Itkuherkkä työkaveri, miten jaksaa
Työskentelen isossa yksikössä ja eniten olen tekemisissä työkaverin kanssa joka ahdistuu helposti ja kriiseilee. Esim. Viime viikolla hän tuli stressissä ja kiireessä vähän tiuskaisseeksi minulle - ei iso juttu, on joulukiireitä jne. Oikeudentajuisena ihmisenä työkaveri hoksasi tiuskineensa ja pyysi itkien anteeksi. Sanoin että ei haittaa ja elämä jatkuu, mutta ilmeisesti olisi pitänyt lohdutella ja ymmärtää koska tuli paha mieli - huom. työkaverille, ei minulle!
Näitä tapauksia riittää. Tässä esimies antoi työkaverille kahden kesken palautetta, aiheesta, ja esimiehen tuntien asiallisesti. Ei isosta asiasta, itse olisin ottanut vaarin ja korjannut toimintaani. Työkaveri kertoi menettäneensä ruokahalun viikoksi ja piinasi esimiestä, vaati perusteluja ja vänkäsi - ja itki.
Meitä on monesti ja toiset herkempiä kuin toiset. Mutta ollaan myös aikuisia ihmisiä. Ollaan työskennelty yhdessä jo kauan ja alkaa jo korpeamaan kun pitää aina varoa sanojaan. Esimies tietoinen ja hänkin joutuu taiteilemaan - ei voi aina yhden kohdalla lepsuilla mutta jos sanoi napakasti niin pahimmillaan tämä yksi jää pahan mielen saikulle.
Aivan kuin elämä olisi vain uhkatilanteita ja kriisejä. Muutamankin kerran hän on tulkinnut esimiehen sanat tyystin toisin kuin muu porukka - eli kaivanut negatiiviset asiat jotka nekin tajunnut väärin.
Kunta-alalla ollaan, tietysti. Yksityisellä ei varmaan onnistuisi että yksi työntekijöistä kuormittuu pienestä, itkee kun vastoinkäymisiä tulee.
Piti vain avautua, meillä muutoksia tulossa ensi vuonna ja nyt jo ärsyttää kun niistäkin tehdään taas elämää suurempi kriisi. Miten teidän työpaikoilla, löytyykö kriiseilijöitä ja miten toimitte?
Kommentit (59)
Emäni on tuollainen. Huutaa ja raivoaa, nälvii ja kettuilee muille kotona. Toivoo lapsilleen todella sairaita juttuja, kuten ra is ka tuksi joutumista. Sitten itkee jos hänelle sanoo jotain hitusenkin negatiivista ja isä säntää lohduttamaan. Tästä voimaantuneena taas piikittelee lapsia.
Vierailija kirjoitti:
tuosta syystä voi antaa potkut.[/quote
Irtisanomissuoja on sen verran hyvä, että nykyään ei potkuja jaella, etenkään kunta-alalla. Työnohjausta, ns varhaista puuttumista jne sen sijaan.
Ap
Voi myös olla että tää työkaveri on ihan loppu ja rikki.. fiksu esimies osaisi puuttua työoloihin ja jos niissä ei ole vikaa niin ohjata henkilön työterveyshuoltoon.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla että tää työkaveri on ihan loppu ja rikki.. fiksu esimies osaisi puuttua työoloihin ja jos niissä ei ole vikaa niin ohjata henkilön työterveyshuoltoon.
Harvemmin työoloissa on niin pahoja puutteita. Henkilössä itsessään varmaankin on. Esim. Huono työnlaatu jne.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla että tää työkaveri on ihan loppu ja rikki.. fiksu esimies osaisi puuttua työoloihin ja jos niissä ei ole vikaa niin ohjata henkilön työterveyshuoltoon.
Voi olla näinkin. Tosin tuntuu, että työkaveri osaa kyllä vetää rajat ja pitää puolensa mitä työn määrään tulee. Kuten aiemmin kirjoitin, meillä on työolot hyvällä mallilla: työterveys toimii, etätyö ja liukuva työaika käytössä. Ilmapiiri hyvä - toki joku voi kokea toisin. Ei kuppikuntia, ei kiusaamista. Yksityiselämän puolella toki voi olla niin isoa kriisiä että on lippu ja rikki - mutta niitä asioita ei voi työpaikalle loputtomiin tuoda?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla että tää työkaveri on ihan loppu ja rikki.. fiksu esimies osaisi puuttua työoloihin ja jos niissä ei ole vikaa niin ohjata henkilön työterveyshuoltoon.
Voi olla näinkin. Tosin tuntuu, että työkaveri osaa kyllä vetää rajat ja pitää puolensa mitä työn määrään tulee. Kuten aiemmin kirjoitin, meillä on työolot hyvällä mallilla: työterveys toimii, etätyö ja liukuva työaika käytössä. Ilmapiiri hyvä - toki joku voi kokea toisin. Ei kuppikuntia, ei kiusaamista. Yksityiselämän puolella toki voi olla niin isoa kriisiä että on lippu ja rikki - mutta niitä asioita ei voi työpaikalle loputtomiin tuoda?
Ap
Jospa joku muu tuo työpaikalle sinne kuulumattomia asioita? Sellaisiakin nimittäin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalista manipulointia. Jotkut ihmiset osaa käyttää tunteitaan aseena muiden ihmisten pakottamiseksi mielensä mukaiseen malliin. Ja kaikki pyörii sen oman itsen ympärillä, ja itse on aina se suurin uhri ja kärsijä. Nuo ovat todella epämiellyttäviä ja raskaita ihmisiä jos niistä on millään tavalla riippuvainen.
Tätä olen joskus miettinyt. Mutta toisaalta työkaveri on hyvin oikeudenmukainen ja empaattinen ihminen, osaa kyllä huomioida muutkin. Joskus vain menee ylitulkinnaksi ja hän usein pohtii sitä mitä muut hänestä ajattelevat, pienistäkin jutuista jää kelaamaan että mitä tästä puhutaan jne - vaikka juttu olisikin toisille vain olankohautuksella ohi menevä.
Mutta täytyypä nyt vain ottaa etäisyyttä. Tässä lyhyen ajan sisällä tullut useampi tilanne päälle niin siksi tämä on pyörinyt mielessä enemmän.
Ap
Se että käyttäytyy manipuloivasti ei tarkoita sitä, että käytös olisi aina täysin tietoista ja laskelmoitua muiden hyväksikäyttöä. Monet eivät tätä hoksaa ja siksi älähtävät, jos sanoo esim. juurikin tietynlaista itkukäyttäytymistä manipuloivana. Työkaverisi luultavasti on oikeastikin herkkä, mutta tuollainen käytös on siitä huolimatta muita manipuloivaa ja oman edun tavoittelevaa. Herkät, henkisesti jotenkin rajoittuneet, huonossa mielenterveydellisessä- tai elämän tilanteessa olevat ihmiset aika herkästi voivat syyllistyä tuollaiseen, vaikka olisivatkin oikeasti ihan mukavia ja sydämellisiä ihmisiä.
Se ei siis tee ihmisestä automaattisesti ikävää ja ilkeää ihmistä, vaan se voi olla keino millä tavalla he vain ovat tottuneet selviytymään näistä vastoinkäymisistä. Ja koska se useasti saa muut ihmiset varpailleen ja joustamaan, tätä käytöstä jatketaan koska sehän toimii.
Meillä töissä on itseään korostava henkilö, joka on päässyt pomon suosioon. Välillä mokaa itse ja ottaa dramaattisen asenteen. Henkilö kuulostaa vakavalta tai vastuuntuntoiselta, vaikka ei ole kovin hyvä työntekijä.
Voiko toiseen reagoiminen itkulla olla keino siirtää huomiota omaan kärsimykseen?
Aloittaja on aika yksinkertainen ja typerä i.....
Mulla tulee helposti kyyneleet silmiin milloin mistäkin eikä kyse todellakaan ole mistään manipuloinnista! Olen vaan herkkä ja väsyneenä vielä herkempi. En edes halua, että kyyneliin reagoidaan yhtään millään tavalla, ja toivonkin, että ne jätettäisiin täysin huomiotta. Inhoan sitä, jos joku alkaa tenttaamaan, että mikä minulla on, kun ei koskaan ole kyse mistään ihmeellisestä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä on itseään korostava henkilö, joka on päässyt pomon suosioon. Välillä mokaa itse ja ottaa dramaattisen asenteen. Henkilö kuulostaa vakavalta tai vastuuntuntoiselta, vaikka ei ole kovin hyvä työntekijä.
Voiko toiseen reagoiminen itkulla olla keino siirtää huomiota omaan kärsimykseen?
Työelämä on haastava ympäristö. Jos on vähänkään vaikea esim. keskittyä tai ymmärtää luettuja ohjeita tai jos on jaksamisongelmaa eikä työkaverien joukossa ole hyvää kaveria, niin työ voi olla raskasta ja virheitä tulee helposti. Mieliala vaikuttaa työssä suoriutumiseen. Jos kokee, että joka päivä on kamppailtava yksin vaatimusten viidakossa, niin jossain vaiheessa pinna voi palaa, ja silloin osa itkee ja osa raivoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalista manipulointia. Jotkut ihmiset osaa käyttää tunteitaan aseena muiden ihmisten pakottamiseksi mielensä mukaiseen malliin. Ja kaikki pyörii sen oman itsen ympärillä, ja itse on aina se suurin uhri ja kärsijä. Nuo ovat todella epämiellyttäviä ja raskaita ihmisiä jos niistä on millään tavalla riippuvainen.
Tätä olen joskus miettinyt. Mutta toisaalta työkaveri on hyvin oikeudenmukainen ja empaattinen ihminen, osaa kyllä huomioida muutkin. Joskus vain menee ylitulkinnaksi ja hän usein pohtii sitä mitä muut hänestä ajattelevat, pienistäkin jutuista jää kelaamaan että mitä tästä puhutaan jne - vaikka juttu olisikin toisille vain olankohautuksella ohi menevä.
Mutta täytyypä nyt vain ottaa etäisyyttä. Tässä lyhyen ajan sisällä tullut useampi tilanne päälle niin siksi tämä on pyörinyt mielessä enemmän.
Ap
Se että käyttäytyy manipuloivasti ei tarkoita sitä, että käytös olisi aina täysin tietoista ja laskelmoitua muiden hyväksikäyttöä. Monet eivät tätä hoksaa ja siksi älähtävät, jos sanoo esim. juurikin tietynlaista itkukäyttäytymistä manipuloivana. Työkaverisi luultavasti on oikeastikin herkkä, mutta tuollainen käytös on siitä huolimatta muita manipuloivaa ja oman edun tavoittelevaa. Herkät, henkisesti jotenkin rajoittuneet, huonossa mielenterveydellisessä- tai elämän tilanteessa olevat ihmiset aika herkästi voivat syyllistyä tuollaiseen, vaikka olisivatkin oikeasti ihan mukavia ja sydämellisiä ihmisiä.
Se ei siis tee ihmisestä automaattisesti ikävää ja ilkeää ihmistä, vaan se voi olla keino millä tavalla he vain ovat tottuneet selviytymään näistä vastoinkäymisistä. Ja koska se useasti saa muut ihmiset varpailleen ja joustamaan, tätä käytöstä jatketaan koska sehän toimii.
Entä jos käytöstä ei huomioi kukaan ja sitä tapahtuu silti? Mistä silloin on kyse? Opitusta manipulointitavasta?
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä on itseään korostava henkilö, joka on päässyt pomon suosioon. Välillä mokaa itse ja ottaa dramaattisen asenteen. Henkilö kuulostaa vakavalta tai vastuuntuntoiselta, vaikka ei ole kovin hyvä työntekijä.
Voiko toiseen reagoiminen itkulla olla keino siirtää huomiota omaan kärsimykseen?
Voihan se näinkin olla. Tulen hyvin toimeen pomon kanssa - kaikilla on häneen aivan hyvät välit. Jos työkaverini reagoisi minuun itkulla niin olisihan se peiliin katsomisen paikka. Toisaalta taas itkulla huomion hakeminen ei ehkä kuulu aikuisten maailmaan. Kuten aiemmin kirjoitin, työkaveri reagoi itkulla milloin mihinkin, tilanteisiin, asioihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee helposti kyyneleet silmiin milloin mistäkin eikä kyse todellakaan ole mistään manipuloinnista! Olen vaan herkkä ja väsyneenä vielä herkempi. En edes halua, että kyyneliin reagoidaan yhtään millään tavalla, ja toivonkin, että ne jätettäisiin täysin huomiotta. Inhoan sitä, jos joku alkaa tenttaamaan, että mikä minulla on, kun ei koskaan ole kyse mistään ihmeellisestä.
No tuohan on ihan eri asia, kun asenteesi on tuo etkä samalla vaadi, tai parjaa ties mistä. Ei se pelkkä itkeminen sitä tee, mutta asiasta numeron tekeminen. Ja totta sekin, että joskus ne on ne toiset reagoivat siihen itkuun voimakkaasti ja silotellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalista manipulointia. Jotkut ihmiset osaa käyttää tunteitaan aseena muiden ihmisten pakottamiseksi mielensä mukaiseen malliin. Ja kaikki pyörii sen oman itsen ympärillä, ja itse on aina se suurin uhri ja kärsijä. Nuo ovat todella epämiellyttäviä ja raskaita ihmisiä jos niistä on millään tavalla riippuvainen.
Tätä olen joskus miettinyt. Mutta toisaalta työkaveri on hyvin oikeudenmukainen ja empaattinen ihminen, osaa kyllä huomioida muutkin. Joskus vain menee ylitulkinnaksi ja hän usein pohtii sitä mitä muut hänestä ajattelevat, pienistäkin jutuista jää kelaamaan että mitä tästä puhutaan jne - vaikka juttu olisikin toisille vain olankohautuksella ohi menevä.
Mutta täytyypä nyt vain ottaa etäisyyttä. Tässä lyhyen ajan sisällä tullut useampi tilanne päälle niin siksi tämä on pyörinyt mielessä enemmän.
Ap
Se että käyttäytyy manipuloivasti ei tarkoita sitä, että käytös olisi aina täysin tietoista ja laskelmoitua muiden hyväksikäyttöä. Monet eivät tätä hoksaa ja siksi älähtävät, jos sanoo esim. juurikin tietynlaista itkukäyttäytymistä manipuloivana. Työkaverisi luultavasti on oikeastikin herkkä, mutta tuollainen käytös on siitä huolimatta muita manipuloivaa ja oman edun tavoittelevaa. Herkät, henkisesti jotenkin rajoittuneet, huonossa mielenterveydellisessä- tai elämän tilanteessa olevat ihmiset aika herkästi voivat syyllistyä tuollaiseen, vaikka olisivatkin oikeasti ihan mukavia ja sydämellisiä ihmisiä.
Se ei siis tee ihmisestä automaattisesti ikävää ja ilkeää ihmistä, vaan se voi olla keino millä tavalla he vain ovat tottuneet selviytymään näistä vastoinkäymisistä. Ja koska se useasti saa muut ihmiset varpailleen ja joustamaan, tätä käytöstä jatketaan koska sehän toimii.
Entä jos käytöstä ei huomioi kukaan ja sitä tapahtuu silti? Mistä silloin on kyse? Opitusta manipulointitavasta?
En tiedä, ehkä. Vaikea se on kaikkien motiiveja missäkin tilanteissa tietää.
Voisiko olla univajeessa tai vaikka väärien lääkkeiden vaikutuksen alaisena? Itsellä myös itku herkässä ja siitä pois oppiminen ei ole työpaikan asia. Väsyneenä muutos on vieläkin hankalampaa, enkä oikeasti minäkään haluaisi muuta kuin että voisin kontrolloida tunteitani paremmin. Ilman ylimääräistä huomiota.
Kuulostaa kovasti siltä, että on joutunut aikaisemmissa työpaikoissa työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja on siksi tottunut ottamaan stressiä kaikesta liiallisuuksiin asti. Reagoi vahvasti koska on oppinut että mokailusta sakotetaan rankasti ja että työkaverit toivovat hänelle pahaa eivätkä esimiehet pidä hänen puoliaan. Olen työelämässä kohdannut vastaavia tapauksia useamman.
Mä juttelisin tälle herkälle työkaverille ja olisin hänelle turvallinen väylä käsitellä asioita. Mutta olenkin terapeutti :)
Jotkut ovat hyvin itsekriittisiä, joten kaikki korjaava palaute on kova isku itsetunnolle. Ehkä työkaverisi on elänyt lapsuutensa suurennuslasin alla ja häntä on kriittisesti arvosteltu jatkuvasti, ehkä koulukiusattu ja sen jälkeen työpaikkakiusattu. Joillain on suuria vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa tai he muuten vain ottavat suurta stressiä monen mielestä pienistä asioista. Mutta jos asiaa katsoo tämän työkaverin kengistä, se näyttääkin ihan loogiselta. Itseään on kovin vaikeaa muuttaa, vaikka toivoisikin muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on aika yksinkertainen ja typerä i.....
ap on ilkeä kiusaaja
tuosta syystä voi antaa potkut.