Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Lapsesta huolehtiminen jää kuitenkin yksin äidille, hyvät isät on harvassa. Niin rahallisesti kuin muutenkin.

Tukijoukot puuttuu, oltaisiin omillamme. Omat vanhemat asuu toisessa kaupungissa ja miehen vanhempia ei kiinnosta.

Yleensä halutaan jatkaa sukua. On erittäin läheinen ihminen omaa verta. Todella tärkeä asia, vanhempana osaa varsinkin arvostaa rohkeutta perustaa perhe.

Onneksi omat lapset on jo tehty. Jos nyt pitäisi aloittaa, niin tekemättä jäisi. Tämä maailma on ihan kauhea ja hullummaksi menee. Itsellä edessä ehkä se 40v, mutta niillä lapsiparoilla olis 80-90v edessään. Teinin kanssa juteltu paljon ja useamman kerran heillekin todennut että maailma on muuttunut hirveästi siitä, kun he oli pieniä. Silloin vielä oli jotenkin asiat kohdallaan

Maailma on sairas ja turvaton. En koe tarvetta levitellä geenejäni, koska en halua viatonta sijaiskärsijää tänne. Oravanpyörä työn puolesta ihan riittävää, ahdistaa ajatuskin työt, päiväkoti, kauppa ym. ruljanssi vuodesta toiseen. Pelkäisin myös yksinhuoltajuutta ja synnytys ällöttää. Lisäksi en kestä melua ja lapset on likaista ja sotkuista porukkaa, ahdistun esim.oksennuksesta. Lisäksi monta muutakin syytä.

Voi olla, että joskus kaduttaa ja jää tietämättä jäänkö jostain mahtavasta paitsi, mutta silti koen, että valinta on oikea ja on mahtavaa kun voi valita toisin. Toki niille ketkä lasta haluaa, kovasti toivon, että toive toteutuu jos kyseessä on hyvät vanhemmat. Lapset ihan kivoja kunhan ei ole omia.

Synnytysväkivalta on suurin syy.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesta huolehtiminen jää kuitenkin yksin äidille, hyvät isät on harvassa. Niin rahallisesti kuin muutenkin.

Kyllä, ja nainen on se joka kärsii raskauden ja synnytyksen ja siitä aiheutuvat mahdolliset ongelmat. Nainen on myös se osapuoli, joka kärsii taloudellisen tappion, uranäkymät on myös pienten lasten äideillä huonommat.

En vain halua. Haluan elää yksin ja rauhassa. 

https://www.vauva.fi/keskustelu/5262697/nuoret-eivat-antaneet-istumapai…

Tämä ketju kuvastaa hyvin syitä alhaiseen syntyvyyteen

Jokaisen luovuttamaton oikeus on, että saa valita. Eikä ole kenellekään selityksen velassa.

Tällämenolla Suomesta loppuu vauvat.

Vierailija kirjoitti:

Tällämenolla Suomesta loppuu vauvat.

Sitten loppuu ja siihen sopeudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällämenolla Suomesta loppuu vauvat.

Sitten loppuu ja siihen sopeudutaan.

Ihmisten pelottelua vaan et vauvat loppuu.

Ei ne lopu. Se on nyt vaan niin et vauvat, ylipäätänsä lapset on aivan sairaan rasittavia, ketä sellasia haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnostanut alle 35 v mutta alkoi biologinen klo tikittää , ei sen puoleen ei miestäkään ollut  mutta myöhemmin tapasin ja ajattelin aika pian että haluan tuon kanssa naimisiin ja lapsen ja niin kävi mutta sai odottaa aikansa ennenku tärppäsi . Paljon olisin menettänyt ellei olisi lasta. Todella kiitollinen. 

Kysymys edellyttää terävämpää lukutaitoa: "Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä."

Aune kirjoitti:

Yleensä halutaan jatkaa sukua. On erittäin läheinen ihminen omaa verta. Todella tärkeä asia, vanhempana osaa varsinkin arvostaa rohkeutta perustaa perhe.

Todellista rohkeutta on elää itse 100% vapaasti valitsemaansa elämää sekä suoda sama oikeus muillekin.

Saako kavereiden puolesta vastata? :D Itsellä kaveri joka lukenut itsensä tohtoriksi ja tekee tutkijan työtä, on sellainen työ ettei siihen kertakaikkiaan kuulemma sovi lapset, työyksikötkin ympäri Suomea milloin missäkin. Tykkää siis työstään kai enemmän kuin ajatuksesta että olisi lapsia. Hänellä mies joka tekee kolmivuorotyötä, sekin varmasti vaikeuttaa kuvioita. Heillä kaikenmaailman lemmikkejä gekosta koiraan, varmaan sillä saavat jonkun hoivavietin jo tyydytettyä. Ei muutenkaan mikään äidillisin ihminen, jos näin voi sanoa, vaikka ihana onkin.

Toinen esimerkki on siskoni. Hänellä mies töissä jonkinlaisessa sijoitettujen nuorten yksikössä, nähnyt varmaankin liikaa sitä puolta elämästä tai sitten saa siellä tarpeekseen lapsista (hyvälläkin tavalla). Siskoni on aina kertonut miten traumaattinen lapsuus hänellä oli ja ohimennen maininnut ettei halua lapsia tällaiseen maailmaan synnyttää. Ei siis ole mitenkään katkera tai masentunut, enemmänkin vain tosi järkiperäinen ihminen. Hänen lapsuuden traumat eivät ole luokkaa väkivalta ja kodittomuus, vaan enemmänkin "huonoa tuuria", joista useita kipukohtia syntynyt. Kertonut mm kuinka koki keskimmäisenä tulleensa usein sivuutetuksi, ei kestänyt vanhempiemme riitelyä yhtään, oli koulukiusattu ym. Lisättäköön että itse en edes muista vanhempiemme riidelleen, mutta tässä huomaa miten eri tavalla lapset ottaa asiat. Hän on myös tosi ääniyliherkkä, uskon että silläkin jokin vaikutus on, lähinnä kirsikkana kakun päällä, kun vaatii tasaista hiljaisuutta arkeensa.

On myös kaveri, jonka vanhemmilla ikävä ero, isä lähti toisen naisen matkaan jne. Kärsi nuoruuden masennuksesta ja ahdistuksesta voimakkaasti, ei ole koskaan seurustellut, ei luota miehiin. Elää onnellisena koiransa kanssa. Vaikka onkin terapian käynyt ja ahdistuksen ym selättänyt, on varmaankin tullut sinuiksi historiansa kanssa ja tyytyväinen nykytilaan. Ei siis myöskään ole katkera tm.

Itsellä jo lapsia, mutta täytyy sanoa että nykyiset hallitussekoilut, ilmastonmuutos, jatkuva epävarmuus maailmalla, koronan näyttämä esimerkki kuinka kaikki voi Suomessakin hajota hetkessä ja omat ikuiset määräaikaisuudet töissä taloustilanteen vaan heikentyessä ovat vaikuttaneet siihen, etten enää tekisi lapsia, vaikka nuori olenkin. Hyvä näin, mutta enemmän löydän ympäriltäni nykyään syitä olla tekemättä, kuin tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällämenolla Suomesta loppuu vauvat.

Sitten loppuu ja siihen sopeudutaan.

Ei mene noin. "Loppu" tulee olemaan ikävää seurattavaa kuin syöpäpotilaan kituminen kovissa kivuissa....

En ole velvollinen lisääntymään ja syyt siihen eivät kuulu sinulle eikä vanhemmilleni. Sen voin sanoa että on ollut paras päätös minkä olen tehnyt.

Jatkan vielä pitkää tarinaani parin viestin takaa, että itsellä myös tieto lisää tuskaa. Vaikka olen "vasta" 33v, on riskit koko ajan suuremmat komplikaatioille ja muille, sekä palautuminen paljon hitaampaa kuin nuorena, joten en uskaltaisi laittaa kroppaani ja päätänikään enää likoon kun olen liian tietoinen laskeumista, kroonisesta inkontinenssista, kromosomipoikkeavuuksista, raskausdiabeteksesta, keskenmenoista jnejne, plus muu kuormitus mihin aiemmin suhtautui jotenkin rennommin. Aiemmat raskaudet/synnytykset/palautumiset meni niin hyvin ja lapset ihania ja terveitä, että pelkään hyvän tuurin loppuvan. Eikä se yksinhuoltajuuskaan houkuta, kun erotilastoja ja yh-tilastoja katsoo etenkin tässä iässä eri realiteeteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällämenolla Suomesta loppuu vauvat.

Sitten loppuu ja siihen sopeudutaan.

Toivottavasti saat sopeutua yksinäisenä pskat housuissa. Onnea!