Lue keskustelun säännöt.
Naisten tolkuton itsekritiikki / Hesarin juttu
vanha.muija
11.04.2023 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009279958.html
Lyhykäisyydessään, artikkeli kertoo kuinka naiset vihaavat ulkonäkään ja kuluttavat suhteettoman paljon aikaa sen murehtimiseen. Aloin miettiä, miksi ihmeessä me naiset kulutamme tolkuttoman määrän aikaa tällaiseen turhuuteen. Olen murehtinut itsekin ulkonäköäni, ja verrannut itseäni negatiivisesti muihin naisiin. Nenä on liian iso, kroppa rupsahtanut jne. Ikääntyminen näkyy ja se ahdistaa ajoittain.
Mutta. Olen päättänyt lopettaa, nyt 46-vuotiaana! Olen huomannut monia keinoja ulkonäön murehtimisen keventämiseksi.
1. Älä katso peiliin. Jos pakko, katso vain vähän aikaa.
2. Suuntaa huomio kivoihin tekemisiin. Mikä tekee sinut onnelliseki? Onko se liikunta / lukeminen / käsityöt? Tee näitä.
3. Suuntaa huomio siihen, miltä kroppa tuntuu kun sinusta tuntuu kivalta.
Nämä ovat auttaneet minua. Miten teillä muilla naisilla, onko ulkonäön murehtiminen ongelma?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Jaha, samaa p a s k a a taas. Ei kiinnosta.
mua taas kiinnostaa paljonkin T: joku muu kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kuluta aikaa välillä sen ulkonäkönsä murehtimiseen niin siitä alkaa huomauttaa ihan tuntemattomat ihmisetkin julkisissa kulkuvälineissä ja kadulla. Jos haluaa olla rauhassa niin on parasta vähän miettiä painoaan ja sitä miltä näyttää.
Huomenna palataan taas suolistovaivoihin
Vierailija kirjoitti:
Osa alistuskulttuuria, jossa naisen ajatukset suunnataan pois kaikesta järkevästä.
Naiset siis itse alistavat itseään ja muita naisia?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei voi typeryydelleen mitään. Oman itsen ympärillä pyöritään. Kukaan ei pakota naista olmaan tip top.Naisen huono itsetunto lähtee jo lapsuudesta.
Jos olet koskaan käynyt ihmisten ilmoilla, tiedät ettei ketään täällä oikeastaan pakoteta mihinkään. Silti meitä ihmisiä hallitsee monet sosiaaliset säännöt, joita voi olla mahdoton vastustaa.
Esimerkiksi naisten ulkonäkö on jostain syystä vapaa pikkutarkalle arvostelulle ja moni saattaa esimerkiksi ajatella, ettei parisuhde tule jatkumaan jos "nainen lakkaa pitämästä itsestään huolta". Tässäkin jo asetetaan vaatimuksia sekä terveydellisiä, mutta pääasiassa ulkonäöllisiä.
Ei kukaan pakota ei, mutta ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maskulinisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa alistuskulttuuria, jossa naisen ajatukset suunnataan pois kaikesta järkevästä.
Naiset siis itse alistavat itseään ja muita naisia?
Sanoinko niin tarkalleen? En. Alistuskulttuuri käsittää sekä miesten että naisten toiminnan. Molemmat harjoittavat sitä.
No minä en kyllä mieti. Olen jo nelikymppinen ja sain olla nuorena hyvännäköinen ihan tarpeeksi. En enää meikkaa yhtään ja kuljen hyvin tavanomaisen näköisenä. Maha hiukan pömpöttää, mutta en jaksa sitä ylenmäärin miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maskulinisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa alistuskulttuuria, jossa naisen ajatukset suunnataan pois kaikesta järkevästä.
Naiset siis itse alistavat itseään ja muita naisia?
Ympäröivä kulttuuri syöttää koodia jossa kauneus on suurin tapa määrittää naisen arvoa. Kts instagram, onlyfans, muoti viimeisen tuhansien vuosien aikana. Nuoremmat naiset haksahtavat tähän ja pyrkivät itsekin määrittämään oman arvonsa ulkonäön perusteella. Kun ulkonäkö sitten vanhetessa rapistuu, on se monelle jopa helpotus kun ei enää "tarvitse" olla kisassa mukana, ja oppii arvostamaan itsessään muutakin. Tosin ei päde kaikkiin, josta syystä kauneusleikkausten suosio vain kasvaa.
Hyviä vinkkejä ap! Peilin välttelemisen sijaan kannustan harjoittelemaan itsen katsomista peilistä hyväksyvästi ja arvostavasti: mitä kaikkea kehosi (ja kasvosi) on kanssasi kokenut, ja etsimään siitä kohtia, jotka mielestäsi ovat kauniita tai vahvoja. Se voi olla hyvinkin pieni asia. Ihastele sitä kohtaa tai asiaa häpeilemättä.
Hemmottele itseäsi hyvältä tuntuvilta/tuoksuvilla puhdistusaineilla ja rasvoilla.
Lempivinkkini ap:n listasta oli liikunta ja mielekkään tekemisen löytäminen sekä siihen keskittyminen. Me olemme niin paljon muuta kuinulkonäkömme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kuluta aikaa välillä sen ulkonäkönsä murehtimiseen niin siitä alkaa huomauttaa ihan tuntemattomat ihmisetkin julkisissa kulkuvälineissä ja kadulla. Jos haluaa olla rauhassa niin on parasta vähän miettiä painoaan ja sitä miltä näyttää.
Voi kuule, tuo on pelkkää harhaa. Kyllä siitä ulkonäöstä huudellaan vaikka miten miettisi painoaan tai miltä näyttää tai kuinka kaunis olisikaan.
Viimeksi eilen laitoin pääsiäisen herkuttelun jälkeen farkut pitkästä aikaa jalkaan, hyi kamala kun ne puristi. Vaihdoin jumppatrikoot jalkaan, koko ajan on yllättänyt takaraivossa ajatus siitä että pitää taas saada pari kiloa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas Hesarikin jaksaa suoltaa tuollaista ihan ihmeellistä vinkumista. Alas on mennyt juttujen taso..
Tervetuloa normaaliin maailmaan. Tervetuloa tutustumaan normaaleihin ihmisiin, joilla ei ole oikeastaan mitään ongelmia itsensä ja ulkonäkönsä kanssa, sillä se asia ei ole järin mielenkiintoinen ja sellainen, johon laitettaisiin aikaa ja rahaa. Tottakai jokainen katsoo hetken peiliin lähtiessään, mutta niin se pitääkin ja se sitten siitä, enempää ei tarvita ja elämä on oikein hyvää kaikin puolin. Ihmeellisiä tyyppejä joihinkin lehtiin löydetäänkin.
Vierailija kirjoitti:
No minä en kyllä mieti. Olen jo nelikymppinen ja sain olla nuorena hyvännäköinen ihan tarpeeksi. En enää meikkaa yhtään ja kuljen hyvin tavanomaisen näköisenä. Maha hiukan pömpöttää, mutta en jaksa sitä ylenmäärin miettiä.
Heh, no enemmänhän sitä hyvännäköisyyttä nuoremmilta odotetaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin, kun löytyy mielekästä tekemistä, huomio siirtyy pois ulkonäöstä johonkin muuhun.
Hyväksyvän katseen harjoittaminen vaatiikin jo enemmän harjoitusta, mutta ehkä se on seuraava steppi kun matkaa kohti vahvempaa itseluottamusta.
Takuulla on paljon näitä, joita asia ei koske, ovat aina olleet järkeviä ja arkisesti ajattelevia ihmisiä, mutta ainakin itselleni on tullut ulkonäköpaineita jo pienestä asti. Suhteellisen varhain nimenomaan pojat kommentoivat negatiivisesti ulkonäköäni. Milloin olin lauta, milloin oli naamassa joku vika. Tämä ei edistänyt terveen itseluottamuksen rakentumista, kun olin herkkä muutenkin. Oma isäni taas puhui usein "rupsahtaneista naisista", mikä ihmetytti lapsena. En pitänyt siitä että naisia arvosteltiin vanhentumisen takia.
Hesarin jutussa oli käsitelty myös ikääntymiseen liittyvää näkymättömyyden kokemusta. Sitäkin on tullut koettua, ettei enää ole "näkyvä" missään, enkä tarkoita nyt kaipuuta olla seksikäs ym, vaan sellaista kaikenkattavaa mitättömyyden kokemusta.
Paineita tulee myös juurikin median puolelta, (IG, uutiskuvat jne.) jossa näkyy paljon täydellisiä, filtteröityjä naiskuvia. Myös miesten tapa nähdä nainen objektina heikentää omanarvontuntoa. Siihen syyllistyvät usein jopa omat aviomiehet. Naisen objektius on rakentunut jo kulttuuriin kiinni.
Mutta - pienin askelin aion pyristellä eroon tästä, lisäten kehollista hyvää mieltä, irti ulkoisesta. Kun lisää hyvän mielen kokemusta sisältä käsin, on mukavampi olla.
Myös hyväksyvän naisporukan seura voimauttaa, ottaen huomioon että silloin ei pitäisi keskittyä itsensä haukkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Maskulinisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa alistuskulttuuria, jossa naisen ajatukset suunnataan pois kaikesta järkevästä.
Naiset siis itse alistavat itseään ja muita naisia?
Ympäröivä kulttuuri syöttää koodia jossa kauneus on suurin tapa määrittää naisen arvoa. Kts instagram, onlyfans, muoti viimeisen tuhansien vuosien aikana. Nuoremmat naiset haksahtavat tähän ja pyrkivät itsekin määrittämään oman arvonsa ulkonäön perusteella. Kun ulkonäkö sitten vanhetessa rapistuu, on se monelle jopa helpotus kun ei enää "tarvitse" olla kisassa mukana, ja oppii arvostamaan itsessään muutakin. Tosin ei päde kaikkiin, josta syystä kauneusleikkausten suosio vain kasvaa.
"Ympäröivä kulttuuri syöttää koodia jossa kauneus on suurin tapa määrittää naisen arvoa." Juuri näin. Mutta eihän kukaan pakota 🙂 Tyttöjä myös kehutaan (tai haukutaan) ulkonäön perusteella, tottakai siinä oppii arvottamaan itseään ulkonäön kautta.
Tykkään pitää itseni hemmottelupäiviä. Kotispa-tyyliin kehon kuorintaa ja puhdistusta ja kosteutusta päästä jalkoihin. Kasvonaamio, skumppaa ja suklaata, hömppäleffa. Soitto kaverille.
Mun kohdalla on kyllä käynyt toteen se, että iän myötä on paljon armollisempi itselleen, ja prioriteetit muuttuu itselläkin.
Ja nuoruuden kuvia kun katsoo, niin ihan turhaan ulkonäköpaineita silloin kärsin, mutta nuorena sitä on niin itsekriittinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei voi typeryydelleen mitään. Oman itsen ympärillä pyöritään. Kukaan ei pakota naista olmaan tip top.Naisen huono itsetunto lähtee jo lapsuudesta.
Jos olet koskaan käynyt ihmisten ilmoilla, tiedät ettei ketään täällä oikeastaan pakoteta mihinkään. Silti meitä ihmisiä hallitsee monet sosiaaliset säännöt, joita voi olla mahdoton vastustaa.
Esimerkiksi naisten ulkonäkö on jostain syystä vapaa pikkutarkalle arvostelulle ja moni saattaa esimerkiksi ajatella, ettei parisuhde tule jatkumaan jos "nainen lakkaa pitämästä itsestään huolta". Tässäkin jo asetetaan vaatimuksia sekä terveydellisiä, mutta pääasiassa ulkonäöllisiä.
Ei kukaan pakota ei, mutta ...
Jännä että ketään ei kiinnosta olla huolestunut miesten itsestään huolenpidon puutteesta 🤔
Ei ketään oikeasti kiinnosta ne terveydelliset syyt, kyse on täysin ulkonäöstä.
Naiset arvostelevat itseään muutenkin enemmän, koska kriteerit ovat todella paljon tiukemmat kuin miehille.
Olin joskus osa kaveriporukkaa, jossa naisten ulkonäköä arvosteltiin julkisesti todella jyrkästi. Joskus sitten pysähdyin illanvietossa humalassa tuijottamaan yhtä näistä arvostelevista miehistä: ylipainoinen, turpeat, punaiset kasvot, niin pieni paita että miestissit pullottivat läpi. Ja tajusin että tämä henkilö ei varmasti ole miettinyt ulkonäköä sekunttiakaan ennen kuin on lähtenyt ulos ja silti arvostelee muita vallankäyttönä!
Vinkkini onkin yrittää suhtautua itseensä niinkuin tälläiset miehet (ilman muiden julkista lyttäämistä tietenkin)!
Tähän auttoi, kun sairastuin pahaan ihosairauteen. Ennen olin varsin nätti ja kai juuri siksi murehdin ulkonäköäni koko ajan. Oli helppoa osoittaa ne yksittäiset virheet, jotka vielä pitäisi korjata, että olisi muka täydellinen. Sairastumisen ja kauniin ulkonäön menettämisen myötä tuli tietysti kova kriisi ja itsetuhoajatukset olivat seurana 24/7 varmaan ensimmäisen vuoden ajan. Mutta sitten elämän arvojärjestys muuttui aivan ja aloin ensimmäistä kertaa hahmottaa itseni jonkin muun kuin ulkonäön ja muiden hyväksynnän kautta. Nyt tuntuu ahdistavalta ajatella, että aiemmin saatoin käyttää peilin edessä jopa vaikka 5 tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kuluta aikaa välillä sen ulkonäkönsä murehtimiseen niin siitä alkaa huomauttaa ihan tuntemattomat ihmisetkin julkisissa kulkuvälineissä ja kadulla. Jos haluaa olla rauhassa niin on parasta vähän miettiä painoaan ja sitä miltä näyttää.
Voi kuule, tuo on pelkkää harhaa. Kyllä siitä ulkonäöstä huudellaan vaikka miten miettisi painoaan tai miltä näyttää tai kuinka kaunis olisikaan.
Ei ole huudeltu sen jälkeen kun laihdutin ,hymyillään, ollaan kohteliaita ja availlaan ovia, miehet tarjoaa kantoapua. Ennen istuttiin bussissakin viereen kertomaan, että olen ruma ja rupsahtanut, kadulla huudeltiin katso mikä ruma läski! Joten ei ole mitään kuvittelua
Osa alistuskulttuuria, jossa naisen ajatukset suunnataan pois kaikesta järkevästä.