Lue keskustelun säännöt.
En kykene enää opiskelemaan tai tekemään töitä koska olen yksinäinen
26.12.2022 |
Yksinäisyys lamauttaa ihan normaalinkin kaverin. Varsinkin kun tajuaa ettei oikein asialle ole mitään tehtävissä.
Kaikki hereilläoloaika on yhtä kamppailua yksinäisyyden ja siitä koituvien lieveilmiöiden kanssa. Ainoat aktiviteetit joihin jaksaa laittaa energiaa on salillakäynti ja soitinharrastus. Kaikkea muuta voi tehdä vain puoliteholla. Opsikelussa tämä varsinkin näkyy kun niissä menestyäkseen pitäisi aivot toimia täysteholla.
Lukiossa podin yksinäisyyttä ja kun menin kouluterveydenhoitajan jutuille asiasta niin tarjottiin vaan pillereitä. Eikö nämä kahelit ymmärrä ettei pillereillä yksinäisyyttä korjata? Saatan olla masentunut mutta sille on olemassa juurisyy. Yksinäisyyden voi ratkaista vain yhdellä tapaa ja siihen on olemassa vain käytännöllinen ratkaisu.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen ystävän sinä hyväksyisit? Kelpaako ystäväksesi vaikka 86 vuotias yksinäinen vanhus tai 53 vuotias yksinäinen mies? Tai 14 vuotias tyttö, jolla ei ole ystäviä?
Kyllä sen ystävän varmaan kannattaisi olla edes hieman samaa ikäluokkaa.
Ei mikään 14 v. tyttö ystäväksi aikuiselle miehelle!
Ok, eli sinulle ei kelpaa esimerkiksi se 86 vuotias yksinäinen vanhus. Haluat ystävän, joka on saman ikäinen kuin sinä ja mitä muuta kriteereitä sinulla onkaan? Koulutus? Ammatti? Asuinpaikka? Siviilisäty? Naaman väri? Mitkä kaikki asiat haluat määrittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
Mä en ole ikinä tuntenut kuuluvani mihinkään yhteisöön vaikka miten olen yrittänyt.
Ystäviä on pari, mutta he ovat kiireisiä ja heilläkin on omat kuviot mihin en sovi.
Ei siinä yhteisössä kaikki muutkaan tunne kuuluvansa yhteisöön. Se on vain tunne, johon vaikuttaa se oma mielikuva että miltä sen pitäisi tuntua. Kaikki yhteisöt eivät ole mitään tiiviitä yhteisöjä joissa kenellekään tulisi mitään ihmeellistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Esim. työyheisöissä voidaan olla työkavereita, mutta ei silti koskaan nähdä työn ulkopuolella koska siellä on ne omat ystävät ja perheet ja muut jutut jotka vie aikaa. Sama juttu harrastusyhteisöissä, ei siellä ole oletus että kaikki on nyt bestiksiä keskenään, vaan se yhteisö toimii siellä harrastuksessa, ei sen ulkopuolella.
Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö jostain yhteisöstä voisi löytää ihan ystävää, tai etteikö se yhteisöön kuuluminen olisi hyödyllistä vaikka se ei ulottuisikaan työn tai harrastuksen ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ainoat aktiviteetit joihin jaksaa laittaa energiaa on salillakäynti ja soitinharrastus."
Siellä käy muitakin ihmisiä. Miksi et yritä jutella niille?
Aikuisena on todella vaikeaa saada uusia ystäviä, mutta jos itse on helposti lähestyttävä ja mukava, niin se voi onnistua juuri harrastuksissakin kun siellä usein käy samat ihmiset pitkään, siinä oppii pikkuhiljaa tuntemaan toisen.
Salilla käyminen, eikä välttämättä soittaminenkaan rasita aivoja samalla tavalla kuin opiskelu, mutta joka tapauksessa se masennus on se syy, miksi sun aivot ei käy täydellä teholla niin että se riittäisi opiskeluun. Se masennus myös tekee sen, että et ole toisille ihmisille lähestyttävä. Ethän itsekään lähesty toisia masentuneita.
Mistä tietää onko joku masentunut?
Ulkopuolisen sitä on vaikea tietääkään, mutta joillakin se masennus oirehtii siten että on todella negatiivinen kaikin tavoin, vetäytyvä, ei näytä innostuvan mistään, ei hymyile tai naura toisten vitseille jne. Joskus hauska ja sosiaalinen ihminenkin voi olla masentunut, sitä on erittäin vaikea muiden huomata. Mutta jos oikeasti se masennus lamaannuttaa niin, ettei voi edes esittää kiinnostunutta muiden asioista, jää kyllä helposti yksin. Ei ihmiset väkisin tuppaudu kenenkään seuraan, ethän sinä itsekään tee niin.
Nykyisin yleensä ajatellaan, että ihminen on masentunut jos hän on pitkäaikaisesti alakuloinen. Ja tästä syystä tällaista henkilöä ei yleensä suositella ryhtymään mihinkään koska ajatellaan, ettei hän masentuneena siihen kuitenkaan kykenisi.
Alakuloisuus kuuluu ihmiselämään. Ei ihminen voi olla 24/7 yläkuloinenkaan. Mielialat vaihtelee suuresti koko ajan, tosin masennuslääkkeet vie ne syvimmät ja korkeimmat tunteet pois. Jos olet alakuloinen, mutta haluaisit olla muille helposti lähestyttävä, esitä että et ole alakuloinen, niin pitkään kuin se on totta. Fake it, till you make it. Niin muutkin tekee. Omaan mielialaan voi vaikuttaa halutessaan. Jos ei millään onnistu, pitää hakeutua terapiaan ja ehkä kokeilla lääkitystä.
Kuka suosittelee alakuloiselle olla tekemättä mitään?
En ole ap., mutta se vaan on tosijuttu, että kaikki ei voi yksinäisyydelle mitään.
Toimin mm.erään vanhuksen vapaaehtoisena kaverina, mutta tuntuu että hän käyttää minua pelkästään asioidensa hoitamiseen. Muuten ei seura kiinnosta.
Kolmannen sektorin puolella on ryhmiä, mutta niissäkin jään aina yksin.
En käytä päihteitä, osaan kuunnella (ja jutella), pidän huolta hygieniasta jne.
Yksinäisyys on kai ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ap., mutta se vaan on tosijuttu, että kaikki ei voi yksinäisyydelle mitään.
Toimin mm.erään vanhuksen vapaaehtoisena kaverina, mutta tuntuu että hän käyttää minua pelkästään asioidensa hoitamiseen. Muuten ei seura kiinnosta.
Kolmannen sektorin puolella on ryhmiä, mutta niissäkin jään aina yksin.
En käytä päihteitä, osaan kuunnella (ja jutella), pidän huolta hygieniasta jne.
Yksinäisyys on kai ominaisuus.
Höpsis!
Jos näin on, vaihda vanhusta. Tee se niin monesti kun se oikea osuu kohdalle.
Kolmannen sektorin ryhmissä jäät yksin? Mikä siihen mahtaa olla syynä? Ei yksinäisyys ole ominaisuus, se on tunne. Jos ryhmässä et mene mukaan, jäät yksin. Ei ryhmissäkään väkisin ketään vedetä mukaan, suomalaiset ottavat tosissaan jokaisen henkilökohtaisen tilan tarpeen. Jos et mene itse mukaan, olet yksin. Pitää avata suu, tehdä jotain liikkeitä, ei toiset ole mitään ajatuksenlukijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
En ole ap mutta opiskellessa yksinäisyyden kokemus oikein korostui. Kotiin syrjäytyneenä ei tunnu yhtä pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Kerropa minulle, että mitä ihmettä minä tekisin jonkun ventovieraan kotona? En minä tietenkään mene jonkun vieraan ihmisen nurkkiin jouluna. Ei ystäväksi vain aleta, pitää olla jotain samaistumispintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Niin, tätähän se elämä aina on ollut. Elämistä jonkun toisen vuoksi. Minä teen, minä hoidan, minä piristän, minä auta, minä teen sitä sun tätä. Voi kun joskus joku haluaisi piristää ja auttaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Jaa siis lähestyy kadulla jokaista random yksin kävelevää vastaantulijaa ja kyselee mitä mielenkiinnon kohteita näillä on, niin kuin joku kylähullu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Kerropa minulle, että mitä ihmettä minä tekisin jonkun ventovieraan kotona? En minä tietenkään mene jonkun vieraan ihmisen nurkkiin jouluna. Ei ystäväksi vain aleta, pitää olla jotain samaistumispintaa.
No mistä se tutustuminen alkaa jos ei jostain kontaktin ottamisesta? Ei ole pakko heti toisen kotiin mennä, muuallakin voi tavata. Ensin vaikka ihan puhelimessa viestein tai soittamalla.
Facen ryhmissä on yksinäisiä ihmisiä jotka kyselee, haluaisiko joku lähteä kahville tai jotain. Siellä vastaa vaan jollekin että joo, voin lähteä. Sitten jutellaan että alkaako natsata vai ei. Ei sen toisen tarvitse heti olla joku maailman paras ja sopivin, vaan aluksi voi olla vain seuralainen toinen toiselleen. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa? Jos kerran kärsii yksinäisyydestä, niin kai on valmis aika paljon tekemään sen eteen että ei olisi enää yksinäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Kerropa minulle, että mitä ihmettä minä tekisin jonkun ventovieraan kotona? En minä tietenkään mene jonkun vieraan ihmisen nurkkiin jouluna. Ei ystäväksi vain aleta, pitää olla jotain samaistumispintaa.
No mistä se tutustuminen alkaa jos ei jostain kontaktin ottamisesta? Ei ole pakko heti toisen kotiin mennä, muuallakin voi tavata. Ensin vaikka ihan puhelimessa viestein tai soittamalla.
Facen ryhmissä on yksinäisiä ihmisiä jotka kyselee, haluaisiko joku lähteä kahville tai jotain. Siellä vastaa vaan jollekin että joo, voin lähteä. Sitten jutellaan että alkaako natsata vai ei. Ei sen toisen tarvitse heti olla joku maailman paras ja sopivin, vaan aluksi voi olla vain seuralainen toinen toiselleen. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa? Jos kerran kärsii yksinäisyydestä, niin kai on valmis aika paljon tekemään sen eteen että ei olisi enää yksinäinen?
Kun et tajua, niin turha sitä on sinulle selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Jaa siis lähestyy kadulla jokaista random yksin kävelevää vastaantulijaa ja kyselee mitä mielenkiinnon kohteita näillä on, niin kuin joku kylähullu?
Ihmiset löytää kaupan kassajonoista puolisoitakin, niin miksi ei kavereita? Ei sitä koskaan tiedä kenen kanssa alkaa juttu luistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Kerropa minulle, että mitä ihmettä minä tekisin jonkun ventovieraan kotona? En minä tietenkään mene jonkun vieraan ihmisen nurkkiin jouluna. Ei ystäväksi vain aleta, pitää olla jotain samaistumispintaa.
No mistä se tutustuminen alkaa jos ei jostain kontaktin ottamisesta? Ei ole pakko heti toisen kotiin mennä, muuallakin voi tavata. Ensin vaikka ihan puhelimessa viestein tai soittamalla.
Facen ryhmissä on yksinäisiä ihmisiä jotka kyselee, haluaisiko joku lähteä kahville tai jotain. Siellä vastaa vaan jollekin että joo, voin lähteä. Sitten jutellaan että alkaako natsata vai ei. Ei sen toisen tarvitse heti olla joku maailman paras ja sopivin, vaan aluksi voi olla vain seuralainen toinen toiselleen. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa? Jos kerran kärsii yksinäisyydestä, niin kai on valmis aika paljon tekemään sen eteen että ei olisi enää yksinäinen?
Kun et tajua, niin turha sitä on sinulle selittää.
Kyllä minä tajuan. Olen itsekin ollut yksinäinen. Sinä et vaan tajua, kun et halua tajuta. Sinä haluat olla yksinäinen ja sääliä itseäsi loputtomiin kotona, etkä ottaa vastuuta siitä mitä itse teet asian eteen. Ehkä se johtuu masennuksesta, ehkä vain itsekkyydestä, että toisten pitää tehdä sun eteen kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Niin, tätähän se elämä aina on ollut. Elämistä jonkun toisen vuoksi. Minä teen, minä hoidan, minä piristän, minä auta, minä teen sitä sun tätä. Voi kun joskus joku haluaisi piristää ja auttaa minua.
Tiedätkö, kun ihminen on laumaeläin. Siihen kuuluu se, että jokainen tekee toisilleen jotain, jos et anna, et voi saada. Kun hoidat, piristät ja autat, toisia, piristyt itsekin ja varmasti saat myös apua kun sitä tarvitset, jos toiset tietää että tarvitset. Jos miljoona yksinäistä suomalaista vaan odottaa jonkun toisen tekevän heille jotain, haluamatta itse nähdä mitään vaivaa, niin sitten ei mikään auta, kuin jokaisen miljoonan olla vaan kotonaan itkemässä.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen ystävän sinä hyväksyisit? Kelpaako ystäväksesi vaikka 86 vuotias yksinäinen vanhus tai 53 vuotias yksinäinen mies? Tai 14 vuotias tyttö, jolla ei ole ystäviä?
Minulla kelpaa ystäväksi 14-vuotias tyttö
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Niin, tätähän se elämä aina on ollut. Elämistä jonkun toisen vuoksi. Minä teen, minä hoidan, minä piristän, minä auta, minä teen sitä sun tätä. Voi kun joskus joku haluaisi piristää ja auttaa minua.
Tiedätkö, kun ihminen on laumaeläin. Siihen kuuluu se, että jokainen tekee toisilleen jotain, jos et anna, et voi saada. Kun hoidat, piristät ja autat, toisia, piristyt itsekin ja varmasti saat myös apua kun sitä tarvitset, jos toiset tietää että tarvitset. Jos miljoona yksinäistä suomalaista vaan odottaa jonkun toisen tekevän heille jotain, haluamatta itse nähdä mitään vaivaa, niin sitten ei mikään auta, kuin jokaisen miljoonan olla vaan kotonaan itkemässä.
Vaan kun en saa. Et ymmärtänyt lukemaasi. Minä olen elänyt tähän astisen elämäni muita auttaen, muita varten eläen. Mitä olen siitä saanut? Kiusaamista ja vit**ilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Miksi sinä et ole edes joulun kunniaksi mennyt piristämään jonkun toisen yksinäisen joulua?
Miksi itket kotoana? Kuviteletko että sua sieltä joku tulee hakemaan? Sun pitää olla se aktiivinen osapuoli. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä. Mitä järkeä? Miksi ne miljoona yksinäistä eivät ryhdy toisilleen ystäväksi?
Pienelläkään kylällä ei voi olla törmäämättä yksiäisiin. Siitä vaan valitsee jonkun yksinäisen ja menee juttelemaan, että olisko mitään samoja mielenkiinnon kohteita.
Kerropa minulle, että mitä ihmettä minä tekisin jonkun ventovieraan kotona? En minä tietenkään mene jonkun vieraan ihmisen nurkkiin jouluna. Ei ystäväksi vain aleta, pitää olla jotain samaistumispintaa.
No mistä se tutustuminen alkaa jos ei jostain kontaktin ottamisesta? Ei ole pakko heti toisen kotiin mennä, muuallakin voi tavata. Ensin vaikka ihan puhelimessa viestein tai soittamalla.
Facen ryhmissä on yksinäisiä ihmisiä jotka kyselee, haluaisiko joku lähteä kahville tai jotain. Siellä vastaa vaan jollekin että joo, voin lähteä. Sitten jutellaan että alkaako natsata vai ei. Ei sen toisen tarvitse heti olla joku maailman paras ja sopivin, vaan aluksi voi olla vain seuralainen toinen toiselleen. Miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa? Jos kerran kärsii yksinäisyydestä, niin kai on valmis aika paljon tekemään sen eteen että ei olisi enää yksinäinen?
Kun et tajua, niin turha sitä on sinulle selittää.
Kyllä minä tajuan. Olen itsekin ollut yksinäinen. Sinä et vaan tajua, kun et halua tajuta. Sinä haluat olla yksinäinen ja sääliä itseäsi loputtomiin kotona, etkä ottaa vastuuta siitä mitä itse teet asian eteen. Ehkä se johtuu masennuksesta, ehkä vain itsekkyydestä, että toisten pitää tehdä sun eteen kaikki.
Niin, helppo syyllistää, kun ei tunne toisen elämää. Mutta oikein hyvää joulua toki sinullekin.
Hei! Nyt rohkeutta pää pystyyn vaan! Olen minäkin yksinäinen, ja saan kuunnella lähi Omaiseni jatkuvaa nalkutusta ja höpinöitä.
Joo ei kun vaan opiskelemaan ,nyt positiivisuutta elämään, lyö vaikka nyrkki pöytään, että " NYT EN ANNA PERIKSI"
Niin se on hyvä saavutus , minua lamaannutetaan muuten sen yksinäisyyden lisäksi sanomalla ilkeästi tai jos osallistun johonkin
Kirjoitus kilpailuun , muka ei ollu 15 parraan joukossa.
Eli yritin saada tähän , yksitoikkoseen elämään vaihtelua Kyllä se turrutti.
Lamannuutti kun tuli pettymys pettymyksen jälkeen
Vielä kun toinen kehu, itseään miten Hän menestyy ,
Ja vaikka on Juuri kuullut että olen Rikki, turhaantunut kun ,
Yritin saada vaihtelua elämääni tuntea, kuinka minä saan menestystä .
Niin ,
Päivä päivältä vain samanlaista.
No ei kun menet vaan opiskelemaan Sinä edes saisit sisältöä elämääsi.
Minä , joka kävi monet opinnot läpi, ei ne tuoneet mitään.
Jospa sinulle.
Niin omalta kohdalta , EI tarkoita että toisellakin oltava huonot viilikset!
Nyt ulos piristyy.
📚👓📖📨
Nykyisin yleensä ajatellaan, että ihminen on masentunut jos hän on pitkäaikaisesti alakuloinen. Ja tästä syystä tällaista henkilöä ei yleensä suositella ryhtymään mihinkään koska ajatellaan, ettei hän masentuneena siihen kuitenkaan kykenisi.