Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Synnytyksestä on muutamalle kaverille tullut niin pahoja vammoja, joita ei korjattu, että ei huvita itse ajatella moista. Haluan pitää terveyteni. 

Oma traumaattinen lapsuuteni. En halua antaa lapselle yhtä surkeita eväitä kuin olen itse saanut. Enkä luota siihen, että pystyisin yhtään parempaan. 

Omaa lasta ei voi verrata mihinkään rahalla ostettavaan, monilla tuntuu asia olevan kiinni siitä oletetusta vastuuttomasta miehestä! Työkaverikseni sattui "lapsenkieltäjä" vuosia sitten! Sattuipa elämäänsä vähäpuheinen rakennusmies, josta kuulin monasti työvuorossa! Lopputulema oli että perheeseen syntyi kaksostytöt, ja poika "iltatähtenä" ! Rouvan entisestä mielipiteestä ei saanut huomautella "turpaanlyönnin" uhalla!998

Vierailija kirjoitti:

Mä itse asiassa olisin halunnut lapsen. Olisi paljon rakkautta annettavana ja uskoisin olevani hyvä äiti.

Tunnetasolla, itsekkäistä syistä siis, lapsen haluaisin. Mutta kun mietin sen mahdollisen lapsen elämää ja elinoloja, koen, ettei se olisi tälle lapselle oikein. Ei ole koskaan ollut taloudellisesti varaa kasvattaa lasta, ei tarjota hyvää elämää. Ja toisaalta tämä maailma ja maapallo muuttuu päivä päivältä yhä sekasortoisemmaksi, kamalammaksi, ja kenties ilmastonmuutoksen vuoksi n.20-40v päästä jo melko sietämättömäksi paikaksi elää - en halua tuottaa sitä kärsimystä tietoisesti jälkeläiselleni.

Alakuloiseksihan se usein vetää, kun näkee vanhempia lapsineen. Toivoo, että olisi omakin pieni. Kuitenkin koen tehneeni oikean ratkaisun. Ehkä jonain päivänä, jos rahallinen tilanne reilusti jollain konstilla paranisi, voisi kuitenkin olla hyväntekijänä lapsille jollain muulla tavoin. Lahjoittajana, vapaaehtoistoiminnas

Minä en lapsia halua, koska en niistä pidä, mutta ihmetyttää aina tuo perustelu, ettei halua lapsia ilmastonmuutoksen takia. Tällä pallolla on aina ollut jatkuva ilmastonmuutos käynnissä, ja siitä huolimatta ihminen täällä sinnittelee. Lisäksi siinähän vie mahdollisuuden jälkikasvulta muuttaa tämä maailma paremmaksi paikaksi kuin se nyt on, jos ei tee niitä lapsia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Omaa lasta ei voi verrata mihinkään rahalla ostettavaan, monilla tuntuu asia olevan kiinni siitä oletetusta vastuuttomasta miehestä! Työkaverikseni sattui "lapsenkieltäjä" vuosia sitten! Sattuipa elämäänsä vähäpuheinen rakennusmies, josta kuulin monasti työvuorossa! Lopputulema oli että perheeseen syntyi kaksostytöt, ja poika "iltatähtenä" ! Rouvan entisestä mielipiteestä ei saanut huomautella "turpaanlyönnin" uhalla!998

Ihmisellä on oikeus myös muuttaa mielipidettään. Muilla ei ole mitään oikeutta vaatia toista pitäytymään samassa mielipiteessä tai näkökulmassa koko ikäänsä.

En pidä nynyistä Suomea kovin hyvänä kasvuympäristön ja myös taloudelliset näkymät ym. ovat aiheellisia huolia

Lapset on ihan hirveitä. Ihan siksi.

Tässä kun on tämän heinäkuun aikana taas seuraillut lapsiperheiden lomailua, niin voi luoja, että olen tyytyväinen valintaani elää lapsettomana!!! 

Siis aivan täyttä PAINAJAISTA!!!!!

Tänään just kuuntelin lounaalla yhtä porukkaa ja ihmettelin, että miksi he****ssä pitää HUUTAA koko ajan??? Isä siinä näppäili puhelinta omissa oloissaan ja äiti ja pennut HUUSIVAT kilpaa ihan kaikesta!!! 

Käytät vaivalla säästämäsi pennit epäkiitollisten pentujen lomailuun ja tavaroihin....ei kiitos! Mieluummin käytän ne itseeni enkä häpeä lainkaan sanoa sitä ääneen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse asiassa olisin halunnut lapsen. Olisi paljon rakkautta annettavana ja uskoisin olevani hyvä äiti.

Tunnetasolla, itsekkäistä syistä siis, lapsen haluaisin. Mutta kun mietin sen mahdollisen lapsen elämää ja elinoloja, koen, ettei se olisi tälle lapselle oikein. Ei ole koskaan ollut taloudellisesti varaa kasvattaa lasta, ei tarjota hyvää elämää. Ja toisaalta tämä maailma ja maapallo muuttuu päivä päivältä yhä sekasortoisemmaksi, kamalammaksi, ja kenties ilmastonmuutoksen vuoksi n.20-40v päästä jo melko sietämättömäksi paikaksi elää - en halua tuottaa sitä kärsimystä tietoisesti jälkeläiselleni.

Alakuloiseksihan se usein vetää, kun näkee vanhempia lapsineen. Toivoo, että olisi omakin pieni. Kuitenkin koen tehneeni oikean ratkaisun. Ehkä jonain päivänä, jos rahallinen tilanne reilusti jollain konstilla paranisi, voisi kuitenkin olla hyväntekijänä lapsille jollai

Jos olisit lukenut mitä tutkijat kertovat ilmastonmuutoksesta, tietäisit mikä ero on entisen ja nykyisen muutoksen välillä. Silloin sinäkin olisit huolissasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse asiassa olisin halunnut lapsen. Olisi paljon rakkautta annettavana ja uskoisin olevani hyvä äiti.

Tunnetasolla, itsekkäistä syistä siis, lapsen haluaisin. Mutta kun mietin sen mahdollisen lapsen elämää ja elinoloja, koen, ettei se olisi tälle lapselle oikein. Ei ole koskaan ollut taloudellisesti varaa kasvattaa lasta, ei tarjota hyvää elämää. Ja toisaalta tämä maailma ja maapallo muuttuu päivä päivältä yhä sekasortoisemmaksi, kamalammaksi, ja kenties ilmastonmuutoksen vuoksi n.20-40v päästä jo melko sietämättömäksi paikaksi elää - en halua tuottaa sitä kärsimystä tietoisesti jälkeläiselleni.

Alakuloiseksihan se usein vetää, kun näkee vanhempia lapsineen. Toivoo, että olisi omakin pieni. Kuitenkin koen tehneeni oikean ratkaisun. Ehkä jonain päivänä, jos rahallinen tilanne reilusti jollain konstilla paranisi, v

 

Tämä sukupolvi on tekonsa tehnyt. Jos ei seuraavaa sukupolvea tule, kukaan ei jää parantamaan maailmaa. 70-luvulla ihmisillä oli kova usko tulevaisuuteen, vaikka oli kylmä sota päällä ja henkäys maailmansodista. Eivät märehtineet jostain sukupuuttoon kuolevasta koppakuoriaisesta. Silloin uskottiin vielä oman työn olevan arvokasta. Nykynynneröt vain makaavat sohvalla.

Minen halua, ei kiinnosta. En halluu lemmikkivalastakaan. Enkä koiraa. Enkä miesvauvaa. 

Ihminen on syöpä ja viimonen sammuttaa valot.

En pidä lapsista, melkein voisi sanoa etten edes siedä. Ehkä muutamia ok tapauksia olen joskus tavannut.

Ei vanhempani ainakaan koskaan sanallakaan vihjailleet tai kyselleet lastenlasten perään. 

Eipä kuuluu sulle pätkän vertaa.

On se näköjään vaikeaa opetella edes perusasiat kieliopista. 

Olen alkoholisti ja selvin päin olisin varmaan tosi hyvä äiti, mutta sitten jos putki lähtisi päälle, niin enhän mä niistä pystyisi huolehtimaan. Eipä nyt oikeanlaista miestäkään ole vastaan tullut.

Tottakai saa kysyä. Itse tiesin jo 15 vuotiaana että jonakin päivänä olen naimisissa ja minulla kaksi tai kolme lasta. Olen ollut naimisissa 18 vuotta ja minulla on kolme lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse asiassa olisin halunnut lapsen. Olisi paljon rakkautta annettavana ja uskoisin olevani hyvä äiti.

Tunnetasolla, itsekkäistä syistä siis, lapsen haluaisin. Mutta kun mietin sen mahdollisen lapsen elämää ja elinoloja, koen, ettei se olisi tälle lapselle oikein. Ei ole koskaan ollut taloudellisesti varaa kasvattaa lasta, ei tarjota hyvää elämää. Ja toisaalta tämä maailma ja maapallo muuttuu päivä päivältä yhä sekasortoisemmaksi, kamalammaksi, ja kenties ilmastonmuutoksen vuoksi n.20-40v päästä jo melko sietämättömäksi paikaksi elää - en halua tuottaa sitä kärsimystä tietoisesti jälkeläiselleni.

Alakuloiseksihan se usein vetää, kun näkee vanhempia lapsineen. Toivoo, että olisi omakin pieni. Kuitenkin koen tehneeni oikean ratkaisun. Ehkä jonain päivänä, jos raha

Maailma paranee siitä, että pahimman haitta eläimen, eli homo sapiensien määrä romahtaa . Luonto korjaa kyllä tasapainonsa, kunhan ahne ja väkivaltainen ihmisapina on saatu pois sitä sabotoimasta. 

Koska en tunne minkäänlaista hinkua hankkia niitä. 

Pikkulapset ovat mielestäni melko tylsiä, enkä keksi yhtäkään järkevää syytä, miksi haluaisin käyttää kaiken hereilläoloaikani sellaisen vahtimiseen ja hoivaamiseen. Meluisassa lapsiperhearjessa ei ole minulle mitään houkuttelevaa. Päin vastoin rakastan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. 

Syitä on todella monta joiden jälkeen ei ole ikinä tarvinnut edes pohtia että olisko sittenkin pitänyt sillon nuorempana:

Oma lapsuus meni todella nuoren yh äidin jättäessä minut ja siskoni mummon ja ukin hoiviin (tosin voi olla että tämä oli parempi asia kuin että äitini olisi itse yrittänyt selvitä meidän kanssa). Äitini oli aina jotenkin kylmä, vihainen, ankara, rankaiseva joten mitään lämmintä suhdetta ei syntynyt, pikemminkin teininä vihasin ja häpesin häntä mm fyysisen kurittamisen takia. Halusin hänestä eroon heti kun vaan yläasteelta pääsin. 

Olen myös hyvin kivun arka enkä ikinä voisi kuvitella synnyttäväni. Pelkkä ajatuskin kaikista niistä odotusajan kivuista, sairauksista ym, synnytyksen kivusta ja siitä mitä saattaa tapahtua, saa kuristavan tunteen kurkulleni. Ei, en pysty. Sitten meikäläisen tuurilla saisin vielä jonkun vammaisen lapsen tms jolla tulisi paljon sairauksia, huolta ja murhetta. Ei en pysty. 

Enkä ole sellainen persoona joka tyytyisi siihen äitirooliin, vuodesta toiseen lapsiperhearjen pyörittämiseen ja kaiken huomion muille jakamiseen. Arvostan heitä jotka tähän tyytyy ja pystyy. Minä halusin muuta elämältäni.

Tälöä on menty enkä ole katunut

Ap on todella ajattelematon tai sitten todella tyhmä.