Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Minun elämä oikeastaan vaan meni niin, että lapsia ei tullut. En oikeastaan suunnitellut sitä, mutta en suunnitellut kyllä perhettäkään. Sopivaa ja tarpeeksi vastuullista kumppania ei ole löytynyt. Uuvuin deittailuun ja jätin sen kokonaan noin neljä vuotta sitten. Yliopisto, työ, kaverit ja harrastukset täyttävät elämän.
Aloin opiskella uudestaan 31 vuotiaana. Muutama vuosi sen jälkeen luovutin kumppanin etsinnän, koska sillä saralla tuli vain liikaa pettymyksiä ja tuntui olevan kauhea hyväksikäytön meininki. Siinä vaiheessa, kun usko oikeaan lähimmäisenrakkauteen ja ihmisyyteen alkoi mennä, totesin, että oman mielenterveyden kannalta parempi vetäytyä syrjään. En odota muilta ihmisiltä enää yhtikäs mitään, koska aina saa pettyä.
Nyt olen oikeastaan tyytyväinen tähän tilanteeseeni. Valmistun kohta ja toivottavasti ura lähtee uuteen nousuun. Olen tehnyt koko elämäni matalapalkkatöitä kaupan alalla ja palvelualalla. Toivon, että tutkinto johtaa parempaan palkkaan ja ammattiin, josta saan itsekin jotain irti. Muutakin kuin euroja siis. Odotan kovasti sitä, että minulla on enemmän rahaa ja vapaa-aikaa, kun opinnot on suoritettu. Haluan päästä matkustamaan ja nauttia elämästäni. Tuntuu, että se on tähän saakka ollut selviytymistä ja velvollisuuksia. Olen mielestäni ansainnut hetken helppoa elämää. Vierestä kavereiden lapsiperhearjen kamppailua seuranneena olen todennut, että lapset ja helppo elämä eivät tunnu sopivan yhteen.
Lisäksi olen kohta niin vanha, että lasten tekemisen saa unohtaa senkin takia. Välillä se käy mielessä. Olisi mukava pitää kaikki vaihtoehdot avoinna. Mutta näillä mennään ja odotan kovasti vapaampaa elämää.
1. mielenterveysongelmat
2. vakava perinnöllinen sairaus, 50 % mahdollisuus joka lapsella
3. kumppanini on transmies, eli meillä on samat elimet
4. en vaan kertakaikkiaan halua lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku vielä katsoo aiheelliseksi kysyä syitä tällaiseen? Ihan yhtä hyvin voisi tentata, miksi joku haluaa lapsia.[/quote
Sehän voi olla tietyille ihmisille vaikea ymmärtää, mutta on luonnollista haluta saada jälkikasvua. Niin se luonto toimii, ja jokainenhan haluaa lisääntyä. Ei kukaan seksistä luovu. Osa vaan ottaa ne rusinat pullastaEi. Mitään lisääntymisviettiä ei ole yhdelläkään eläinlajilla. On sukuvietti, joka ohjaa ne parittelemaan, mutta eivät ne ajattele, että tästä seuraa ihan pörröisiä pentuja. Narttukoiralle tulee penikat täytenä yllätyksenä säädetty viikkomäärä astutuksen jälkeen, mutta hormonit ja vaistot sitten ohjaavat hoivaamaan pentuja -paitsi että kaikilla eivät ohjaa.
Ja tosiaan, me ihmiset voimme ottaa rusinat pullasta ja saada seksin ilot ilman lasten tuomaa rasitetta. Tiede on sitten hieno asia, eikö sinustakin?
Ja etköhän sinäkin ole poiminut rusinoita pullasta. Varmasti olet ehkäissyt ainakin joskus, ainakin jollain tavalla, vai 15 lapsen äitikö siellä kirjoittelee?
Se, että minä olen poiminut rusinat pullasta 2-3 kertaa useammin kuin nykyäidit, ei taida olla kovin merkittävä ero.
Eihän ihmiset harrastaisi seksiä, jos se ei tuntuisi hyvältä. Ja evoluutio on muokannut sen tuntumaan hyvältä juuri sen takia, että eläinlajit, ihmiset mukaan lukien lisääntyisivät. Toki saat mun puolesta perustella itsellesi miten päin tahansa, mutta ei se sitä tieteellistä tosiasiaa muuta. Se on hedonismia. Olen toki individualisti ja minua ei kiinnosta, mitä muut ihmsiet tekee elämällään. Ja mitä omaan elämään tulee, elinikäinen lääkitys ja aseksuaaliset piirteet auttavat tässä asiassa huomattavasti. Enkä kyllä menisikään sänkyyn, jos ei olla yhdessä valmiita kantamaan seurauksia. Se riski on aina olemassa. Ja tiede on hieno asia, se pystyy selittämään nämä asiat, ja pystyy auttamaan niitä, kenestä ei ole vanhemmiksi
Vierailija kirjoitti:
Minulla on rikas elämä, mielenkiintoinen ura ja suuri määrä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Mihin se lapsi tässä mahtuisi? Ilman lasta voin tehdä, kokea ja matkustaa paljon enemmän, voin vaikka opiskella toisen ammatin työni ohessa.
Hyvin ehtii.
Minulla on myös nuo yllämainitut asiat, lisäksi aviomies ja 2 lasta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on rikas elämä, mielenkiintoinen ura ja suuri määrä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Mihin se lapsi tässä mahtuisi? Ilman lasta voin tehdä, kokea ja matkustaa paljon enemmän, voin vaikka opiskella toisen ammatin työni ohessa.
Hyvin ehtii.
Minulla on myös nuo yllämainitut asiat, lisäksi aviomies ja 2 lasta :)
Hienoa sinulle. Kaikki äidit eivät ole noin onnekkaita. Mutta ei kaivata mitään käännyttäjiä tähän ketjuun, joten ehkä äitiyttä hehkuttaville supermarjoille löytyy oma ketju?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä pitää vetvoa monta sivua. Toiset tekee lapsia, toiset eivät. Toiset ovat vegaaneja toiset eivät. Itse en halua lapsia, ja ketkä haluaa niin tehkööt. Montako sivua tätä pitää eestaas vetvoa. 😡
Öö, no tämä on keskustelupalsta, jossa asiasta keskustelu, tai "vatvominen", on vähän niin kuin se jutun juju. Miksi roikut keskustelupalstalla, jos se keskustelu sua ärsyttää?
Ap.Kysyi miksi jotkut ei halua lapsia. Niin täällä perheelliset ämmät länkyyttää kaikkea skeidaa ohi kysymyksen. Tehkää näille aivopieruillenne toinen ketju. Ämmiä taitaa mieluummin ärsyttää sinkkujen vapaus.. 😄
Helppo täällä länsimaisessa hyvinvoinnissa on jättää lasten tekeminen muille, mutta nytpä se tulee kosahtamaan lapsettomien omaan nilkkaan, kun hoitajia ei riitä kaikille, minulla on edes lapseni. Eihän se mikään takuu ole mistään, mutta todennäköisyydet ovat suuremmat saada hoitoa ja huolenpitoa. Jos oikeasti välittäisitte tuon taivaallista tämän pallon tilasta, niin osallistuisitte kehitysyhteistyöhön täydellä tarmolla. Se on ainoa keino saada lisääntyminen vähenemään. Mutta kun olen lukenut veljeni mielenkiinnonkohteista, niin nro. 1 on oma napa, minun harrastukset, minun ura, minun talo, minun rauhankaipuuni. Minä ja minä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta, jossa lapsen kanssa jäisi helposti henkisesti yksin. Ei ole tarpeeksi hyvää miestä jakamaan vastuuta ja pitämään minustakin huolta raskauden ja vauva-ajan aikana.
Mitä jos tulee synnytyksen jälkeinen masennus? Vastuutonta tehdä vauva jos ei pärjäisi kaikissa skenaarioissa.
Taloudellisesti yhteiskunta auttaa kyllä, kiitos siitä. Mutta en ole yksin pärjäävä supersankari.
Tässäkin aloituksessa tulee esille asenne, kuin nainen yksin hankkisi lapset.
Kysyisin enemmänkin:
Missä ovat isäksi kelpaavat miehet ja miksi heillä ei ole perhettä? Miksi kelpaavia on koko ajan vähemmän?
Kenen lasten vapaaehtoisesti lapseton nainen tai mies ajatteli hoitavan itsensä vanhana, jos omia olisi voinut saada muttei kiinnostanut? Kuvitteletko että jos resursseja ei ole omille vanhemmillekaan kuin niukasti, joku tulee hoitamaan tuntematonta?
Isovanhemmat, jotka toivotte lapsenlapsia, miten olette valmiit tukemaan nuorta perhettä? Muutto, rahallinen tuki, lastenhoito?
Ylipäätään jokainen joka toivoo yhteiskuntaan lisää lapsia: miten olet konkreettisesti valmis tukemaan lapsiperheitä? Tai varsinkin jos ajattelet että nainen hankkii lapset yksin, otatko tutun yksinhuoltajan lapset hoitoon tai muuta vastaavaa?
Pelkkä verojenmaksu ei riitä, ihminen tarvii ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on rikas elämä, mielenkiintoinen ura ja suuri määrä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Mihin se lapsi tässä mahtuisi? Ilman lasta voin tehdä, kokea ja matkustaa paljon enemmän, voin vaikka opiskella toisen ammatin työni ohessa.
Hyvin ehtii.
Minulla on myös nuo yllämainitut asiat, lisäksi aviomies ja 2 lasta :)
Sinunko takia pitäisi ehtiä. Ap ei tätä kysynyt. En halua perhettä. Piste.
Kun puhutaan sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta vastuusta velojen kohdalla, olen kokenut sen pienestä pitäen. En koskaan ole ajatellut, että tarvitsisin tai haluaisin omia lapsia, koska apua ja tukevia tarvitsevia lapsia on joka tapauksessa maailmassa. Kun puhutaan tulevista sukupolvista ja etenkin pärjäävistä sellaisista, koen, että voin tehdä yhtälailla osani tukemalla ketä vaan lasta tai nuorta, joka tukea pärjätäkseen tarvitsee. Tätä toteutan työni kautta ja mielestäni se on kokonaiskuvassa aivan yhtä merkityksellistä, toki kohtaamisten kautta myös yksilöille. Minulle, heille ja heidän lähipiirillekin. Hassua, että ajatus tästä ei ole lainkaan muuttunut lapsuudesta aikuisuuteen, se on vain vahvistunut. Jo teininä ajattelin, että adoptointi/sijaisvanhemmuus olisi itselleni ihan yhtä hyvä vaihtoehto ja edelleen näin koen, mikäli omat elämän olosuhteet ovat otolliset.
Lapsuudessa koettu vanhempien ero ja äitini uudelleen naimisiin meno ja uusperheen perustaminen ovat traumatisoineet niin, etten halua omaa perhettä
On päivänselvää, että mammat yrittävät vääntää lapsettomien elämän negatiiviseksi siksi, koska itse katuvat omaa valintaansa!!!! Eivät ole itse olleet tarpeeksi rohkeita tekemään sitä päätöstä ja nyt harmittaa katsella kateellisena, kun toiset reissaavat, etenevät urallaan ja nauttivat elämästään!
Moni tuttavistani on sanonut minullekin suoraan, että näin on! Kadehtivat ihanaa elämääni ja katuvat, että ovat hankkineet lapsia!
Ymmärrän hyvin, että näin on ja olen onnellinen omasta tilanteestani
Vierailija kirjoitti:
Helppo täällä länsimaisessa hyvinvoinnissa on jättää lasten tekeminen muille, mutta nytpä se tulee kosahtamaan lapsettomien omaan nilkkaan, kun hoitajia ei riitä kaikille, minulla on edes lapseni. Eihän se mikään takuu ole mistään, mutta todennäköisyydet ovat suuremmat saada hoitoa ja huolenpitoa. Jos oikeasti välittäisitte tuon taivaallista tämän pallon tilasta, niin osallistuisitte kehitysyhteistyöhön täydellä tarmolla. Se on ainoa keino saada lisääntyminen vähenemään. Mutta kun olen lukenut veljeni mielenkiinnonkohteista, niin nro. 1 on oma napa, minun harrastukset, minun ura, minun talo, minun rauhankaipuuni. Minä ja minä.
Miksi läkytät täällä, kun ap ei sinulta kysynyt mitään.Eikö mene jakeluun. Täällä ei mikään kosahda minnekkään. Vastaa miksi sekoilet täällä, kun sulta ei kysytty mitään.
En erityisemmin pidä lapsista ja minulla ei yksinkertaisesti ole äidinvaistoa joka saisi haluamaan lisääntymistä. Mutsi olisi mielellään halunnut olla isoäiti mutta on täysin ok päätökseni kanssa, faija ei vissiin ole koskaan ajatellutkaan että minä lisääntyisin. Mikä olennaisempaa, poikaystävä on 100% ok asian kanssa.
Jollain tasolla pidän ajatuksesta laittaa omat geeninsä kiertoon, mutta kun sitten mun pitäisi synnyttää ja hoitaa niitä kakaroita kanssa. En pidä ajatuksesta niin paljoa. N42
On vaaraan niin ihana olla vapaa tekemään mitä haluan.
Sulla on niin nihkeä asenne että en yhtään ihmettelis jos kakarasi dumppaavat sut jonnekin EsperiCareen :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kolmekymppiseksi asti sitä mieltä, että en koskaan halua lapsia ja maailma on muutenkin niin pilalla, että ei kannata lisääntyä. Elämä on niin ihanan helppoa ja yksinkertaista ilman lapsia, voi tehdä kaikkea hauskaa spontaanisti. En myöskään erityisesti pidä muiden lapsista.
Sitten jossain vaiheessa kolmenkympin jälkeen alkoi hiipiä ajatus siitä, että tämä elämä tuntuu kyllä tosi hyvä tyhjältä: käyn töissä ansaitsemassa rahaa ja harrastan juttuja, eikä elämässä ole isompia muutoksia eikä sisältöä. En ole kiinnostunut urasta eikä minusta tule mitään merkittävää harrastusteni saralla, en ole kunnianhimoinen, haluan vain tehdä jotain itselle merkittävää jolla tienaa kohtuullisesti. Heräsi ajatus, että oma perhe toisi jotain syvällisempää sisältöä elämään ja seuraavan sukupolven kasvun turvaaminen jotain suurempaa merkitystä elämään tällä pallolla. Siitä voisi saada myös jotain uskoa ja toivoa maailman tulevaisuuden suhteen. Jos hyvin käy, niin perhe piristää elämää vanhoilla päivillä. Kunhan lapset itsenäistyy ja lähtee omilleen, niin ehtii palata näihin vanhoihin rutiineihin, joissa käyn vain töissä ja viihdytän itseäni. Sitten tapasin miehenkin, jolla oli samanlaisia ajatuksia perhe-elämästä, lapsista ja maailmasta, ja nyt on esikoinen matkalla. Hyvä ja seesteinen olo, hyvä hetki tälle elämänmuutokselle tässä 35 vuoden kieppeillä.
Sisältöä elämään saa muustakin kuin lapsista.
Miksi lapsettomia haukutaan itsekkäiksi, kun lapsia hankitaan siksi, että halutaan sisältöä elämään? Eikö se (ja monet muutkin syyt) ole itsekkäitä syitä? Aika harva oikeasti hankkii lapsen ensisijaisesti siksi, että Suomen valtiolla riittäisi tulevaisuudessa tunnollisia veronmaksajia. Halutaan sitä pepunpyyhkijää vanhuudessa, halutaan nostaa omaa statusta, halutaan toteuttaa itseä, elämä on tyhjää muuten, oman egon jatkeeksi yms
Haluaisin vain, että tuo perätön oletus lapsettomien suuremmasta itsekkyydestä haudattaisiin. Sekä lapsettomat että lapselliset ovat itsekkäitä JA epäitsekkäitä. Päinvastoin, lapsettomaksi päätyminen koska ei voi tarjota lapselle sitä elämää mitä tämä ansaitsisi, ei voi olla itsekäs valinta.
Kaikkien olisi syytä pohtia kunnolla, miksi lapsia hankkii ja onko rahkeita heidän kasvattamiseensa, ennen kuin sen tekee. Muissa asioissa tuetaan päätösten pohdintaa rauhassa monelta eri taholta, mutta lapsia hankkiessa suositaan jostakin syystä edelleen maagista ajatusta, että kyllä kaikki järjestyy ja päinvastoin, ryhdytään lastentekoon jopa siksi, ettei myöhemmin kaduttaisi. Ikään kuin varmuuden vuoksi. Haloo, siinä luodaan uusi tietoinen ihmiselämä tälle pallolle seuraavaksi n. 90 vuodeksi. Ei lasten kuuluisi olla meidän itsensätoteuttamisprojekteja.
Olet yksinkertainen. Ei lapsia hankita siksi että saataisiin sisältöä elämään. Evoluutio ja luonnon laki sanelee vauvakuumeen yms. siihen liittyvät. Harva meistä hankkii lapsia loputtomasti asian plussia ja miinuksia punniten
. Toki toivon itsekin että näin olisi, eikä yhteiskunnan tarvitsisi esim. kantaa seurauksia narkomaanien ja alkoholistien lapsista.
Sivusta: hyvä haukkua toista yksinkertaiseksi, jos ei itse kykene edes tekemään rationaalisia päätöksiä, vaan lisääntyy jonkin alkukantaisen vietin ohjaamana kuin kapinen elukka :D :D
Ne ovat nuo seksiä pelkkien seksihimojen vuoksi harrastavat ihan todella ällöttäviä kapisia elukoita, vaikka olivatkin ilmeisesti ihmisiksi syntyneet
Koska suurin osa naisista ei saa yhdynnässä orgasmia, mitäpä syytä siihen jää, ellei lastenhankinta? Vaikea kuvitella, että itse jaksaisin harrastaa, jos ei olisi mitään täyttymystä odotettavissa (ei siis ne lapset minun tapauksessa).
Vierailija kirjoitti:
On vaaraan niin ihana olla vapaa tekemään mitä haluan.
Korjaan.. On vaan niiiniin ihana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo täällä länsimaisessa hyvinvoinnissa on jättää lasten tekeminen muille, mutta nytpä se tulee kosahtamaan lapsettomien omaan nilkkaan, kun hoitajia ei riitä kaikille, minulla on edes lapseni. Eihän se mikään takuu ole mistään, mutta todennäköisyydet ovat suuremmat saada hoitoa ja huolenpitoa. Jos oikeasti välittäisitte tuon taivaallista tämän pallon tilasta, niin osallistuisitte kehitysyhteistyöhön täydellä tarmolla. Se on ainoa keino saada lisääntyminen vähenemään. Mutta kun olen lukenut veljeni mielenkiinnonkohteista, niin nro. 1 on oma napa, minun harrastukset, minun ura, minun talo, minun rauhankaipuuni. Minä ja minä.
Miksi läkytät täällä, kun ap ei sinulta kysynyt mitään.Eikö mene jakeluun. Täällä ei mikään kosahda minnekkään. Vastaa miksi sekoilet täällä, kun sulta ei kysytty mitään.
Osui ja upposi! Johan hoitajista on pula ja pahenee vain, vai etkö ole oman napasi kaivelulta ehtinyt seuraamaan mitään muuta?
Öö, no tämä on keskustelupalsta, jossa asiasta keskustelu, tai "vatvominen", on vähän niin kuin se jutun juju. Miksi roikut keskustelupalstalla, jos se keskustelu sua ärsyttää?