Itkuherkkä työkaveri, miten jaksaa

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee helposti kyyneleet silmiin milloin mistäkin eikä kyse todellakaan ole mistään manipuloinnista! Olen vaan herkkä ja väsyneenä vielä herkempi. En edes halua, että kyyneliin reagoidaan yhtään millään tavalla, ja toivonkin, että ne jätettäisiin täysin huomiotta. Inhoan sitä, jos joku alkaa tenttaamaan, että mikä minulla on, kun ei koskaan ole kyse mistään ihmeellisestä.

Tämä on hyvä pointti. Ja eihän herkkyys ole huono asia, ymmärrän että itku voi tulla monesta asiasta. Olen ignoorannut työkaverini itkut usein tästä syystä: monella voi ne kyyneleet tulla helposti eivätkä halua tehdä siitä numeroa.

En siis täysin kylmästi jättänyt huomiotta, mutta tietyllä varovaisuudella suhtautunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kovasti siltä, että on joutunut aikaisemmissa työpaikoissa työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja on siksi tottunut ottamaan stressiä kaikesta liiallisuuksiin asti. Reagoi vahvasti koska on oppinut että mokailusta sakotetaan rankasti ja että työkaverit toivovat hänelle pahaa eivätkä esimiehet pidä hänen puoliaan. Olen työelämässä kohdannut vastaavia tapauksia useamman. 

Olen vähän samaa joskus miettinyt. On kovin itsekriittinen ja tekee vähän niinkuin hädissään vääriä johtopäätöksiä. Mitenkä saisikin työkaverin horisonttia vähän laajemmaksi - eli näkisi, että ei tässä kukaan hänen tekemisiä tai virheitä kyttää tai odota että kohta tuo mokaa. Virheitä sattuu kaikille, mutta se syyllisen etsiminen ei ole aina hedelmällisin tapa ratkaista asioita.

Ap

Olisit ap empaattisempi tätä ihmistä kohtaan. Mitä itse toivoisit jos olisit itse tämä henkilö?

Mitä vikaa sinussa on, ap?  Olet varmaan täydellisyyden perikuva siellä työyhteisössä. Inhottavaa ruotia työkaveria tuolla tavalla täällä keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa sinussa on, ap?  Olet varmaan täydellisyyden perikuva siellä työyhteisössä. Inhottavaa ruotia työkaveria tuolla tavalla täällä keskustelupalstalla.

Vaikka mitä vikaa. Mutta annan toisille työrauhan, en kulje vänkäämässä, valittamassa ja viemässä toisten työaikaa. Meillä on hyvä työyhteisö mutta varmasti kukin meistä käy ajoittain toistensa hermoille, sen verran pitkään ollaan keskenämme työskennelty. Jos jatkuvasti joutuu miettimään miten asiansa ilmaisisi ettei tule väärintulkinnoille tilaa tai miten työskennellä tehokkaasti yhteisessä projektissa ilman että toinen kuormittuu heti niin alkaahan se harmittamaan jossain vaiheessa.

Työpaikalla täytyy osata pitää tunteensa kurissa. Ei toisten pidä orjailla tuollaista ihmistä. Ymmärrettävästi ihmiset ovat erilaisia ja jonkun verran sietokykyäkin tarvitaan.

Mutta jos asiat menevät siihen pisteeseen, että yhtä ihmistä aletaan orjailla, eikä hänelle uskalleta normaaliin tapaan puhua, niin jotain tarttis tehdä.

Ehkä jonkinlainen puhuttelu olisi paikallaan.

Sehän olisi tietenkin esimiehen tehtävä. Jokainen voi kuitenkin vetää omat rajat, ettei huomaa kohta olevansa jonkun sätkynukke.

Tunnen tuskasi ap.

Itse olen johtoasemassa useissa projekteissa, useilla näillä on määräaika ja osittaisia tavoitteita ja jokaisessa projektissa omat työntekijänsä.

Aina määräaikojen tai välitavoitteiden määräaikoina joutuu muutamaa tekijää patistelemaan omien tehtäviensä lomassa. Osalle voi vaan sanoa "Tämä tarvitaan tän viikon perjantaina ymmärrätkö??" Ja homma hoituu, sitten on nämä pari uniikkia lumihiutaletta joiden kanssa pitää ensin jutella liibalaabaa ja olla niin ihq kaveria ja sitten varovasti kysellä voisiko asia edetä.. Kun tekisi mieli ravistella ja kirkua että tähän sut palkattiin, voitko vaan hoitaa nämä asiat kyselemättä/ patistamatta???

Eivät ole itse palkkaamiani eli näillä mennään mutta kuten sanoin, tunnen tuskasi.

Vierailija kirjoitti:

Olisit ap empaattisempi tätä ihmistä kohtaan. Mitä itse toivoisit jos olisit itse tämä henkilö?

Hyvä kysymys. Kuuntelevana korvana ollaan oltu usein, mutta mitä muuta tehdä kuin kuunnella? Ymmärtää toki voi, mutta mihin pisteeseen saakka? Toki ollaan oltu ystävällisiä, ei meillä konflikteja ole ollut. Mutta ne omatkin työt pitäisi tehdä, ei aina pysty kuuntelemaan, myötäilemään, tasoittelemaan. Ja kun ne kriisit eivät yleensä tule aiheesta vaan aiheen vierestä, vääristä johtopäätöksistä tai sellaista asioista joissa kaikki olemme ns samassa veneessä.

Annan esimerkin, keksitty mutta aika lähellä oikeasti tapahtunutta: kaupunki kieltää säästösyistä henkilöstöltä autojen sisälämmittimien käytön. Tämähän koskee kaikkia joilla on auto ja kaikkia harmittaa. Kahvihuoneissa sadatellaan. Työkaveri ottaa tämän raskaasti ja henkilökohtaisesti: käy kollegoiden ovilla hätäilemässä ja menee esimiehelle puhumaan kahden kesken pitkän keskustelun. Monen päivän selkkaus. Näitä kun tulee useita, niin empatiakykyä ei enää tahdo löytyä.

Huomenna menet esimiehen juttusille tästä henkilöstä ap, kun työt alkaa.  Tuo henkilö kärsii itsekin, mutta myös sinäkin. Voisiko joku toinen homma olla hänelle parempi?  Onko häntä ohjattu työterveyteen. Oletan että sinä ap olet mies ja tämä itkuherkkä nainen?

Muakin ärsyttää, koska hän kohdistaa tuota pahoinvointiaan samalla myös esim muhun, enkä todellakaan jaksa kannatella itteäni vanhempaa ja kokeneempaa työkaveria jonka vastuulla esim mun perehdyttäminenkin oli. Vastuuton ihminen joka alkaa itkeä jos hänelle sanoo nätisti asioista. Aina näkee vaan ittensä, ei koskaan huomioi muita. Pahimmissa tapauksissa suuttuu muille millon mistäkin ja huutaa ja joutuu palavereihin kuuntelee tätä angstia ja sitä kuinka kohdistaa sitä muihin ja uhriutuu.sitten joutuu pakotetuksi vieraan ihmisen ongelmiin. Korottanut myös ittensä muiden yläpuolelle ottamatta kuitenkaan vastuuta juuri mistään. Äärimmäisen myrkyllinen ja raskas ihminen.

Kuulostaapa nykyiseltä työkaverilta kovasti, ikä vaan ei täsmää. Raskas tyyppi ollut alusta asti. Hänellä on eräs perussairaus ja on myös hieman ulkonäöltään poikkeava. Luulen että on ehkäpä jopa tullut kiusatuksi lapsena ja nuorena. Joka tapauksessa, työssä sählää koko ajan. Selittää sekavia juttuja ja muistin kanssa koko ajan ongelmia. Hutiloi kun panikoi ehtiikö, osaako, pystyykö. No, kuinka siinä sitten muuten kävisikään kuin että kaikki menee puihin.

Jokainen aamu alkaa selvittelyllä kuka tekikään nyt ja mitä. Melko rasittavaa kun kyseessä on aikuinen ihminen ja seinillä on listoja ja ohjeet. Silti kyselee pitkin päivää. Säntäilee edestakaisin hätäisenä, singahtelee milloin mihinkin ja tekee samalla melko turhia asioita. Ei osaa priorosoida tehtäviä eikä jäsentää toimiaan. Muuttelee järjestystä ja toimintatapoja, aiheuttaa siksi sekavia tilanteita ja myöhästymistä päivän aikatauluista.

Suuttuu pienestäkin ohjeesta tai kritiikistä ja väittää joka asiassa vastaan vaikka onkin väärässä. Valahtaa heti itsesääliin ja - ruoskintaan kun mokaa vähänkin, vaikkei kukaan ole haukkunut. Viimeisin oli nyt että ensin hän teki työn miten sattuu ja kun sitten sanoin asiasta tiukasti hänelle niin kappas, kävi itkeä tillittämään. Seuraavana aamuna kutsuin esimiehen meitä tapaamaan, asian käymään läpi ja kas, taas pillahti itkuun pomon edessä. Mietin että onko tämä vain manipulointia että saa tahtonsa läpi vai onko hieman mt-ongelmia ja yliherkkä sekä ammattitaito hakusessa. Ikävä työkaveri. Haluaisin että hän lähtisi. Edellisessä paikassa ollut myös ongelmia. 

YksVaan1 kirjoitti:

Mä juttelisin tälle herkälle työkaverille ja olisin hänelle turvallinen väylä käsitellä asioita. Mutta olenkin terapeutti :)

Jotkut ovat hyvin itsekriittisiä, joten kaikki korjaava palaute on kova isku itsetunnolle. Ehkä työkaverisi on elänyt lapsuutensa suurennuslasin alla ja häntä on kriittisesti arvosteltu jatkuvasti, ehkä koulukiusattu ja sen jälkeen työpaikkakiusattu. Joillain on suuria vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa tai he muuten vain ottavat suurta stressiä monen mielestä pienistä asioista. Mutta jos asiaa katsoo tämän työkaverin kengistä, se näyttääkin ihan loogiselta. Itseään on kovin vaikeaa muuttaa, vaikka toivoisikin muutosta. 

Ymmärrän molempien kirjoitusten ajatuksen mutta sanoisin että työpaikka ei ole kenenkään terapia. Ei ole muiden työntekijöiden tehtävä kannatella ja loputtomiin ymmärtää näitä herkkiä outolintuja jotka menevät täysin tolaltaan asioista joista muut yleensä eivät mene. Joustaa voi ja jonkun verran ymmärtääkin mutta jos toisen itkeskely ja omituinen käytös alkaa kuormittamaan muita ja häiritsee työn tekemistä, on aika miettiä ohjataanko tuollainen henkilö työterveyden piiriin. Työnantaja on palkannut meidän tekemään tietyt työt, työkavereiden ei tarvitse olla ystäviä ja loputtomia ymmärtäjiä. Tehdään vain ne työt, se riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Emotionaalista manipulointia. Jotkut ihmiset osaa käyttää tunteitaan aseena muiden ihmisten pakottamiseksi mielensä mukaiseen malliin. Ja kaikki pyörii sen oman itsen ympärillä, ja itse on aina se suurin uhri ja kärsijä. Nuo ovat todella epämiellyttäviä ja raskaita ihmisiä jos niistä on millään tavalla riippuvainen.

Tämä. Olen joutunut koko elämän kestämään äidiltä tuota, kunnes kuormituin niin paljon, että pistin välit poikki. Tuo on oikeasti henkistä terroria muita kohtaan, että heti kun joku ei miellytä, niin vedetään joku draamakohtaus ja aletaan uhriutua. Vastenmielisin ihmistyyppi.

Väärässä työssä. Työpisteen tai työpaikan vaihdos olisi paikallaan. Mikä onkin sitten esimiesten vastuulla ja tehtävä. On liikaa ymmärretty ja joustettu ja otettu huomioon ja silitetty päätä ja kannustettu ja tuotu nenäliinaa... Ja mitä saatiin, entistä enemmän itkua ja parkua.

Työssä on aina tavoitteet ja tällaiset tekevät työstä raskasta draamoineen ja itsekeskeisyyksineen. Esimiehen pitäisi olla myös jämäkkä, ei pelkästään ymmärtävä joustaja, muuten toiset työntekijät väsyvät liikaa. Useinhan on niin, ettei se työmäärä rasita, vaikka olisi kuinka iso, vaan ne työkaverit, jotka eivät sovi tai ole päteviä tehtäviinsä. Tässä on tavallaan esimiehen moka, kun ei ole jo hoitanut työtään.  

Vierailija kirjoitti:

Olisit ap empaattisempi tätä ihmistä kohtaan. Mitä itse toivoisit jos olisit itse tämä henkilö?

Ei empatian varjolla voi vaatia sitä, että jonkun pitäisi oman jaksamisensa uhalla hyssytellä ja paapoa epävakaasti käyttäytyvää aikuista ihmistä. Etenkään työpaikalla. Tuosta aloittajan työkaverin käytöksestä kärsii mitä todennäköisimmin koko työyhteisö mutta työkaveri tuskin osaa asettua muiden asemaan. Hänellä on varmasti niin paha olo, ettei sen vuoksi siihen kykene ja juuri siksi hän tarvitsisi ehdottomasti ammattiauttajan apua. Työpaikka ei ole oikea ympäristö vakavien henkilökohtaisten ongelmien käsittelyyn, johtuipa ongelmallinen käytös sitten päihdeongelmasta, neuroepätyypillisyydestä, hoitamattomista traumoista tai siitä, ettei hän vain pärjää työssään eikä sovellu siihen.

Aloituksesta on puolitoista vuotta aikaa, joten toivottavasti aloittajan työkaveri sai tarvitsemaansa apua ja tilanne työpaikalla on päässyt normalisoitumaan.

Mehän ei sit tiedetä muuta kuin mitä ap on tänne kertonut. Vastapuolen näkemys asiaan voi olla aivan erilainen. Ap todella tiukalla kammalla ruotii täällä työkaverinsa vikoja ja kertoo niitä julkisella palstalla. Jos tällainen tulisi työkaverin tietoon niin mitä se on, työpaikkakiusaamista. 

Ap on tähän mennessä kertonut, että kollega itkee töissä ja hän on suhtautunut siihen kylmästi. Tässä esitetään kollega tunteellisena, liian herkkänä, manipuloivana, rasitteena työyhteisölle ja etsitään jopa neuvoa siihen miten saisi kollegaa asiallisesti lytättyä vielä alemmas.

Onko ap kollegan esimies vai työkaveri? Se, että ap etsii keinoja miten kouluttaa kollegaa on aika kylmäävää. Esimiehen velvoite on puuttua kollegan käytökseen jos niikseen on. Ei ap.n. Jotenkin nyt tulee mieleen että ap ei ole ihan kaikkea kertonut ketjussaan.

 Manipuloiva psykopaatti narsisti käyttää myös itkemistä tehokkaana aseenaan.

Itkeminen voi olla myös tietoista tai tiedostamatonta huomion kerjäämistä tai vallankäyttöä. Monissa parisuhteissa käytetään valtaa itkemällä. Saadaan oma tahto läpi kun itketään. 

Todella raskasta. Tiimipalaverissa ja työyhteisössä on joskus joutunut kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan itkua ja avautumista. Henkilö kyllä ymmärsi lähteä, työ ei hänen herkkyydelleen ollut sopiva. 

Ja kyllä ymmärrystä annoin, mutta jatkuva itkeskely käy työyhteisöllekin raskaaksi. Etenkin, kun on yritetty ja yritetty kannustaa/lohduttaa.