Varatusta tykkääminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen kommenttiin viitaten niin olisiko ongelma juuri tuossa että mikään ihastus ei kestä loputtomiin ja jos et ole ollut kovin aito alunperin (eli olet miettinyt miten saat jonkun hurmattua, miettinyt mitä sanot, miten käyttäydyt ja minkälaisen "olemuksen" otat itsellesi --> miten viittasitkin noissa edellisissä kommenteissa) niin ei sellaista esitystä pysty loputtomiin ylläpitää ja lopulta totuus tulee ilmi. Ikäänkuin juuri kupla puhkeaa, se ei ole ollut rehellistä alunperinkään ja aitous on puuttunut. Sellaista aitoutta kannattaa ylläpitää elämässä ja rehellisyyttä myös itselle, se on lopulta se asia joka kantaa ja tuo elämääsi oikeita ihmissuhteita.

Se ihminen johon ihastutaan on kyllä ihan aito minä, ihan yhtä todellinen kuin sekin minä joka lopulta karkottaa. Ehkä jopa todellisempi. Sillä kuplahetkellä minä olen täysin tunteen vietävänä enkä esitä mitään. Liika miettiminen tulee kuvaan vasta siinä vaiheessa kun hurahtaminen hiipuu.

-Ap

Ap, tämä ja edellinen viestisi on todella hyvää pohdintaa ja tunnistan niistä myös omaa käyttäytymismalliani. On jotenkin lohduttavaa kuulla, että jokin muukin ajattelee näin ja omaa samantyyppisiä kokemuksia. Itselläni on monen monta ihmissuhdetta mennyt taas niin, että mies ihastuu minuun heti täysillä, lähes hullaantuu, ja itse lämpenen vähän hitaammin, mutta toisen ihailu vahvistaa omaa ihastumistani. Hetken aikaa on ihanaa ja ollaan molemmat ihastuneita toisiimme, mutta sitten miehen kiinnostus alkaa pikkuhiljaa hiipua, kun taas oma kiinnostukseni vahvistuu. Tällöin usein on käynyt niin, että juttu loppuu miehen puolelta ja minä jään suremaan ihastuksen perään. Minulle jää kuukausiksi arvottomuuden tunne, juuri se etten kelpaa ja etten ollut tarpeeksi hyvä, etten vain ollut tarpeeksi. Ja jään miettimään syitä, miksi toisen kiinnostus loppui ja mitä tein väärin tai miksi en ollutkaan sopiva. Ja kierre jatkuu, kun tapaan seuraavan tyypin, johon ihastun. Jotain vikaa minussa tai käytöksessäni täytyy olla, jos kuvio on usein tämä sama. Olenko liian innokas jossain vaiheessa, joka työntää toista kauemmas? Ihastunko vääriin miehiin? Ja miten hitossa voi olla niin vaikeaa päästä ihastuksen tunteista eroon, vaikka tietää, että juttu on ohi ja jopa joskus tajuaa itsekin järjellä, ettei suhteesta olisi lopulta tullutkaan mitään järkevää kyseisen miehen kanssa. Silti sydän itkee perään. Ehkä olen liian tunteellinen ja päädyn lopussa ylianalysoimaan suhteen loppua itsekseni omassa päässäni viikkokausia.

Minä luulen, että minun juttuni menee yleensä pieleen jo kohteen valinnassa. Eli minä ihastun vain suhteissa, jotka alitajuisesti aistin tuhoon tuomituiksi. Lisäksi itse sabotoin ne jutut joista uhkaisi vahingossa tullakin jotain todellista. Pohjimmiltaan ehkä pelon takia. Sitä minä en ole vielä hahmottanut, mitä minä pelkään.

Sen puolen asiasta ymmärrän jo suht selkeästi, että pohjimmiltaan elän uudelleen vanhempieni avioeroa ja siihen liittyvää hylkäystraumaa. Sitä kokemusta, että joku joka on ensin tykännyt minusta ei tunnukaan enää tykkäävän, mutta tällä kertaa kaikki onkin toisin ja vihdoin minä keksinkin sen jonkun taikatempun jolla saan simsalabim hänet tykkäämään minusta uudelleen. Minä löytäisin vihdoin sen vastauksen jota olen koko elämäni etsinyt. Mutta sitä minä en vielä ole ymmärtänyt, miksei se onnellisesti päättyvä korjaava kokemus kuitenkaan sitten pohjimmiltaan kelpaa. Jos se olisi tarjolla, minä lähes varmasti panikoisin ja pakenisin.

-Ap

Sinulla on ns. trauma bond. Jos englanninkieli taipuu, Youtube on täynnä videoita aiheesta.

Sinä alitajuisesti rakastut nimenomaan miehiin, joita et voi todellisuudessa saada (varattuja tai muuten vaan ei tarpeeksi kiinnostuneita sinusta). Yrität alitajuisesti korjata lapsuuden hylkäystrauman siten, että tällä tarinalla nyt aikuisuudessa olisikin onnellinen loppu, että saisitkin kohteen itsellesi ja elisit onnellisena hänen kanssaan loppuelämän.

Yrität pakonomaisesti juuri siksi suhdetta miehiin, joita et voi saada. Koska sinun alitajuisesti pitää korjata se pirun trauma, kun lapsuudessa et saanut sitä rakkautta ja koit hylkäyksen. Niin sen takia sen miehen pitää lähtöasetelmissa ollakkin se saavuttamaton, etäinen tai varattu, jotta sinä pääset pakonomaisesti korjaamaan sen tilanteen ja muuttamaan sen lapsuudessa koetun surullisen lopun onnelliseksi lopuksi.

Tää tulee olee sulla loputon kierre, koska yrität korjata sitä todella syvää alitajuista traumaa saavuttamattomien miesten tavoittelulla.

Trauma bondiin on olemassa hoitoja, mutta terapeutin pitää olla perehtyny niihin. Youtubessa on kyllä paljon terapeuttien videoita tästä aiheesta. Esim. breaking the trauma bond.

Aika pitkälti noin. Tosin olen nyt tunnistanut, että minulla tuo trauma bond on vielä vähän kompleksisempi johtuen eräänlaisesta kaksoistraumasta. Väkivaltatrauma yhdeltä puolelta ja hylkäystrauma toiselta. Menemättä sen enempää tarkempiin yksityiskohtiin, olen tajunnut että väkivaltatrauman triggerien aktivoituminen on aikuisiällä ennenkin johtanut hylkäystrauman toistamiseen. En pelkästään hae ratkaisua siihen hylkäykseen, vaan haen turvaa. Sisäinen lapseni ei taida ymmärtää tervettä tasapainoista kiintymystä. Se ymmärtää vain sellaisen kiintymyksen, jossa ollaan joko emotionaalisesti saatavilla mutta vahingoittavia, tai sellaisen jossa ollaan turvallisia mutta etäisiä ja hylkääviä. Kun joku vahingoittaa, etsin kiintymyssuhdetta jossa tulen torjutuksi, koska joku pieni osa hyvin syvällä minun päässäni tulkitsee sen merkiksi turvallisuudesta.

-Ap

Ei, vaan haet tuttuutta alitajuisesti. Se on sinulle tuttua, se on ainut mitä tiedät. Se on ainut mihin kasvoit ja missä opit toimimaan ja minkä tiedät, miten sen dynamiikka toimii. Se ei siis välttämättä tunnu turvalliselta eikä hyvältäkään, mutta se on tuttua. Ja sitä vielä yrität alitajuisesti korjata, mitä et pystynyt aikoinaan korjaamaan. Nää kaikki on tiedostamattomia prosesseja, joita ihmiset tekee ja toistaa eikä ne sitä itse ees tajua.

Ainakin näin nuo terapeutit hokevat Youtubessa (joka on täynnä näitä hyviä terapiavideoita). Eli "it is familiar".

Juu, olen tietoinen tuosta tuttuuden teoriasta ja uskon kyllä siihenkin. Turvallisuudesta puhuin tässä yhteydessä tuosta kaksoistraumataustasta johtuen. Nimenomaan uskon jollain tavalla hakevani turvaa tällaisesta dynamiikasta, koska olen lapsena joutunut hakemaan turvaa välttelevää kiintymyssuhdettyyliä edustavasta ihmisestä kun se ikäänkuin lämpimämpi ja välittömämpi suhde on ollut samalla epävakaa ja vaarallinen. Elämänvaiheissa, joissa perusturvallisuuden tunteeni ei ole ollut uhattuna olen pystynyt muodostamaan ainakin jollain tapaa tasapainoisempia ihmissuhteita. Tämän hetkisessä elämäntilanteessani on kuitenkin useampia elementtejä, jotka aktivoi nimenomaan sitä vanhaa väkivaltatraumaa. Uskon sen altistavan tällaiselle hieman epätoivoiselle ripustautumiselle ihmiseen joka jollain tasolla edustanee sitä lapsuuden turvallista mutta etäistä aikuista. Minä tunnen vain kahdenlaista rakkautta, joista toinen on vaarallinen ja toinen hylkäävä. Mitä kipeämmin joku tilanne kutittelee ensiksi mainittua sitä alttiimpi olen hakemaan sitä jälkimmäistä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Tottakai varatusta saa tykätä, ihmisiä ne on varatutkin. Outoa ylipäätään rajata ihmisiä sen mukaan onko varattuja vai ei.

Riippuu tykkäämistavasta. Jos se tykkääminen on hurjan voimakasta ja vaikeasti hallittavaa ja sisältää romanttisia ja seksuaalisia elementtejä, niin kyllä sellainen tilanne on omiaan aiheuttamaan ongelmia. Kaverina tykkääminen tietysti eri.

-Ap

Ap, haalenisiko tunteesi, jos tämä varattu mies lirkuttelisi monille muillekin naisille, flirttailisi estoitta? Että et olisi hänen ainoa salaisuutensa siis. 

Joskus tunteet voivat kuolla tuollakin tavoin, eli että et ollutkaan hänelle mikään ainutlaatuinen, vaan olitkin vain haaremin yksi naisista, yksi monien joukosta. Et mitään erityistä juuri hänelle.

Voisiko silloin tunteesi tuota varattua kohtaan kuolla?

ap vastaatko?

Vierailija kirjoitti:

Ap, haalenisiko tunteesi, jos tämä varattu mies lirkuttelisi monille muillekin naisille, flirttailisi estoitta? Että et olisi hänen ainoa salaisuutensa siis. 

Joskus tunteet voivat kuolla tuollakin tavoin, eli että et ollutkaan hänelle mikään ainutlaatuinen, vaan olitkin vain haaremin yksi naisista, yksi monien joukosta. Et mitään erityistä juuri hänelle.

Voisiko silloin tunteesi tuota varattua kohtaan kuolla?

Ei pelkästä flirtistä, mutta jos paljastuisi että on muidenkin kanssa samanlaista kuin minun kanssani niin silloin ehkä joo. Vakuuttaisi minut siitä, etten ollut tärkeä, en olisi ollut vaikka tilanne olisi toinen enkä tule koskaan olemaan vaikka tilanne muuttuisi. Varmaan se helpottaisi.

Tosin ei kai sillä ole väliä. Ei ylipääsy voi roikkua sen varassa mitä toinen tekee. Minun pitää ihan itse päästää irti. Todeta, että minä haluan jonkun joka tietää haluavansa minut.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, haalenisiko tunteesi, jos tämä varattu mies lirkuttelisi monille muillekin naisille, flirttailisi estoitta? Että et olisi hänen ainoa salaisuutensa siis. 

Joskus tunteet voivat kuolla tuollakin tavoin, eli että et ollutkaan hänelle mikään ainutlaatuinen, vaan olitkin vain haaremin yksi naisista, yksi monien joukosta. Et mitään erityistä juuri hänelle.

Voisiko silloin tunteesi tuota varattua kohtaan kuolla?

Ei pelkästä flirtistä, mutta jos paljastuisi että on muidenkin kanssa samanlaista kuin minun kanssani niin silloin ehkä joo. Vakuuttaisi minut siitä, etten ollut tärkeä, en olisi ollut vaikka tilanne olisi toinen enkä tule koskaan olemaan vaikka tilanne muuttuisi. Varmaan se helpottaisi.

Tosin ei kai sillä ole väliä. Ei ylipääsy voi roikkua sen varassa mitä toinen tekee. Minun pitää ihan itse päästää irti. Todeta, että minä haluan jonkun joka tietää haluavansa minut.

-Ap

Totta kai voi. Et näytä muuten pääsevän yli, kun mielessäsi on ehkä alitajuisesti se fantasia, että olit kuitenkin miehelle jotain ainutlaatuista ja hän oikeasti haluaisi vain sinut. Ja että hänellä oli näitä tunteita ja tämä yhteys vain sinun kanssasi. Tämän kuvitelman takia, et nyt pääse yli tästä.

Siksipä olisi tosi hyvä sun saada selville, että onko hän ollut tällainen muidenkin naisten kanssa. Ja silloin oikeasti sun tunteesi voisi vihdoin kuolla ja pääsisit vihdoinkin äijästä yli, kun tietäisit varmasti, että samanlaista puhetta ja viestienvaihtoa ja tekoja on ollut muidenkin kanssa. Siinä tunteet karisee tehokkaasti. Mulle ainakin kävi näin.

Niin kauan pidät miehestä henkisesti kiinni, kun luulet olevasi jotain ainutlaatuista hänelle, vaikka hän ei siis olosuhteiden pakosta sun matkaan lähtenytkään. Tähän suurin syy hänen vaimonsa tietenkin ja elämäntilanne, missä hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, haalenisiko tunteesi, jos tämä varattu mies lirkuttelisi monille muillekin naisille, flirttailisi estoitta? Että et olisi hänen ainoa salaisuutensa siis. 

Joskus tunteet voivat kuolla tuollakin tavoin, eli että et ollutkaan hänelle mikään ainutlaatuinen, vaan olitkin vain haaremin yksi naisista, yksi monien joukosta. Et mitään erityistä juuri hänelle.

Voisiko silloin tunteesi tuota varattua kohtaan kuolla?

Ei pelkästä flirtistä, mutta jos paljastuisi että on muidenkin kanssa samanlaista kuin minun kanssani niin silloin ehkä joo. Vakuuttaisi minut siitä, etten ollut tärkeä, en olisi ollut vaikka tilanne olisi toinen enkä tule koskaan olemaan vaikka tilanne muuttuisi. Varmaan se helpottaisi.

Tosin ei kai sillä ole väliä. Ei ylipääsy voi roikkua sen varassa mitä toinen tekee. Minun pitää ihan itse päästää irti. Todeta, että minä haluan jonkun joka tietää haluavansa minut.

-Ap

Totta kai voi. Et näytä muuten pääsevän yli, kun mielessäsi on ehkä alitajuisesti se fantasia, että olit kuitenkin miehelle jotain ainutlaatuista ja hän oikeasti haluaisi vain sinut. Ja että hänellä oli näitä tunteita ja tämä yhteys vain sinun kanssasi. Tämän kuvitelman takia, et nyt pääse yli tästä.

Siksipä olisi tosi hyvä sun saada selville, että onko hän ollut tällainen muidenkin naisten kanssa. Ja silloin oikeasti sun tunteesi voisi vihdoin kuolla ja pääsisit vihdoinkin äijästä yli, kun tietäisit varmasti, että samanlaista puhetta ja viestienvaihtoa ja tekoja on ollut muidenkin kanssa. Siinä tunteet karisee tehokkaasti. Mulle ainakin kävi näin.

Niin kauan pidät miehestä henkisesti kiinni, kun luulet olevasi jotain ainutlaatuista hänelle, vaikka hän ei siis olosuhteiden pakosta sun matkaan lähtenytkään. Tähän suurin syy hänen vaimonsa tietenkin ja elämäntilanne, missä hän on.

Mutta sinä lähdet nyt siitä oletuksesta, että niitä muita väistämättä on. Eihän se pidä paikkaansa. On varsin mahdollista ja tiettyjen seikkojen valossa jopa melko todennäköistä ettei ole, ja siitä huolimatta yli on päästävä. Joskus on osattava päästää irti riippumatta siitä, oliko toiselle ainutlaatuinen vai arvoton vai jotain siltä väliltä. Todettava, ettei sillä yksinkertaisesti ole väliä. Ainut millä on väliä on se, ettei se ihminen valitse olla täällä. Syyt on oikeastaan lopulta epäolennaisia. Mahdollinen ainutlaatuisuuskin on epäolennaista, jos ei se johda tekoihin.

-Ap

Kunpa tilanne ratkeaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, haalenisiko tunteesi, jos tämä varattu mies lirkuttelisi monille muillekin naisille, flirttailisi estoitta? Että et olisi hänen ainoa salaisuutensa siis. 

Joskus tunteet voivat kuolla tuollakin tavoin, eli että et ollutkaan hänelle mikään ainutlaatuinen, vaan olitkin vain haaremin yksi naisista, yksi monien joukosta. Et mitään erityistä juuri hänelle.

Voisiko silloin tunteesi tuota varattua kohtaan kuolla?

Ei pelkästä flirtistä, mutta jos paljastuisi että on muidenkin kanssa samanlaista kuin minun kanssani niin silloin ehkä joo. Vakuuttaisi minut siitä, etten ollut tärkeä, en olisi ollut vaikka tilanne olisi toinen enkä tule koskaan olemaan vaikka tilanne muuttuisi. Varmaan se helpottaisi.

Tosin ei kai sillä ole väliä. Ei ylipääsy voi roikkua sen varassa mitä toinen tekee. Minun pitää ihan itse päästää irti. Todeta, että minä haluan jonkun joka tietää haluavansa minut.

-Ap

Totta kai voi. Et näytä muuten pääsevän yli, kun mielessäsi on ehkä alitajuisesti se fantasia, että olit kuitenkin miehelle jotain ainutlaatuista ja hän oikeasti haluaisi vain sinut. Ja että hänellä oli näitä tunteita ja tämä yhteys vain sinun kanssasi. Tämän kuvitelman takia, et nyt pääse yli tästä.

Siksipä olisi tosi hyvä sun saada selville, että onko hän ollut tällainen muidenkin naisten kanssa. Ja silloin oikeasti sun tunteesi voisi vihdoin kuolla ja pääsisit vihdoinkin äijästä yli, kun tietäisit varmasti, että samanlaista puhetta ja viestienvaihtoa ja tekoja on ollut muidenkin kanssa. Siinä tunteet karisee tehokkaasti. Mulle ainakin kävi näin.

Niin kauan pidät miehestä henkisesti kiinni, kun luulet olevasi jotain ainutlaatuista hänelle, vaikka hän ei siis olosuhteiden pakosta sun matkaan lähtenytkään. Tähän suurin syy hänen vaimonsa tietenkin ja elämäntilanne, missä hän on.

Mutta sinä lähdet nyt siitä oletuksesta, että niitä muita väistämättä on. Eihän se pidä paikkaansa. On varsin mahdollista ja tiettyjen seikkojen valossa jopa melko todennäköistä ettei ole, ja siitä huolimatta yli on päästävä. Joskus on osattava päästää irti riippumatta siitä, oliko toiselle ainutlaatuinen vai arvoton vai jotain siltä väliltä. Todettava, ettei sillä yksinkertaisesti ole väliä. Ainut millä on väliä on se, ettei se ihminen valitse olla täällä. Syyt on oikeastaan lopulta epäolennaisia. Mahdollinen ainutlaatuisuuskin on epäolennaista, jos ei se johda tekoihin.

-Ap

Eli tässä onkin sun ydinongelma.

Et usko, että mies on vehdannut kenenkään muun kuin sun kanssasi tällä tavoin vaimonsa selän takana.

Ja siksi et pääse yli.

Tiedätkös, netti on täynnä kaikkea, erityisesti naisia. Ja oikea maailma myös.

Jos mies on jo tuollainen häntäheikin tyyppinen, muiden perään katsoja jo avioliitossa ollessaan, mikä saa sut kuvittelemaan, että vain sun kanssas hän on jotain vehdannut ja antanut ymmärtää? Mies ei kuitenkaan tehnyt mitään teidän suhteenne toteuttamiseksi, vaan valitsi jäädä vaimonsa luokse. Eli ihan tyypillistä player-settiä ja silloin et taatusti ole ainut, jolle näin on tehty. Voit todellakin olla yksi monista, joiden kanssa mies on pitänyt vispilänkauppaa salaa eikä kenenkään kanssa vie sitä yhtään pidemmälle.

Hän hakee vain piristystä elämäänsä sivusuhteista tai niiden viritelmistä, flirtistä sun muusta. Miehet voi puhua ties mitä sontaa, teot on ne jotka ratkaisee, senhän sä tiedätkin.

Et pääse yli, koska et suostu uskomaan, etteikö hän olisi ollut tällainen muidenkin kanssa.

uppppp

uppppp

Kaikki kolme osapuolta koolle, niin saadaan ongelma ratkaistuksi. Ehkä et ole enää fantasiamaailmassasi, kun todellisuus paljastuu. Voi myös seurata hyvääkin eli parisuhde itsellesi.

iuppp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, haalenisiko tunteesi, jos tämä varattu mies lirkuttelisi monille muillekin naisille, flirttailisi estoitta? Että et olisi hänen ainoa salaisuutensa siis. 

Joskus tunteet voivat kuolla tuollakin tavoin, eli että et ollutkaan hänelle mikään ainutlaatuinen, vaan olitkin vain haaremin yksi naisista, yksi monien joukosta. Et mitään erityistä juuri hänelle.

Voisiko silloin tunteesi tuota varattua kohtaan kuolla?

Ei pelkästä flirtistä, mutta jos paljastuisi että on muidenkin kanssa samanlaista kuin minun kanssani niin silloin ehkä joo. Vakuuttaisi minut siitä, etten ollut tärkeä, en olisi ollut vaikka tilanne olisi toinen enkä tule koskaan olemaan vaikka tilanne muuttuisi. Varmaan se helpottaisi.

Tosin ei kai sillä ole väliä. Ei ylipääsy voi roikkua sen varassa mitä toinen tekee. Minun pitää ihan itse päästää irti. Todeta, että minä haluan jonkun joka tietää haluavansa minut.

-Ap

Totta kai voi. Et näytä muuten pääsevän yli, kun mielessäsi on ehkä alitajuisesti se fantasia, että olit kuitenkin miehelle jotain ainutlaatuista ja hän oikeasti haluaisi vain sinut. Ja että hänellä oli näitä tunteita ja tämä yhteys vain sinun kanssasi. Tämän kuvitelman takia, et nyt pääse yli tästä.

Siksipä olisi tosi hyvä sun saada selville, että onko hän ollut tällainen muidenkin naisten kanssa. Ja silloin oikeasti sun tunteesi voisi vihdoin kuolla ja pääsisit vihdoinkin äijästä yli, kun tietäisit varmasti, että samanlaista puhetta ja viestienvaihtoa ja tekoja on ollut muidenkin kanssa. Siinä tunteet karisee tehokkaasti. Mulle ainakin kävi näin.

Niin kauan pidät miehestä henkisesti kiinni, kun luulet olevasi jotain ainutlaatuista hänelle, vaikka hän ei siis olosuhteiden pakosta sun matkaan lähtenytkään. Tähän suurin syy hänen vaimonsa tietenkin ja elämäntilanne, missä hän on.

Mutta sinä lähdet nyt siitä oletuksesta, että niitä muita väistämättä on. Eihän se pidä paikkaansa. On varsin mahdollista ja tiettyjen seikkojen valossa jopa melko todennäköistä ettei ole, ja siitä huolimatta yli on päästävä. Joskus on osattava päästää irti riippumatta siitä, oliko toiselle ainutlaatuinen vai arvoton vai jotain siltä väliltä. Todettava, ettei sillä yksinkertaisesti ole väliä. Ainut millä on väliä on se, ettei se ihminen valitse olla täällä. Syyt on oikeastaan lopulta epäolennaisia. Mahdollinen ainutlaatuisuuskin on epäolennaista, jos ei se johda tekoihin.

-Ap

Eli tässä onkin sun ydinongelma.

Et usko, että mies on vehdannut kenenkään muun kuin sun kanssasi tällä tavoin vaimonsa selän takana.

Ja siksi et pääse yli.

Tiedätkös, netti on täynnä kaikkea, erityisesti naisia. Ja oikea maailma myös.

Jos mies on jo tuollainen häntäheikin tyyppinen, muiden perään katsoja jo avioliitossa ollessaan, mikä saa sut kuvittelemaan, että vain sun kanssas hän on jotain vehdannut ja antanut ymmärtää? Mies ei kuitenkaan tehnyt mitään teidän suhteenne toteuttamiseksi, vaan valitsi jäädä vaimonsa luokse. Eli ihan tyypillistä player-settiä ja silloin et taatusti ole ainut, jolle näin on tehty. Voit todellakin olla yksi monista, joiden kanssa mies on pitänyt vispilänkauppaa salaa eikä kenenkään kanssa vie sitä yhtään pidemmälle.

Hän hakee vain piristystä elämäänsä sivusuhteista tai niiden viritelmistä, flirtistä sun muusta. Miehet voi puhua ties mitä sontaa, teot on ne jotka ratkaisee, senhän sä tiedätkin.

Et pääse yli, koska et suostu uskomaan, etteikö hän olisi ollut tällainen muidenkin kanssa.

Minä luulen, että sinä projisoit tähän omia kokemuksiasi ja näet identtisenä sellaisetkin tilanteet, jotka eivät välttämättä sitä ole. En minä kuvittele, että olen varmasti ainut hairahdus, muttei minulla on varmuutta siihen toisenkaan suuntaan enkä saa itselleni valehdeltua että olisi. Fakta on, etten sitä voi varmasti tietää enkä voi ripustaa irrottautumista sen varaan.

Eikä se ehkä olekaan minulle yhtä oleellista kuin sinulle tuntuu olevan. Nyt kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin en minä koe tätä ikäänkuin muiden kautta. En usko, että se on tässä tärkeää. Voi olla toiselle ainutlaatuinen vaikka muita olisikin. Ja voi olla mitätön, vaikka ei olisikaan.

Siinä olet kyllä oikeassa, että teot puhuu puolestaan. Ja ne kertoo sitä karua kieltä, että oli niitä muita tai ei, niin minä en ainakaan ole tärkeä. Kyllä sen tiedon pitäisi yksinkin riittää luovuttamiseen. Ei kai siinä enää mitään mielikuvitushaaremia tarvita.

-Ap

Mielikuvitushaaremi :D

Joo ja olet ihan oikeessa siinä, että projisoin omaa kokemustani tähän, vaikkei sun tapauksessa sillä äijällä välttämättä oo mitään haaremia. Kunhan otin sen pointin esille vain. Ja just siks, että mikäli sillä äijällä ois haaremi, sun ois ehkä helpompi päästä yli siitä miehestä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvitushaaremi :D

Joo ja olet ihan oikeessa siinä, että projisoin omaa kokemustani tähän, vaikkei sun tapauksessa sillä äijällä välttämättä oo mitään haaremia. Kunhan otin sen pointin esille vain. Ja just siks, että mikäli sillä äijällä ois haaremi, sun ois ehkä helpompi päästä yli siitä miehestä sitten.

Voi olla. Itse olen vaan paininut sen kanssa, että olen toistuvasti hirveällä vaivalla saanut itselleni uskoteltua ettei häntä oikeastaan edes kiinnosta (ja olen melkein päässyt ylikin), ja sitten hän tekee tai sanoo jotain mikä vetää maton alta siltä koko psyykkaukselta ja olen taas lähtöruudussa. Ja tästä psyykkauksesta tulee kerta toisensa jälkeen vaikeampaa.

Minä ajattelen nyt, etten voi enää laskea ylipääsyä sen varaan, että uskottelen itselleni jotain joka ei ehkä ole totta. Tai jotain, jonka voi ainakin hyvin helposti saada näyttämään epätodelta kun oikein haluaa itseään huijata. Pitää vaan hyväksyä se epätietoisuus. En tiedä, olinko täysin merkityksetön lelu vai elämän suuri rakkaus jonka hän jättää pakottavassa tilanteessa väliin. Luultavasti totuus löytyy jostain siltä väliltä ja tarkkaa vastausta tuskin saan koskaan. Mutta pitää jotenkin löytää keino päästää irti siitä epätietoisuudesta huolimatta. Jotenkin nojata ehkä siihen, että ihan sama vaikka hän tuntisikin jotain suurta, en tee mitään ihmisellä joka kohtelee minua näin.

Ja niin kauan kun koen vastustamatonta vetoa ihmiseen joka kohtelee minua näin, en ole kypsä tasapainoiseen terveeseen ihmissuhteeseen. Normaalin rakkauden ja kiintymyksen pitäisi hiipua siitä kun toinen satuttaa. Niin se minusta ns. normaaleilla menee.

-Ap

Kiitos ap tästä ketjusta! Luin koko ketjun läpi ja tuli monta kertaa niin tuttuja tilanteita ja tunteita mitä itsekin olen läpi käynyt. Oma tämänhetkinen tilanteeni eroaa ap:n tilanteesta kylläkin, olen se salasuhde, kakkosnainen ja olisin siinä roolissa jopa ollut tyytyväinenkin mutta nyt näyttää etten kelpaa enää siihenkään ja irti olisi päästävä. Tunnistan tuota traumasuhdetta myös, rakastun ihmisiin joilta en lopulta tule ikinä saamaan sitä rakkautta mitä etsin ja mitä ilman lapsuudessa jäin. Tämän tiedostaminen ja oman käytöksen analysointi ei silti ole johtanut mihinkään tuloksiin, tässä minä taas olen umpirakastuneena ihan väärään ihmiseen.

Miten ap:lla menee, onko tullut uusia ajatuksia, keinoja tai oivalluksia käsitellä asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap tästä ketjusta! Luin koko ketjun läpi ja tuli monta kertaa niin tuttuja tilanteita ja tunteita mitä itsekin olen läpi käynyt. Oma tämänhetkinen tilanteeni eroaa ap:n tilanteesta kylläkin, olen se salasuhde, kakkosnainen ja olisin siinä roolissa jopa ollut tyytyväinenkin mutta nyt näyttää etten kelpaa enää siihenkään ja irti olisi päästävä. Tunnistan tuota traumasuhdetta myös, rakastun ihmisiin joilta en lopulta tule ikinä saamaan sitä rakkautta mitä etsin ja mitä ilman lapsuudessa jäin. Tämän tiedostaminen ja oman käytöksen analysointi ei silti ole johtanut mihinkään tuloksiin, tässä minä taas olen umpirakastuneena ihan väärään ihmiseen.

Miten ap:lla menee, onko tullut uusia ajatuksia, keinoja tai oivalluksia käsitellä asiaa?

En minäkään näytä enää kelpaavan siihen mitä ikinä se sitten olikin. Mutta liian monta kertaa on pitkän hiljaiselon jälkeen vedetty matto alta juuri kun olen vihdoin saanut itseni uskomaan koko jutun olevan ohi. En kertakaikkiaan enää kestä sitä, että joskus taas kuukausien päästä olen muka yli kaikesta, ja sitten hänelle iskeekin ohikiitävä heikko hetki ja minä kirmaan paikalle kuin minäkin säälittävä omanarvontunnoton olento. Ja typeränä pellenä luulen, että tämä on vihdoin se kerta kun se jää. Ei kiitos enää. Olen nähnyt tämän jutun jo ja tiedän miten ne heikot hetket päättyy. Siten, että minulla pyyhitään hanuria ja heitetään menemään. Ei, ei, ei. Prkl, EI!

Uusia ajatuksia ehkä enemmän itsestäni. Olen pohtinut arvojani ja arvoani. Sitä, miten voin ajatella ansaitsevani parempaa kun olenhan minä kuitenkin käyttäytynyt kuin moraaliton p*ska. Ehken minä voi lähteä siitä ansaitsemisesta. Vaan siitä, että ihmisen ikäänkuin kuuluu haluta itselleen hyvää riippumatta siitä onko itse hyvä vai ei. Minä saan haluta itselleni hyvää, ihmissuhteita jotka ei satuta, vaikka olen ollut itsekäs ja idiootti. Pitäisi vaan jotenkin uskoa siihen.

Ja olen miettinyt, mitä arvot edes on silloin kun ei niiden takana seiso. Onko arvot oikeasti ajatuksia ja päätöksiä, vai onko ne jotain joka vaan on ja mitä me opitaan itsestämme. Minä olisin ennen ajatellut, että minulle on tärkeä arvo olla satuttamatta muita ja toimia ikäänkuin oikein. Olenko minä nyt sitten heikkouttani epäonnistunut arvojeni noudattamisessa? Vai olenko minä vain tekopyhästi uskotellut itselleni pitäväni sellaisia asioita arvossa, joita en oikeasti edes pidä? Ehkä minä vain olen ihminen, joka on valmis heittämään vaikka mummonsa bussin alle saadakseen kokea edes pienen palasen intohimoa. Jolle rakkaus, tai se kieroutunut versio siitä minkä minä tunnen, menee kaiken muun yli. Viis hyvyydestä ja oikein tekemisestä ja muista ihmisistä. Ehkä se on se mikä minä olen. Rakkaudennälkäinen k*sipää.

-Ap

nosteelllaas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap tästä ketjusta! Luin koko ketjun läpi ja tuli monta kertaa niin tuttuja tilanteita ja tunteita mitä itsekin olen läpi käynyt. Oma tämänhetkinen tilanteeni eroaa ap:n tilanteesta kylläkin, olen se salasuhde, kakkosnainen ja olisin siinä roolissa jopa ollut tyytyväinenkin mutta nyt näyttää etten kelpaa enää siihenkään ja irti olisi päästävä. Tunnistan tuota traumasuhdetta myös, rakastun ihmisiin joilta en lopulta tule ikinä saamaan sitä rakkautta mitä etsin ja mitä ilman lapsuudessa jäin. Tämän tiedostaminen ja oman käytöksen analysointi ei silti ole johtanut mihinkään tuloksiin, tässä minä taas olen umpirakastuneena ihan väärään ihmiseen.

Miten ap:lla menee, onko tullut uusia ajatuksia, keinoja tai oivalluksia käsitellä asiaa?

En minäkään näytä enää kelpaavan siihen mitä ikinä se sitten olikin. Mutta liian monta kertaa on pitkän hiljaiselon jälkeen vedetty matto alta juuri kun olen vihdoin saanut itseni uskomaan koko jutun olevan ohi. En kertakaikkiaan enää kestä sitä, että joskus taas kuukausien päästä olen muka yli kaikesta, ja sitten hänelle iskeekin ohikiitävä heikko hetki ja minä kirmaan paikalle kuin minäkin säälittävä omanarvontunnoton olento. Ja typeränä pellenä luulen, että tämä on vihdoin se kerta kun se jää. Ei kiitos enää. Olen nähnyt tämän jutun jo ja tiedän miten ne heikot hetket päättyy. Siten, että minulla pyyhitään hanuria ja heitetään menemään. Ei, ei, ei. Prkl, EI!

Uusia ajatuksia ehkä enemmän itsestäni. Olen pohtinut arvojani ja arvoani. Sitä, miten voin ajatella ansaitsevani parempaa kun olenhan minä kuitenkin käyttäytynyt kuin moraaliton p*ska. Ehken minä voi lähteä siitä ansaitsemisesta. Vaan siitä, että ihmisen ikäänkuin kuuluu haluta itselleen hyvää riippumatta siitä onko itse hyvä vai ei. Minä saan haluta itselleni hyvää, ihmissuhteita jotka ei satuta, vaikka olen ollut itsekäs ja idiootti. Pitäisi vaan jotenkin uskoa siihen.

Ja olen miettinyt, mitä arvot edes on silloin kun ei niiden takana seiso. Onko arvot oikeasti ajatuksia ja päätöksiä, vai onko ne jotain joka vaan on ja mitä me opitaan itsestämme. Minä olisin ennen ajatellut, että minulle on tärkeä arvo olla satuttamatta muita ja toimia ikäänkuin oikein. Olenko minä nyt sitten heikkouttani epäonnistunut arvojeni noudattamisessa? Vai olenko minä vain tekopyhästi uskotellut itselleni pitäväni sellaisia asioita arvossa, joita en oikeasti edes pidä? Ehkä minä vain olen ihminen, joka on valmis heittämään vaikka mummonsa bussin alle saadakseen kokea edes pienen palasen intohimoa. Jolle rakkaus, tai se kieroutunut versio siitä minkä minä tunnen, menee kaiken muun yli. Viis hyvyydestä ja oikein tekemisestä ja muista ihmisistä. Ehkä se on se mikä minä olen. Rakkaudennälkäinen k*sipää.

-Ap

Tuota arvojen pohtimista olen itsekkin joutunut paljon tekemään. Ja juuri siitä lähtökohdasta että ne arvot joiden olen ennen ajatellut olevan minulle tärkeitä ja elämääohjaavia, eivät ilmeisesti olekaan koska olen toiminut juuri päinvastaisella tavalla. Tunnistan myös tuon ehkä pakkomieleisenkin ajatuksen että viis kaikesta muusta, kun tämä tunne vain menee sen kaiken yli.

Minä tiedän itse olevani edelleen juuri niin säälittävä että jos tämä mies vielä minusta jotakin haluaisikin niin en edes miettisi kahta kertaa vaan taas mentäisiin. Minun "pelastukseni" tässä taitaa olla että hän tuskin enää ottaa yhteyttä. Mutta itseni pitäisi silti saada jotenkin korjattua ja jatkettua elämää, mikä ei sitten kovin helppoa olekaan.