Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on oli muuten hyvä perhe ja lapsuus, mutta kuritettiin ruumiillisesti oletteko rohjenneet jälkeenpäin kysyä, että mitä vanhemmat oikein sillä tarkoittavat ja miten he itselleen sen perustelivat? Tämä ei ole mikään defenssi vaan ihan rehellisesti voin sanoa, että minulla oli tosi hyvä lapsuus ja rakastavat vanhemmat, mutta kuitenkin kurittivat ruumillisesta, ja sitä jatkui muistaakseni kutosluokkalaisena vielä. Eikä se ollut vain muodollinen ripsaus risulla, vaan ihan voimia säästelemättä nahkavyöllä.

Nyt ajatellenhan tämä tuntuu ihan täysin ristiriitaiselta ja absurdilta, että miten lastaan rakastavat vanhemmat voi tehdä noin.

N-91

On puhuttu asiasta useita kertoja, varsinkin kun omista kasvatussuunnitelmista omiin suunnitteilla oleviin lapsiin on tullut puhetta. Molemmat vanhemmat ovat olleet pahoillaan, ja tavallaan ilmaisseet ainakin epäsuorasti katuvansa sitä mitä tuli tehtyä. Että se "ei ole enää nykyaikaa" tms. Mutta ovat pyytäneet ymmärtämään, että heillä itsellään oli samalla tavalla onnellinen hyvä lapsuus, joka samalla tavalla silti sisälsi kuritusta. He ovat olettaneet, että ei se vie niitä hyviä lapsuusmuistoja meiltä lapsiltakaan pois sen enempää jos välillä kuritetaan, kun lapsi tekee jotain oikeasti mykistävän typerää.

Aika iso osa perustelusta on myös se kokonaan toinen asia, että suuri osa niistä tilanteista joissa saatiin piiskaa, oli tilanteita joissa lapsi oli tekemässä itselleen ja/tai muille jotain potentiaalisesti jopa hengenvaarallista. Itse esim. kiipesin katolle voidakseni katsoa savupiippuun sisään ylhäältäpäin; karkasin uimaan ilman lupaa, kun olin ensin kinunnut kiireistä äitiä tuloksetta mukaan uimavalvojakseni varmaan tunnin; ja ajoin mönkijällä kivikkoiseen maastoon johon sillä oli erikseen kielletty menemästä, niin että se kaatui ja jäin melkein sen alle.

Näistä tuli vanhemmille sellainen paniikinomainen tunne (ja muistan kuinka ne selittivät sen minulle aina silloin heti siinä piiskan saamista välittömästi edeltävässä puhuttelussakin), että tämä teko ei saa toistua kirjaimellisesti enää KOSKAAN. Ja että se, että pakarat punertaa yhden illan, on lopulta pieni hinta maksettavaksi siitä. Mieluummin pieni itku nyt kuin iso itku myöhemmin. Siinä on oma logiikkansa.

Minua hämmentää erityisesti se tietynlainen suunnitelmallisuus näissä lasten kurittamisissa. Jotenkin olisi vähän helpompi ymmärtää, että lapsen aiheuttamasta vaaratilanteessta pelästyneenä antaa pikaistuksissaan esim. luunapin (mikä ei tietenkään ole myöskään hyväksyttävää). Mutta jotenkin vaikeampi käsisttää sitä, että pidetään ensin tuollainen puhuttelu (eli vanhemmilla on siinä aikaa, jolloin se pikaistuminen ehtii mennä ohi ja tunteet tasaantua), mutta silti puhuttelun jälkeen vielä haetaan vyö ja kuritetaan, eli ei mene pikaistumisen piikkiin enää.

Olen itse saanut sellaisen mielikuvan, että siinä haluttiin nimenomaan suojella lasta fyysisesti siltä riskiltä että se rankaiseminen lähtee lapasesta. Silloin kun kyse on tilanteesta, jossa ei ole kyseessä se pieni luunappi, vaan lätkitään kättä pidemmällä niin että se oikeasti sattuu aivan helvetisti ja kohdistuu isoon alueeseen kehoa. Jos sellaisessa tilanteessa toimii pikaistuksissaan jonkun vihanpuuskan vallassa, niin lapsi voi olla lopulta mustelmilla tai verillä, ja se on toki tosi kaukana hyväksyttävyyden rajojen ulkopuolella jopa useimpien niiden mielestä joista se itse piiskaaminen on ihan OK. Parempi odottaa nimenomaan tietoisesti että se välitön tilanne on ohi, niin rangaistus pysyy toivotuissa rajoissa.

Hei vaan,

Kirjoitin aiemmin ketjuun että ennen nuoria olivat alle 18- tai 20-vuotiaat, nykyään alle 40-vuotiaat. Tänään näin sellaisen määritelmän, että nuoria aikuisia ovat 18-44-vuotiaat. Keski-ikäisiä ollaan saman määritelmän mukaan 45-65-vuotiaina, ja siitä eteenpäin vanhoja. Keski-iän keskikohta on siis 55-vuotiaana, josta voinee päätellä keskimääräisen elinikämme olevan 110 vuotta!

Some.... olen itse 40 v joten muistan ajan ilman somea ja onneksi elettiin teininä ilman somea jne. Tietty ikäpolvi ei vaan ymmärrä miten tajuttoman toksinen yhdistelmä on se ettei uskalleta tehdä juuri mitään koska sysytäkin some sheimaus mutta toisaalta pitäisi kokoajan vertailla ja elää parempaa elämää kun muut. Se on vaan käytännössä täysin mahdoton yhdistelmä. Jos ei voi ottaa riskejä ja tehdä virheitä ei voi oikeasti elää kunnolla huippusuorittajan elämää ja jos vaan teeskentelee niin syystäkin olo on feikki ja masentaa. Eletään muita varten eikä itseä, feikataan eikä edes tiedetä että joskus elettiina aidommin. Pystyi mokaamaan ja tekemään noloja juttuja mutta niistä oppi kaikenlaista ja se kasvatti resilienssiä mitä nyky somettajilla ei ole yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on oli muuten hyvä perhe ja lapsuus, mutta kuritettiin ruumiillisesti oletteko rohjenneet jälkeenpäin kysyä, että mitä vanhemmat oikein sillä tarkoittavat ja miten he itselleen sen perustelivat? Tämä ei ole mikään defenssi vaan ihan rehellisesti voin sanoa, että minulla oli tosi hyvä lapsuus ja rakastavat vanhemmat, mutta kuitenkin kurittivat ruumillisesta, ja sitä jatkui muistaakseni kutosluokkalaisena vielä. Eikä se ollut vain muodollinen ripsaus risulla, vaan ihan voimia säästelemättä nahkavyöllä.

Nyt ajatellenhan tämä tuntuu ihan täysin ristiriitaiselta ja absurdilta, että miten lastaan rakastavat vanhemmat voi tehdä noin.

N-91

Oliko tämä muuten tyypillistä, että remmikuritus oli nimenomaan tuohon murrosiän kynnykselle saakka käytössä, mutta loppui murrosikään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Lisää siihen vielä alkoholi ja huumeet ja tiedämme miksi niin monella on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia.

1990- ja 2000-luvuilla syntyneet käyttävät tosin vähemmän alkoholia kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Mutta heidän 80 ja 90-luvulla raskaana olleet äidit käyttivät sekä huumeita, että alkoholia niinä vuosikymmeninä ja paljon. Silloin ei edes tupakointia nähty kauhean vaarallisena asiana sikiölle.

No höps höps, ei todellakaan pidä paikkaansa. Nykyään muuten tupakoi koko väestöstä 12 %, ja raskaana olevista naisista myös 12 %. 😢 Nuorista äideistä tupakoi raskausaikana noin puolet.

Ei kai kukaan paitsi ongelmainen juo alkoholia raskausaikana? Mutta se on totta, että nykynuoret käyttävät vähemmän alkoholia kuin aiemmat sukupolvet. Tosin se johtuu siitä, että alkoholi ei ole enää pariin vuosikymmeneen ollut nuorten ensisijainen päihde, vaan käytetään muita mömmöjä ja usein sekakäyttönä. Suuri osa nuorten aikuisten ADHD-lääkkeistä sekä psyykenlääkkeitä menee myös viihdekäyttöön ja myyntiin. Ihan perus kolmiokipulääkkeestäkin saa myymällä kivan lisän toimeentulotukeen, kun muistaa valitella kuinka kovin kipeä selkäkin on. Samalla madaltaa riskiä joutua töihin tai muuhun aktivointiin.

Eli mikä sinusta oli höps höpsiä? 80 ja 90- luvulla nuoret naiset joivat paljon. Se on fakta. He saattoivat tulla silloin myös raskaaksi. Sekin on fakta.

Osalle lapsista on ihan pakosta tullut alkoholista syntyneitä neurologisiavammoja. Toisille pieniä, toisille todella vakavia.

Suurin osa joka tietää, siis tietää, olevansa raskaana ei juo, mutta monelle se voi mennä jopa aika pitkälle se raskaus, ennenkuin he saavat tietää siitä.

Joten on aivan selvää, että jos on tullut raskaaksi, vaikka kesäkuun alussa ja saa tietää siitä heinäkuun lopulla, kun on vaikka viikolla 8, on ehkä ryypännyt sekä juhannuksen, Ruisrokin, Provinssirokin ja muutamat muut kesäviikonloput siihen päälle. Ja saman voimme ajatella joulun ja uudenvuoden tienoihin ja ties mihin opiskelijajuhlaan, kuten vappuun ym.

Sitä millaisia nykynuorten tulevat ja vähän aikaa sitten syntyneet lapset ovat kolmekymppisinä on vaikeaa sanoa. Ehkä heillä on vähemmän ongelmia tai enemmän.

Siinähän se ongelman ydin, kun ei juurikaan kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Lisää siihen vielä alkoholi ja huumeet ja tiedämme miksi niin monella on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia.

1990- ja 2000-luvuilla syntyneet käyttävät tosin vähemmän alkoholia kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Alkaahan se ahistaa ketä hyvänsä, jos ei ikinä saa nollata. Alkoholia käytetään hyvästä syystä. Kohtuus toki kaikessa.

Selitän tämän nyt vielä kerran mitä tarkoitan. Nämä äidit jotka saivat vauvoja 80 ja 90-luvulla joivat paljon. Olin silloin itse nuori ja muistan hyvin kuinka olin lähes ainoa tyttö luokallani, joka ei juonut. Juomiseen lähes painostettiin kavereiden puolesta, jos meni baariin.

Moni tuli silloin myös raskaaksi, kuten usein tapahtuu 18-30 vuotiaiden kohdalla, eikä se juominen tai tupakoiminen mihinkään loppunut, varsinkaan jos ei tiennyt olevansa raskaana. Eikä moni niinä ensimmäisinä viikkoina tiedä.

Usein selitettiin myös, kuinka etelä Euroopassa olisi paljon vammautuneita lapsia, jos alkoholista olisi haittaa sikiölle jne. Oikeasti etelä-Euroopassa, kun katsoo tilastoja raskaana olevat naiset eivät ole koskaan juoneet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Nyt me tiedämme mitä alkholi aiheuttaa sikiölle. FASin ja tiedämme myös ne oireet. Pahoissa tapauksissa poikkeamia kasvojen fysiologiassa, mutta ennenkaikkea adhd:tä, masennusta, oppimisvaikeuksia, käyttäytymishäiriöitä, vaikeuksia hallita impulsseja jne. Sitten tuli mukaan bilehuumeet ja kannabis. On aivan selvää, että on paljon lapsia, jodien äidit raskausaikana ovat käyttäneet niitä. Ehkä ihan vaan kunnes saivat positiivisen raskaustestituloksen, mutta vahinko sikiölle on jo silloin voinut tapahtua.

Sitten voimme lisätä näiden milleniaalien oman alkoholin ja huumeiden käytön ja kaiken muun lääkityksen ja voimme vaan miettiä kuinka sekaisin ne ovat saaneet aivojen normaalin toiminnan. Joten ei ihme, jos jossain vaiheessa alkaa tuntumaan oudolta ja serotoniinin, domamiinit ja melatoniiniy eivät oikein toimi niinkuin pitäisi.

FAS ja FAE olivat kyllä diagnooseja ja käytössä jo 1980-luvulla. Ja nimenomaan jo 1970-luvulla korostettiin, että ei ole mitään turvallista määrää alkoholin käytölle raskausaikana. Nuo kokemuksesi ovat varmasti tosia, mutta kyllä ne kertovat ennemminkin kaveripiirisi suhteesta alkoholiin kuin yhteiskunnasta. 1980-luvulla kannat naisten alkoholin käyttöön olivat vielä hurjan jyrkkiä, ei silloin ollut sukupuolten välistä tasa-arvoa siinäkään asiassa.

Jos me puhumme vaikka vuonna 92 syntyneestä lapsesta, puhumme siitä mitä hänen äitinsä jos 9-0 kuukautta aiemmin sitä syntymää. Eli vuonna 91 tai 92 ja silloin naiset joivat jo paljon. Minä olen ollut koko ikäni absolutisti, enkä ole juonut raskauden aikana yhtään. Mutta enhän minä nyt sokea ollut siihen millaisia ympärillä olevat opiskelija kaverit olivat esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on oli muuten hyvä perhe ja lapsuus, mutta kuritettiin ruumiillisesti oletteko rohjenneet jälkeenpäin kysyä, että mitä vanhemmat oikein sillä tarkoittavat ja miten he itselleen sen perustelivat? Tämä ei ole mikään defenssi vaan ihan rehellisesti voin sanoa, että minulla oli tosi hyvä lapsuus ja rakastavat vanhemmat, mutta kuitenkin kurittivat ruumillisesta, ja sitä jatkui muistaakseni kutosluokkalaisena vielä. Eikä se ollut vain muodollinen ripsaus risulla, vaan ihan voimia säästelemättä nahkavyöllä.

Nyt ajatellenhan tämä tuntuu ihan täysin ristiriitaiselta ja absurdilta, että miten lastaan rakastavat vanhemmat voi tehdä noin.

N-91

Oliko tämä muuten tyypillistä, että remmikuritus oli nimenomaan tuohon murrosiän kynnykselle saakka käytössä, mutta loppui murrosikään?

Varmaan niin, että se loppui viimeistään silloin, jos ei ollut loppunut jo aiemmin. Meitä oli kolme lasta ja jos en väärin muista, niin loppui kaikilta meiltä jo siinä 10 ikävuoden molemmin puolin.

Se oli kyllä muutenkin harvinaista, tietoisesti vain kaikkein törkeimpiin tekoihin rangaistukseksi varattua, eli korkeintaan luokkaa 1 kerta/lapsi/vuosi. Jos lapsi oli vielä teoriassa "selkäänsaamis-iässä" mutta ei tehnyt mitään niin pahaa että olisi selkäänsä ansainnut, se edellinen kerta jäi sitten kyseisen lapsen kohdalla viimeiseksi, milloin se sitten olikaan tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Lisää siihen vielä alkoholi ja huumeet ja tiedämme miksi niin monella on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia.

1990- ja 2000-luvuilla syntyneet käyttävät tosin vähemmän alkoholia kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Edellisessä kommentissa puhutaan siitä, että monella 1990-2000-luvuilla syntyneellä on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia eli puhutaan siinä tapauksessa heidän vanhempiensa elintavoista.

Minusta diagnoosien lisääntymiset johtuvat selvästi kahdesta seikasta:

1. juuri tuosta yllä olevasta, eli ravinnosta. Kuten koululääketiedekin vihdoin julistaa (funktionaalinenhan on tämän tiennyt jo parikymmentä vuotta) suolisto on toiset aivot eli terveellisellä ravinnolla = terveet aivot. Koskee myös raskausaikaa edeltävää (sikiön kehitys) ja raskausajan ravintoa/kemikaaleja.

2. Kun joka tuutista uutisoidaan nuorten uupumisesta, se on ikäänkuin hyväksyttävämpää jäädä vähän lepäämään. Ennen aukoton CV oli tärkeä pointti työnhaussa. Ns. hullun-leimaa ei ennen haettu, muuta kuin pakkotilanteessa. Itse muista yhden tapauksen. Kylähullu = hieman jälkeenjäänyt oli kyllä joka kylässä.

Yhteiskunnasta on tullut vähän outo. Pitää yhtä aikaa olla huippuosaaja, tehokas ja itselleen armollinen ja ottaa rennosti. Tavallaan se tehokkuus on mennyt ihan yli, sitä paikataan ihan ylimenevällä "armollisuudella" ja siitä seuraavalla sallivalla ja hyväksyvällä asenteella ja itsensä etsimisellä. Tämä ei ole pelkästään huono asia, sanoisin ehkä niin, että tilanne on niin koominen kaikessa ristiriitaisuudessaan, ettei ihmekään, että nuoret aikuiset hämmentyvät, kun työelämää pitäisi aloitella. Ennen oli monella tavalla selkeämpää, ei tarvinnut olla yli-ihminen, mutta toisaalta ei joutenolokaan hyväksyttyä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin pidetty kovaa kuria ja väkivalta on ollut päivittäistä, niin henkisenä kuin fyysisenäkin. Kasa mt-ongelmia tuli, puunata en itseäni jaksa ja somesta Luen vain muiden juttuja. Kavereilla samat meiningit. Olisipa lastensuojelu toiminut paremmin 90- ja 2000- luvuilla.

Tuohon aikaan oli vielä boomerit kasvattamassa ja kuviteltiin että lapsi tarvitsee kuria. Tunnetaidoista ei ymmärretty vielä mitään.

Tunnetaidot ovat: minä, minä, minä. Auta Armias, jos joku vastustaa.

Nuorison tunnetaidot:

Minä olen, minä haluan, minusta tuntuu, minä koen niin, minä tein niin, sitten minä sanoin, minulla on sellainen tunne, minua ahdistaa, minun sukupuolidysforia, minun fobia, minun masennus, minusta tuntuu, minä vatkaan napanöyhtääni, huomaa minut, miksen saa huomiota, missä minun tykkäykset, missä minun kehut, minua ahdistaa.

Tää oli oikeasti osuva kuvaus monista nykynuorista, varsinkin tuo huomiontarve on saanut käsittämättömät mittasuhteet. Surullista mutta totta. 

Tämä on oikeastaan laajempi ilmiö kaikkinensa, yhteisöllisyys ei ole suomalaisessa kulttuurissa enää vahvaa vaan individualismia korostetaan. Tämä näkyy ihan kaikilla, mitenköhän monta keskustelua täällä on vaikka viikottain, kuinka vihataan turhaa seurustelua työkavereiden kanssa, kuinka naapurit ovat kauheita jne. Ihmisen perustarve on kuitenkin ryhmään kuuluminen ja kun sitä murennetaan ja kavennetaan esim vain oman perheen piiriin (jos siihenkään), väkisinkin pahoinvointi kasvaa.

Tämä. Pahoinvointi kasvaa jos myrkyllisten ihmisten kanssa ei ole tekemisissä.

Ylivoimainen valtaosa ihmisistä ei ole myrkyllisiä. Vaan ihan taviksia, perusystävällisiä jne. Toki erilaisia, erilaiset kiinnostuksen kohteet, erilaisia ajatusmaailmoja.

Ihminen on kautta aikojen ollut osa laumaa, sukua, erilaisia yhteisöjä. Jos eristäytyy muista, ei vaan ole samalla tavalla onnellinen. Monissa onnellisuustutkimuksissakin näkyy, että hyväntekeminen muille ihmisille, vapaaehtoistyö, laaja tuttavapiiri jne korreloivat suuren onnellisuuden kanssa.

Puhuin vain omasta kokemuksestani. Mikään keskiarvo ihmisistä ei kumoa sitä faktaa, että pahoinvointi lisääntyy jos joutuu olemaan narskun ja hänen hoviinsa kuuluvan muun suvun kanssa tekemisissä.

Ei kukaan sanonut, etteikö haitalliseen perheeseen saisi jäädyttää välejä. Tässä puhuttiin isommin yhteisöllisyydestä. Esim työpaikat ovat paikka, jossa käydään tekemässä töitä (tai tehdään etänä, mikä on vielä epäsosiaalisempaa), naapurit kierretään kaukaa, vapaaehtoistyötä tekevien määrä pienenee jatkuvasti, harrastukset ovat enemmän suorittamista kuin mukavaa yhdessäoloa jnejne. Yhteisöllisyys on murentunut vauhdilla, tilalla on yksinäisyys ja itsensä korostaminen.

Vierailija kirjoitti:

Hei vaan,

Kirjoitin aiemmin ketjuun että ennen nuoria olivat alle 18- tai 20-vuotiaat, nykyään alle 40-vuotiaat. Tänään näin sellaisen määritelmän, että nuoria aikuisia ovat 18-44-vuotiaat. Keski-ikäisiä ollaan saman määritelmän mukaan 45-65-vuotiaina, ja siitä eteenpäin vanhoja. Keski-iän keskikohta on siis 55-vuotiaana, josta voinee päätellä keskimääräisen elinikämme olevan 110 vuotta!

Jotenkin tuntuu että nuoruuden määritelmä on muuttunut. Itse olen 26 vuotias ja aina päivitellään miten nuori olen...eikös 26 vuotias ole aikuinen?

Ysärilapsena ja 2000-luvun alun nuorena sanoisin, että isoja edelleen vaikuttavia asioita ovat olleet erilaiset leikkaukset lasten ja nuorten palveluihin. Kouluissa puolitettiin kumeja esimerkiksi. Tämä on sellaista lapselle näkyvää, mutta tietenkin siellä oli paljon isoja juttuja taustalla, mielenterveyspalveluiden alasajo, koulujen säästöt, terveyskeskusten keskittäminen alkoi... säästöpuhe on sellaista, mikä minulla on jäänyt kouluajoista mieleen. Ja se, että vanhemmat toipuivat lamasta, isäni oli tehnyt konkurssin ja meillä oli tiukkaa vaikka oli nousukausi.

Kasvattajina vanhempani olivat ihania, empaattisia ja meillä puhuttiin ja tehtiin paljon yhdessä. Omat isovanhempani ovat boomer-ikäluokkaa ja heidät muistan kylminä ja kovina ihmisinä. Olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että yrittivät katkaista tätä kierrettä ja onnistuivatkin.

Sosiaalinen media tuli teinivuosinani, se oli aika kilttiä ja viatonta verrattuna nykyiseen someen. En sanoisi sen vaikuttaneen ihmeemmin, korkeintaan hyvässä koska oli helpompaa pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin. Olin jo selkeästi aikuinen, kun some on alkanut saada negatiivisia puolia enemmän.

Minun kaltainen julkisuutta kaihteleva luonne olisi varmaan ihan pulassa nykynuorena. En ole erakko ja tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta olisi ihan käsittämätön ajatus, että raportoisin kaikki tekemisen netissä! En vaan halua olla millään tavalla "esillä".

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 92 syntyny, jos mä oikein muistan niin meillä ei edes ollut kännyköitä yms kun me oltiin pieniä... En tiedä mitä sä koitat selittää. Eiköhän se mene sinne 00 puolelle. 

Tämä. Itselläni oli lisäksi hyvä perhe, kasvatus ja selkeät rajat. Mielenterveysongelmat aiheutti pitkään kestänyt kiusaaminen koulussa.

Päiväkotiin säilöön, vanhemmat kiireisiä suorittajia. Ei siihen sen enempää tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 92 syntyny, jos mä oikein muistan niin meillä ei edes ollut kännyköitä yms kun me oltiin pieniä... En tiedä mitä sä koitat selittää. Eiköhän se mene sinne 00 puolelle. 

Tämä. Itselläni oli lisäksi hyvä perhe, kasvatus ja selkeät rajat. Mielenterveysongelmat aiheutti pitkään kestänyt kiusaaminen koulussa.

Ysärillä monissa kouluissa oli ihan kamala kulttuuri. Meillä opettajatkin olivat mukana kiusaamisessa, ei paljon kaveritaitoja painotettu.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnasta on tullut vähän outo. Pitää yhtä aikaa olla huippuosaaja, tehokas ja itselleen armollinen ja ottaa rennosti. Tavallaan se tehokkuus on mennyt ihan yli, sitä paikataan ihan ylimenevällä "armollisuudella" ja siitä seuraavalla sallivalla ja hyväksyvällä asenteella ja itsensä etsimisellä. Tämä ei ole pelkästään huono asia, sanoisin ehkä niin, että tilanne on niin koominen kaikessa ristiriitaisuudessaan, ettei ihmekään, että nuoret aikuiset hämmentyvät, kun työelämää pitäisi aloitella. Ennen oli monella tavalla selkeämpää, ei tarvinnut olla yli-ihminen, mutta toisaalta ei joutenolokaan hyväksyttyä ollut.

Sanoisin, että tässä on totuuden siementä. Olemalla tavallinen, tunnollinen ja luotettava ei pitkälle nykytyöelämässä pääse. Ilmankos ihan tavallinen keskiverto uupuu jo ennenkuin pääsee kunnolla vauhtiinkaan. Etenkin kun uupuminen on sosiaalisesti ihan hyväksyttyä, toisin kuin se keskivertotaapertaminen.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaltainen julkisuutta kaihteleva luonne olisi varmaan ihan pulassa nykynuorena. En ole erakko ja tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta olisi ihan käsittämätön ajatus, että raportoisin kaikki tekemisen netissä! En vaan halua olla millään tavalla "esillä".

Sama ajatus minulla. Koulunkäyntikin on muuttunut enemmän esillä oloon, ja esim. esitelmiä tuntuu olevan jatkuvasti. Itse muistan, että yläasteella piti tasan kerran, äidinkielen tunnilla, esiintyä luokan edessä ja sekin oli niin hirveä ajatus, että taisin jättää sen tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset 90-luvulla syntyneet, kaikki hyvin, opiskelut, terveys, työt, tyttöystävät, välit vahempiin, talous, jne, mutta totta, olen itsekin ihmetellyt muutamaa tapausta. Suoraan sanottuja laiskoja. Keksimällä keksitään, miten välttää työn tekoa. En arvosta yhtään näitä siivellä eläviä luusereita. Elämän realiteetit ihan hukassa. Käsittääkseni heidän kasvatuksensa oli ihan lässyn lässyn -hommaa, mitään ei vaadittu.

Ja syytät näitä ihmisiä siitä, että vanhemmat tekivät heistä tuollaisia? Huh huh. Ei ihminen yhtäkkiä opi vastuulliseksi aikuiseksi, joka haluaa töihin ja opiskelee hyvän ammatin, jos ensimmäiset 18v on menneet lusmuten ihan vanhempien luvalla eikä kukaan ole koskaan vaatinut mitään tai opettanut miten maailma toimii.