Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon naisia, jotka eivät saa lasta toiveistaan huolimatta.

Mutta he, jotka ovat tieten tahtoen lapsettomia ovat itsekkäitä, ei halua, tai ei pysty huolehtimaan kuin itsestään.  Ovat omaan napaansa tuijottavia.

Älä jaksa. 

Ei vaan lapsia tekevät ovat itsekkäitä 

Eli sinunkin vanhempasi olivat kun sinut tekivät.

Niin no minkäs minä sille voin???

Jep, nautin pintaliitoelämästäni täällä maalla joka hetki metsätöissä ja polttopuunteossa. Mahtavaa tämä pintaliitoelämä. Ikääkin on jo yli 40 pitkälti eikä oo tullu mieleen että haluisin lapsiperhe-elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän vahvistuu käsitys siitä, että suuri osa naisista, jotka eivät halua lapsia, ovat todellisia pintaliitäjiä, itsekeskeisiä ja niin sanotun helpon elämän metsästäjiä.

Toivottavasti katuvat valintaansa myöhemmin.

Tällä tarkoitan siis niitä, joilla ei ole fyysistä estettä lapsettomuuteen.

Eivät he, jotka ovat tehneet itselleen ja vain itselleen (kuinkas muuten!), pelkästään omista haluistaan/tarpeistaan (kuinkas muuten!) puhkiharkitun (kuinkas muuten!) ja oikean valinnan, useinkaan kadu. Se, että toivoisit heidän katuvan paljastaa, että olet tyytymätön itseesi ja sössimyksiisi ja haluaisit kostaa sen kaikille muille. Velat eivät silti toivo katumusta sinullekaan.

Yhä enemmän vahvistuu käsitys siitä, että suuri osa naisista, jotka eivät halua lapsia, ovat todellisia pintaliitäjiä, itsekeskeisiä ja niin sanotun helpon elämän metsästäjiä. -Ei, he eivät vain halua lapsia, heiluttamasi kalikka ei silti osu.



Toivottavasti katuvat valintaansa myöhemmin. -Eivät ikinä kadu etteivät anna sinun kirjoittaa elämänsä käsikirjoitusta.

Tällä tarkoitan siis niitä, joilla ei ole fyysistä estettä lapsettomuuteen. -Kadu sinä vain omat katumuksesi (projisoimatta).

En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta elämäni aikana. Kaverit sai lapsia, ei herättänyt mitään tuntemuksia. Ei tullut tunnetta, että haluaisin omia lapsia tai että haluaisin pitää niitä vauvoja sylissä. Ei siis oikekin mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan. Mutta kuinkas kävikään; olen saanut kaksi ihanaa lasta. Ilman mitään vauvakuumetta. Ja tottakai halusin ne, kun sain tietää olevani raskaana.  Maailman ihanimmat ja rakkaimmat, kaipaan sitä aikaa kun he olivat pieniä. Ihania muistoja! Mutta edelleenkään minulla ei ole mitään mielenkiintoa toisten lapsia kohtaan. Tai että haluaisin pieniä vauvoja pyöritellä sylissä. Onhan nekin suloisia, mutta eivät herätä minussa mitään hoivaviettiä tms. 

Aivan mahtava ketju, kiitos upeat, keskusteluun osallistuneet ladyt.

t. lapseton n

En pidä lapsista sen enempää kuin dementoituneista vanhuksistakaan.

Oma rauha on minulle tärkeää.

 

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän vahvistuu käsitys siitä, että suuri osa naisista, jotka eivät halua lapsia, ovat todellisia pintaliitäjiä, itsekeskeisiä ja niin sanotun helpon elämän metsästäjiä.

Toivottavasti katuvat valintaansa myöhemmin.

Tällä tarkoitan siis niitä, joilla ei ole fyysistä estettä lapsettomuuteen.

 

 

Minä tein lapsen ja kadun sitä nyt. Olisi pitänyt pitää kiinni omasta halusta ja jäädä lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ketjun ap on turhautunut mies, joka ei ole löytänyt tuleville lapsilleen synnyttäjää. 

Onnistuisit varmaan paremmin eri taktiikalla, sillä tällä tavalla, tällä asenteella ja täällä Vauvassa niitä lapsia ei sinulle synny edelleenkään ;-)

Ihan sama ajatus kävi mielessäni. Miehen tyyli kirjoittaa, ja nuo naisia syyttävät ja rasistisetkin kommentit on tyypillisiä inceleille.

Haluaisin tietää mikä meissä lapsettomuuden valinneissa naisissa  niin kovasti kalvaa?

Kertokaa mikä? Haluaisin kuulla järkeviä ja hyvin perusteltuja vastauksia.

Mitä esim. vien sinulta joka niitä pentuja haluat ja teet?  Mitä kaikke itseltäsi menetät?

Minä elän omaa elämääni, en edes tunne teitä jotka ryntäätte joukolla kimppuuni koska en tee samoja valintoja kuin te, en halua samoja asioita.  Minua nyt ei ainakaan heilauta yhtään mihinkään suuntaan vaikka  sinä valitisisit perustaa oman jalkapallojoukkueen. 

Mitenkähän käy, tulee yhden yhtäkään järkevää asiallista vastausta?

Seksuaalinen väkivalta, hyväksikäyttö lapsena. Ei kiitos lapsia tähän sairaaseen maailmaan. 

Miksi sitä pitää perustella? Ei lapsia haluaviltakaan tentata että miksi haluat lapsia? MIKSI HALUAT LAPSIA? Kerro nyt jo! Mulla on perusteluna se että siksi kun en halua ja sen pitää riittää.

Mä itse asiassa olisin halunnut lapsen. Olisi paljon rakkautta annettavana ja uskoisin olevani hyvä äiti.

Tunnetasolla, itsekkäistä syistä siis, lapsen haluaisin. Mutta kun mietin sen mahdollisen lapsen elämää ja elinoloja, koen, ettei se olisi tälle lapselle oikein. Ei ole koskaan ollut taloudellisesti varaa kasvattaa lasta, ei tarjota hyvää elämää. Ja toisaalta tämä maailma ja maapallo muuttuu päivä päivältä yhä sekasortoisemmaksi, kamalammaksi, ja kenties ilmastonmuutoksen vuoksi n.20-40v päästä jo melko sietämättömäksi paikaksi elää - en halua tuottaa sitä kärsimystä tietoisesti jälkeläiselleni.

Alakuloiseksihan se usein vetää, kun näkee vanhempia lapsineen. Toivoo, että olisi omakin pieni. Kuitenkin koen tehneeni oikean ratkaisun. Ehkä jonain päivänä, jos rahallinen tilanne reilusti jollain konstilla paranisi, voisi kuitenkin olla hyväntekijänä lapsille jollain muulla tavoin. Lahjoittajana, vapaaehtoistoiminnassa, sijaisvanhempana, tai jotakin muuta.

Surettaa tietysti myös omien vanhempien ja appivanhempien puolesta - tiedän, että hekin vuosia odottivat vauvauutisia, varsinkin kun mun veljelläkään ei ole niitä antaa.

En löytänyt ketään kenen kanssa olisi voinut yrittää eikä kukaan löytänyt minua. Ei siis ole kyse siitä että olisi ollut ehdokkaita, jotka olisin ignoorannut. Olen aina ollut hyvin yksinäinen. Ei ole myöskään ollut sellaista työpaikkaa, josta olisi voinut jäädä turvalliselle äitiyslomalle. Eli sosiaaliset ja taloudelliset syyt ainakin. Biologiaa en päässyt edes testaamaan. Näiden kaikkien kolmen asian on kuitenkin toimittava eivätkä ne ole helppoja naisille eivätkä miehille.

Tavallaan haluaisin lisääntyä mutta tuskin jaksan huolehtia itsestäni, niin ei olisi hyvä idea. On myös sairauksia ja paljon lääkkeitä, niin ei olisi mahdollistakaan raskaus. Tai ainakaan turvallista. Ja seurusteluakaan ei ole ollut, mutta ei tee mieli hankkia lasta yksin.

Minulle on aina ollut selvää, etten halua perhettä, se on ihan yhtä luonnollista kuin lasten haluaminenkin. Eipä siinä sen kummempaa.

Vanhempani ovat riittävän fiksuja ymmärtääkseen mitkä asiat kuuluvat heille ja mitkä eivät.

Vierailija kirjoitti:

ihanaa seurattavaa, syvälle tunteisiin menee molemmin puolin. Mutta uskoisin että lapsettomat ovat voitolla tällä hetkellä, niin kovaa iskua tulee, hu hu. Katsotaan katsotaan.

Mikä ihmeen "hu hu"?

No ei mene syvälle tunteisiin, huvittaa vaan aina samat argumentit 

Omat vanhempani oletetusti olisivat vain iloisia, että olen yhä hengissä ja toivoisivat vain, että olen löytänyt onnea ja iloa elämääni. 

Ei kaikki aloita elämäänsä yhtä onnekkaina tai samoilla mahdollisuuksilla. Toiset keräävät maljakon sirpaleita kasaan kun toiset koristaa vitriinejään kymmenillä. Osalle on annettu liimspurkki käteen, osa joutuu senkin ostamaan tai varastaa. Ei sitä sellainen jolla oli ehjä maljakko syntymästään kykene ymmärtämään, joka saanut lahjaksi niitä lisää ei kykene ymmärtämään sitä kellä ei ole sitä ensimmäistäkään ehjää.

Tähän maailmaan en toista kaltaistani tahdo luoda, en moiseen julmuuteen kykenisi. Vanhemmaksi minusta ei ole kun on vaikeuksia pitää itseäänkään hengissä. 

Se, että olen sukupuoleltani nainen ei merkitse yhtään mitään. Rikkinäisiä sieluja syntyy molempiin ja sen välille, olettaminen on ihmisen suurimpia virheitä.

Ei kaikista ole vanhemmiksi syistä lukuisista. 

Mutta mitäpä tyhjä maljakko osaisi huutaa kuin omaa tyhjyyttään ja tyhmyyttään. 

En vain halua.