Lue keskustelun säännöt.
En kykene enää opiskelemaan tai tekemään töitä koska olen yksinäinen
26.12.2022 |
Yksinäisyys lamauttaa ihan normaalinkin kaverin. Varsinkin kun tajuaa ettei oikein asialle ole mitään tehtävissä.
Kaikki hereilläoloaika on yhtä kamppailua yksinäisyyden ja siitä koituvien lieveilmiöiden kanssa. Ainoat aktiviteetit joihin jaksaa laittaa energiaa on salillakäynti ja soitinharrastus. Kaikkea muuta voi tehdä vain puoliteholla. Opsikelussa tämä varsinkin näkyy kun niissä menestyäkseen pitäisi aivot toimia täysteholla.
Lukiossa podin yksinäisyyttä ja kun menin kouluterveydenhoitajan jutuille asiasta niin tarjottiin vaan pillereitä. Eikö nämä kahelit ymmärrä ettei pillereillä yksinäisyyttä korjata? Saatan olla masentunut mutta sille on olemassa juurisyy. Yksinäisyyden voi ratkaista vain yhdellä tapaa ja siihen on olemassa vain käytännöllinen ratkaisu.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen ystävän sinä hyväksyisit? Kelpaako ystäväksesi vaikka 86 vuotias yksinäinen vanhus tai 53 vuotias yksinäinen mies? Tai 14 vuotias tyttö, jolla ei ole ystäviä?
Kyllä sen ystävän varmaan kannattaisi olla edes hieman samaa ikäluokkaa.
Ei mikään 14 v. tyttö ystäväksi aikuiselle miehelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me emme voi korjata yksinäisyyttä sinun puolestasi. Hankkiudu ihmisten seuraan.
(Eri) mutta miten saada ne ihmiset juttelemaan itselle, jos ne eivät jatka juttua kun itse niitä lähestyy?
Kehottaisin muuttamaan Itä-Suomeen pienemmälle paikkakunnalle. Varsinkin karjalaiset ovat puheliaita. Savossakaan small talkia ei voi estää.
Lisäksi sitä omaa elekieltä ja olemusta voi miettiä, mikä siinä karkottaa kanssaeläjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
Ei se että opiskelee välttämättä tarkoita että siellä on kavereita
Ne kaverit eivät taida kelvata. Ap:lla onn mahdollisille ystäville tiukat kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me emme voi korjata yksinäisyyttä sinun puolestasi. Hankkiudu ihmisten seuraan.
(Eri) mutta miten saada ne ihmiset juttelemaan itselle, jos ne eivät jatka juttua kun itse niitä lähestyy?
Pitää vaan yrittää uudestaan. Kysellä toisilta mikä niitä kiinnostaa jne. Ne toiset voivat olla todella ujoja sanomaan juuri mitään, ehkä itsekin yksinäisiä juuri siitä syystä.
Ei kaikki niin vaan osaa mistä tahansa aiheesta "jatkaa juttua".
Yhteisössä pitää olla sellainen, että puhuu ihan porukassakin jotain. Osallistuu keskusteluun, jatkaa niiden toisten juttuja, sitten ne toiset tykkää, että jaa, tuo jatkaa mun juttuja, ihan ok kaveri. Se juttelu menee yleensä hyvin spontaanisti, eikä ihmiset ajattele erikseen, että jatkampa nyt tuon juttua, vaan ihmiset sanoo jos tuntuu että on jotain sanottavaa aiheeseen. Jotku kälättää aina ja kaikesta, ja jotkut ei koskaan kommentoi mitään mihinkään. Ihmiset on eri luonteisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me emme voi korjata yksinäisyyttä sinun puolestasi. Hankkiudu ihmisten seuraan.
(Eri) mutta miten saada ne ihmiset juttelemaan itselle, jos ne eivät jatka juttua kun itse niitä lähestyy?
Kehottaisin muuttamaan Itä-Suomeen pienemmälle paikkakunnalle. Varsinkin karjalaiset ovat puheliaita. Savossakaan small talkia ei voi estää.
Lisäksi sitä omaa elekieltä ja olemusta voi miettiä, mikä siinä karkottaa kanssaeläjät.
Olen miettinytkin mutta mahdotonta tietää kun pitäisi saada muilta palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ainoat aktiviteetit joihin jaksaa laittaa energiaa on salillakäynti ja soitinharrastus."
Siellä käy muitakin ihmisiä. Miksi et yritä jutella niille?
Aikuisena on todella vaikeaa saada uusia ystäviä, mutta jos itse on helposti lähestyttävä ja mukava, niin se voi onnistua juuri harrastuksissakin kun siellä usein käy samat ihmiset pitkään, siinä oppii pikkuhiljaa tuntemaan toisen.
Salilla käyminen, eikä välttämättä soittaminenkaan rasita aivoja samalla tavalla kuin opiskelu, mutta joka tapauksessa se masennus on se syy, miksi sun aivot ei käy täydellä teholla niin että se riittäisi opiskeluun. Se masennus myös tekee sen, että et ole toisille ihmisille lähestyttävä. Ethän itsekään lähesty toisia masentuneita.
Samaistuva aloitus. Kannattaa käydä koulut loppuun ellei ala tunnu täysin vastenmieliseltä. Yksinäisyydestä voi silti nauttia ja sen kun oppii, on myös itsessään positiivisempi ja täten vetää puoleensa hyviä ihmisiä.
Tsemppiä ap ja löydä mielenkiinnon kohde / harrastus. Elämää se vain on ei sen vakavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ainoat aktiviteetit joihin jaksaa laittaa energiaa on salillakäynti ja soitinharrastus."
Siellä käy muitakin ihmisiä. Miksi et yritä jutella niille?
Aikuisena on todella vaikeaa saada uusia ystäviä, mutta jos itse on helposti lähestyttävä ja mukava, niin se voi onnistua juuri harrastuksissakin kun siellä usein käy samat ihmiset pitkään, siinä oppii pikkuhiljaa tuntemaan toisen.
Salilla käyminen, eikä välttämättä soittaminenkaan rasita aivoja samalla tavalla kuin opiskelu, mutta joka tapauksessa se masennus on se syy, miksi sun aivot ei käy täydellä teholla niin että se riittäisi opiskeluun. Se masennus myös tekee sen, että et ole toisille ihmisille lähestyttävä. Ethän itsekään lähesty toisia masentuneita.
Mistä tietää onko joku masentunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
En ole aloittaja, mutta minun ongelmani on että vaikka olen opiskellut ja käynyt töissä niin en ole saanut niistä mitään yhteisöä johon kuuluisin. Olen aina joka paikassa ulkopuolinen.
Monilla on se ulkopuolisuuden tunne täysin perusteettomasti. Kuvittelevat olevansa niin erilaisia kuin muut, vaikka eivät oikeasti ole. Ovat usein masentuneita, ja silloin asioista ajattelee aina negatiivisesti. Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa elämässään, kukaan ei ole toista kummempi. Harvoin on niin oikeasti, että joku yhteisö hylkisi jotain yksilöä, vaan kyse on siitä että se henkilö vaan jättäytyy yhteisön ulkopuolelle, ja odottelee siellä synkkä pilvi päänsä päällä, että miksi yhteisö ei pyydä häntä mukaan, yhteisö taas olettaa, että se henkilö ei halua mukaan, ja antaa olla rauhassa synkistelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile soitinharrastusta toisen soittajan kanssa tai jossain porukassa, esim. kansalaisopistssa. Siitä se lähtee. Mutta älä odota saavasi heti kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
En ole aloittaja, mutta minun ongelmani on että vaikka olen opiskellut ja käynyt töissä niin en ole saanut niistä mitään yhteisöä johon kuuluisin. Olen aina joka paikassa ulkopuolinen.
Monilla on se ulkopuolisuuden tunne täysin perusteettomasti. Kuvittelevat olevansa niin erilaisia kuin muut, vaikka eivät oikeasti ole. Ovat usein masentuneita, ja silloin asioista ajattelee aina negatiivisesti. Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa elämässään, kukaan ei ole toista kummempi. Harvoin on niin oikeasti, että joku yhteisö hylkisi jotain yksilöä, vaan kyse on siitä että se henkilö vaan jättäytyy yhteisön ulkopuolelle, ja odottelee siellä synkkä pilvi päänsä päällä, että miksi yhteisö ei pyydä häntä mukaan, yhteisö taas olettaa, että se henkilö ei halua mukaan, ja antaa olla rauhassa synkistelemässä.
Joku joskus ehdotti tähän ulkopuolisuuden tunteeseen ratkaisuksi, että keskittyisi enemmän niihin yhdistäviin kuin erottaviin tekijöihin. En tiedä miten toimii käytännössä sitten.
Niille jotka syyttää laiskaksi jos jaksaa tehdä mukavia mutta ei energiaa vieviä.asioita: no voi ihmettä, tottakai etenkin valmiiksi masentuneena on helpompaa ja järkevääkin tehdä asioita jotka NOSTAA mielialaa. Työnteko ja opiskelu vaatii myös ihan eritavalla keskittymiskykyä, jota masentuneella ei usein ole.
Eläkkeelläkin on energiaa tehdä kivoja asioita, vaikka ankaraa keskittymistä ja jaksamista vaativiin asioihin ei enää pystyisikään. Sama ihan minkä tahansa paljon energiaa vievän sairauden tai elämäntilanteen (äkillinen suru, kriisi jne) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen ystävän sinä hyväksyisit? Kelpaako ystäväksesi vaikka 86 vuotias yksinäinen vanhus tai 53 vuotias yksinäinen mies? Tai 14 vuotias tyttö, jolla ei ole ystäviä?
Ei kai siinä ole iästä kysymys, vaan pitää olla jotain yhdistävää. Siksi en ole lähtenyt vapaaehtoistyöhön, koska ainakin käsitykseni mukaan siinä sinulle nakitetaan joku satunnainen vanhus (?), ihan kuin kaikki vanhukset ja kaikki yksinäiset olisivat samanlaisia. En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
Mietin samaa. Tänäkin jouluna olen ollut yksin. Siskoni toki puhelimen välityksellä jaksoi minua kiusata, kuten aina.
Toisaalta kouluttautuminen on aina hyvästä. Mutta tietenkin jaksaminen vaikuttaa niihin kognitiivisiin kykyihin.
Pyhät on tässä itkettänyt aika lailla. Hätinä sain ruokaa itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
En ole aloittaja, mutta minun ongelmani on että vaikka olen opiskellut ja käynyt töissä niin en ole saanut niistä mitään yhteisöä johon kuuluisin. Olen aina joka paikassa ulkopuolinen.
Monilla on se ulkopuolisuuden tunne täysin perusteettomasti. Kuvittelevat olevansa niin erilaisia kuin muut, vaikka eivät oikeasti ole. Ovat usein masentuneita, ja silloin asioista ajattelee aina negatiivisesti. Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa elämässään, kukaan ei ole toista kummempi. Harvoin on niin oikeasti, että joku yhteisö hylkisi jotain yksilöä, vaan kyse on siitä että se henkilö vaan jättäytyy yhteisön ulkopuolelle, ja odottelee siellä synkkä pilvi päänsä päällä, että miksi yhteisö ei pyydä häntä mukaan, yhteisö taas olettaa, että se henkilö ei halua mukaan, ja antaa olla rauhassa synkistelemässä.
No siis vaikea välttää ulkopuolisuuden tunnetta jos vaikka työkaveri kertoo mitä kaikkea on tehnyt muiden työkaverien kanssa, muttei yhtään vihjaa että minäkin voisin joskus osallistua vaikka itse siihen suuntaan vihjaan. Tai jollekin jopa mainitsee omasta yksinäisyydestään kun on muuttanut itsekseen uudelle paikkakunnalle mutta mitään ehdotuksia edes kertaluontoiselle kahvittelulle tms ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ainoat aktiviteetit joihin jaksaa laittaa energiaa on salillakäynti ja soitinharrastus."
Siellä käy muitakin ihmisiä. Miksi et yritä jutella niille?
Aikuisena on todella vaikeaa saada uusia ystäviä, mutta jos itse on helposti lähestyttävä ja mukava, niin se voi onnistua juuri harrastuksissakin kun siellä usein käy samat ihmiset pitkään, siinä oppii pikkuhiljaa tuntemaan toisen.
Salilla käyminen, eikä välttämättä soittaminenkaan rasita aivoja samalla tavalla kuin opiskelu, mutta joka tapauksessa se masennus on se syy, miksi sun aivot ei käy täydellä teholla niin että se riittäisi opiskeluun. Se masennus myös tekee sen, että et ole toisille ihmisille lähestyttävä. Ethän itsekään lähesty toisia masentuneita.
Mistä tietää onko joku masentunut?
Ulkopuolisen sitä on vaikea tietääkään, mutta joillakin se masennus oirehtii siten että on todella negatiivinen kaikin tavoin, vetäytyvä, ei näytä innostuvan mistään, ei hymyile tai naura toisten vitseille jne. Joskus hauska ja sosiaalinen ihminenkin voi olla masentunut, sitä on erittäin vaikea muiden huomata. Mutta jos oikeasti se masennus lamaannuttaa niin, ettei voi edes esittää kiinnostunutta muiden asioista, jää kyllä helposti yksin. Ei ihmiset väkisin tuppaudu kenenkään seuraan, ethän sinä itsekään tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
Mä en ole ikinä tuntenut kuuluvani mihinkään yhteisöön vaikka miten olen yrittänyt.
Ystäviä on pari, mutta he ovat kiireisiä ja heilläkin on omat kuviot mihin en sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
En ole aloittaja, mutta minun ongelmani on että vaikka olen opiskellut ja käynyt töissä niin en ole saanut niistä mitään yhteisöä johon kuuluisin. Olen aina joka paikassa ulkopuolinen.
Monilla on se ulkopuolisuuden tunne täysin perusteettomasti. Kuvittelevat olevansa niin erilaisia kuin muut, vaikka eivät oikeasti ole. Ovat usein masentuneita, ja silloin asioista ajattelee aina negatiivisesti. Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa elämässään, kukaan ei ole toista kummempi. Harvoin on niin oikeasti, että joku yhteisö hylkisi jotain yksilöä, vaan kyse on siitä että se henkilö vaan jättäytyy yhteisön ulkopuolelle, ja odottelee siellä synkkä pilvi päänsä päällä, että miksi yhteisö ei pyydä häntä mukaan, yhteisö taas olettaa, että se henkilö ei halua mukaan, ja antaa olla rauhassa synkistelemässä.
No siis vaikea välttää ulkopuolisuuden tunnetta jos vaikka työkaveri kertoo mitä kaikkea on tehnyt muiden työkaverien kanssa, muttei yhtään vihjaa että minäkin voisin joskus osallistua vaikka itse siihen suuntaan vihjaan. Tai jollekin jopa mainitsee omasta yksinäisyydestään kun on muuttanut itsekseen uudelle paikkakunnalle mutta mitään ehdotuksia edes kertaluontoiselle kahvittelulle tms ei tule.
Silloin pitää suoraan sanoa eikä vihjailla. Kysy työkavereilta, saatko tulla heidän mukaansa. Tai jos haluat jonkun kanssa kahville, pyydä sitä ihmistä suoraan, että lähdetkö tänään/huomenna/ensi viikon tiistaina kahville mun kanssa, olisi kiva saada seuraa kun olen uusi paikkakunnalla. Kysyt niin monelta että joku lähtee.
Ja myös facessa on erittäin helppo etsiä uusia ystäviä paikallisissa ryhmissä, aina kun olen nähnyt niitä aloituksia, jokaiselle on tullut vastauksia, varsinkin mammat ryhmässä, tulee jopa kymmeniä vastauksia toisilta yksinäisiltä äideiltä toisille. Mutta silloin pitää myös hyväksyä toisen yksinäisen seuran tarjoaminen, eikä odottaa että ne joilla on suuret ystäväporukat jo valmiiksi, tulevat sinua kotoa hakemaan hauskoihin rientoihinsa.
Sama täällä.