Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Vierailija kirjoitti:
En pidä lapsista. En siis vihaa lapsia, mutta en ole millään tavalla kiinnostunut lapsista. Tulen lapsien kanssa kai ihan hyvin toimeen, mutta siihen se jää. Minkäänlaista äidinvaistoa minulla ei koskaan ole ollut. Mitä vanhemmaksi tulen sitä tyytyväisempi olen päätökseeni.
Totta kai vanhempani haluaisivat lapsenlapsia, mutta en minä sen takia lapsia ala tekemään.
Hieno kirjoitus!
Varsinkin tuo loppu on hunajaa silmilleni: Lapsella ei ole mitään velvollisuutta ruveta tekemään lapsia vain, koska hänen vanhempansa niin haluavat. Olen aina kummastellut tuota tapaa vaatia omalta lapseltaan noin isoa vastuuta vain siksi, koska "mä haluun olla isovanhempi"-ajattelu on niin vahvaa.
Jos niitä lapsenlapsia tulee niin hyvä, mutta mikään velvollisuus se ei ole ja onneksi nykyään sen uskaltaa ihmiset jo sanoa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.
Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.
Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua.
Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.
Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen... syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?
Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.
Onko oikeasti yleistä? Itse tunnen monia veloja enkä yhtään mielensämuuttajaa. Pari sellaista tunnen jotka ovat halunneet lapsia ja muuttaneet sitten mielensä lapsettomuuden suuntaan.
Ja siitä viis miten todennäköisenä kukakin mielen muuttamista pitää, on yksinkertaisesti törppöä alkaa mussuttaa siitä toiselle keskustelijalle. Se on vähättelyä. Mitätöintiä.
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut!On parempi että että laitat nyt sen lastenhankinnan jäihin.
Lopeta itsesi nolaaminen ja pikkujalkasi polkeminen kun et pysty toisten elämänvalintoja pakottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.
Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.
Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua.
Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.
Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen... syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?
Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.
En voi olla kaikista varma, että he ovat olleet täysin varmoja, että muutan mieleni. Yleensä ajatus, että mielipidettäni ei kunnioiteta ja se mitätöidään sanomalla kuitenkin muutat mielesi, ärsyttää. Voi olla, että se ärsyttää liian monta kertaa kuultuna ja siksi ylireagoin koko asiaan, eli olen valmiiksi vtuuntunut ja viatonkin kommentti ärsyttää. Oma isäni on harrastanut painostamista lastentekoon. Ehkä reagoin liian vahvasti asioihin, koska puolustuskanta on ainoa mitä tiedän. Ei ole mikään oikeutus, jos oltaisiin ymmärtäviä ihmisiä kaikille ja annettaisiin heidän olla erilaisia.
Olen eri, mutta en ymmärrä muutenkaan, miksi tuollaista asiaa pitäisi muiden, ulkopuolisten, mitenkään kommentoida, yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.
Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.
Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua.
Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.
Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen... syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?
Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.
Onko oikeasti yleistä? Itse tunnen monia veloja enkä yhtään mielensämuuttajaa. Pari sellaista tunnen jotka ovat halunneet lapsia ja muuttaneet sitten mielensä lapsettomuuden suuntaan.
Ja siitä viis miten todennäköisenä kukakin mielen muuttamista pitää, on yksinkertaisesti törppöä alkaa mussuttaa siitä toiselle keskustelijalle. Se on vähättelyä. Mitätöintiä.
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut!On parempi että että laitat nyt sen lastenhankinnan jäihin.
Jep. On ollut jäissä teini-iästä asti.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, että teidän kehitys ihmisenä jää kesken, koska teillä ei ole lapsia? Näin väistämättä nimittäin tapahtuu.
En, mutta pitää varmaan paikkansa. Sillä ei ole väliä, koska kuolen kuitenkin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.
Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.
Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua.
Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.
Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen... syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?
Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.
Onko oikeasti yleistä? Itse tunnen monia veloja enkä yhtään mielensämuuttajaa. Pari sellaista tunnen jotka ovat halunneet lapsia ja muuttaneet sitten mielensä lapsettomuuden suuntaan.
Ja siitä viis miten todennäköisenä kukakin mielen muuttamista pitää, on yksinkertaisesti törppöä alkaa mussuttaa siitä toiselle keskustelijalle. Se on vähättelyä. Mitätöintiä.
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut!Kyllä, on tosi yleistä. Olen itsekin sellainen. Jotkut muuttaa mielensä vasta viime hetkillä, jotkut uuden puolison myötä tai jonkun muun elämäntilanteen myötä, tai ihan muuten vaan se kello alkaa tikittää. Se kuuluu ihmisen geeneihin, ja kaiken elollisen, että halu lisääntyä on yleisempää kuin haluttomuus, muuten ei ihmisiä olisi ollut kymmeniä tuhansia vuosia.
Nämä esimerkit ei luultavasti yleensä mene ihan näin:
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!Vaan: Mielesi voi vielä muuttua. Tuollainen että kyllä se mieli vielä muuttuu, on vain heitto, läppä, ei sillä tarkoita kirjaimellisesti että ihan satavarmasti mielesi muuttuu.
-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!Vaan: Jos maistat uudelleen, voit ehkä alkaa ajan myötä tykkäämään, tai sitten et, mutta kokeile vaan! Tätä ihan samaa sanotaan ihan kaikesta, äyriäisistä, homejuustosta jne. ällötyksistä, kun jotkut sanovat että eivät lapsena tykänneet, mutta aikuisena alkoivat tykkäämään, niin olettavat että muillekin käy niin että makuaisti "paranee".
-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastutVaan: Kannattaa matkustaa, varmasti ihastut! Ei kukaan määrää että matkusta!!! Matkustat koska minä käsken!
Vääristelet ihmisten sanomisia, ylitulkitset kaikkia sanavalintoja. Oikeasti ketään ei kiinnosta teetkö lapsia, hommaatko koiran, mihin matkustat tai mitä syöt. Niistä asioista keskustelu vaan on normaalia ihmisten kanssakäymistä, ja se ei haittaa vaikka on eri mieltä asioista ja omat makumieltymykset ja tavat.
Kyllä on typeryyden huippu ruveta lapsen teosta jutustelemaan muuten vaan tuollaisilla heitoilla kuten selität. Ei ole keskustelutaidot kovinkaan kummoiset tai muutenkaan mitään tilannetajua. Jos toinen kertoo jossain tilanteessa, ettei halua lapsia. Niin miksi ei vois vaan olla, että okei, selvä juttu, ei kaikki halua eikä tarvitsekaan haluta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.
Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.
Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua.
Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.
Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen... syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?
Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.
En voi olla kaikista varma, että he ovat olleet täysin varmoja, että muutan mieleni. Yleensä ajatus, että mielipidettäni ei kunnioiteta ja se mitätöidään sanomalla kuitenkin muutat mielesi, ärsyttää. Voi olla, että se ärsyttää liian monta kertaa kuultuna ja siksi ylireagoin koko asiaan, eli olen valmiiksi vtuuntunut ja viatonkin kommentti ärsyttää. Oma isäni on harrastanut painostamista lastentekoon. Ehkä reagoin liian vahvasti asioihin, koska puolustuskanta on ainoa mitä tiedän. Ei ole mikään oikeutus, jos oltaisiin ymmärtäviä ihmisiä kaikille ja annettaisiin heidän olla erilaisia.
Eli juuri niinkuin ajattelinkin. Sun vanhempi haluaa lapsenlapsia, ja sinä syytät siitä sekä häntä että kaikkia muita maailman ihmisiä, että kaikki sulle nyt tuputtaa sitä ja pakottaa sut tekemään lapsia, vaikka oikeasti ketään muuta ei se oikeasti kiinnosta kuin sun vanhempaa, joka sun päätöksen takia menettää elämästään yhden arvokkaimmista asioista.
Ole sinä ymmärtävä niille ihmisille jotka ehdottelee asioita toisille ihmisille ihan vaan keskustelun vuoksi, ettei aina tarvi puhua vaan säästä. Kaikki ihmiset kuulee jotain asioita liikaa, ihmiset kun ei aina jaksa keksiä kovin omaperäisiä keskustelun aiheita. Esim. kun on kaksoset, ihmiset kyselee, että ei kai ne kaksoset ole. Ei, kunhan huvikseni raahaan naapurin kakaraakin tässä toisella käsivarrella...Onko ne identtiset? No ei ole, näet itsekin että eivät ole.... toinen on tyttö ja toinen poika... Jos on ylipainoinen, kuulee "hyviä" ennenkuulumattomia ohjeita laihdutukseen, jos on liian laiha, saa satavarmasti kuulla, että miten saisi vähän itseään vähän lihotettua. Kukaan ei siltä säästy. Ei niistä pidä ottaa itseensä.
Ei kukaan kiellä toisia olemasta erilaisia, koska kaikki ihmiset haluavat olla erilaisia, sehän on painajainen että kaikki olisi samanlaisia.
En ymmärrä miten tulkitset sen, että sun mielipidettä ei kunnioiteta tai mitätöidään, sun mielestä siis toisten mielipiteet on paskoja, ja niiden pitäisi olla samaa mieltä kaikesta sun kanssa, eikä puhua sulle asioita joista juuri sinä et tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.
Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.
Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua.
Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.
Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen... syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?
Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.
Onko oikeasti yleistä? Itse tunnen monia veloja enkä yhtään mielensämuuttajaa. Pari sellaista tunnen jotka ovat halunneet lapsia ja muuttaneet sitten mielensä lapsettomuuden suuntaan.
Ja siitä viis miten todennäköisenä kukakin mielen muuttamista pitää, on yksinkertaisesti törppöä alkaa mussuttaa siitä toiselle keskustelijalle. Se on vähättelyä. Mitätöintiä.
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut!Kyllä, on tosi yleistä. Olen itsekin sellainen. Jotkut muuttaa mielensä vasta viime hetkillä, jotkut uuden puolison myötä tai jonkun muun elämäntilanteen myötä, tai ihan muuten vaan se kello alkaa tikittää. Se kuuluu ihmisen geeneihin, ja kaiken elollisen, että halu lisääntyä on yleisempää kuin haluttomuus, muuten ei ihmisiä olisi ollut kymmeniä tuhansia vuosia.
Nämä esimerkit ei luultavasti yleensä mene ihan näin:
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!Vaan: Mielesi voi vielä muuttua. Tuollainen että kyllä se mieli vielä muuttuu, on vain heitto, läppä, ei sillä tarkoita kirjaimellisesti että ihan satavarmasti mielesi muuttuu.
-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!Vaan: Jos maistat uudelleen, voit ehkä alkaa ajan myötä tykkäämään, tai sitten et, mutta kokeile vaan! Tätä ihan samaa sanotaan ihan kaikesta, äyriäisistä, homejuustosta jne. ällötyksistä, kun jotkut sanovat että eivät lapsena tykänneet, mutta aikuisena alkoivat tykkäämään, niin olettavat että muillekin käy niin että makuaisti "paranee".
-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastutVaan: Kannattaa matkustaa, varmasti ihastut! Ei kukaan määrää että matkusta!!! Matkustat koska minä käsken!
Vääristelet ihmisten sanomisia, ylitulkitset kaikkia sanavalintoja. Oikeasti ketään ei kiinnosta teetkö lapsia, hommaatko koiran, mihin matkustat tai mitä syöt. Niistä asioista keskustelu vaan on normaalia ihmisten kanssakäymistä, ja se ei haittaa vaikka on eri mieltä asioista ja omat makumieltymykset ja tavat.
Kyllä on typeryyden huippu ruveta lapsen teosta jutustelemaan muuten vaan tuollaisilla heitoilla kuten selität. Ei ole keskustelutaidot kovinkaan kummoiset tai muutenkaan mitään tilannetajua. Jos toinen kertoo jossain tilanteessa, ettei halua lapsia. Niin miksi ei vois vaan olla, että okei, selvä juttu, ei kaikki halua eikä tarvitsekaan haluta.
Eri
No niin ihmiset oikeasti ajattelevatkin, mutta se on vaan sellainen heitto joka ei oikeasti tarkoita mitään. Ulkomailla sitä sanotaan smaltalkiksi. Että on säitä pidellyt. Se on samanlainen normaali reaktio kuin se, että joku aivastaa ja sanotaan että terveydeksi. Ei ihmiset siinä tilanteessa ajattele sitä mitenkään vakavasti, kunhan jotain sanovat mitä sylki suusta tuo.
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?
Olen mies, mutta pakko vastata: aivan mahtavalta. Siis lapsi on, mutta jos hän jättää minut jossain vaiheessa yksin, vedän lärvit sen kunniaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.
Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.
Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua.
Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.
Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen... syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?
Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.
Onko oikeasti yleistä? Itse tunnen monia veloja enkä yhtään mielensämuuttajaa. Pari sellaista tunnen jotka ovat halunneet lapsia ja muuttaneet sitten mielensä lapsettomuuden suuntaan.
Ja siitä viis miten todennäköisenä kukakin mielen muuttamista pitää, on yksinkertaisesti törppöä alkaa mussuttaa siitä toiselle keskustelijalle. Se on vähättelyä. Mitätöintiä.
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut!Kyllä, on tosi yleistä. Olen itsekin sellainen. Jotkut muuttaa mielensä vasta viime hetkillä, jotkut uuden puolison myötä tai jonkun muun elämäntilanteen myötä, tai ihan muuten vaan se kello alkaa tikittää. Se kuuluu ihmisen geeneihin, ja kaiken elollisen, että halu lisääntyä on yleisempää kuin haluttomuus, muuten ei ihmisiä olisi ollut kymmeniä tuhansia vuosia.
Nämä esimerkit ei luultavasti yleensä mene ihan näin:
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!Vaan: Mielesi voi vielä muuttua. Tuollainen että kyllä se mieli vielä muuttuu, on vain heitto, läppä, ei sillä tarkoita kirjaimellisesti että ihan satavarmasti mielesi muuttuu.
-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!Vaan: Jos maistat uudelleen, voit ehkä alkaa ajan myötä tykkäämään, tai sitten et, mutta kokeile vaan! Tätä ihan samaa sanotaan ihan kaikesta, äyriäisistä, homejuustosta jne. ällötyksistä, kun jotkut sanovat että eivät lapsena tykänneet, mutta aikuisena alkoivat tykkäämään, niin olettavat että muillekin käy niin että makuaisti "paranee".
-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastutVaan: Kannattaa matkustaa, varmasti ihastut! Ei kukaan määrää että matkusta!!! Matkustat koska minä käsken!
Vääristelet ihmisten sanomisia, ylitulkitset kaikkia sanavalintoja. Oikeasti ketään ei kiinnosta teetkö lapsia, hommaatko koiran, mihin matkustat tai mitä syöt. Niistä asioista keskustelu vaan on normaalia ihmisten kanssakäymistä, ja se ei haittaa vaikka on eri mieltä asioista ja omat makumieltymykset ja tavat.
No nyt ymmärrän. Meissä on sellainen ero etten minä puhuisi ikinä kellekään noin, en edes lapselle. Sinulle se taas on normaalia.
Ja yllättävän monia kiinnostaa lapsettomuuteni. Siitä tivaavat säännöllisesti äitini, veljeni, anoppini, työkaverini ja kummilapseni vanhemmat. Mutta tässä se taas nähtiin, sinä tiesit tämänkin asian puolestani paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, että teidän kehitys ihmisenä jää kesken, koska teillä ei ole lapsia? Näin väistämättä nimittäin tapahtuu.
En, mutta pitää varmaan paikkansa. Sillä ei ole väliä, koska kuolen kuitenkin joskus.
Mitä noita monia lapsen saaneita, tai useita lapsia saaneita, on katsellut ja kuunnellut, niin ei se niiden kehitys ole siitä mitenkään merkittävästi edennyt. Tai sitten en halua edes tietää, miten alkutekijöihinsä se olisi jäänyt ilman niitä lapsia! Jotkut kehittyvät paljon pitemmälle ilman lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.
Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.
Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua.
Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.
Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen... syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?
Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.
En voi olla kaikista varma, että he ovat olleet täysin varmoja, että muutan mieleni. Yleensä ajatus, että mielipidettäni ei kunnioiteta ja se mitätöidään sanomalla kuitenkin muutat mielesi, ärsyttää. Voi olla, että se ärsyttää liian monta kertaa kuultuna ja siksi ylireagoin koko asiaan, eli olen valmiiksi vtuuntunut ja viatonkin kommentti ärsyttää. Oma isäni on harrastanut painostamista lastentekoon. Ehkä reagoin liian vahvasti asioihin, koska puolustuskanta on ainoa mitä tiedän. Ei ole mikään oikeutus, jos oltaisiin ymmärtäviä ihmisiä kaikille ja annettaisiin heidän olla erilaisia.
Olen eri, mutta en ymmärrä muutenkaan, miksi tuollaista asiaa pitäisi muiden, ulkopuolisten, mitenkään kommentoida, yhtään mitenkään.
Siksi, että se on yleensä ihmisten mielestä täysin arkipäiväinen normaali asia, kuten mikä tahansa muukin. Toisille ne asiat vaan ei ole niin mielekkäitä smaltalk aiheita, mutta kaikista mahdollisista asioista ihmiset puhuvat ajattelematta niitä mitenkään erikoisina puheenaiheina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, että teidän kehitys ihmisenä jää kesken, koska teillä ei ole lapsia? Näin väistämättä nimittäin tapahtuu.
En, mutta pitää varmaan paikkansa. Sillä ei ole väliä, koska kuolen kuitenkin joskus.
Rintarauhaseni eivät kehity loppuunsa, mutta mitä sitten? Lapsia saanut kehittyy yleensä sisäänpäin, omaan perheensä suuntaan ja näkee kaikki asiat vain itsensä ja jälkikasvusa kautta. Aika itsekästä kehittymistä ja juuri väärä suunta itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arki vituttaa ja ahdistaa jo muutenkin. En halua mitään siivous, pyykkäys ja kokkausrallia. Haluaisin vaan matkustella ympäri maailman. En todellakaan lisää velvollisuuksia.
Turismi on sairaus. Siellä sitä patsastellaan muiden passattavana vieraassa maassa. Ollaan olevinaan sivistynyttä. Ainoat mitä kohdataan ja kenelle jutellaan ovat toiset turistit.
Käytkö itse ikinä missään? Miten eroaa jos menee vaikka Kolille hotelliin "passattavaksi" ja "patsastelemaan" suomalaisia maisemia?
Tätä on kysytty Monta kertaa:
En sikiä Pyhästä Hengestä kuten Maria Jeesuksen äiti!
Minulla on lapsia ja halusin omia, onneksi sain. Silti ymmärrän mainiosti kanssasisariani, jotka eivät tähän lähde - paska diilihän tämä on naiselle, jos vertaa miehen osaan. Sitä on turha kuvitella muuta. Hyvä että naiset eivät enää mene helppoon vaan alkavat ajatella itsekkäämmin. Ehkä se saa miehet ryhdistäytymään, kuten ymmärtääkseni nuoremmissa polvissa onkin jo käymässä.
Miehet käyttävät hyväkseen naisten empatiaa ja vastuuntuntoa, eli ajattelevat että on ok häippästä tai olla mlkku/renttu-juoppo koska kyllä se nainen hoitaa. Sitten itketään pappana kun lapset on hylänneet.
Tälläisille yhteiskunnan loisille pitää säätää lapsettomuusvero. Miehille lisävaatimuksena armeijan suoritus. Muuten nelivitosesta kuolemaan saakka maksettaisiin lisäveroa. Ei hyvinvointivaltion eduista saa poimia vain itselle sopivia bonuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on kysytty Monta kertaa:
En sikiä Pyhästä Hengestä kuten Maria Jeesuksen äiti!
Eiköhän sullekin munaa löydy lähibaarista. Tai ihan kysymällä vastaantulevilta miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Tälläisille yhteiskunnan loisille pitää säätää lapsettomuusvero. Miehille lisävaatimuksena armeijan suoritus. Muuten nelivitosesta kuolemaan saakka maksettaisiin lisäveroa. Ei hyvinvointivaltion eduista saa poimia vain itselle sopivia bonuksia.
Sopii. Lisääntyneille sitten kunnon haittavero lapsista. Niihin menee hirveä määrä verorahoja, ja saastuttavat vielä maapalloakin.
Kyllä, on tosi yleistä. Olen itsekin sellainen. Jotkut muuttaa mielensä vasta viime hetkillä, jotkut uuden puolison myötä tai jonkun muun elämäntilanteen myötä, tai ihan muuten vaan se kello alkaa tikittää. Se kuuluu ihmisen geeneihin, ja kaiken elollisen, että halu lisääntyä on yleisempää kuin haluttomuus, muuten ei ihmisiä olisi ollut kymmeniä tuhansia vuosia.
Nämä esimerkit ei luultavasti yleensä mene ihan näin:
-En halua lapsia.
-Kyllä se mieli vielä muuttuu!
Vaan: Mielesi voi vielä muuttua. Tuollainen että kyllä se mieli vielä muuttuu, on vain heitto, läppä, ei sillä tarkoita kirjaimellisesti että ihan satavarmasti mielesi muuttuu.
-En pidä maksalaatikosta.
-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!
Vaan: Jos maistat uudelleen, voit ehkä alkaa ajan myötä tykkäämään, tai sitten et, mutta kokeile vaan! Tätä ihan samaa sanotaan ihan kaikesta, äyriäisistä, homejuustosta jne. ällötyksistä, kun jotkut sanovat että eivät lapsena tykänneet, mutta aikuisena alkoivat tykkäämään, niin olettavat että muillekin käy niin että makuaisti "paranee".
-En ikinä matkustaisi Dubaihin.
-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut
Vaan: Kannattaa matkustaa, varmasti ihastut! Ei kukaan määrää että matkusta!!! Matkustat koska minä käsken!
Vääristelet ihmisten sanomisia, ylitulkitset kaikkia sanavalintoja. Oikeasti ketään ei kiinnosta teetkö lapsia, hommaatko koiran, mihin matkustat tai mitä syöt. Niistä asioista keskustelu vaan on normaalia ihmisten kanssakäymistä, ja se ei haittaa vaikka on eri mieltä asioista ja omat makumieltymykset ja tavat.