Onko sinun lapsella oikeasti säännöllinen päivärytmi?

Halusin helpon elämän. Siksi meillä lapsiperheessä on selkeä rytmi, jonka ansiosta lasten elämä on aika ennakoivaa. Jokainen voi elää juuri niin kuin tahtoo, meille sopii tämä kiukuton ja riidaton tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Halusin helpon elämän. Siksi meillä lapsiperheessä on selkeä rytmi, jonka ansiosta lasten elämä on aika ennakoivaa. Jokainen voi elää juuri niin kuin tahtoo, meille sopii tämä kiukuton ja riidaton tapa elää.

En oikein pidä vihjailustasi. Ei meillä ole juurikaan kiukkuja tai riitoja. Ap

Ehdottomasti on säännölliset ajat. Lapsi saa riittävästi unta, on rauhallinen kun ruokailu on säännöllistä ja verensokeri ei heittelehdi. Koulussa oppii nopeasti, ei ole väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noin pääsääntöisesti on. Tietty voi olla poikkeuksia jos on just vaikka jotain menoa ruoka-aikaan tmv. Lapsi heräilee aamulla vähän eri aikoihin mutta kyllä ruokailut ym on silti samaan aikaan joka päivä.

Eli jos olette leikkipuistossa yhdeltätoista ja on tosi kivaa ja leikkikavereitakin eikä kellään yhtään nälkä, niin sieltä silti lähdetään kesken kivan leikin pois, koska lounas pitää olla aina samaan aikaan puoli kaksitoista?

Ainakin meillä on noin. Kun on menty leikkipuistoon klo  9:30, niin kotiin lähdetään klo 11:00, vaikka ei olisi nälkä, koska viimeksi on syöty ennen klo 9  ja viimeistään klo 12:00 on nälkä. Turha odottaa siihen asti, että nälkä vaihtuu kiukuksi. Ennakointi tekee elämästä helpompaa ja aika varmasti osaan sanoa, että klo 11:30 leikki ei ole enää kivaa, nälkä alkaa vaivata. Lapsi ei valitettavasti osaa sanoa, että tämä on nälkää, hän jatkaisi leikkiä, vaikka tuntuu kurjalta ja sitten mennään kotiin karjuva lapsi kainalossa.

Minua hämmentää tällaiset kuvaukset. Uskon kyllä täysin, että teillä on noin ja on varmasti hyvä, että toimit noin. Mutta itse en ole koskaan joutunut palaamaan kotiin itkevän tai kiukuttelevan lapsen kanssa, vaikka miten olisi oltu tunti pidempään ulkona. Minusta meillä ei ole nälkäkiukkuja oikein koskaan. Mietin tässä, että onkohan lapseni jotenkin perineet minulta sen, että nälkä ei tule missään rytmissä. Ap

On aika säännöllinen. Herätään suunnilleen samaan aikaan, chillataan ja sitten syödään aamupala. Ulos siinä klo 10.30-11.30 välikössä. Lounas ulkoilun jälkeen aikavälillä klo 12-13. Sitten joko unille suoraan jos on herätty aikaisin (huom. kaikissa näissä siirtymissä on tunnin modifikaatio sen mukaan mihin aikaan on herätty), tai chillaillaan ja sitten nokosille. Päiväunet on taaperolla siinä 5h heräämisen jälkeen, vauvan pyrin nukuttamaan samaan aikaan, mutta jos nukahtaa ulkoillessa, saatan viivyttää päikkyjä molemmilla siihen saakka, että nukkuvat yhtä aikaa, eli max kahteen. Tunnin siirtymä siis siinäkin, klo 13-14 välillä unille. Päivällinen on sitten melkein järjestään kuuden maissa, mutta joskus jos syödään valmista ruokaa, saattaa olla jo viideltä tai jos ruoanlaitto venähtää, vasta lähempänä seitsemää. Sitten on kyllä kaikilla jo nälkäkiukku, joten pyrin pitämään säännöllisyyden tässäkin.

Mies taas ei ymmärrä rutiineja, vaan saattaa viivyttää aamu-ulkoilua päivän puolelle niin, että lounasta ei saada ajoissa ja lapset on väsyneitä jo ulos mennessä. Ei ota myöskään huomioon sitä onko herätty varttia vaille 8, vai varttia vaille 9. Myöhempi ulkoilu ei haittaa, jos on nukuttu pitkään ja syöty aamupalaa vasta puoli 10, mutta jos on noustu jo ennen kahdeksaa ja aamupalat syöty reippaasti ennen yhdeksää, sinne ulos pitäisi joutua niin, että syömässä ollaan viimeistään klo 12, eikä vasta olla tuolloin lähdössä ulos.

Joo ja voihan sen ulkoilun skipata hätätilanteessa, mutta vaikuttaa unenlaatuun ja kaikkien jaksamiseen niin positiivisesti, että ennemmin käy sitten vaikka 20min pihalla kuin jättää kokonaan käymättä.

Meillä kyläillään ja menot sovitaan yleensä ennen tai jälkeen päiväunien, useimmiten jälkeen. Iltapäivälle en sovi edes neuvoloita, että lapsilla on unirauha.

Meillä neljävuotias ja on ollut todella säännöllinen päivärytmi. Itse olen kokenut, että samalla tavalla toistuvat rutiinit ovat helpottaneet arkea. Eli esim. Leikkipuistosta lähteminen ei ole neuvottelukusymys vaan sieltä lähdetään silloin kun minä sanon oli nälkä tai ei (koska ei meidän mukula sieltä ikinä halua lähteä, aina on kivat leikit).

Jos nyt on sitä leikkiseuraa niin saatan venyttää lähtöä just sen tunnin verran, mutta yleensä ne leikkikaveritkin rupee sitten valittelemaan nälkää/väsymystä.

Rytmistä kiinni pitäminen ei ole ollut vaikeaa koska lapsi on aamulla ensimmäisenä ylhäällä. Ei tarvitse pelätä, että nukkuu pitkään. Jos joskus harvoin nukkuu niin annan nukkua.

Eli meillä on tietty päivärytmi. Sen jälkeen kun päiväunet jäi pois niin tuota joustoa ruokailujen ja nukkumisten suhteen on vähän pystynyt toteuttamaan. Mutta silloin kun lapsi nukkui päivöunia niin oli ihan pakko pitää rytmistä kiinni, ettö sain lapsen järkevinä aikoina nukkumaan.

Tosi usein mulla on ollut lapselle ruoka mukana jos ollaan reissussa.

Mutta tee ap kuten teille on helpointa. Jos sun arki pyörii noin hyvin niin teet tietysti niin vaikka mä tekisin omani kanssa eri tavalla. Joskus itsekin kaipaisi vaan sitä hidasta aamua ja ilmeisesti ainakin siskoni perheessä mennään ilman mitään rytmejä. Heillä lapset toki isompia ja osaavat paremmin jo kertoa onko väsy/nälkä.

Meillä lapset on jo koulussa ja päiväkodissa, jotka tietenkin luo automaattisesti rytmiä päivään, siellä kun syödään ja nukutaan samaan aikaan joka päivä. Meidän lapset olisi kyllä iltavirkumpia kuin vanhempien työt antavat myöden, eikä nuorempi nukahda enää kotona päiväunille. Tämä ajaa siihen, että lapset nukkuu viikonloppuna merkittävästi myöhempään kuin arkisin (kaksikin tuntia eroa). Aamupalakin syödään lomilla vähän myöhempään, ja lounaskin saattaa olla vähän myöhempi. Illat on meillä oikeastaan säännöllisemmät, arkena ja lomilla nukkumaanmenoaika on suht sama, iltapala sitä ennen suunnilleen samoihin aikoihin ja jotain syödään yleensä viikonloppuisinkin viiden-kuuden maissa, ei välttämättä niin tukevaa päivällistä kuin arkena, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tykkää ennakoitavuudesta. Luulen, että suurimmalla osalla päivä menee aika samassa rytmissä. Niissä perheissä, joissa näin ei ole, se johtuu varmasti vanhemman omasta kyvyttömyydestä pitää rytmejä omassa elämässään. Jotkut ihmiset ei vaan osaa elää rytmistä elämää. Jotkut lapset siihen sopeutuu ja joillekin lapsille se voi olla raskasta ja aiheuttaa mahdollisesti käytöshaasteita.

Niin en tiedä olenko nyt varsinaisesti kyvytön pitämään rytmejä elämässäni vaan en vain ymmärrä miksi pitäisi vaikka laittaa ruoka pöytään jos kellään ei ole yhtään nälkä, ihan siis vain siksi että jonkun rytmin mukaan siihen kellonaikaan on lounas. Olen sitä kyllä tietenkin yrittänyt, mutta itse en pysty syömään jos ei ole kunnolla nälkä ja lapseni ei myöskään syö jos ei ole riittävästi nälkä vaan pyörittelevät vain ruokaa lautasella (tai vauvana sama ilmeni niin, että eivät suostuneet avaamaan syötettäessä suuta kun ei ollut nälkä). Ap

Veikkaan, että syötte nytkin rytmissä. Esim. neljän tunnin välein, koska yleensä ihmisellä tulee nälkä tietyn väliajoin. Se ei vaan osu samaan kellonaikaan se syöminen, koska heräätte miten sattuu.

Tämä.

Meillä samanlaista kuin teillä ap. :)

Lapsi nyt 8v ja podin pitkään huonoa omaatuntoa ja sellaista p*ska äiti -fiilistä tän takia. Mutta toisaalta olin hyvilläni ja meille tää sopi. Lapsi on toki ollut muiden mielestä tosi rauhallinen ja helppo, vaikka on kyllä temperamenttiakin ja meilläkin vaikeutemme ollut.

Jos teidän perhe ja lapsi voi hyvin ja teidän se oma arki rullaa, niin anna mennä. :) 

Mun mielestä mikäs sen kätevämpää ja parempi kuin että lapsi sopeutuu perheen elämäntyyliin hyvin ja sujahtaa menoon mukaan. Samoin hyvä kun osaa kuunnella kehoaan ja toimia ns. luonnon mukaan, eikä kellon. :)

Nykyään - ja silloin vauva-/pikkulapsiaikanakin -oikeastaan samalla myös vierastin sitä, että tiettyyn kellonaikaan pitäisi olla tekemässä jotain. Minä imetinkin silloin kun lapsi vaikutti nälkäiseltä ja sama jatkuu. Meillä herätään kun herätyttää ja nukutaan kun nukuttaa sekä syödään kun nälättään. Siinä olkoot tarpeeksi rytmiä ja raamia elämään. :D