Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidät on kasvatettu diginatiiveiksi. Valitettavasti ei vaan ymmärretty ajoissa, että sivutuotteena tällaisesta kasvatuksesta seuraa adhd-, masennus-, ja ahdistuneisuushäiriöitä.

Ydinongelma tässä diginatiivisuudessa on että globaali sisällöntuotanto digitaaliseen maailmaan on ihan paskaa. Joku videoblokkaaja jauhaa 100% paskaa 10 minuuttia ja se on siinä. Minä jengi oppii? Ei mitään.

Tämä.

Monien nuorten unelma-ammatti on joku youtube- tositv- tai sometähti ja he kuvittelevat, että sillä pääsee lyhyessä ajassa vaivattomasti kuuluisaksi ja miljonääriksi. Nuoret naiset masentuvat katsoessaan instan filtteröityjä kuvia ja suoltavat rahaa tekoripsiin ja -kynsiin, fillereihin ja silikoneihin ja ottavat itsestään pakkeloituja, vähäpukeisia kuvia someen ostetuille seuraajille ja parhaalle ystävälle Jessicccaaaalle toivoen herättävänsä jonkun firman kiinnostuksen. Pelkästään se, että maailmassa voi tulla miljonääriksi itseään näyttelemällä ja toimimalla elävänä mainosnukkena kaikenmaailman Kiinassa valmistetulle paskalle, jota ei tarvitse kukaan, saa minut melkein voimaan pahoin. Sairas maailma, jossa heikommille käy vielä huonosti.

Oppilaanohjaajana ja yläkoulun opona on sanottava, että tuo käsitys on väärä. Suurin osa, eikä edes suuri osa, nuorista ei haaveile sometähden urasta. Sometähdet ovat nykyajan poptähtiä ja some-urasta haaveilee yhtä moni kuin haaveili pop-tähteydestä vaikka 30 vuotta sitten.

Kiitos tästä järjen äänestä! Nuorisoa halveksitaan usein ihan turhaan. t.teinien äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nuoret on kasvatettu niin, että aina pitää olla kivaa. Ja kun ei olekaan kivaa, esim. joutuu olemaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koetaan kaikki kiusaamisena. Siitä sitten helposti lannistutaan ja masennutaan.

Tämä. Monet nuoret ovat olleet helikopterivanhempiensa prestige project. Juuri heidän lapsensa ovat niitä loistavia, muita parempia lumihiutaleita, joka otetaan pienestä saakka mukaan päätösten tekoon ja pelätään, että aiheutetaan lapselle paha mieli, jos tämä ei saa aina haluamaansa, vastoinkäymiset sanoitetaan ja jokainen ei perustellaan monisanaisesti. Kesätyöpaikat hankitaan vanhempien suhteilla ja mahdollisista vastoinkäymisistä koulussa valitetaan heti rehtorille. Ja kun nämä uniikit lumihiutaleet huomaavatkin myöhemmin, että todellisessa maailmassa he ovatkin aivan tavallisia, massaan sulautuvia pulliaisia, joiden täytyy ihan itse ottaa vastuu elämästään, on juna jo monen kohdalla mennyt. Sitten voidaankin jo hankkia diagnoosit.

Sulla menee nyt vuosikymmenet sekaisin, suurin osa ysärilapsista ei ole saanut tuollaista kasvatusta vaan se on enemmän 2000-luvun jälkeen syntyneiden ongelmana.

Ysärilapset tosin saa niitä diagnooseja nyt aika reippaasti, koska yllätys yllätys, silloin kun oltiin pieniä ei mietitty sitä että onko Ville-Veikalla asperger tai Milla-Riikalla ADHD. Nämä diagnoosit on yleistyneet ja niitä tunnistetaan nyt sellaisista, joilla on ollut ihan selkeät oireet jo vuosikymmeniä. Ihmiset osaa kyseenalaistaa ja etsiä apua ongelmiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä narsistinen alkoholisti-isä käytti niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Kaikenlaiset juoppo- ja huumeporukat kävi meillä ryyppäämässä. Äitini ei osannut tai kyennyt suojelemaan lapsiaan. Nyt kärsin masennuksesta, dissosiaatiohäiriöstä ja ahdistuksesta enkä kykene töihin. Yritän kuntouttaa itseäni mm. traumaterapian keinoin. Myös kaikki sisarukseni kärsivät mt-ongelmista.

Äitisi ei halunnut suojella teitä, ei yksinkertaisesti viitsinyt nähdä vaivaa lastensa eteen. Ihan tyypillistä päihdeperheissä.

Kannattaa panna välit poikki ja alottaa elämä aivan alusta, kokemuksella puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Lisää siihen vielä alkoholi ja huumeet ja tiedämme miksi niin monella on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia.

Onhan näitä tutkittukin. -90 luvulla laman aikana ajettiin monia palveluja alas mielenterveyspuolella. Monissa perheissä paljon taloudellista ahdinkoa,sen mukanaan tuomaa velkakurjuutta. Monet yritykset kaatuivat,työttömyys kasvoi hurjasti.Kyllä se kaikki kohdistui lapsiin ja nuoriin..nyt heitä sit hoidetaan nuorina aikuisina ja hyvä niin. Ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni,paljon monisyisempi juttu.Kattokaa vaikka i.m. tilastoja,jotka vihdoin saatu ladkemaan.

Ei mene vuosikymmen oikein. Tuollaisia on ne milleniaalit joilla oli kosketusnäyttöpuhelin heti lapsena.

Ysärilapsilla ei ollut kuin ne näppäin-nokiat eli some ei turmellut heitä vielä lapsina.

Sateenkaarihömppää, turvallista tilaa jne.. Kyllä niillä nuppi saadaan sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Lisää siihen vielä alkoholi ja huumeet ja tiedämme miksi niin monella on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia.

1990- ja 2000-luvuilla syntyneet käyttävät tosin vähemmän alkoholia kuin heitä edeltävät sukupolvet.

1990-luvun laman  huippuvuotena 14 500 ihmistä teki Suomessa itsemurhan. Avioerot päälle. Lapset kasvoivat rikkinäisissä perheissä tai kokonaan ilman isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Lisää siihen vielä alkoholi ja huumeet ja tiedämme miksi niin monella on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia.

1990- ja 2000-luvuilla syntyneet käyttävät tosin vähemmän alkoholia kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Enemmän huumeita.

Vierailija kirjoitti:

1990-luvun laman  huippuvuotena 14 500 ihmistä teki Suomessa itsemurhan. Avioerot päälle. Lapset kasvoivat rikkinäisissä perheissä tai kokonaan ilman isää.

Huhhuh, aika järkyttävän suuri määrä ja tuo luku on vain yhdeltä vuodelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Lisää siihen vielä alkoholi ja huumeet ja tiedämme miksi niin monella on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia.

1990- ja 2000-luvuilla syntyneet käyttävät tosin vähemmän alkoholia kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Enemmän huumeita.

Päihteidenkäyttö on polarisoitunut.  Ennen lähes kaikki kännäsivät jonkin verran, harvat olivat raivoraittiita, vielä harvempi käytti huumeita. Nyt on sitten joukko niitä, jotka käyttävät paljon ja sekaisin kaikkea, ja sitten on suuri joukko niitä, jotka ovat raivoraittiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1990-luvun laman  huippuvuotena 14 500 ihmistä teki Suomessa itsemurhan. Avioerot päälle. Lapset kasvoivat rikkinäisissä perheissä tai kokonaan ilman isää.

Huhhuh, aika järkyttävän suuri määrä ja tuo luku on vain yhdeltä vuodelta

Kun vertaa koronaan, niin korona oli lastenleikkiä siihen verrattuna. Koronaan on koko pandemian aikana kuollut Suomessa noin 2000 ihmistä. Menetys sekin, mutta ei niin iso kuin nuo lamavuosien itsariluvut.

Omat lapset 90-luvulla syntyneet, kaikki hyvin, opiskelut, terveys, työt, tyttöystävät, välit vahempiin, talous, jne, mutta totta, olen itsekin ihmetellyt muutamaa tapausta. Suoraan sanottuja laiskoja. Keksimällä keksitään, miten välttää työn tekoa. En arvosta yhtään näitä siivellä eläviä luusereita. Elämän realiteetit ihan hukassa. Käsittääkseni heidän kasvatuksensa oli ihan lässyn lässyn -hommaa, mitään ei vaadittu.

Olen 98-luvulla syntynyt, vartuin maalla ja isä ainakin kuritti kovasti että ei ainakaan omalla kohdalla ollut kyse vapaasta kasvatuksesta, on jälkeenpäin kertonut että oma isänsä oli hyvin sairas ja mummullani oli kans mielenterveysongelmia kai se on joku sukupolveltatoiselle jatkumo ja tekivät muutenkin lapset juuri pahimpaan lama aikaan ennen minua.  Vasta tässä parin vuoden aikana on jo selvitetty asiat ja on myöntänyt oman kasvatusmallinsa ja purkasi omaa pahaa oloansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Sinulle riittäisi, että vierestä seuraamisen sijaan saisit kaksi omaa lasta, joista toinen kasvaisi odottamallasi tavalla ja toinen "showsairaana". Silmät aukeaisivat. Syitä voi vaan arvailla, miksi erilaiset, mutta todelliset poikkeavuudet ovat lisääntyneet nuorissa sukupolvissa.

Paska/luonnoton ravinto, erilaiset kemikaalit ja lääkejämät jopa vesijohtovedessä. 

Lisää siihen vielä alkoholi ja huumeet ja tiedämme miksi niin monella on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia.

1990- ja 2000-luvuilla syntyneet käyttävät tosin vähemmän alkoholia kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Edellisessä kommentissa puhutaan siitä, että monella 1990-2000-luvuilla syntyneellä on jo syntymästä lähtien neurologisia ongelmia eli puhutaan siinä tapauksessa heidän vanhempiensa elintavoista.

Vierailija kirjoitti:

Ei mene vuosikymmen oikein. Tuollaisia on ne milleniaalit joilla oli kosketusnäyttöpuhelin heti lapsena.

Ysärilapsilla ei ollut kuin ne näppäin-nokiat eli some ei turmellut heitä vielä lapsina.

Ysärilapset on milleniaaleja. Vanhimmat milleniaalit on nyt nelikymppisiä.. Milleniaalit on syntynyt vuosina 1980-1996. 

Puhut z-sukupolvesta, eli nykyisestä nuorisosukupolvesta. 

Kuvitteletko ihan tosissasi, että heitä olisi kasvatettu edes hiukan samaan malliin kuin meitä suuria ikäluokkia? (s. 1945-47)