Varatusta tykkääminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap tästä ketjusta! Luin koko ketjun läpi ja tuli monta kertaa niin tuttuja tilanteita ja tunteita mitä itsekin olen läpi käynyt. Oma tämänhetkinen tilanteeni eroaa ap:n tilanteesta kylläkin, olen se salasuhde, kakkosnainen ja olisin siinä roolissa jopa ollut tyytyväinenkin mutta nyt näyttää etten kelpaa enää siihenkään ja irti olisi päästävä. Tunnistan tuota traumasuhdetta myös, rakastun ihmisiin joilta en lopulta tule ikinä saamaan sitä rakkautta mitä etsin ja mitä ilman lapsuudessa jäin. Tämän tiedostaminen ja oman käytöksen analysointi ei silti ole johtanut mihinkään tuloksiin, tässä minä taas olen umpirakastuneena ihan väärään ihmiseen.

Miten ap:lla menee, onko tullut uusia ajatuksia, keinoja tai oivalluksia käsitellä asiaa?

En minäkään näytä enää kelpaavan siihen mitä ikinä se sitten olikin. Mutta liian monta kertaa on pitkän hiljaiselon jälkeen vedetty matto alta juuri kun olen vihdoin saanut itseni uskomaan koko jutun olevan ohi. En kertakaikkiaan enää kestä sitä, että joskus taas kuukausien päästä olen muka yli kaikesta, ja sitten hänelle iskeekin ohikiitävä heikko hetki ja minä kirmaan paikalle kuin minäkin säälittävä omanarvontunnoton olento. Ja typeränä pellenä luulen, että tämä on vihdoin se kerta kun se jää. Ei kiitos enää. Olen nähnyt tämän jutun jo ja tiedän miten ne heikot hetket päättyy. Siten, että minulla pyyhitään hanuria ja heitetään menemään. Ei, ei, ei. Prkl, EI!

Uusia ajatuksia ehkä enemmän itsestäni. Olen pohtinut arvojani ja arvoani. Sitä, miten voin ajatella ansaitsevani parempaa kun olenhan minä kuitenkin käyttäytynyt kuin moraaliton p*ska. Ehken minä voi lähteä siitä ansaitsemisesta. Vaan siitä, että ihmisen ikäänkuin kuuluu haluta itselleen hyvää riippumatta siitä onko itse hyvä vai ei. Minä saan haluta itselleni hyvää, ihmissuhteita jotka ei satuta, vaikka olen ollut itsekäs ja idiootti. Pitäisi vaan jotenkin uskoa siihen.

Ja olen miettinyt, mitä arvot edes on silloin kun ei niiden takana seiso. Onko arvot oikeasti ajatuksia ja päätöksiä, vai onko ne jotain joka vaan on ja mitä me opitaan itsestämme. Minä olisin ennen ajatellut, että minulle on tärkeä arvo olla satuttamatta muita ja toimia ikäänkuin oikein. Olenko minä nyt sitten heikkouttani epäonnistunut arvojeni noudattamisessa? Vai olenko minä vain tekopyhästi uskotellut itselleni pitäväni sellaisia asioita arvossa, joita en oikeasti edes pidä? Ehkä minä vain olen ihminen, joka on valmis heittämään vaikka mummonsa bussin alle saadakseen kokea edes pienen palasen intohimoa. Jolle rakkaus, tai se kieroutunut versio siitä minkä minä tunnen, menee kaiken muun yli. Viis hyvyydestä ja oikein tekemisestä ja muista ihmisistä. Ehkä se on se mikä minä olen. Rakkaudennälkäinen k*sipää.

-Ap

Kaksi päivää sitten kirjoitit tämän, taitaa mielialat aika paljon mennä laidasta laitaan, mikä on hyvä kans tiedostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap tästä ketjusta! Luin koko ketjun läpi ja tuli monta kertaa niin tuttuja tilanteita ja tunteita mitä itsekin olen läpi käynyt. Oma tämänhetkinen tilanteeni eroaa ap:n tilanteesta kylläkin, olen se salasuhde, kakkosnainen ja olisin siinä roolissa jopa ollut tyytyväinenkin mutta nyt näyttää etten kelpaa enää siihenkään ja irti olisi päästävä. Tunnistan tuota traumasuhdetta myös, rakastun ihmisiin joilta en lopulta tule ikinä saamaan sitä rakkautta mitä etsin ja mitä ilman lapsuudessa jäin. Tämän tiedostaminen ja oman käytöksen analysointi ei silti ole johtanut mihinkään tuloksiin, tässä minä taas olen umpirakastuneena ihan väärään ihmiseen.

Miten ap:lla menee, onko tullut uusia ajatuksia, keinoja tai oivalluksia käsitellä asiaa?

En minäkään näytä enää kelpaavan siihen mitä ikinä se sitten olikin. Mutta liian monta kertaa on pitkän hiljaiselon jälkeen vedetty matto alta juuri kun olen vihdoin saanut itseni uskomaan koko jutun olevan ohi. En kertakaikkiaan enää kestä sitä, että joskus taas kuukausien päästä olen muka yli kaikesta, ja sitten hänelle iskeekin ohikiitävä heikko hetki ja minä kirmaan paikalle kuin minäkin säälittävä omanarvontunnoton olento. Ja typeränä pellenä luulen, että tämä on vihdoin se kerta kun se jää. Ei kiitos enää. Olen nähnyt tämän jutun jo ja tiedän miten ne heikot hetket päättyy. Siten, että minulla pyyhitään hanuria ja heitetään menemään. Ei, ei, ei. Prkl, EI!

Uusia ajatuksia ehkä enemmän itsestäni. Olen pohtinut arvojani ja arvoani. Sitä, miten voin ajatella ansaitsevani parempaa kun olenhan minä kuitenkin käyttäytynyt kuin moraaliton p*ska. Ehken minä voi lähteä siitä ansaitsemisesta. Vaan siitä, että ihmisen ikäänkuin kuuluu haluta itselleen hyvää riippumatta siitä onko itse hyvä vai ei. Minä saan haluta itselleni hyvää, ihmissuhteita jotka ei satuta, vaikka olen ollut itsekäs ja idiootti. Pitäisi vaan jotenkin uskoa siihen.

Ja olen miettinyt, mitä arvot edes on silloin kun ei niiden takana seiso. Onko arvot oikeasti ajatuksia ja päätöksiä, vai onko ne jotain joka vaan on ja mitä me opitaan itsestämme. Minä olisin ennen ajatellut, että minulle on tärkeä arvo olla satuttamatta muita ja toimia ikäänkuin oikein. Olenko minä nyt sitten heikkouttani epäonnistunut arvojeni noudattamisessa? Vai olenko minä vain tekopyhästi uskotellut itselleni pitäväni sellaisia asioita arvossa, joita en oikeasti edes pidä? Ehkä minä vain olen ihminen, joka on valmis heittämään vaikka mummonsa bussin alle saadakseen kokea edes pienen palasen intohimoa. Jolle rakkaus, tai se kieroutunut versio siitä minkä minä tunnen, menee kaiken muun yli. Viis hyvyydestä ja oikein tekemisestä ja muista ihmisistä. Ehkä se on se mikä minä olen. Rakkaudennälkäinen k*sipää.

-Ap

Kaksi päivää sitten kirjoitit tämän, taitaa mielialat aika paljon mennä laidasta laitaan, mikä on hyvä kans tiedostaa.

Tiedostan kyllä varsin hyvin. Tuo oli tosin poikkeuksellisen heikolla hetkellä kirjoitettu. Ne heikot hetket on vaan yliedustettuina tämän ketjun kommenteissa, koska sattuneesta syystä en yleensä koe tarvetta kaivaa tätä ketjua esiin silloin kun menee hyvin. Iso osa ketjussa jankkaamisesta on kuitenkin nykyisellään minulle enemmänkin jälkipurkua ja taustaongelmien käsittelyä kuin yhteen ihmiseen henkilöitynyttä. Mutta hetkittäin tulee takapakkeja, jolloin ne yhden henkilön ympärillä pyörivät tunteetkin tulvii takaisin. Kai ne joskus loppuu.

-Ap

Ap, mites tämänkertaisessa rytinässä tapahtui sinun aviomiehellesi?

Sain käsityksen, että jopa otit eron miehestäsi tämän seurauksena.

Oletko missään yhteydessä enää mieheesi?

Eikö sinun miehesi sitten edustanut tällaista saavuttamatonta miesversiota? Ei ilmeisesti, kun avioliittosi aikana kehittelit maailmaakin suuremman ihastuksen tähän varattuun mieheen, joka sitten livistikin viime metreillä maitojunalla takaisin kotiin.

Koitko koskaan mitään suurta rakkaudentunnetta omaan aviomieheesi? Jos et, miksi menit avioon? Jos tunsit, missä kohtaa rakkautesi kuoli mieheesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko molemmat varattuja?

No kyllä ja ei, itse olen eroamassa.

-Ap

Niin, olet eroamassa ja petaat itsellesi jo uutta suhdetta. No kukin taaplaa tyylillään, ja nainen / mies joka kelkkaasi lähtee, ymmärtänee tämän toimintatapasi myös vastaisuuden varalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko molemmat varattuja?

No kyllä ja ei, itse olen eroamassa.

-Ap

Niin, olet eroamassa ja petaat itsellesi jo uutta suhdetta. No kukin taaplaa tyylillään, ja nainen / mies joka kelkkaasi lähtee, ymmärtänee tämän toimintatapasi myös vastaisuuden varalle?

Kai ymmärrät että ihmiset hoksaa tämmöiset jutut aika pian ja sen vuoksi tämäkään ihastus ei sulle lämmennyt loppujen lopuksi. Ei kukaan halua elämään ihmekoukeroita ja epävakautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jankuti jankuti jankuti, kauan meinasit vielä jatkaa. Hae apua hyvä ihminen.

Niin kauan kun olet noin vialla päästäsi, yksin saat ihmetellä. Mieskin huomasi saman eikä siksi sinusta ole kiinnostunut.

Ei pitäisi edes alentua vastaamaan tällaiseen, mutta minä olen aina ihmetellyt mikä riivaa ihmistä nimittelemään ventovieraita (tai ylipäänsä ketään) tuolla tavalla vihamielisesti solvausmielessä hulluksi. Mielenterveysongelmat on todella yleisiä eikä ne ole koskaan ihmisen omaa syytä. Useimmat niistä kärsivistä ihmisistä on hakeneet jo moneen kertaan apua, mutta sen avun teho vaihtelee. Ei terapeutit ole mitään taikureita ja kaikista ei tule psyykeltään tyypillisiä koskaan. Eihän ketään haukuta astmaatikoksi tai diabeetikoksikaan.

Ja kyllä, ymmärrän sortuneeni vastamaan ilmeiseen provoon.

-Ap

Ei sun jutut täällä palstalla terveen ajatuksilta kuulosta.

Entä sitten? Yli kymmenen prosenttia väestöstä ei ole päästään ihan terveitä. Ihmisiä nekin on. Tunteineen ja ajatuksineen. Jos et halua lukea epätasapainoiseksi tulkitsemasi kirjoittajan tekstejä, niin jätä lukematta, problem solved. Ei ne mt- tai nepsyongelmat v*ttuilemalla maailmasta katoa.

-Ap

Jos olisi vähän älyä niin ehkä ymmärtäisi, ettei samaa pakkomielteisesti ajattelemalla ja jankuttamallakaan katoa vaan päinvastoin. Pitää siirtää huomio muihin asioihin.

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi ketjusta ja sinulla on siihen täysi oikeus, mutta itse koen kyllä tänä aikana edenneeni prosessissa pitkälle ja oppineeni paljon uutta paitsi itsestäni niin myös yleisesti kiintymyssuhteista ja ylipäänsä elämästä. Kenties sinunkin vihamielisyytesi kertoisi sinulle jotain itsestäsi, jos provosoinnin sijaan keskittyisit tarkastelemaan sitä miksi koet tarvetta loukata tuntemattomia ihmisiä netissä. Mutta se nyt on sinun asiasi. Räksytä toki rauhassa jos siltä tuntuu ja se johonkin tarpeeseen vastaa.

-Ap

No sehän on mahtavaa kuulla ettet sinä ikinä loukkaa tuntemattomia ihmisiä edes netissä. ;)

Ei siinä mitään räksyttämistä edes ollut.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinun miehesi sitten edustanut tällaista saavuttamatonta miesversiota? Ei ilmeisesti, kun avioliittosi aikana kehittelit maailmaakin suuremman ihastuksen tähän varattuun mieheen, joka sitten livistikin viime metreillä maitojunalla takaisin kotiin.

Koitko koskaan mitään suurta rakkaudentunnetta omaan aviomieheesi? Jos et, miksi menit avioon? Jos tunsit, missä kohtaa rakkautesi kuoli mieheesi?

Nuorena ajattelin, että minulla on fiksaatio kiellettyihin, saavuttamattomiin ja niihin joita ei kannattaisi ottaa vaikka saisikin. Exäni taisi edustaa sitä jälkimmäistä. Aikanaan ajattelin, että avioliittoni oli se ensimmäinen pitkä terve rakkaussuhde, se jossa vihdoin parannuin fiksaatiostani tuhoon tuomittuihin suhteisiin. Sitä edelsi pari sinänsä tasapainoisempaa mutta lyhyeksi jäänyttä suhdetta ja ajattelin, että olin jo tuolloin aloittanut jonkinlaisen paranemisprosessin joka johti siihen että kykenin vihdoin onnelliseen parisuhteeseen. Jälkikäteen luulen, että koko liitto oli vaan yksi toksinen ja sairas suhde lisää ja kaikki paraneminen oli alunperinkin harhaa.

Vastauksena kysymykseesi, kyllä rakastin ja paljon pidempään kuin olisi järkiperusteilla kannattanut.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jankuti jankuti jankuti, kauan meinasit vielä jatkaa. Hae apua hyvä ihminen.

Niin kauan kun olet noin vialla päästäsi, yksin saat ihmetellä. Mieskin huomasi saman eikä siksi sinusta ole kiinnostunut.

Ei pitäisi edes alentua vastaamaan tällaiseen, mutta minä olen aina ihmetellyt mikä riivaa ihmistä nimittelemään ventovieraita (tai ylipäänsä ketään) tuolla tavalla vihamielisesti solvausmielessä hulluksi. Mielenterveysongelmat on todella yleisiä eikä ne ole koskaan ihmisen omaa syytä. Useimmat niistä kärsivistä ihmisistä on hakeneet jo moneen kertaan apua, mutta sen avun teho vaihtelee. Ei terapeutit ole mitään taikureita ja kaikista ei tule psyykeltään tyypillisiä koskaan. Eihän ketään haukuta astmaatikoksi tai diabeetikoksikaan.

Ja kyllä, ymmärrän sortuneeni vastamaan ilmeiseen provoon.

-Ap

Ei sun jutut täällä palstalla terveen ajatuksilta kuulosta.

Entä sitten? Yli kymmenen prosenttia väestöstä ei ole päästään ihan terveitä. Ihmisiä nekin on. Tunteineen ja ajatuksineen. Jos et halua lukea epätasapainoiseksi tulkitsemasi kirjoittajan tekstejä, niin jätä lukematta, problem solved. Ei ne mt- tai nepsyongelmat v*ttuilemalla maailmasta katoa.

-Ap

Jos olisi vähän älyä niin ehkä ymmärtäisi, ettei samaa pakkomielteisesti ajattelemalla ja jankuttamallakaan katoa vaan päinvastoin. Pitää siirtää huomio muihin asioihin.

Se on sinun subjektiivinen näkemyksesi ketjusta ja sinulla on siihen täysi oikeus, mutta itse koen kyllä tänä aikana edenneeni prosessissa pitkälle ja oppineeni paljon uutta paitsi itsestäni niin myös yleisesti kiintymyssuhteista ja ylipäänsä elämästä. Kenties sinunkin vihamielisyytesi kertoisi sinulle jotain itsestäsi, jos provosoinnin sijaan keskittyisit tarkastelemaan sitä miksi koet tarvetta loukata tuntemattomia ihmisiä netissä. Mutta se nyt on sinun asiasi. Räksytä toki rauhassa jos siltä tuntuu ja se johonkin tarpeeseen vastaa.

-Ap

No sehän on mahtavaa kuulla ettet sinä ikinä loukkaa tuntemattomia ihmisiä edes netissä. ;)

Ei siinä mitään räksyttämistä edes ollut.

Siinä oli kahden sivun sisällä ainakin neljä lyhyttä kommenttia, joiden ydinsisältö oli lähes identtinen ja sävy provosoimattoman vihamielinen. Oletin ne yhden henkilön kirjoittamaksi, jolloin herää ehkä kysymys, että kannattaisiko sellaisia kommentteja sarjatulena hakkaavan katsoa ensin peiliin ja miettiä mistä moinen tarve lähtee ja alkaa vasta sitten huolehtimaan muiden henkisestä tasapainosta. Tulee vähän sellainen "pata kattilaa soimaa" -viba. Mutta tämä menee nyt ohi aiheen.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko molemmat varattuja?

No kyllä ja ei, itse olen eroamassa.

-Ap

Niin, olet eroamassa ja petaat itsellesi jo uutta suhdetta. No kukin taaplaa tyylillään, ja nainen / mies joka kelkkaasi lähtee, ymmärtänee tämän toimintatapasi myös vastaisuuden varalle?

No, jos se henkilö lähtee kelkkaan suoraan omasta vanhasta suhteestaan, niin sillä ei liene paljon varaa tuomita?

-Ap

Oletko ap siis jo nyt fyysisesti eronnut aviomiehestäsi tämän seurauksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko molemmat varattuja?

No kyllä ja ei, itse olen eroamassa.

-Ap

Niin, olet eroamassa ja petaat itsellesi jo uutta suhdetta. No kukin taaplaa tyylillään, ja nainen / mies joka kelkkaasi lähtee, ymmärtänee tämän toimintatapasi myös vastaisuuden varalle?

No, jos se henkilö lähtee kelkkaan suoraan omasta vanhasta suhteestaan, niin sillä ei liene paljon varaa tuomita?

-Ap

Siis hän lähti sinun kelkkaan?

Ap, sä siis erosit aviomiehestäsi tämän seurauksena?

Joko muutitte erillenne?

Mitä sanoit miehellesi syyksi, että haluat eron?

Mitä miehesi sanoi?

Nämä kyssärit ap:lle.

Ap?

Oletko niin kiinni tässä saavuttamattomassa miehessä, että edes erosi aviomiehestäsi ei ikäänkuin tunnu missään etkä sitä edes mieti, kun olet niin päästäsi pyörällä tästä saavuttamattomasta varatusta miehestä?

Sä jankkaat vain tuosta miehestä, mutta omasta aviomiehestäsi et ole maininnut kuin muutaman kerran, että otit eron miehestäsi tämän jupakan takia.

Vierailija kirjoitti:

Minä raportoin tuollaiset, koska mielestäni toisen suhteen rikkomisesta haaveilu on toksista.

Tuoko se sulle turvaa vai mikä ihme homma 😁? Ei se ketjun poisto mitään auta, jos noin pelottaa suhteen rikkoutuminen niin ehkä kannattaisi jutella oman puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko molemmat varattuja?

No kyllä ja ei, itse olen eroamassa.

-Ap

Niin, olet eroamassa ja petaat itsellesi jo uutta suhdetta. No kukin taaplaa tyylillään, ja nainen / mies joka kelkkaasi lähtee, ymmärtänee tämän toimintatapasi myös vastaisuuden varalle?

Kai ymmärrät että ihmiset hoksaa tämmöiset jutut aika pian ja sen vuoksi tämäkään ihastus ei sulle lämmennyt loppujen lopuksi. Ei kukaan halua elämään ihmekoukeroita ja epävakautta.

Tis is te truut

Vierailija kirjoitti:

Ap?

Oletko niin kiinni tässä saavuttamattomassa miehessä, että edes erosi aviomiehestäsi ei ikäänkuin tunnu missään etkä sitä edes mieti, kun olet niin päästäsi pyörällä tästä saavuttamattomasta varatusta miehestä?

Sä jankkaat vain tuosta miehestä, mutta omasta aviomiehestäsi et ole maininnut kuin muutaman kerran, että otit eron miehestäsi tämän jupakan takia.

En koe tarpeelliseksi purkaa eroa tässä ketjussa, koska a) se ei ole ketjun aihe ja b) sille tarjoutuu muita kanavia. Tämän ketjun aiheen purkamiselle taas on olosuhteista johtuen enemmän rajoituksia. Olen kyllä puhunut erosta ja exästäni tällä palstalla, mutta pääasiassa muissa ketjuissa.

Eikä ero johtunut ihastuksesta. Olen sen tainnut täällä pari kertaa sanoakin. Pikemminkin niin päin, että eroon johtaneet syyt on alunperinkin altistaneet kolmanteen osapuoleen ihastumiselle. Eroon oli hyvät syyt, suhde oli toksinen eikä exäni ole mikään pyhimys (en toki minäkään).

-Ap

Käyttääkö miehesi naisten vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko molemmat varattuja?

No kyllä ja ei, itse olen eroamassa.

-Ap

Niin, olet eroamassa ja petaat itsellesi jo uutta suhdetta. No kukin taaplaa tyylillään, ja nainen / mies joka kelkkaasi lähtee, ymmärtänee tämän toimintatapasi myös vastaisuuden varalle?

No, jos se henkilö lähtee kelkkaan suoraan omasta vanhasta suhteestaan, niin sillä ei liene paljon varaa tuomita?

-Ap

Siis hän lähti sinun kelkkaan?

Ei, mutta se on minusta epälooginen syy sille ettei lähde. Vain sellaisella ihmisellä olisi varaa sanoa, joka ei itse vaihda suhdetta lennosta, jolloin se syy ei kuitenkaan ole sen kolmannen osapuolen moraalittomuus vaan oma vakaumus - koska eihän se moraalisesti ylempi pyhimys olisi vaihtanut suhdetta parempaakaan naiseen. Muuten se ei ole moraalisesti ylempi eikä sillä ole varaa tuomita. Tajuatko mitä tarkoitan?

-Ap