Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Tein täsmälleen oikean ratkaisun pysyessäni lapsettomana. Se on siis olllut aina selvää enkä alkanut miellyttää muita tai myöntyä ympäristön paineeseen lisääntyä. Lapset ovat toki mahtavia ja toiminkin lastenhoitoalalla, mutta omia en ole halunnut hankkia koskaan. Miksi olisin? Valitsin myös kumppankseni sellaisen, joka oli alusta asti samalla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syynä minulla ovat ympärillä näkyvät (ja kuuluvat) järkyttävän meluisat ja huonosti kasvatetut lapset. Puhuvat koko ajan kovalla äänellä julkisissa kulkuneuvoissa, äitinsä tai isänsä lässyttää ylpeänä vieressä. Lapselta kysellään koko ajan, haluatko sitä, haluatko tätä, tuletko tähän, menetkö siihen. Suuri osa nykyvanhemmista ei osaa kasvattaa lapsiaan.
Ei tee mieli hankkia omia lapsia ja mitenkään sekaantua tuollaiseen elämäntyyliin. Ei lasten kavereiden, ei koulun tai päiväkodin muodossa. Tahdon säilyttää oman elämäni enkä ottaa riippakiveksi mitään lapsiin liittyvää."
Unohdit neuvolantädit ja wilmaviestit ja päikyntädit vasuineen, joskus myös lasut ...
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on myös kasvattava ja kehittävä vaikutus vanhempiin.
Tää on kyllä mielenkiintoinen mielipide. Mitenköhän minä, koko elämäni muita miellyttänyt ja omat tunteeni täysin dissosioinut ihminen sitten kasvaisin ja kehittyisin jos mulla olis lapsi? Parhaimmassa tapauksessa se kehittäisi mulle itsetuntoa ja rohkeutta puolustaa itseäni / lasta, ja ehkä myös toisi rohkeutta olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun olisi lapsen takia pakko. Eli musta tulis vähemmän miellyttävä ja muita etusijalle laittava. Varmaan itsekkäille ihmisille voi olla jotenkin mullistava ajatus laittaa ketään (lapsi) itsensä edelle, mulle taas on edelleen aika mullistava ajatus että mulla itsellänikin voisi olla jotain väliä.
Vierailija kirjoitti:
En vaan halua lapsia. Siihen ympärille onkin sitten helppo keksiä muita syitä: lapset ovat kalliita, kaikki vapaa-aika menee, tulee lisää vastuuta, ei voi tehdä sitä eikä tätä. Ei noilla seikoilla olisi väliä jos haluaisin lapsia. Mutta kun en halua.
Asiaa pitäisi purkaa sen kautta miksi jotkut haluavat lapsia. Lisää sisältöä elämään? Selviän hyvin vähällä sisällöllä, eikä lastenhoito vaikuta sellaiselta sisällöltä mihin haluaisin aikani käyttää. Turvaa vanhuudenpäiville? En haluasi olla lapsilleni taakaksi, eikä omat lapset takaisi turvaa muutenkaan. Suvun jatkaminen? Ei minun geenit ole niin erikoisia, että juuri niiden pitäisi täällä säilyä. Mitä muita syitä näitä nyt on.
Samoja ajatuksia. En vaan halua olla äiti, en halua lapsia enkä halua perhe-elämää. En koe jääväni mistään paitsi eikä elämäni tunnu vajaalta ilman lapsia. On monia muitakin asioita, joita en halua. Uuden elämän ja ihmisen tuominen maailmaan on vielä niin iso päätös, että sitä ei tulisi tehdä ellei sitä todella halua.
Mikä siihen on syynä, että haluat tietää tämän asian syyn minusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin lapsen. Yksin. Mutta en uskalla siihen ryhtyä koska epäilen ettei jaksaminen riittäisi... Lapsuudesta traumoja ja kroonisia kipuja. Traumat käsittelemättä ym.
Ei ole koskaan ollut normaalin perheen mallia itelleni. Lapsuus oli täynnä väkivaltaa ja hylkäämiskokemuksia. Karua kattoo vierestä kun sisarus toistaa lapsilleen omaa lapsuuttaan...
Typerää kysyä itsestäänselvyyksiä. Ap- kuinka pitkä on narun pätkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on paljon helpompaa ilman lapsia. Joko voi tehdä töitä vähemmän tai esim matkustella enemmän, rahaa tuntuu olevan käytössä aika paljon kun sitä kuluttaa vain itseen (ja olen ihan keskituloinen kaupungin työntekijä).
Nautin omasta rauhasta ja rakkaan miesystävän seurasta ihan kahden kesken. Harrastetaan paljon kulttuuria, luontoa ja matkailua. Elämä on aika mukavaa tällä tavalla. En vaihtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mammat on taas muka kovana, mutta kun "heat" iskee päälle on se lapsi saatavana kenen kanssa tahansa, joka on vähänkään leveälle vedettyyen raamien puitteissa.
Jos raskautuisin niin se olisi abortti välittömästi. Ei ole kyllä tarvinnut kun olen osannut huolehtia ehkäisystä kuten fiksun ihmisen kuuluukin. Sinappikoneet eivät kiinnosta, sori siitä.
Niin ja mitä sitten kun se vauvakuume ei vaan tule? Mä olen aina tiennyt etten halua lapsia. 20 vuotiaana mulle sanottiin että odota vaan kun olet 30. 30 vuotiaana mulle sanottiin, että odota vaan kun olet 40. Nyt olen 41 ja oma lapsi tuntuu vielä enemmän painajaiselta kuin parikymppisenä tuntui.
Olen joka tapauksessa onnekas. Sain selville joitakin vuosia sitten etten edes voi saada lapsia. Ei siis tarvitse edes miettiä haluaako vai ei. Ja onnekas olen myös siinä, että toiveet ja todellisuus ovat kohdanneet. En halua, enkä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi en halua lapsia? Koska pidän vapaudesta. En halua tuoda lasta maailmaan, koska on pakko. Sitten lapseni vihaisi minua ja kävisi terapiassa myöhemmin. Ihmettelisi huonoa itsetuntoaan ja "äiti ei rakasta".
+ ei ole miestä, jonka kanssa perustaisi perheen.
Onneksi äitini ei tee aiheesta numeroa. Isä ihmettelisi, jos kuulisi tästä. N28
Tavallaan olisin halunnut lapsia mutta niitä ei yrityksestä huolimatta tullut. En kyennyt sitoutumaan lapsettomuushoitoihin, vaikka lääkärin mukaan ennuste niiden onnistumiselle olisi ollut suhteellisen hyvä.
Ensin emme tosin meinanneet päästä hoitoihin kun lääkärin mielestä ei ollut kiire. Ehdin tulla aika vanhaksi ennen kuin lähete lopulta kirjoitettiin. En sitten oikein uskaltanut enää, koska minulla on myös pitkäaikaissairaus joka voi aiheuttaa vakaviakin komplikaatioita raskauden aikana ja niistä palautuminen on sitä heikompaa mitä iäkkäämpi on. Myös parisuhde oli silloin koetuksella. Vanhempani tietenkin olivat hieman surullisia kun lopulta kieltäydyin hoidosta mutta ymmärsivät toki perusteluni.
Olen siis vähän tällainen väliinputoaja, tavallaan kärsin tahattomasta lapsettomuudesta mutta lopullisen päätöksen tein kuitenkin itse. Ei minulla ole myöskään tarvetta jatkaa geenejäni. Hyvät ne eivät ole, katsoi asiaa miten tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä jokin tabuaihe kun niin monet tästä pillastuvat? Kyllähän asiasta voi keskustella ihan neutraalisti, varsinkin kun sen voi tehdä täällä nimimerkillä ja eihän tämän kysyjä syyllistä ketään. Itse en uskonut haluavani, tai jopa saavani lapsia. Mieli muuttui, kun tapasin hyvän miehen. En todellakaan ole mikään lapsirakas ihminen, mutta omat lapset ovat ihan eri asia, kaikesta vaivastakin huolimatta, iloa heistä on kuitenkin huikeasti paljon enemmän - he ovat kaikista tärkeintä maailmassa! Ja jos joku ei halua lapsia, niin ihan mielenkiinnosta elämän monimuotoisuutta kohtaan lueskelen syitä miksi näin on.
Lapset vaikeuttaa Alanya Marketissa käyntiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy koettaa hillitä itsensä...
En vain syvällä sisimmässäni ja tunnetasolla halunnut koskaan lasta, vaikka yritinkin ajatella, että miksipä ei. Mietimme pitkässä parisuhteessa asiaa tosi tarkkaan ja useita vuosia, hetkeksi jätimme ehkäisynkin pois. Mutta se vain tuntui lopulta jotenkin väärältä.
Mitään muuta asiaa, jota en luontaisesti halunnut, en olisi tuolla tavoin miettinyt. Ja syyt eivät ole itsekkyyteen, vaivaan tai muuhun liittyviä.
Olen lähemmäs 60-vuotias enkä ole tähän päivään mennessä haaveillut omasta lapsesta, vaikka pidän lapsista siinä missä eri-ikäisistä ihmisistä ylipäätään. Olen positiivinen ja elämääni tyytyväinen ihminen ja iloitsen muiden kanssa ja heidän puolestaan silloin kun heidän perhehaaveensa täyttyvät
En tiiä. Pimpero venyy, ei kiva.👎
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on myös kasvattava ja kehittävä vaikutus vanhempiin.
Ai jaa. Tiedän perheen, jossa vanhemmat käyvät viikonloppuisin viihteellä ryyppäämässä ja lapsi (täysi-ikäinen) toimii aina heidän kännikuskinaan. Vanhemmat lähtevät keskiyöllä ryyppyreissulleen ja palaavat aamuyöllä. Lapsi vie ja hakee heidät.
Mä tiedän yhden jota veetutti, kun yhtenä kuukautena ei voinutkaan vaatia täysikäiseltä lapseltaan rahaa viihteelläkäymiseen. Samainen valaistunut äiti on myös aiemmin kutsunut itsensä asumaan lapsensa nurkkiin. Eikä ole muuten sairas ihminen, ellei lorvikatarria lasketa.
Lapsen voi kasvattaa myös avioeroperheessä.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta suurimman suhteen elämässään!
Jotenkin surullisen itsekkäitä nämä syyt. "En halua pilata ulkonäköäni". Se ei ole pysyväistä elämässä, jotkin muut asiat ovat.
En halunnut lapsia missään nimessä, vaikka parikin pitkäaikaista puolisoa olisi halunnut perustaa perheen kanssani. Pelkäsin vastuuta, vapauden menetystä, uran tuhoutumista ja sitä että lapsi tuntuisi ylipäänsä taakalta. En edes oikein pitänyt lapsista. Heti kun ikää tuli sen verran, että lapsensaanti on mahdotonta, tai ainakin epätodennäköistä, alkoi kaduttaa. Paras ystäväni kertoi samoihin aikoihin, että hän rakastaa omia lapsiaan yli kaiken, vaikka ei muuten lapsista erityisesti välitäkään. Että oli oikein pelännyt ennen esikoisen syntymää miten jaksaa ärsyttävää riiviötä, ja kuinka todellisuus oli ollutkin valtava positiivinen yllätys.
Kadehdin perheellisiä ystäviäni heidän aikuistuvista lapsistaan. Sitä, kuinka täyttä ja eteenpäin suuntautuvaa elämä on heidän kanssaan. Opiskelua, seurustelukumppaneita, muuttoja, yhteisiä reissuja niin baariin, Lappiin tai lähi-Ikeaan. Joillakin jo satunnaisia mummon tehtäviä. Oma ura ei enää paljoa soittele, yhtä menestyneitä ovat myös lapsia hankkineet ystäväni. Vanhemmiten ihmiset alkavat käpertyä omiin perheisiinsä. Sisaruksettomana ja lapsettomana aika hiljaista on. Ei todella tarvi kantaa vastuuta tai luopua menoistaan kenenkään takia. Mutta joo, kaduttaa.