Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti jaksaisi lasta 24 h vuorokaudessa. En myöskään raskaan työpäivän jälkeen. En jaksaisi päivähoitorumbaa, enkä mitään muutakaan vaipparallia. Tulen hulluksi niistä vaatimuksista ja jankutuksesta, jota lapset pitävät. En ole yhtään äidillinen, paitsi eläimille. Rakastan rauhaa ja vapautta. En halua synnyttää. Nautin siitä, että vapaalla saan nukkua myöhään ja tehdä mitä huvittaa. Haluan syödä myös ruokani rauhassa ja kokata mieluisia ruokia. En ole kiinnostunut lasten elämästä tai asioista, enkä kestä lasten aiheuttamaa sotkua. Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään. Laskisi vain elämänlaatuani. Vanhempani kuolivat melko nuorina, joten heillä ei ole odotuksia. En usko, että he olisivat fiksuina ihmisinä edes kyselleet lasten perään. Oma on valintani, johon olen tyytyväinen. Tiesin asian jo hyvin nuorena. Nyt olen nelikymppinen.
Tässä jotenkin kiteytyy se, että ihminen jaksaa yllättävän paljon sellaisen asian eteen, josta hän pitää/rakastaa.
Moni ajattelee esim juuri koirista noin, että ei jaksaisi nousta kukonlaulun aikaan ylös viemään koiraa aamulenkille ja rynnätä töistä suoraan kotiin ja äkkiä lähteä viemään koiraa taas lenkille. Ja ettei jaksaisi kouluttaa koiraa ja leikittää sitä , putsata korvia ja leikata kynsiä , eikä siivota koiranpennun vakinkoja matolta. Puhumattakaan, että koira sotkee ja karvaa lentää.
Mutta kas kummaa, koiraihminen tekee kaiken tuon ja nauttii siitä. Se on elämässä parasta, aikaiset lenkit aamulla, viimeinen lenkki illalla, koirankanssa koirapuistossa tapaamassa muita koiria jne.
Sama pätee lapsiin. Ne lapset jaksaakin hoitaa töiden jälkeen, vaikka väsyttääkin, koska lapset antaa vanhemmilleen enemmän, kun ottaa. Mikään sellainen ei ole raskasta, josta oikeasti nauttii, vaikka se ulkopuolisen silmään siltä näyttää.
Jollekkin toiselle matkustaminen olisi pakkopullaa, eikä hän ymmärrä, miten jotkut jaksaa reissata ympäriinsä.
Näin ne eri asiat meistä väsyttää ja jokainen tekee itse omat valintansa. Ja toivoa sopii, ettei niitä joudu myöhemmin katumaan.
T: entinen vela,(yli 30v. lapseton) nykyään 4 jo aikuisen lapsen äiti. Molemmat koettu , sekä lapseton aikuinen elämä, että "lapsellinen" aikuinen elämä ja tämä jälkimmäinen kyllä on parempaa, vaikka taas miehen kanssa kahdestaan ollaankin. Mutta nyt ne lapset kuitenkin ovat ja se on parasta.
Miksi sä tulet tämmöistä tänne selittämään?
Johan tuo lainattu sanoi:
"Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään."Niin mikä ihmeen pointti tuolla sun esiin tulollasi oli? Selittää, että sä jaksat, koska pidät ja rakastat lapsia. Joo, ei kiinnosta.
Siksi, että itsekin ajattelin yli kolmekymppiseksi, että "lapsi ei antaisi minulle mitään", enkä silloin todellakaan rakastanut enkä pitävyt lapsista. Vihasin niitä ja kaikkea lapsiin/raskauteen/synnytykseen viittaavaan.
Ihminen voi tietää, mitä joku asia hänelle antaa, ennen kuin on asian kokenut. lapsi onkin elämässä parasta, vaikka on luullut, että ei voi niitä sietää.
Minun puolestani esim sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle. Ei kiinnosta sinun lapsettomuus, eikä muukaan elämästäsi.
Ja noin muutenkin, lasten teko pitäisi saattaa todella harkinnan varaiseksi. Kaikenlainen sakka-aines jäisi lisääntymättä ja ehkä niillä syntyvillä lapsilla olisi parempi elämä.
Se, että osa ihmisistä ei tee koskaan lapsia on vain positiivistä, sillä kaikista ei todellakaan ole vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D
Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.
Se, minkälaisen elämän kokee paremmaksi, on aika henkilökohtainen mielipide. Jos jollakin on kokemus kummastakin elämästä ja pitää jompaakumpaa parempana, miten se liittyy minun mielipiteeseeni? Tietääkö tuo ihminen siis miten minä tulen asian kokemaan? Eli minun mielipiteeni on takuuvarmasti sama kuin hänellä?
Lapsellista elämää on vähän huono vain kokeilla, saadakseen siitä kokemusta, ja todeta että ei ollut oma juttu. Siitä lapsesta kun ei pääse eroon sitten enää.
Vierailija kirjoitti:
Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D
Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.
Taitaa kuules olla isompi joukko heitä, jotka katuvat lasten hankintaa, mutta sehän onkin niin iso tabu ettei siitä sovi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D
Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.
Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.
Itkettäisi ellei naurattaisi. :D
Ei tokikaan "auta" jonkun toisen omakohtainen kokemus omassa yksityiselämässään paitsi kynnysmattoa. Jokainen normiälyllä ei massan mukana menijä tietää parhaiten sen oman elämänsä, muu on umpihullua.
Vierailija kirjoitti:
Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D
Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.
Pyllystäkö ne sinun lapsesi ovat tulleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti jaksaisi lasta 24 h vuorokaudessa. En myöskään raskaan työpäivän jälkeen. En jaksaisi päivähoitorumbaa, enkä mitään muutakaan vaipparallia. Tulen hulluksi niistä vaatimuksista ja jankutuksesta, jota lapset pitävät. En ole yhtään äidillinen, paitsi eläimille. Rakastan rauhaa ja vapautta. En halua synnyttää. Nautin siitä, että vapaalla saan nukkua myöhään ja tehdä mitä huvittaa. Haluan syödä myös ruokani rauhassa ja kokata mieluisia ruokia. En ole kiinnostunut lasten elämästä tai asioista, enkä kestä lasten aiheuttamaa sotkua. Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään. Laskisi vain elämänlaatuani. Vanhempani kuolivat melko nuorina, joten heillä ei ole odotuksia. En usko, että he olisivat fiksuina ihmisinä edes kyselleet lasten perään. Oma on valintani, johon olen tyytyväinen. Tiesin asian jo hyvin nuorena. Nyt olen nelikymppinen.
Tässä jotenkin kiteytyy se, että ihminen jaksaa yllättävän paljon sellaisen asian eteen, josta hän pitää/rakastaa.
Moni ajattelee esim juuri koirista noin, että ei jaksaisi nousta kukonlaulun aikaan ylös viemään koiraa aamulenkille ja rynnätä töistä suoraan kotiin ja äkkiä lähteä viemään koiraa taas lenkille. Ja ettei jaksaisi kouluttaa koiraa ja leikittää sitä , putsata korvia ja leikata kynsiä , eikä siivota koiranpennun vakinkoja matolta. Puhumattakaan, että koira sotkee ja karvaa lentää.
Mutta kas kummaa, koiraihminen tekee kaiken tuon ja nauttii siitä. Se on elämässä parasta, aikaiset lenkit aamulla, viimeinen lenkki illalla, koirankanssa koirapuistossa tapaamassa muita koiria jne.
Sama pätee lapsiin. Ne lapset jaksaakin hoitaa töiden jälkeen, vaikka väsyttääkin, koska lapset antaa vanhemmilleen enemmän, kun ottaa. Mikään sellainen ei ole raskasta, josta oikeasti nauttii, vaikka se ulkopuolisen silmään siltä näyttää.
Jollekkin toiselle matkustaminen olisi pakkopullaa, eikä hän ymmärrä, miten jotkut jaksaa reissata ympäriinsä.
Näin ne eri asiat meistä väsyttää ja jokainen tekee itse omat valintansa. Ja toivoa sopii, ettei niitä joudu myöhemmin katumaan.
T: entinen vela,(yli 30v. lapseton) nykyään 4 jo aikuisen lapsen äiti. Molemmat koettu , sekä lapseton aikuinen elämä, että "lapsellinen" aikuinen elämä ja tämä jälkimmäinen kyllä on parempaa, vaikka taas miehen kanssa kahdestaan ollaankin. Mutta nyt ne lapset kuitenkin ovat ja se on parasta.
Miksi sä tulet tämmöistä tänne selittämään?
Johan tuo lainattu sanoi:
"Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään."Niin mikä ihmeen pointti tuolla sun esiin tulollasi oli? Selittää, että sä jaksat, koska pidät ja rakastat lapsia. Joo, ei kiinnosta.
Siksi, että itsekin ajattelin yli kolmekymppiseksi, että "lapsi ei antaisi minulle mitään", enkä silloin todellakaan rakastanut enkä pitävyt lapsista. Vihasin niitä ja kaikkea lapsiin/raskauteen/synnytykseen viittaavaan.
Ihminen voi tietää, mitä joku asia hänelle antaa, ennen kuin on asian kokenut. lapsi onkin elämässä parasta, vaikka on luullut, että ei voi niitä sietää.
Minun puolestani esim sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle. Ei kiinnosta sinun lapsettomuus, eikä muukaan elämästäsi.
Ja noin muutenkin, lasten teko pitäisi saattaa todella harkinnan varaiseksi. Kaikenlainen sakka-aines jäisi lisääntymättä ja ehkä niillä syntyvillä lapsilla olisi parempi elämä.
Se, että osa ihmisistä ei tee koskaan lapsia on vain positiivistä, sillä kaikista ei todellakaan ole vanhemmaksi.
"sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle"
Kyllähän tuo tuntuu kovasti sinua kiinnostavan minun lapsettomuuteen, kun pitää henkilökohtaisuuksiin yrittää mennä.
Ja kova tarve sulla on näköjään selitellä sitä lasten hankintaa ja yrittää todistella (varmaan itsellesi), että hyvä juttu oli...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti jaksaisi lasta 24 h vuorokaudessa. En myöskään raskaan työpäivän jälkeen. En jaksaisi päivähoitorumbaa, enkä mitään muutakaan vaipparallia. Tulen hulluksi niistä vaatimuksista ja jankutuksesta, jota lapset pitävät. En ole yhtään äidillinen, paitsi eläimille. Rakastan rauhaa ja vapautta. En halua synnyttää. Nautin siitä, että vapaalla saan nukkua myöhään ja tehdä mitä huvittaa. Haluan syödä myös ruokani rauhassa ja kokata mieluisia ruokia. En ole kiinnostunut lasten elämästä tai asioista, enkä kestä lasten aiheuttamaa sotkua. Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään. Laskisi vain elämänlaatuani. Vanhempani kuolivat melko nuorina, joten heillä ei ole odotuksia. En usko, että he olisivat fiksuina ihmisinä edes kyselleet lasten perään. Oma on valintani, johon olen tyytyväinen. Tiesin asian jo hyvin nuorena. Nyt olen nelikymppinen.
Tässä jotenkin kiteytyy se, että ihminen jaksaa yllättävän paljon sellaisen asian eteen, josta hän pitää/rakastaa.
Moni ajattelee esim juuri koirista noin, että ei jaksaisi nousta kukonlaulun aikaan ylös viemään koiraa aamulenkille ja rynnätä töistä suoraan kotiin ja äkkiä lähteä viemään koiraa taas lenkille. Ja ettei jaksaisi kouluttaa koiraa ja leikittää sitä , putsata korvia ja leikata kynsiä , eikä siivota koiranpennun vakinkoja matolta. Puhumattakaan, että koira sotkee ja karvaa lentää.
Mutta kas kummaa, koiraihminen tekee kaiken tuon ja nauttii siitä. Se on elämässä parasta, aikaiset lenkit aamulla, viimeinen lenkki illalla, koirankanssa koirapuistossa tapaamassa muita koiria jne.
Sama pätee lapsiin. Ne lapset jaksaakin hoitaa töiden jälkeen, vaikka väsyttääkin, koska lapset antaa vanhemmilleen enemmän, kun ottaa. Mikään sellainen ei ole raskasta, josta oikeasti nauttii, vaikka se ulkopuolisen silmään siltä näyttää.
Jollekkin toiselle matkustaminen olisi pakkopullaa, eikä hän ymmärrä, miten jotkut jaksaa reissata ympäriinsä.
Näin ne eri asiat meistä väsyttää ja jokainen tekee itse omat valintansa. Ja toivoa sopii, ettei niitä joudu myöhemmin katumaan.
T: entinen vela,(yli 30v. lapseton) nykyään 4 jo aikuisen lapsen äiti. Molemmat koettu , sekä lapseton aikuinen elämä, että "lapsellinen" aikuinen elämä ja tämä jälkimmäinen kyllä on parempaa, vaikka taas miehen kanssa kahdestaan ollaankin. Mutta nyt ne lapset kuitenkin ovat ja se on parasta.
Miksi sä tulet tämmöistä tänne selittämään?
Johan tuo lainattu sanoi:
"Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään."Niin mikä ihmeen pointti tuolla sun esiin tulollasi oli? Selittää, että sä jaksat, koska pidät ja rakastat lapsia. Joo, ei kiinnosta.
Siksi, että itsekin ajattelin yli kolmekymppiseksi, että "lapsi ei antaisi minulle mitään", enkä silloin todellakaan rakastanut enkä pitävyt lapsista. Vihasin niitä ja kaikkea lapsiin/raskauteen/synnytykseen viittaavaan.
Ihminen voi tietää, mitä joku asia hänelle antaa, ennen kuin on asian kokenut. lapsi onkin elämässä parasta, vaikka on luullut, että ei voi niitä sietää.
Minun puolestani esim sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle. Ei kiinnosta sinun lapsettomuus, eikä muukaan elämästäsi.
Ja noin muutenkin, lasten teko pitäisi saattaa todella harkinnan varaiseksi. Kaikenlainen sakka-aines jäisi lisääntymättä ja ehkä niillä syntyvillä lapsilla olisi parempi elämä.
Se, että osa ihmisistä ei tee koskaan lapsia on vain positiivistä, sillä kaikista ei todellakaan ole vanhemmaksi.
Tämä lukutaidoton ja muutenkin toistaitoinen aines ei todellakaan ole parasta A-luokkaa lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D
Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.
Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.
Itkettäisi ellei naurattaisi. :D
Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.
Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.
Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa?
Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?
Ei se, että ihminen elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää.
Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D
Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.
Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja, ei ole ainakaan minulta pois .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti jaksaisi lasta 24 h vuorokaudessa. En myöskään raskaan työpäivän jälkeen. En jaksaisi päivähoitorumbaa, enkä mitään muutakaan vaipparallia. Tulen hulluksi niistä vaatimuksista ja jankutuksesta, jota lapset pitävät. En ole yhtään äidillinen, paitsi eläimille. Rakastan rauhaa ja vapautta. En halua synnyttää. Nautin siitä, että vapaalla saan nukkua myöhään ja tehdä mitä huvittaa. Haluan syödä myös ruokani rauhassa ja kokata mieluisia ruokia. En ole kiinnostunut lasten elämästä tai asioista, enkä kestä lasten aiheuttamaa sotkua. Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään. Laskisi vain elämänlaatuani. Vanhempani kuolivat melko nuorina, joten heillä ei ole odotuksia. En usko, että he olisivat fiksuina ihmisinä edes kyselleet lasten perään. Oma on valintani, johon olen tyytyväinen. Tiesin asian jo hyvin nuorena. Nyt olen nelikymppinen.
Tässä jotenkin kiteytyy se, että ihminen jaksaa yllättävän paljon sellaisen asian eteen, josta hän pitää/rakastaa.
Moni ajattelee esim juuri koirista noin, että ei jaksaisi nousta kukonlaulun aikaan ylös viemään koiraa aamulenkille ja rynnätä töistä suoraan kotiin ja äkkiä lähteä viemään koiraa taas lenkille. Ja ettei jaksaisi kouluttaa koiraa ja leikittää sitä , putsata korvia ja leikata kynsiä , eikä siivota koiranpennun vakinkoja matolta. Puhumattakaan, että koira sotkee ja karvaa lentää.
Mutta kas kummaa, koiraihminen tekee kaiken tuon ja nauttii siitä. Se on elämässä parasta, aikaiset lenkit aamulla, viimeinen lenkki illalla, koirankanssa koirapuistossa tapaamassa muita koiria jne.
Sama pätee lapsiin. Ne lapset jaksaakin hoitaa töiden jälkeen, vaikka väsyttääkin, koska lapset antaa vanhemmilleen enemmän, kun ottaa. Mikään sellainen ei ole raskasta, josta oikeasti nauttii, vaikka se ulkopuolisen silmään siltä näyttää.
Jollekkin toiselle matkustaminen olisi pakkopullaa, eikä hän ymmärrä, miten jotkut jaksaa reissata ympäriinsä.
Näin ne eri asiat meistä väsyttää ja jokainen tekee itse omat valintansa. Ja toivoa sopii, ettei niitä joudu myöhemmin katumaan.
T: entinen vela,(yli 30v. lapseton) nykyään 4 jo aikuisen lapsen äiti. Molemmat koettu , sekä lapseton aikuinen elämä, että "lapsellinen" aikuinen elämä ja tämä jälkimmäinen kyllä on parempaa, vaikka taas miehen kanssa kahdestaan ollaankin. Mutta nyt ne lapset kuitenkin ovat ja se on parasta.
Miksi sä tulet tämmöistä tänne selittämään?
Johan tuo lainattu sanoi:
"Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään."Niin mikä ihmeen pointti tuolla sun esiin tulollasi oli? Selittää, että sä jaksat, koska pidät ja rakastat lapsia. Joo, ei kiinnosta.
Siksi, että itsekin ajattelin yli kolmekymppiseksi, että "lapsi ei antaisi minulle mitään", enkä silloin todellakaan rakastanut enkä pitävyt lapsista. Vihasin niitä ja kaikkea lapsiin/raskauteen/synnytykseen viittaavaan.
Ihminen voi tietää, mitä joku asia hänelle antaa, ennen kuin on asian kokenut. lapsi onkin elämässä parasta, vaikka on luullut, että ei voi niitä sietää.
Minun puolestani esim sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle. Ei kiinnosta sinun lapsettomuus, eikä muukaan elämästäsi.
Ja noin muutenkin, lasten teko pitäisi saattaa todella harkinnan varaiseksi. Kaikenlainen sakka-aines jäisi lisääntymättä ja ehkä niillä syntyvillä lapsilla olisi parempi elämä.
Se, että osa ihmisistä ei tee koskaan lapsia on vain positiivistä, sillä kaikista ei todellakaan ole vanhemmaksi.
Minua ihan aidosti hirvittää että tällaisellakin sivistyneen ihmisen irvikuvalla on jälkikasvua. Mamma paasaa vapaaehtoisesti lapsettomien ketjussa miten häntä ei sitten yhtään kiinnosta velojen elämä ja valinnat. :D Miksiköhän raasu kuvittelee että jotain kiinnostaisi hänen valintansa? Miksi hän lussuttaa lapsistaan velojen ketjussa? Kaikki tiedämme vastauksen, ja se on aika surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D
Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.
Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.
Itkettäisi ellei naurattaisi. :D
Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.
Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.
Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa?
Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?
Ei se, että ihminen elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää.
Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D
Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.
Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja, ei ole ainakaan minulta pois .
En jaksanut lukea koko kommenttia; mutta nyt kerran vielä ja tavuttaen:
Li-sään-ty-nyt ih-mi-nen ei o-le va-paa-eh-toi-ses-ti lap-se-ton.
Vela on ihminen joka ei halua lapsia eikä niitä hanki. Ei nyt sekoiteta veloja kaikkiin niihin ihmisiin jotka lisääntyvät jossain vaiheessa elämäänsä, vaikka eivät heti ensimmäisen kuukautiskierron jälkeen varhaisteineinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti jaksaisi lasta 24 h vuorokaudessa. En myöskään raskaan työpäivän jälkeen. En jaksaisi päivähoitorumbaa, enkä mitään muutakaan vaipparallia. Tulen hulluksi niistä vaatimuksista ja jankutuksesta, jota lapset pitävät. En ole yhtään äidillinen, paitsi eläimille. Rakastan rauhaa ja vapautta. En halua synnyttää. Nautin siitä, että vapaalla saan nukkua myöhään ja tehdä mitä huvittaa. Haluan syödä myös ruokani rauhassa ja kokata mieluisia ruokia. En ole kiinnostunut lasten elämästä tai asioista, enkä kestä lasten aiheuttamaa sotkua. Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään. Laskisi vain elämänlaatuani. Vanhempani kuolivat melko nuorina, joten heillä ei ole odotuksia. En usko, että he olisivat fiksuina ihmisinä edes kyselleet lasten perään. Oma on valintani, johon olen tyytyväinen. Tiesin asian jo hyvin nuorena. Nyt olen nelikymppinen.
Tässä jotenkin kiteytyy se, että ihminen jaksaa yllättävän paljon sellaisen asian eteen, josta hän pitää/rakastaa.
Moni ajattelee esim juuri koirista noin, että ei jaksaisi nousta kukonlaulun aikaan ylös viemään koiraa aamulenkille ja rynnätä töistä suoraan kotiin ja äkkiä lähteä viemään koiraa taas lenkille. Ja ettei jaksaisi kouluttaa koiraa ja leikittää sitä , putsata korvia ja leikata kynsiä , eikä siivota koiranpennun vakinkoja matolta. Puhumattakaan, että koira sotkee ja karvaa lentää.
Mutta kas kummaa, koiraihminen tekee kaiken tuon ja nauttii siitä. Se on elämässä parasta, aikaiset lenkit aamulla, viimeinen lenkki illalla, koirankanssa koirapuistossa tapaamassa muita koiria jne.
Sama pätee lapsiin. Ne lapset jaksaakin hoitaa töiden jälkeen, vaikka väsyttääkin, koska lapset antaa vanhemmilleen enemmän, kun ottaa. Mikään sellainen ei ole raskasta, josta oikeasti nauttii, vaikka se ulkopuolisen silmään siltä näyttää.
Jollekkin toiselle matkustaminen olisi pakkopullaa, eikä hän ymmärrä, miten jotkut jaksaa reissata ympäriinsä.
Näin ne eri asiat meistä väsyttää ja jokainen tekee itse omat valintansa. Ja toivoa sopii, ettei niitä joudu myöhemmin katumaan.
T: entinen vela,(yli 30v. lapseton) nykyään 4 jo aikuisen lapsen äiti. Molemmat koettu , sekä lapseton aikuinen elämä, että "lapsellinen" aikuinen elämä ja tämä jälkimmäinen kyllä on parempaa, vaikka taas miehen kanssa kahdestaan ollaankin. Mutta nyt ne lapset kuitenkin ovat ja se on parasta.
Miksi sä tulet tämmöistä tänne selittämään?
Johan tuo lainattu sanoi:
"Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään."Niin mikä ihmeen pointti tuolla sun esiin tulollasi oli? Selittää, että sä jaksat, koska pidät ja rakastat lapsia. Joo, ei kiinnosta.
Siksi, että itsekin ajattelin yli kolmekymppiseksi, että "lapsi ei antaisi minulle mitään", enkä silloin todellakaan rakastanut enkä pitävyt lapsista. Vihasin niitä ja kaikkea lapsiin/raskauteen/synnytykseen viittaavaan.
Ihminen voi tietää, mitä joku asia hänelle antaa, ennen kuin on asian kokenut. lapsi onkin elämässä parasta, vaikka on luullut, että ei voi niitä sietää.
Minun puolestani esim sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle. Ei kiinnosta sinun lapsettomuus, eikä muukaan elämästäsi.
Ja noin muutenkin, lasten teko pitäisi saattaa todella harkinnan varaiseksi. Kaikenlainen sakka-aines jäisi lisääntymättä ja ehkä niillä syntyvillä lapsilla olisi parempi elämä.
Se, että osa ihmisistä ei tee koskaan lapsia on vain positiivistä, sillä kaikista ei todellakaan ole vanhemmaksi.
"sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle"
Kyllähän tuo tuntuu kovasti sinua kiinnostavan minun lapsettomuuteen, kun pitää henkilökohtaisuuksiin yrittää mennä.
Ja kova tarve sulla on näköjään selitellä sitä lasten hankintaa ja yrittää todistella (varmaan itsellesi), että hyvä juttu oli...
Sen syntymättömän lapsesi parasta vain ajattelin, en sinua. Vieras aikuinen ihminen ei hirveästi jaksa kiinnostaa, mutta vieraankin lapsen kohtalo kyllä ja sitä toivoo, että kaikilla syntyvillä lapsilla olisi hyvät ja rakastavat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D
Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.
Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.
Itkettäisi ellei naurattaisi. :D
Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.
Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.
Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa?
Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?
Ei se, että ihminen elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää.
Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D
Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.
Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja, ei ole ainakaan minulta pois .
Näin räksytät yhä suurimpaan ääneen: "Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti jaksaisi lasta 24 h vuorokaudessa. En myöskään raskaan työpäivän jälkeen. En jaksaisi päivähoitorumbaa, enkä mitään muutakaan vaipparallia. Tulen hulluksi niistä vaatimuksista ja jankutuksesta, jota lapset pitävät. En ole yhtään äidillinen, paitsi eläimille. Rakastan rauhaa ja vapautta. En halua synnyttää. Nautin siitä, että vapaalla saan nukkua myöhään ja tehdä mitä huvittaa. Haluan syödä myös ruokani rauhassa ja kokata mieluisia ruokia. En ole kiinnostunut lasten elämästä tai asioista, enkä kestä lasten aiheuttamaa sotkua. Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään. Laskisi vain elämänlaatuani. Vanhempani kuolivat melko nuorina, joten heillä ei ole odotuksia. En usko, että he olisivat fiksuina ihmisinä edes kyselleet lasten perään. Oma on valintani, johon olen tyytyväinen. Tiesin asian jo hyvin nuorena. Nyt olen nelikymppinen.
Tässä jotenkin kiteytyy se, että ihminen jaksaa yllättävän paljon sellaisen asian eteen, josta hän pitää/rakastaa.
Moni ajattelee esim juuri koirista noin, että ei jaksaisi nousta kukonlaulun aikaan ylös viemään koiraa aamulenkille ja rynnätä töistä suoraan kotiin ja äkkiä lähteä viemään koiraa taas lenkille. Ja ettei jaksaisi kouluttaa koiraa ja leikittää sitä , putsata korvia ja leikata kynsiä , eikä siivota koiranpennun vakinkoja matolta. Puhumattakaan, että koira sotkee ja karvaa lentää.
Mutta kas kummaa, koiraihminen tekee kaiken tuon ja nauttii siitä. Se on elämässä parasta, aikaiset lenkit aamulla, viimeinen lenkki illalla, koirankanssa koirapuistossa tapaamassa muita koiria jne.
Sama pätee lapsiin. Ne lapset jaksaakin hoitaa töiden jälkeen, vaikka väsyttääkin, koska lapset antaa vanhemmilleen enemmän, kun ottaa. Mikään sellainen ei ole raskasta, josta oikeasti nauttii, vaikka se ulkopuolisen silmään siltä näyttää.
Jollekkin toiselle matkustaminen olisi pakkopullaa, eikä hän ymmärrä, miten jotkut jaksaa reissata ympäriinsä.
Näin ne eri asiat meistä väsyttää ja jokainen tekee itse omat valintansa. Ja toivoa sopii, ettei niitä joudu myöhemmin katumaan.
T: entinen vela,(yli 30v. lapseton) nykyään 4 jo aikuisen lapsen äiti. Molemmat koettu , sekä lapseton aikuinen elämä, että "lapsellinen" aikuinen elämä ja tämä jälkimmäinen kyllä on parempaa, vaikka taas miehen kanssa kahdestaan ollaankin. Mutta nyt ne lapset kuitenkin ovat ja se on parasta.
Miksi sä tulet tämmöistä tänne selittämään?
Johan tuo lainattu sanoi:
"Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään."Niin mikä ihmeen pointti tuolla sun esiin tulollasi oli? Selittää, että sä jaksat, koska pidät ja rakastat lapsia. Joo, ei kiinnosta.
Siksi, että itsekin ajattelin yli kolmekymppiseksi, että "lapsi ei antaisi minulle mitään", enkä silloin todellakaan rakastanut enkä pitävyt lapsista. Vihasin niitä ja kaikkea lapsiin/raskauteen/synnytykseen viittaavaan.
Ihminen voi tietää, mitä joku asia hänelle antaa, ennen kuin on asian kokenut. lapsi onkin elämässä parasta, vaikka on luullut, että ei voi niitä sietää.
Minun puolestani esim sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle. Ei kiinnosta sinun lapsettomuus, eikä muukaan elämästäsi.
Ja noin muutenkin, lasten teko pitäisi saattaa todella harkinnan varaiseksi. Kaikenlainen sakka-aines jäisi lisääntymättä ja ehkä niillä syntyvillä lapsilla olisi parempi elämä.
Se, että osa ihmisistä ei tee koskaan lapsia on vain positiivistä, sillä kaikista ei todellakaan ole vanhemmaksi.
Kuulostaa siltä ettet ollut aiemmin edes ollut lasten kanssa tekemisissä. Moni vela sen sijaan on ollut ja tietää millaista se on. Silloin on myös hyvin realistiset käsitykset siitä haluaako niitä itse ja jaksaako niitä jatkuvasti omassa arjessaan.
Toivottasti olet ja olet ollut edes vähän parempi äitinä kuin mitä noin yleensä vaikutat ihmisenä olevan, muuten käy lapsiasi todella sääliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on järkyttävää huomata, kuinka huonolla tolalla niin monen äiti-ihmisen lukutaito ja luetunymmärtäminen on: ei osata lukea ketjun otsikkoa ja tullaan ketjuun pätemään omilla lapsillaan ja mielensä muuttumisillaan. Alkeellisiakaan käytöstapoja ei näytä löytyvän. Nämä ovat sitten lisääntyneet. Voi hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin just kyselyn, jossa naisilta kysyttiin, että miten he hemmottelevat itseään. Heti tuli tämä keskustelu mieleen ja kyllä nauratti!
YKSIKÄÄN haastateltava EI maininnut, että viettää aikaansa rakkaiden lastensa kanssa =D =D=D!
Ihme kyllä, kun ne niin ihania kuitenkin on!?
KAIKKI vastaajat halusivat rauhaa, omaa aikaa, kynttilöitä, ravintolassa syömistä, omaa harrasrtista jne.
Ja sitten meitä veloja syyllistetään tästä! Kyllä on kaksinaamaista porukkaa! Ja kateellista!
Kyllähän se varmasti äityliä harmittaa, kun meidän velojen arki on sellaista, mitä äityli kutsuu hemmotteluksi! :D :D :D
Veteliksi teidät tiedettiin jo, ei tarvitse todistella enempää 😂
Pssst, sun kateutesi paistaa! :D
Ihan näin sivusta, niin nuo luetellut ylellisyydet onnistuvat ihan vaikka sen vilkkaan työelämän lisäksi, kun kotona ei ole energia-ja huomiosyöppöjä lapsia odottamassa äitinsä lakkaamatonta ruokahuolto- ja viihdytyspalvelua.
Rauha, oma aika ja kynttilöiden polttelu hoituu, kun töiden jälkeen kotona heittää löhöasun päälle, sytyttää kynttilän ja ottaa vaikka kirjan käteensä. Voi lueskella keskeytyksettä kunnes alkaa uni painaa, mikäs sen mukavampaa!
Ravintolaan on ihan kiva poiketa vaikka matkalla töistä kotiin, kun ei tarvitse laukata hakemaan armasta jälkeläistään päiväsäilöstä. Lukaista kaikessa rauhassa lehdet, nauttia hyvää kahvia, tai miksei viinilasillinen. Välillä se "käyn vain kahvilla" muuttuu ravintolaillalliseksi, mutta mikäpä siinä, kun ei tarvitse miettiä kasvavan mukulan seuraavia pakkohankintoja ja niihin kuluvia rahasummia. Eikä ole kiire lasta ruokkimaan.
Harrastukset voi lapsettomalla helposti olla hieman tavoitteellisempia, kun aikaa ja motivaatiota on, mutta tuskin esim. ihan perus 4krt/vko kuntosalilla tai hölkällä sen puoleen kenestäkään vetelämpää tekee, oli lapsia tai ei :D
Eli toisin sanoen vetelehdit päivät pitkät. Uskotaan jo, ei tarvitse todistella enempää.
No tahtoessaan tietysti voisi tehdä niinkin! Eipä siitä kukaan muu joutuisi ulisemaan kuin kateellinen perheellinen :D
Toisin se on sulla, kun se niskakakka ei pese itse itseään sun lapsen hiusrajasta :D :D
Että nautitaan vain omista valinnoistamme! :)
En mä aikuisten lasteni niskakakkoja pese. Olen tehnyt voitavani tämän maan tulevaisuuden eteen, eikä se aina herkkua ollut, mutta nyt voin olla ja elää puhtain omatunnoin.
Haukutko omia lapsiasikin vetelehtijöiksi, jos he lueskelevat töistä kotiin päästyään, käyvät ravintolassa, polttavat kynttilää tai harrastavat tavoitteellisesti? Se kun on aikaa, jonka voisi käyttää sinulle lapsenlapsia tehden.
Olet kyllä harvinaisen myrkyllinen otus.
Mahtaa lapsesi käydä sinua usein tapaamassa.
En tietenkään hauku, mutta he tuskin tulevat käyttämään KOKO elämäänsä vetelehtien hyödyttömänä aikuistumatta ollenkaan. Pitäisin sitä outona.
En voi sille mitään, mutta naurattaa nämä sinun ulostulosi. :D Joku kommentoi että lisääntyneet vastasivat kysymykseen hemmottelusta siten, ettei toiveisiin koskaan liittyneet ne omat lapset. Siihen joku toinen sanoo että aivan, lapsellisille lapsettoman tavallinen elämä on hemmottelua. Tämän jälkeen paikalle ryntää katkeromamma paasaamaan että se mitä lapsettomat tekevät ja mistä lapselliset haaveilevat on AIKUISTUMATONTA VETELEHTIMISTÄ. :D Siis toim. huom. kaikki se toiminta missä lapset eivät ole mukana, salilla treenaamisesta lähtien.
Aivan mahtava esimerkki happamia sanoi kettu-ilmiöstä. Mitäköhän mamman lapset sanoisivat jos lukisivat äippylin avautumiset? Mutsi, nyt pois somesta. :D
Helppo viisastella, kun itse ei ole tehnyt yhtään mitään kotimaansa eteen. Olet tavallaan olemassa, mutta et kuitenkaan. Johan siitä kertoo sekin, että Vauvalla hengaat. En mäkään hengaile lapsettomille tarkoitetuilla sivustoilla. Ai niin, eihän sellaisia edes ole, kun sitäkään vähää te lapsettomat ette saa aikaiseksi.
Mitä oikein höpötät? Missä todellisuudessa liikut, oletko ihan selvinpäin?
Minä maksan veroja sinun itsekkään lisääntymisesi helpottamiseksi. Teen enemmän kuin sinä koskaan muita ihmisiä kohtaan, ellei lasketa niitä omia p e r sh ed elmiäsi jotka itsekkyyspuuskissasi päätit tehdä ylikansoittuneelle ja saastuneelle pallolle.
Ei tarvitse kiittää. Tiedän ettei hahmotuskykysi riitä ymmärtämään näitä kuvioita.
Lapset tietysti säälittävät kun äiti on tuollainen sekopää, mutta toivon että esimerkiksi koulussa he ovat saaneet vaikutteita täyspäisiltä aikuisilta.
Juu, juu, varmasti olet tehnyt vaikka ja mitä. Miten se nyt taas olikaan... Velat voivat vaikka töiden jälkeen lukea kirjaa, tai käydä ravintolassa syömässä, salilla tai vaikka poltella kynttilöitä. Kyllähän ne tietysti vetelykselle työstä käyvät. Ja tämä oli nimenomaan arkea, että milloin te sitten teette jotain oikeasti hyödyllistä?
Miksi työpäivän jälkeisen vapaa-ajan pitäisi käydä työstä? Sehän juuri ei ole se tarkoitus. Miehetkin tämän ymmärtävät ja sanovat puolisoilleen, etteivät jaksa toista työpäivää kotona tehdä. Koska lapselliset naiset ovat katkeria miehilleen ja yhteiskunnalle tästä massiivisesta vedätyksestä, täytyy se toki itsekritiikittömästi purkaa ympärille, ihan kuin täysin vieraat olisivat onnettomuuteen syy.
Kun lapsia ja miestä ei kiinnosta kuin se, milloin äiti laittaa apetta pöytään, kuuntelevat velat täällä, "mutta mitä sinä muka olet" -mutinoita. Koska epäkiitollisintahan olisi raataa ilman kiitosta 24/7, eikä siltikään olisi lopulta mitään kauhean erikoista. Oma ja muiden arvo tulee suorittamisesta, mutta apua jos ketään muita ei se sinun suorittaminen kiinnostakaan. Se työn määrä ei edes varmaan kyrsi pahiten. Vaan sen merkityksettömyyden tajuaminen, tajuaminen vähän liian myöhään. Se katkeroittaa tavalla, jossa pahoinvointi pursuaa hallitsettomattomasti ympärille ja mamma ei kuin jatkuvasti juosta karkuun hiipivää epävarmuutta, "ainakin olen jotain, olen jotain, olenhan jotain, olen, olen, minä olen, muut ei ole....)
Erinomaisesti sanottu!
Yli 300 000 naista JOKA PÄIVÄ tunkee itsestään lapsen ulos, joten sille jolle se riittää elämän suurimmaksi saavutukseksi, rima ei ole kovinkaan korkealla!Mutta sinä et pystynyt siihenkään?
Olisin pystynyt, mutta en halunnut.
Mistä tiedät? Monesta suusta täälläkin on todisteltu synnyttämisen äärimmäisistä riskeistä ja takuuvarmasta, jos ei kuolemasta, niin ainakin vammautumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D
Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.
Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.
Itkettäisi ellei naurattaisi. :D
Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.
Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.
Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa?
Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?
Ei se, että ihminen elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää.
Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D
Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.
Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja, ei ole ainakaan minulta pois .
En jaksanut lukea koko kommenttia; mutta nyt kerran vielä ja tavuttaen:
Li-sään-ty-nyt ih-mi-nen ei o-le va-paa-eh-toi-ses-ti lap-se-ton.
Vela on ihminen joka ei halua lapsia eikä niitä hanki. Ei nyt sekoiteta veloja kaikkiin niihin ihmisiin jotka lisääntyvät jossain vaiheessa elämäänsä, vaikka eivät heti ensimmäisen kuukautiskierron jälkeen varhaisteineinä.
No mutta, miten sinä nyt sitten takaat sen, ettei nämä täällä nyt mellastavat velat ole 5v päästä äitejä?
Suurin osa on varmaan nuoria naisia, jotka täällä vannoo olevansa veloja, niin mistä ne sitten oikeasti voi sen nyt jo tietää? Jos kerran joku 40 vuotta velana ollut voikin tulla 43 vuotiaana raskaaksi, eikä hänen vela lausunnoillaan sitten ole enää mitään painoarvoa? Hän ei olekaan ollut oikea vela, vaikka on niin luullut?
Tämä ketju pitäisi siis olla niille naisille, jotka ovat hedelmällisen iän ylittäneet, eivätkä varmanti enää tule äideiksi.
Ei näiden nuorempien vela puheille voi sitten laittaa mitään arvoa, koska joku päiväne voikin olla äitejä, eikä ne sitten olekkaan olleet mitään "oikeita" veloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti jaksaisi lasta 24 h vuorokaudessa. En myöskään raskaan työpäivän jälkeen. En jaksaisi päivähoitorumbaa, enkä mitään muutakaan vaipparallia. Tulen hulluksi niistä vaatimuksista ja jankutuksesta, jota lapset pitävät. En ole yhtään äidillinen, paitsi eläimille. Rakastan rauhaa ja vapautta. En halua synnyttää. Nautin siitä, että vapaalla saan nukkua myöhään ja tehdä mitä huvittaa. Haluan syödä myös ruokani rauhassa ja kokata mieluisia ruokia. En ole kiinnostunut lasten elämästä tai asioista, enkä kestä lasten aiheuttamaa sotkua. Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään. Laskisi vain elämänlaatuani. Vanhempani kuolivat melko nuorina, joten heillä ei ole odotuksia. En usko, että he olisivat fiksuina ihmisinä edes kyselleet lasten perään. Oma on valintani, johon olen tyytyväinen. Tiesin asian jo hyvin nuorena. Nyt olen nelikymppinen.
Tässä jotenkin kiteytyy se, että ihminen jaksaa yllättävän paljon sellaisen asian eteen, josta hän pitää/rakastaa.
Moni ajattelee esim juuri koirista noin, että ei jaksaisi nousta kukonlaulun aikaan ylös viemään koiraa aamulenkille ja rynnätä töistä suoraan kotiin ja äkkiä lähteä viemään koiraa taas lenkille. Ja ettei jaksaisi kouluttaa koiraa ja leikittää sitä , putsata korvia ja leikata kynsiä , eikä siivota koiranpennun vakinkoja matolta. Puhumattakaan, että koira sotkee ja karvaa lentää.
Mutta kas kummaa, koiraihminen tekee kaiken tuon ja nauttii siitä. Se on elämässä parasta, aikaiset lenkit aamulla, viimeinen lenkki illalla, koirankanssa koirapuistossa tapaamassa muita koiria jne.
Sama pätee lapsiin. Ne lapset jaksaakin hoitaa töiden jälkeen, vaikka väsyttääkin, koska lapset antaa vanhemmilleen enemmän, kun ottaa. Mikään sellainen ei ole raskasta, josta oikeasti nauttii, vaikka se ulkopuolisen silmään siltä näyttää.
Jollekkin toiselle matkustaminen olisi pakkopullaa, eikä hän ymmärrä, miten jotkut jaksaa reissata ympäriinsä.
Näin ne eri asiat meistä väsyttää ja jokainen tekee itse omat valintansa. Ja toivoa sopii, ettei niitä joudu myöhemmin katumaan.
T: entinen vela,(yli 30v. lapseton) nykyään 4 jo aikuisen lapsen äiti. Molemmat koettu , sekä lapseton aikuinen elämä, että "lapsellinen" aikuinen elämä ja tämä jälkimmäinen kyllä on parempaa, vaikka taas miehen kanssa kahdestaan ollaankin. Mutta nyt ne lapset kuitenkin ovat ja se on parasta.
Miksi sä tulet tämmöistä tänne selittämään?
Johan tuo lainattu sanoi:
"Lapsi ei yksinkertaisesti antaisi minulle mitään."Niin mikä ihmeen pointti tuolla sun esiin tulollasi oli? Selittää, että sä jaksat, koska pidät ja rakastat lapsia. Joo, ei kiinnosta.
Siksi, että itsekin ajattelin yli kolmekymppiseksi, että "lapsi ei antaisi minulle mitään", enkä silloin todellakaan rakastanut enkä pitävyt lapsista. Vihasin niitä ja kaikkea lapsiin/raskauteen/synnytykseen viittaavaan.
Ihminen voi tietää, mitä joku asia hänelle antaa, ennen kuin on asian kokenut. lapsi onkin elämässä parasta, vaikka on luullut, että ei voi niitä sietää.
Minun puolestani esim sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle. Ei kiinnosta sinun lapsettomuus, eikä muukaan elämästäsi.
Ja noin muutenkin, lasten teko pitäisi saattaa todella harkinnan varaiseksi. Kaikenlainen sakka-aines jäisi lisääntymättä ja ehkä niillä syntyvillä lapsilla olisi parempi elämä.
Se, että osa ihmisistä ei tee koskaan lapsia on vain positiivistä, sillä kaikista ei todellakaan ole vanhemmaksi.
"sinä saat vapaasti elää elämäsi lapsettomana, mikä varmaan on paras ratkaisu, sekä sinulle, että lapselle"
Kyllähän tuo tuntuu kovasti sinua kiinnostavan minun lapsettomuuteen, kun pitää henkilökohtaisuuksiin yrittää mennä.
Ja kova tarve sulla on näköjään selitellä sitä lasten hankintaa ja yrittää todistella (varmaan itsellesi), että hyvä juttu oli...
Sen syntymättömän lapsesi parasta vain ajattelin, en sinua. Vieras aikuinen ihminen ei hirveästi jaksa kiinnostaa, mutta vieraankin lapsen kohtalo kyllä ja sitä toivoo, että kaikilla syntyvillä lapsilla olisi hyvät ja rakastavat vanhemmat.
Syntymätön lapsi???? Jotta voitaisiin puhua mistään synytymättömästä lapsesta, pitäisi sen lapsen olla ollut edes jossain vaiheessa aluillaan, eli hedelmöittynyt ja kehittynyt. Muuten ei ole mitään syntymätöntä lasta, muuta kuin sun harhaisissa puheissasi. Et sä kyllä ihan terve oo.
Haluaisin lapsen, mutta ei tulisi kuuloonkaan tässä taloustilanteessa. Pystyn hädin tuskin elättämään itseni, puolisolla sama tilanne. En halua, että elämäni, ja etenkin lapseni elämä, olisi yhtä helvettiä tukien kanssa kärvistellessä. Lainarahallakaan ei voi elää loppuelämää, ja jos antaisin vanhempieni maksaa kaiken, he myöskin päättäisivät kaikesta elämässäni.
Ehkäisy tulee vaan huomattavasti halvemmaksi kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on järkyttävää huomata, kuinka huonolla tolalla niin monen äiti-ihmisen lukutaito ja luetunymmärtäminen on: ei osata lukea ketjun otsikkoa ja tullaan ketjuun pätemään omilla lapsillaan ja mielensä muuttumisillaan. Alkeellisiakaan käytöstapoja ei näytä löytyvän. Nämä ovat sitten lisääntyneet. Voi hyvänen aika.
Samaa esiintyy muissa ketjuissa. Työttömien ketjuihin tulee työssäkäyviä antamaan tyhmiä neuvoja ja tekevät selväksi etteivät tiedä työttömien sääännöistä ja tuista mitään. Eivätkä tiedä, että työttömyyskorvaus on ollut vastikkeellinen jo 20 vuotta, luulevat että kaikki töissä käyvät saavat tes-palkkaa.
Ikävä kyllä valtaosa ihmisistä pystyy siihen. Siksi minunkin pitää altistaa itseni terveydelle haitallisille ehkäisykeinoille päivittäin.
Osa naisista myös lisääntyy vastentahtoisesesti, esim. raiskauksen uhrit, pakkonaitetut yms.
Ei ole rakettitiedettä se touhu, ja siksi se niin yleistä onkin.