksin asuvana herään yllättäen sokeana. Miten osaisin hakea apua, kun ulos ei uskaltaisi lähteä eikä puhelinta osaa käyttää ilman näkökykyä....?
Ei kenelläkään mene yhdessä yössä näkökyky
Kyllä menee. Esim. MS- taudissa, tai aivotapahtumissa jne.
Voi kunpa tietäisit kuinka paljon sairaaloissa on sosiaalityöntekijöitä, juuri tätä nimenomaista tehtävää varten! Melkein joka osastolla omansa tai pari osastoa per sosiaalityöntekijä.