En kykene enää opiskelemaan tai tekemään töitä koska olen yksinäinen
Yksinäisyys lamauttaa ihan normaalinkin kaverin. Varsinkin kun tajuaa ettei oikein asialle ole mitään tehtävissä.
Kaikki hereilläoloaika on yhtä kamppailua yksinäisyyden ja siitä koituvien lieveilmiöiden kanssa. Ainoat aktiviteetit joihin jaksaa laittaa energiaa on salillakäynti ja soitinharrastus. Kaikkea muuta voi tehdä vain puoliteholla. Opsikelussa tämä varsinkin näkyy kun niissä menestyäkseen pitäisi aivot toimia täysteholla.
Lukiossa podin yksinäisyyttä ja kun menin kouluterveydenhoitajan jutuille asiasta niin tarjottiin vaan pillereitä. Eikö nämä kahelit ymmärrä ettei pillereillä yksinäisyyttä korjata? Saatan olla masentunut mutta sille on olemassa juurisyy. Yksinäisyyden voi ratkaista vain yhdellä tapaa ja siihen on olemassa vain käytännöllinen ratkaisu.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen ystävän sinä hyväksyisit? Kelpaako ystäväksesi vaikka 86 vuotias yksinäinen vanhus tai 53 vuotias yksinäinen mies? Tai 14 vuotias tyttö, jolla ei ole ystäviä?
Näin, yksinäisiä on maailma pullollaan, mutta he eivät taida kelvata ap:lle.
Yksinäisyys ei lievene sillä, että on seuraa vaan sillä, että on seuraa jossa viihtyy ja yhteisö johon kokee kuuluvansa. Aivan sama parisuhteessakin. Ei se riitä, että kunhan on joku vaan rakkaus, intohimo, yhteneväinen huumorintaju, elämän tavoitteet jne.
Jos on yhtään rohkea menemään uusien ihmisten pariin, niin Facebookissahan kuulemma on joitain ryhmiä, jotka järjestävät silloin tällöin tapaamisia yhteisen mielenkiinnon kohteen äärellä.
Esim. yksi tuttuni liittyi tuntemattomana sellaiseen ryhmään. Joku oli perustanut ryhmän saadakseen seuralaisia erään bändin keikalle, joka oli toisessa maassa. Useampi ihminen oli ilmoittautunut ryhmään, ja he matkustivat yhdessä keikalle. Tuollaisista kohtaamisista voi saada pitkäaikaisiakin kavereita.
Muistan vuosien takaa amerikkalaisen keski-ikäisen tubettajanaisen, joka oli muuttanut yksin uuteen osavaltioon. Hän ilmoittautui heti somen kautta löytämäänsä paikalliseen kirjakerhoon, siis lukupiiriin, joka järjesti kasvokkaisia tapaamisia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Voi raukkaa