Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

En halua olla yh, mutta en halua miestäkään vaivoikseni. Mulla ei ole kristallipalloa eikä ennustajan kykyjä, niin en voi tietää, millaiseksi lapseksi hyvältä isältä vaikuttava mies taantuu lasten syntymisen myötä.

Suku ei pääty siihen, että minä en tee lapsia. Sisaruksilla on lapsia.

Olen mielelläni se kiva ja rikas täti, joka vie sisarusten lapsia huvipuistoon, vesipuistoon, sirkukseen tai järjestää vanhemmille lapsivapaan viikonlopun.

Tykkään siis lapsista, kunhan ne voi palauttaa lopulta omille vanhemmilleen. Omia en tarvitse.

Minä en halunnut, koska en kerta kaikkiaan keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi haluaisin lapsia enkä vain yksinkertaisesti niitä halunnut.

Sitten kävi vahinko ja muutin mieleni. Perhe-elämä puolisoni ja esikoisemme kanssa oli niin mukavaa ja sisältörikasta, että halusin vielä toisenkin.

Kukaan tuttunihan tätä ei tiedä koska asia oli ja on henkilökohtainen, enkä huudellut pitkin kyliä olevani vela. Vain puolisoni tiesi, etten halua lapsia ja oli samoilla linjoilla, hänkään ei asiasta huudellut silloin eikä nytkään.

Vierailija kirjoitti:

En halua olla yh, mutta en halua miestäkään vaivoikseni. Mulla ei ole kristallipalloa eikä ennustajan kykyjä, niin en voi tietää, millaiseksi lapseksi hyvältä isältä vaikuttava mies taantuu lasten syntymisen myötä.

Suku ei pääty siihen, että minä en tee lapsia. Sisaruksilla on lapsia.

Olen mielelläni se kiva ja rikas täti, joka vie sisarusten lapsia huvipuistoon, vesipuistoon, sirkukseen tai järjestää vanhemmille lapsivapaan viikonlopun.

Tykkään siis lapsista, kunhan ne voi palauttaa lopulta omille vanhemmilleen. Omia en tarvitse.

Ainiin, intti on käyty, pitkän kaavan mukaan, kun olen edelleen siellä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti naisilla on vahva tarve lisääntyä. Se oli ennen tietysti elämän jatkumisen edellytys, kun kuoltiin hyvin nuorina.

Nyt se on johtanut sellaiseen ylikansoitukseen, että maapallo ei enää riitä elättämään ja pitämään huolta kaikkia asukkaita.

Itse katsoisin pari vuotta, miten tämä maailman tilanne kehittyy. Miehet ymmärtävät nämä nykyiset uhkat paremmin.

Naisilla EI ole biologista tarvetta lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika heikkoa tekoa on nykynaiset, kun synnytyskin on niin pelottavaa ajatus ja aivan kauheaa. Tulis joku todellinen kriisi joka karsisi jyvät akanoista.

Raskauteen ja synnytykseen voi kuolla sekä vammautua. Sitä kuuluukin pelätä. Miehet ei näitä uhrauksia joudu tekemään joten toivottavasti et ole mies aukomassa päätäsi. On helppo elää kun ei mitään tärkeää elämän aikana oleteta tekevän.

Miehet käy armeijan ja puolustavat maata, et olisi siinä kirjoittelemassa jos suomalaiset miehet eivät olisi puolustaneet maataan ryssää vastaan.

Harva mies enää nykyään edes käy armeijaa, ja siitä maanpuolustuksesta on jo monta sukupolvea aikaa.

Jos/kun yksi mies kolmesta ei käy armeijaa, tarkoittaako se sitä että harva mies käy armeijan?

Tarkoittaa.

Suurempi osuus naisista tekee lapsia kuin miehistä käy armeijan. Silti te naistenvihaajat jankutatte jatkuvasti, etteivät naiset tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.

Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.

Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)

Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua. 

Vaikuttaa siltä, että nyt jotakuta ahdistaa se, että jotkut eivät vain yksinkertaisesti halua lapsia ja myös tietävät sen olevan varmaa.

Koeta nyt päästä irti siitä että joku pakottaisi sinut raskaaksi. Kun olet päättänyt että et tule niin sitten et. Joku toinen niin päättänyt että ei tule raskaaksi, kuitenkin tulee muuttamaan mielensä ja haluaa raskaaksi.

Siis päästää irti mistä?? Mitä sä nyt sekoilet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika heikkoa tekoa on nykynaiset, kun synnytyskin on niin pelottavaa ajatus ja aivan kauheaa. Tulis joku todellinen kriisi joka karsisi jyvät akanoista.

Raskauteen ja synnytykseen voi kuolla sekä vammautua. Sitä kuuluukin pelätä. Miehet ei näitä uhrauksia joudu tekemään joten toivottavasti et ole mies aukomassa päätäsi. On helppo elää kun ei mitään tärkeää elämän aikana oleteta tekevän.

Miehet käy armeijan ja puolustavat maata, et olisi siinä kirjoittelemassa jos suomalaiset miehet eivät olisi puolustaneet maataan ryssää vastaan.

Harva mies enää nykyään edes käy armeijaa, ja siitä maanpuolustuksesta on jo monta sukupolvea aikaa.

Jos/kun yksi mies kolmesta ei käy armeijaa, tarkoittaako se sitä että harva mies käy armeijan?

Tarkoittaa.

Suurempi osuus naisista tekee lapsia kuin miehistä käy armeijan. Silti te naistenvihaajat jankutatte jatkuvasti, etteivät naiset tee lapsia.

Äkkiseltään luulisi, että jos vähemmistö miehistä kävisi armeijan niin silloin harva mies kävisi armeijan mutta ei siitäkään sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua olla yh, mutta en halua miestäkään vaivoikseni. Mulla ei ole kristallipalloa eikä ennustajan kykyjä, niin en voi tietää, millaiseksi lapseksi hyvältä isältä vaikuttava mies taantuu lasten syntymisen myötä.

Suku ei pääty siihen, että minä en tee lapsia. Sisaruksilla on lapsia.

Olen mielelläni se kiva ja rikas täti, joka vie sisarusten lapsia huvipuistoon, vesipuistoon, sirkukseen tai järjestää vanhemmille lapsivapaan viikonlopun.

Tykkään siis lapsista, kunhan ne voi palauttaa lopulta omille vanhemmilleen. Omia en tarvitse.

Ainiin, intti on käyty, pitkän kaavan mukaan, kun olen edelleen siellä töissä.

Pimeä (v)intti-ininäsi ei liity siihen, että jokainen nainen päättää itse omasta perhesuunnittelustaan, piste.

Taisin katsoa parikymppisenä jotain kauhukakaraohjelmaa ja se sinetöi päätöksen, että tuollaista elämää en vaan halua. Tosin en halunnut lapsia lapsena, nuorena, nuorena naisena. En leikkinyt lapsena perheenäitiä koskaan ja jos minut sellaiseen leikkiin laitettiin, en tykännyt ollenkaan. Ei tullut edes siinä kohtaa mieleen, vaikka muut alkoivat lisääntyä. Lähellä nelikymppisiä käytiin miehen kanssa vakavat keskustelut, että se on nyt tai ei koskaan. Kumpikaan ei tuntenut asiaa omakseen. Lähellä eläkeikää olen niin onnellinen, etten joudu paimentamaan lapsenlapsia. Olen elänyt täyttä elämää luopumatta mistään lasten tai lastenlasten takia.

Minulle on aina ollut aivan selvää, etten halua koskaan olla äiti. Olen keskivertoa huomattavasti kyvykkäämpi ja teen vaativaa, mielenkiintoista työtä. Tarvitsen älyllisiä haasteita ollakseni onnellinen, eivätkä niin banaalit asiat kuin lasten ja kodin hoito kiinnosta minua sitten vähäisimmässäkään määrin - päin vastoin se olisi vain aikaa ja energiaa pois minua kiinnostavista ja elämääni sisältöä tuovista asioista. Jos hankkisin lapsen, niin olisin luultavasti katkera lapselle siitä, että lapsi pilasi elämäni. En myöskään välttämättä pystyisi rakastamaan lasta, jos pitäisin sitä tyhmänä, vaikka lapsi ei määritelmällisesti olisikaan erityislapsi tai vammainen. Lapsenkin etu lienee olla haluttu.

Miten se armeija muka liittyy tähän ketjuun yhtään mitenkään? Tehkää oma ketju inttijutuillenne.

Minä pelkäsin synnytystä ihan sairaasti. Pelkäsin sietämättömiä kipuja ja että lapsi kuolisi tai minä kuolisin. Päätin, etten hankkisi lasta.

Kerran tapasin harrastuksen parissa naisen, joka kertoi samasta. Hänellä oli pieni tytär. Hän kertoi, että oli käynyt synnytyspelkopolilla ja saanut keisarinleikkauksen.

Päätin uskaltaa samaan. Neuvolassa

sain hyviä ravitsemusohjeita, ylipainoa ei tullut ollenkaan. Ei tullut laskeumia eikä virtsanpidätysongelmia.

Keisarinleikkauksen päivä sovittiin etukäteen. Pelkopolilla toinen lääkäri yritti kovasti taivutella alatiesynnytykseen, mutta lopulta sain leikkauspäätöksen.

Keisarinleikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa. Leikkaushaava oli pieni ja parani nopeasti.

Kaikki meni hyvin.

Lapsi oli terve ja minä hengissä.

Koska ylipainoa ei ollut, palauduin todella nopeasti. Ristiäisissä 3kk päästä ei raskaudesta ollut mitään merkkiä jäljellä. Varoin tietysti painavien esineiden nostella pitkään leikkauksen jälkeen.

Olen kiitollinen, että pelkoni otettiin vakavasti. Muuten minulla ei olisi tätä ihanaa lastani.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti käytte edes armeijan paskahousut!

Joo en oo käymässä armeijaa.

Minä pelkäsin synnytystä ihan sairaasti. Pelkäsin sietämättömiä kipuja ja että lapsi kuolisi tai minä kuolisin. Päätin, etten hankkisi lasta.

Kerran tapasin harrastuksen parissa naisen, joka kertoi samasta. Hänellä oli pieni tytär. Hän kertoi, että oli käynyt synnytyspelkopolilla ja saanut keisarinleikkauksen.

Päätin uskaltaa samaan. Neuvolassa

sain hyviä ravitsemusohjeita, ylipainoa ei tullut ollenkaan. Ei tullut laskeumia eikä virtsanpidätysongelmia.

Keisarinleikkauksen päivä sovittiin etukäteen. Pelkopolilla toinen lääkäri yritti kovasti taivutella alatiesynnytykseen, mutta lopulta sain leikkauspäätöksen.

Keisarinleikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa. Leikkaushaava oli pieni ja parani nopeasti.

Kaikki meni hyvin.

Lapsi oli terve ja minä hengissä.

Koska ylipainoa ei ollut, palauduin todella nopeasti. Ristiäisissä 3kk päästä ei raskaudesta ollut mitään merkkiä jäljellä. Varoin tietysti painavien esineiden nostella pitkään leikkauksen jälkeen.

Olen kiitollinen, että pelkoni otettiin vakavasti. Muuten minulla ei olisi tätä ihanaa lastani.

Vierailija kirjoitti:

Miten se armeija muka liittyy tähän ketjuun yhtään mitenkään? Tehkää oma ketju inttijutuillenne.

Ei sitten millään kestetä tätä teemaa ja naisen valinnanvapautta eikä pysytä aiheessa kun sitä ei voida kumota.

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin synnytystä ihan sairaasti. Pelkäsin sietämättömiä kipuja ja että lapsi kuolisi tai minä kuolisin. Päätin, etten hankkisi lasta.

Kerran tapasin harrastuksen parissa naisen, joka kertoi samasta. Hänellä oli pieni tytär. Hän kertoi, että oli käynyt synnytyspelkopolilla ja saanut keisarinleikkauksen.

Päätin uskaltaa samaan. Neuvolassa

sain hyviä ravitsemusohjeita, ylipainoa ei tullut ollenkaan. Ei tullut laskeumia eikä virtsanpidätysongelmia.

Keisarinleikkauksen päivä sovittiin etukäteen. Pelkopolilla toinen lääkäri yritti kovasti taivutella alatiesynnytykseen, mutta lopulta sain leikkauspäätöksen.

Keisarinleikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa. Leikkaushaava oli pieni ja parani nopeasti.

Kaikki meni hyvin.

Lapsi oli terve ja minä hengissä.

Koska ylipainoa ei ollut, palauduin todella nopeasti. Ristiäisissä 3kk päästä ei raskaudesta ollut mitään merkkiä jäljellä. Varoin tietysti painavien esineiden nostella pitkään leikkauksen jälkeen.

Olen kiitollinen, että pelkoni otettiin vakavasti. Muuten minulla ei olisi tätä ihanaa lastani.

Tässähän oli nyt kyse vain synnytyspelosta eikä varsinaisesti siitä, ettet haluaisi/olisi halunnut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.

Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.

Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)

Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua. 

Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.

Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen...  syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?

Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.

En voi olla kaikista varma, että he ovat olleet täysin varmoja, että muutan mieleni. Yleensä ajatus, että mielipidettäni ei kunnioiteta ja se mitätöidään sanomalla kuitenkin muutat mielesi, ärsyttää. Voi olla, että se ärsyttää liian monta kertaa kuultuna ja siksi ylireagoin koko asiaan, eli olen valmiiksi vtuuntunut ja viatonkin kommentti ärsyttää. Oma isäni on harrastanut painostamista lastentekoon. Ehkä reagoin liian vahvasti asioihin, koska puolustuskanta on ainoa mitä tiedän. Ei ole mikään oikeutus, jos oltaisiin ymmärtäviä ihmisiä kaikille ja annettaisiin heidän olla erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.

Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.

Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)

Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua. 

Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.

Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen...  syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?

Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.

Onko oikeasti yleistä? Itse tunnen monia veloja enkä yhtään mielensämuuttajaa. Pari sellaista tunnen jotka ovat halunneet lapsia ja muuttaneet sitten mielensä lapsettomuuden suuntaan.

Ja siitä viis miten todennäköisenä kukakin mielen muuttamista pitää, on yksinkertaisesti törppöä alkaa mussuttaa siitä toiselle keskustelijalle. Se on vähättelyä. Mitätöintiä.

-En halua lapsia.

-Kyllä se mieli vielä muuttuu!

-En pidä maksalaatikosta.

-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!

-En ikinä matkustaisi Dubaihin.

-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut!

On parempi että että laitat nyt sen lastenhankinnan jäihin.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet, että teidän kehitys ihmisenä jää kesken, koska teillä ei ole lapsia? Näin väistämättä nimittäin tapahtuu.

Minulle on aivan sama mitä muut minun kehitystasostani ajattelevat. Mikä minulle on tärkeää:

- pitää huolta toisista ihmisistä ja käyttäytyä kunnioittavasti toista kohtaan, oli tämä minulle sukua tai ei

- olla arvioimatta toisten kehittyneisyyttä yksittäisten nimittäjien, kuten esimerkiksi sen perusteella, onko heillä jälkikasvua vai ei

- ymmärtää erilaisia mielipiteitä ja elämäntilanteita ja olla tuomitsematta muita koska he eivät ajattele ja toimi samoin kun minä itse

- antaa ihmisten elää miten haluavat, vaikken ymmärtäisi heidän valintojaan, kunhan he eivät vahingoita tällä muita (toisen osapuolen moraalinen loukkaantuminen tai närkästyminen ei ole sama kuin tämän vahingoittuminen!)

- ymmärtää että yleensä ihmisen tekemien valintojen taustalla on monia syitä joista en välttämättä ole tietoinen enkä siksikään voi tehdä johtopäätöksiä valinnan syistä tai sen tehneen yksilön "kehittyneisyydestä"

- olla tyytyväinen omista elämänvalinnoistani ja ymmärtää ettei minun tarvitse perustella valintojani muille, ikinä. Silti joku voi närkästyä niistä tai tuntea ylemmyydentunnetta koska on itse tehnyt toisin, ja hän voi näin tehdä, ei se minua haittaa

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin synnytystä ihan sairaasti. Pelkäsin sietämättömiä kipuja ja että lapsi kuolisi tai minä kuolisin. Päätin, etten hankkisi lasta.

Kerran tapasin harrastuksen parissa naisen, joka kertoi samasta. Hänellä oli pieni tytär. Hän kertoi, että oli käynyt synnytyspelkopolilla ja saanut keisarinleikkauksen.

Päätin uskaltaa samaan. Neuvolassa

sain hyviä ravitsemusohjeita, ylipainoa ei tullut ollenkaan. Ei tullut laskeumia eikä virtsanpidätysongelmia.

Keisarinleikkauksen päivä sovittiin etukäteen. Pelkopolilla toinen lääkäri yritti kovasti taivutella alatiesynnytykseen, mutta lopulta sain leikkauspäätöksen.

Keisarinleikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa. Leikkaushaava oli pieni ja parani nopeasti.

Kaikki meni hyvin.

Lapsi oli terve ja minä hengissä.

Koska ylipainoa ei ollut, palauduin todella nopeasti. Ristiäisissä 3kk päästä ei raskaudesta ollut mitään merkkiä jäljellä. Varoin tietysti painavien esineiden nostella pitkään leikkauksen jälkeen.

Olen kiitollinen, että pelkoni otettiin vakavasti. Muuten minulla ei olisi tätä ihanaa lastani.

Ja taas puhut vain omasta puolestasi. Itse en ikinä suostuisi vapaaehtoisesti leikkaukseen jossa avataan vatsa. En, vaikka sieltä tulisi ulos itse jeesus tai miljoona euroa.